Keihin se soveltuu?

”VANNOTAAN ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa.” (Hoos. 4:2) ’Siinä ainakin kuvaillaan nykyajan jumalattomia ihmisiä’, sanonee joku, joka silloin tällöin lukee Raamattua.

On totta, että Jumalasta vieraantunut ihmismaailma on satojen vuosien ajan harjoittanut sellaisia syntisiä tekoja. Mutta harkitsehan tätä Jumalan profeetan Hoosean muistiin merkitsemää lausuntoa. Keihin se soveltuu?

VAROITUS HENGELLISTÄ HEIKKENEMISTÄ VASTAAN

Edellisessä jakeessa sanotaan: ”Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan [jossa israelilaiset asuivat] asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta [ei ole totuutta eikä rakkaudellista huomaavaisuutta, UM] eikä Jumalan tuntemusta massa.” (Hoos. 4:1) Keihin siis Hoosean 4:1, 2:n voimakkaat sanat pääasiassa soveltuivat? Ihmisiin, jotka olivat liittosuhteessa Jumalan kanssa. He eivät olleet eläneet hänen vanhurskaitten vaatimustensa mukaan.

Koska ’koko Raamattu on hyödyllinen opettamiseen ja ojentamiseen’, kristityn on viisasta olla ajattelematta, että nämä sanat ovat tärkeitä vain sikäli kuin ne koskevat maailmaa yleensä. (2. Tim. 3:16, 17) Jos hän sen sijaan ymmärtää, että ne osoitettiin alun perin Jumalan kansalle siihen aikaan, niin hän voi saada niistä henkilökohtaista hyötyä. Sen lisäksi että hän ymmärtää välttämättömäksi karttaa väärintekoa, esimerkiksi petoksen harjoittamista, hän pitää Hoosean sanoja myös henkilökohtaisena varoituksena, jottei kokisi hengellistä heikkenemistä poikkeamalla jumalisista menettelytavoista.

SUHTEEMME TOISIIN

Psalminkirjoittaja Daavid sanoi: ”Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan! Monet sanovat minusta: ’Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa’.” (Ps. 3:2, 3) Keihin tämä lausunto soveltui? Jumalan kansan maailmallisiin vihollisiinko?

Jehovan kansalla on vastustajia niiden keskuudessa, joilla ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Mutta nämä kuningas Daavidin sanat soveltuivat hänen oman kansansa, israelilaisten, keskuudessa oleviin vastustajiin. Monet heistä sanoivat: ’Jumala ei tule pelastamaan Daavidia.’ Kuten 3. psalmin 1. jae osoittaa, se on todellisuudessa Daavidin sävelmä ”hänen paetessaan poikaansa Absalomia”. Daavidin vihollisten joukossa oli hänen oman huonekuntansa jäsen, Jumalan kansaan kuuluva mies. Absalom oli tehnyt salaliiton omaa isäänsä vastaan ja ajanut hänet pois valtaistuimelta. Tämä salaliitto kuitenkin epäonnistui. (2. Sam. 15:1–18:33) Siitä huolimatta me voimme saada tästä psalmista enemmän henkilökohtaista hyötyä, jos kysymme: kuinka voin soveltaa tätä tietoa omaan Jumalan palvelukseeni?

Koska Absalom kapinoi Jumalan kansan keskuudessa entisaikoina, tällaisen tapahtuminen voi valpastuttaa kristityn, niin että hän näkee tarpeelliseksi olla varuillaan oman mielentilansa suhteen. Se voi olla omiaan varoittamaan häntä antamasta periksi henkilökohtaisen huomattavan aseman haluamiselle, ehkäpä epärehellisillä teoilla, joiden tarkoitus on korottaa hänet itsensä ja aiheuttaa vahinkoa muille Jehovalle omistautuneille. Ja kun ymmärtää täysin, keihin tämän 3. psalmin sanat soveltuivat Daavidin aikana, niin se voi painaa kristityn mieleen, kuinka tarpeellista on säilyttää henkilökohtainen uskollisuus perheenjäseniä kohtaan, jotka ovat kokosieluisesti antautuneet Jehovalle. Esimerkiksi lapsi voi täten saada muistutuksen siitä, että hänen pitäisi aikuiseksi tultuaankin pysyä uskollisena ikääntyviä kristittyjä vanhempiaan kohtaan. – Sananl. 19:26.

