Todistamista nigerialaisessa kylässä
GOSTA käänsi auton varovasti avoimelle pihalle ja pysäköi sen mangopuun alle. Ihmisiä alkoi tulla esiin kahdesta talosta, joissa oli savesta tehdyt seinät. Erään toisen puun alla istui vanha mies, ja me tervehdimme häntä sanoen ”Wa domo-o!” (’Hei!’). Hän katseli meitä tiukasti melkoisen tovin. Sitten ilme hänen kurttuisilla kasvoillaan pehmeni ja hän sanoi: ”Obokhian!” (’Tervetuloa!’)
Meitä oli neljä ja olimme tulleet keskustelemaan kyläläisten kanssa Raamatun sanomasta. Koska tämä ensimmäinen asunto oli syrjässä muusta kylästä ja täällä oli pysäköintipaikka autollemme, päätimme, että olisimme kaikki yhdessä tällä ensimmäisellä käynnillä ja hajaantuisimme sitten todistamaan muille kyläläisille talosta taloon.
Ennen kuin lähdimme kylästä, olimme jutelleet raamatunkohdista ja keskustelunaiheista. Pidimme tärkeänä auttaa kyläläisiä hankkimaan täsmällistä tietoa tosi Jumalasta. (Joh. 17:3) Sitä varten olimme rukoilleet Jehovalta siunausta ja ohjausta todistustyöllemme.
KYLÄLÄISTEN TAVAT
Nigerian itä- ja kaakkoisosissa nautimme kukkuloista ja kumpuilevasta maastosta, sinisestä taivaasta ja raikkaasta ilmasta, mikä on miellyttävää vaihtelua maan muiden osien kuuman kosteaan ilmastoon. Sitten näimme tavattoman monenlaisia lintuja ja silloin tällöin apinoita, jotka eivät koskaan lakkaa viehättämästä meitä. Kylissä talot eivät yleensä ole niin lähellä toisiaan kuin kaupungeissa. Yksityiset talot tai kahden tai useamman talon muodostamat aidatut alueet on rakennettu 50–100 metrin päähän tiestä, ja niihin päästään kapeaa, hyvin lakaistua polkua pitkin maniokki-, jamssi- ja kookosviljelmien välitse. Taloihin mennessämme katselemme aina mielellämme värikkäitä pieniä kukkaistutuksia, joita varjostavat magnoliapuut, joiden alla voimme istua keskustelemassa Raamatusta.
Ennen kuin menemme aidatun alueen sisään, seisomme portilla ja taputamme käsiämme – se vastaa oveen koputtamista. Pian sieltä tulee esiin perheenpää ja 3–4 lasta. Meidät kutsutaan sisälle taloon, ja meitä tervehditään kädenpuristuksella. Koska olemme täysin vieraita, meille annetaan heti istuimet. Meille tuodaan vettä ja saippuaa käsien pesemistä varten. Ja meille tarjotaan syötävää – ehkä hedelmiä tai keitettyä maissia. Meidän täytyy ensin syödä. Sitten perheenjäsenet ovat valmiita kuuntelemaan sanomaamme. Vaikka ruokaa ei tarjottaisikaan, niin aina tarjotaan vettä, ja kun kävijä on täysin vieras tai vanhahko henkilö, perheenpää ojentaa lasin hänelle kaksin käsin kunnioituksen osoitukseksi.
Ihmiset ovat aina halukkaita kuuntelemaan vieraita. Kun käymme paikallisten todistajien kanssa saarnaamistyössä talosta taloon, toteamme perheen kuuntelevan tarkkaavaisesti keskustelua omalla kielellään ja sen jälkeen vaativan, että vieraskin puhuisi. Silloin keskustelu alkaa jälleen.
Paljon mielenkiintoa tällaisiin käynteihin lisäävät kanojen, vuohien, koirien ja pikkulasten toiminnat, ja nuoremmat lapset ovat tavallisesti ilman vaatteita. Lasten tarmokkuus näyttää olevan ehtymätöntä, kun he telmivät ympäri huoneita leikkisät koirat kintereillään. Silloin tällöin he tulevat tuijottamaan meitä.
Keskustelumme lopuksi tarjoamme kirjallisuutta Raamatun tutkimista varten. Koska ihmisillä on vähän rahaa, he antavat meille jamssia, kananmunia, kalaa tai jopa kananpoikia korvaukseksi. Sitten sanomme hyvästi, kättelemme heitä jälleen ja lähdemme seuraavalle aidan ympäröimälle alueelle, jossa on liuta elämäniloisia lapsia ja muutamia aikuisia. Mukaamme lähtee usein lapsia, ja heidän määränsä lisääntyy talo talolta. He ilmaisevat aktiivista kiinnostusta esittelemällä meidät ja kertovat naapureilleen, että olemme tulleet puhumaan Jumalasta.
