Syvempää näkemystä uutisiin
”Anglikaanista hulluutta”
● Selittäessään Kanadan anglikaanisten piispojen jonkin aikaa sitten tekemää päätöstä vihkiä papeiksi sellaisia, jotka myöntävät olevansa homoseksualisteja, Toronton piispa julisti, että ”me olemme suhtautuneet tosiasioiden mukaisesti siihen, että kautta kirkon historian pappisvirassa on ollut . . . homoseksualismiin taipuvaisia”. Päätöksessään piispat kuitenkin sanoivat, että uusien homoseksualististen pappien täytyy luvata ”pidättyvänsä sukupuolisista toiminnoista samaa sukupuolta olevien kanssa”, jotta heidät vihittäisiin papeiksi.
”Eikö se olekin kaunista”, huomautti Torontossa ilmestyvän ”Sun”-lehden pääkirjoitus otsikolla ”Anglikaanista hulluutta”. ”Ja kuinka piispat aikovat pitää huolen siitä, että tätä noudatetaan? . . . Ei ihme, että suuret ihmisjoukot lakkaavat kannattamasta kirkkoa. Homoseksualismi on varmasti ’tosiasia’, kuten kirkko mainitsee. Samoin ovat sukurutsaus, lasten ahdistelu ja eläimiin sekaantuminen. Pitäisikö uskonnon erikoisesti osoittaa suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä kutsumalla papeiksi sellaisia, jotka kärsivät oudoista pakkomielteistä, himoista ja poikkeavuuksista? Anglikaanisen kirkon mielestä ilmeisesti pitäisi. Hulluutta . . .”
Jäätyneitten mammuttien todistus
● Tiedemiehet ovat hämmästelleet kymmenien vuosien ajan sitä, miten tuhannet suuret mammutit jäätyivät Siperiassa. Tarkastellessaan yhtä uutta teoriaa brittiläinen ”New Scientist” -lehti mainitsi, että jäätyneet mammutit ”todistavat viimeisen jääkauden tulleen maapallolle hyvin nopeasti”. Professori Fred Hoyle Cardiffin collegesta ja Elizabeth Butler Oxfordin yliopistosta ”mainitsevat, että jos viimeisen jääkauden . . . tuleminen maapallolle olisi kestänyt tuhansia vuosia, mammuteilla olisi ollut aikaa vaeltaa etelään lämpimämpään ilmastoon. Myös se, että ne ovat säilyneet erinomaisesti, todistaa niiden jäätyneen äkkiä kuoleman jälkeen – muutoin ne olisivat alkaneet pilaantua.”
Sen selitykseksi kuinka niin äkillinen jäätyminen olisi voinut tapahtua, Hoyle ja hänen virkatoverinsa ”ehdottivat, että suuri määrä . . . pölyä komeetoista tuli maapallon ylempään ilmakehään” ja heijasti auringonvalon takaisin, niin että maapallo jäähtyi ”vain muutamassa vuodessa”.
Mutta onko tällainen monimutkainen ja epätodennäköinen selitys tarpeellinen? Ei. 1. Mooseksen kirjassa oleva Raamatun kertomus esittää yksinkertaisen ja selvän ratkaisun, joka soveltuu kaikkiin tosiasioihin. Se ilmaisee, että ennen vedenpaisumusta oli ”taivaanvahvuuden päällä” ”vesiä”, jotka voivat aikaansaada sen, että kautta maapallon vallitsi tasaisempi lämmin ilmasto, mikä teki mahdolliseksi mammuttien ja muiden elämänmuotojen menestymisen pohjoisilla alueilla. ’Taivaan akkunoiden aukenemista’ vedenpaisumuksen aikana on hyvinkin voinut seurata suuri lämpötilan muutos, joka syväjäädytti nämä alueet ja säilytti mammutit ja muut elämänmuodot siinä tilassa, missä niitä on nykyisin löydetty. – 1. Moos. 1:7, 8; 7:11, 12.
”Tarvitsee uuden nimen”
● Sekä katoliset että protestanttiset uskonnot ovat satoja vuosia käyttäneet nimityksiä ”Vanha testamentti” ja ”Uusi testamentti” tarkoittamaan Raamatun heprean- ja kreikankielisiä osia. Julkaisu ”National Catholic Reporter” sanoi tästä jonkin aikaa sitten: ”Sanonta ’Vanha testamentti’ aikaansaa väistämättä huonommuuden ja vanhanaikaisuuden tunteen”, ja siksi se ”tarvitsee uuden nimen”.
Se on totta, sillä Jumalan sana sanoo: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen.” (2. Tim. 3:16) Raamattu on siis yksi täydellinen teos. Sen sanoma on yhdenmukainen alusta loppuun. Heprealaiset kirjoitukset luovat pohjan kreikkalaisille kirjoituksille. Molemmat osat sisältävät ennustuksia, jotka täyttyvät meidän aikanamme tai jotka tulevat täyttymään vielä tulevaisuudessa. Mikään osa ei ole vanhentunut eli ”vanha”.
Katolinen julkaisu ehdottaa: ”’Heprealaiset kirjoitukset’ . . . on paljon suositeltavampi nimi kuin ’vanha testamentti’.” Se ehdottaa myös nimitystä ”Kristilliset kirjoitukset” kreikkalaiselle osalle.
Jehovan todistajilla on kauan ollut tämä näkökanta. Siksi he ovat jo pitkään käyttäneet ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksessään” ja kaikissa julkaisuissaan näistä Raamatun osista nimityksiä ”Heprealaiset kirjoitukset” ja ”Kreikkalaiset kirjoitukset”.