KARTETTAVIA ASENTEITA

Satoja vuosia Daavidin ajan jälkeen kristitty apostoli Paavali kirjoitti eräistä vihamiehistä: ”Sellaiset ovat vääriä apostoleita, vilpillisiä työntekijöitä, jotka muuttavat itsensä Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, sillä itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin muuttavat jatkuvasti itseään vanhurskauden palvelijoiksi. Mutta heidän loppunsa on heidän tekojensa mukainen.” – 2. Kor. 11:13–15.

’Mikä syytös kristikunnan valheellista papistoa kohtaan!’ joku saattaa huudahtaa. Mutta kun luet Paavalin suorasanaisen lausunnon, niin kysy itseltäni, keihin se soveltui.

Apostoli kirjoitti Korinton kristilliselle seurakunnalle. Hänen henkeytetty kirjeensä oli osoitettu uskoville – Jumalan kansalle. Jotkut heidän keskuudessaan huomattavassa asemassa olevat miehet ilmaisivat Paavalia kohtaan vihamielisyyttä, he olivat ’vääriä apostoleita, vilpillisiä työntekijöitä, Saatanan palvelijoita’. Ja nämä häikäilemättömät miehet väittivät olevansa hengestä siinneitä Jeesuksen Kristuksen seuraajia. He ilmeisesti toivoivat jonakin päivänä hallitsevansa Kristuksen kanssa taivaassa. Todellisuudessa nämä röyhkeät miehet ilmeisesti jo olivat pyrkineet saamaan sellaisen huomattavan aseman toisten uskovien joukossa, ikään kuin he olisivat jo ”ruvenneet hallitsemaan kuninkaina” – tietenkin ilman apostoli Paavalia, jota he halveksivat. (1. Kor. 4:8–14) Miehiä, joilla oli sellainen asenne, ei koskaan hyväksyttäisi Kristuksen taivaallisiksi hallitsijatovereiksi, kuinka suurina ja vanhurskaina tahansa he itseään pitäisivätkin. ”Jumala vastustaa kopeita, mutta nöyrille hän antaa ansaitsemattoman hyvyyden.” – Jaak. 4:6.

Kun kristityt harkitsevat 2. Korinttolaiskirjeen 11:13–15:ssä olevia Paavalin sanoja eivätkä sovella niitä yksinomaan maailmallisiin pappismiehiin, niin se saa heidät varomaan ylpeäksi ja petolliseksi tulemisen vaaraa. Lisäksi se saa meidät hyväksymään koetellut ja uskolliset Jehovaa palvovat toverimme ja luottamaan heihin. Se voi auttaa meitä välttämään vääriä asenteita, kun kysymme harkitsevasti: keihin se soveltui silloin, ja miten voin hyötyä siitä nyt?

ÄLÄ JÄTÄ ASIAN YDINTÄ HUOMAAMATTA

Kun Raamatun lukija kiinnittää huomion siihen, keille eräät Raamatun sanat oli osoitettu, niin se voi olla hyödyksi monin tavoin. Esimerkiksi kun lukee Jaakobin kirjaa, on hyvä ymmärtää, että siinä käsiteltiin kristillisen seurakunnan, ”Jumalan Israelin”, sisäpuolella esiintyviä ongelmia. (Jaak. 1:1; Gal. 6:16) Se saa nykyajan kristityn soveltamaan henkilökohtaisesti esimerkiksi sellaisia neuvoja, joita esitetään tämän henkeytetyn kirjeen toisessa luvussa. Ja sen pitäisi saada hänet karttamaan puolueellisuuden osoittamista ja luokkaerojen tekemistä. Se puolestaan auttaa häntä toimimaan puolueettomasti.

Maailman ihmiset tietysti tekevät väärin. He eivät usein osoita uskollisuutta perheenjäseniä kohtaan, niin kuin ei Absalomkaan. Lisäksi he esittävät valheellisia väitteitä ja osoittavat puolueellisuutta. Mutta on erittäin tärkeätä ottaa huomioon asiayhteys Raamattua luettaessa. Silloin on todennäköisempää, että luetusta saadaan täysi hyöty. Jos lukija pysähtyy kysymään, keihin tämä soveltuu, niin hän voi saada siitä todellista henkilökohtaista hyötyä.