JUMALASTA PUHUMINEN
Kun vanha mies tässä Nigerian keskilännen kylässä lausui meidät tervetulleeksi, osasimme odottaa kiinnostavaa keskustelua. Kun olimme esitelleet itsemme ja selittäneet tarkoituksemme, hän viittoi muita tuomaan meille tuolit, ja olimme pian istumassa puun alla. Perhe tuntui olevan halukas kuuntelemaan. Siinä oli vanha mies, kaksi nuorta naista, kaksi poikaa, kaksi nuorta miestä ja vielä yksi mies, jota nimitämme Joosefiksi. Hän näytti olevan humalassa.
Joosef oli halunnut, että meidät olisi kutsuttu sisälle taloon; mutta vanha mies jätti sen ohjeita antaessaan huomioon ottamatta. Vanhan miehen sanaan suhtaudutaan huomaavaisen kunnioittavasti. Istuimme mielellämme ulkona, sillä tervetullut tuulenvire liikutti puunlehtiä ja mukavasti vilvoitti meitä. Pilvetön, sininen iltapäivätaivas ja rehevä vihreä lehvistö muodostivat varsin sopivat puitteet Luojasta puhumiselle.
Nath puhui aluksi Jehovan tuntemisen tärkeydestä. Gosta, Jeremia ja minä istuimme puhumatta nauttien keskustelusta tai pikemminkin tarkkaillen perheen reaktioita. Niin, Jeremia pystyi nauttimaan keskustelusta. He näet puhuivat hänen äidinkieltään edoa. Gosta ja minä olemme todistajien lähetystyöntekijöitä Lagosista eikä meillä ole ollut tilaisuutta oppia tätä kieltä. Mutta seuraamalla tarkoin luettuja raamatunkohtia pääsimme perille keskustelusta, ja Nath selitti myöhemmin kaiken, mitä he puhuivat.
Koska Nath oli kasvanut tässä kylässä, hän tunsi paikalliset tavat. Hän käytti hyväkseen tätä tietoa ja aloitti kiinnittämällä huomion ajankohtaiseen jamssin korjuuseen sanoen: ”Tähän aikaan täkäläinen väki on hyvin onnellista, koska nyt kun jamssi on kypsää korjattavaksi, ihmiset odottavat iloiten saavansa talteen työnsä hedelmät.” Vanha mies vastasi: ”Se on totta, ja olemme hyvin kiitollisia, että saamme odottaa hyvää satoa.”
”On paljon kiitollisuuden aihetta”, jatkoi Nath. ”Te ymmärrätte sopivien vuodenaikojen ja oikeitten olosuhteitten olevan tarpeellisia kasvienne istuttamiselle, kasvulle ja korjuulle. Eikö Jumala ole hyvin rakkaudellinen, kun hän tekee kaiken tämän mahdolliseksi?”
”Emwuanta-no!” (”Se on totta!’’) mumisivat monet ryhmään kuuluvat.
”Sellainen rakkaudellinen Jumala on kiinnostunut elämästämme ihmisinä”, sanoi Nath. ”Hän antaa sen, mitä tarvitsemme pysyäksemme elossa ja onnellisina nyt, ja myös sen, mitä tarvitsemme voidaksemme saada ikuisen elämän. Olemme tulleet tänne, jotta voisimme auttaa teitä tuntemaan tämän rakkaudellisen Jumalan.”
Vanha mies huomautti: ”Iloitsemme tulostanne”, ja muutkin esittivät arvostuksen ilmauksia. Mutta Joosef keskeytti, tarttui Gostaa lujasti polvesta kiinni ja sanoi: ’’Me haluamme kuulla tämänkin miehen puhuvan.” Joosefin harittavat silmät harhailivat pitkin ryhmää, ja hän yritti nousta mutta lyyhistyi takaisin tuoliinsa, kun joku tarttui lujalla kädellä hänen olkapäähänsä. Olimme alusta asti huomanneet, että hän oli juonut liian runsaasti palmuviiniä kalebassistaan. Kaksi nuorta poikaa pahoitteli tätä keskeytystä, ja Gosta rauhoitti häntä vakuuttamalla, että hän puhuisi myöhemmin.
Nath jatkoi: ”Osoittaakseni, kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa olemme Jumalalle ja kuinka riippuvaisia olemme hänestä, haluaisin lukea, mitä Raamattu sanoo täällä Psalmissa 145 jakeissa 15 ja 16.” Nath luki englanniksi ja Jeremia käänsi edon kielelle: ”Sinuun [Jehovaan] katsovat kaikkien silmät toiveikkaasti, ja sinä annat heille heidän ruokansa aikanaan. Sinä avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elävien toiveen.” (UM) Nath osoitti edelleen, kuinka suurenmoisella tavalla Jehova Jumala on antanut ruoan, vaatteet ja suojan ja kuinka ihmeelliseksi hän on tehnyt maapallon ihmiselämää silmällä pitäen ja sen tekemiseksi miellyttäväksi.
Kuinka sopivassa ympäristössä olimmekaan sellaista keskustelua varten! Aurinko oli nyt alhaalla läntisellä taivaalla, ja kun valonsäteet alkoivat tunkeutua puiden lomitse, oli kuin ilma olisi ollut täynnä kultapölyä. Etäällä olevien pilvien reunat saivat lohenpunaisen sävyn. Niiden taustana oleva sininen taivas täydensi silmiähivelevän kuvan. Oli syytä olla todella kiitollinen siitä, että Jumala on luonut meihin sellaisen kauneudentajun.
VANHAN MIEHEN ARVOSTUS
Tämän keskustelun ollessa käynnissä läsnä olleet kaksi nuorta naista lähtivät suorittamaan taloustehtäviä mutta palasivat myöhemmin. Monet ohikulkijat, muun muassa eräs moottoripyöräilijä, tulivat kuuntelemaan. Tämä lisäsi kuulijakuntamme noin viiteentoista henkeen, jotka olivat ainakin viidestä eri perheestä. Sitten eräs toinen vankahko mies, joka ontui pahasti kulkiessaan, koska hänellä oli epämuodostunut jalka, tuli ulos eräästä talosta ja liittyi joukkoomme. Hän alkoi heti ottaa osaa keskusteluun.
Tämä oli epätavallinen kunnioituksen ja kiinnostuksen osoitus. Vanhahkon nigerialaisen miehen tapana ei ole tulla ulos talostaan tapaamaan vieraita. Heidät täytyy viedä hänen luokseen. Ehkä tämän takia Joosef aluksi vaati, että meidät kutsuttaisiin sisään. Mutta toinen vanhanpuoleinen mies oli jo ollut istumassa ulkona ja lausunut meidät tervetulleiksi.
Kun toinen iäkäs mies saapui, Nath selitti Jeremian esittämien kuvien avulla, että ihmiset eivät yleensä arvosta Jehovan rakkaudellista huolenpitoa. He eivät pyri oppimaan totuutta Jumalasta palvellakseen häntä ”hengessä ja totuudessa”. (Joh. 4:24) Sen tähden maan päällä on niin paljon kärsimystä ja sortoa. Mutta Nath selitti, että meillä on syytä olla onnellisia. Miksi? Koska Jumala antaa kaikille ihmisille runsaasti, lupaa varmasti suojella häntä palvelevat ja tehdä lopun pahuudesta poistamalla epävanhurskautta harjoittavat, ”aivan niin kuin te poistatte rikkaruohot, jotka uhkaavat turmella satonne”. Sitten hän luki Psalmin 145:20, jossa sanotaan: ”Jehova varjelee kaikkia, jotka rakastavat häntä, mutta kaikki pahat hän tuhoaa.” – UM.
Tämä oli tosiaan hyvä uutinen kuulijoillemme. He saivat tyydytystä sen tietämisestä, että Jehova suojelee palvelijansa ja tuhoaa pahat ihmiset, jotka aiheuttavat vaikeuksia. ”Mutta mistä voimme tietää, aikooko Jumala suojella meidät?” kysyi yksi kuulijoista.
MITEN OPPIA TUNTEMAAN JUMALA
Vastaukseksi Nath selitti, kuinka tärkeää meidän on oppia tuntemaan Jumala oikein. Hän sanoi: ”Raamattu sisältää kaikki Jumalaa koskevat opetukset ja kertoo, miksi ja miten meidän pitäisi palvoa häntä. Huomatkaa, kuinka Jumala tässä kehottaa meitä etsimään häntä ja oppimaan vanhurskautta, jos aiomme saada hänen suojeluksensa. Sefanjan 2:3 sanoo: ’Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.’”
Tätä seurasi eloisa keskustelu, jonka aikana osoitettiin, että samoin kuin maanviljelijä noudattaa luonnonlakeja, jotka hallitsevat vuodenaikoja, maaperän tilaa ja muita seikkoja, viljellessään kasvejaan, niin meidänkin täytyy noudattaa Jehovan lakeja käytöksemme ja hänen palvontansa suhteen. Meidän täytyy ’etsiä Jehovaa’. ”Se vaatii meitä tutkimaan Raamattua, jotta saisimme tietoa Jumalasta, sitten meidän täytyy yrittää elää sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa”, päätteli Nath.
Tähän ensimmäinen vanhahko mies sanoi: ”Kaikki, mitä olet sanonut, on totta. Mutta se, mihin olemme menossa, on lähempänä kuin se, mistä olemme tulleet. Olemme nyt liian vanhoja aloittamaan uusien asioitten oppimisen. Mutta voitte opettaa lapsiamme.”
Toinen vanhahko mies oli samaa mieltä ja sanoi sitten: ”Ei tämä sitä merkitse, ettei asianne kiinnostaisi meitä. Muutoin en olisi lähtenyt talosta enkä tullut tänne. Mutta me olemme nyt vanhoja emmekä osaa lukea. Miten me voimme oppia kaikki nämä asiat, niin että voimme tuntea Jumalan siten kuin olette selittäneet? Meillä on käynyt Jehovan todistajia ennenkin ja olemme jopa ottaneet heiltä kirjoja. Jää lastemme asiaksi lukea ja yrittää oppia näitä asioita.”
Sekä Gostaa että minua pyydettiin puhumaan. Tulkkauksen välityksellä selitimme, kuinka monet vanhat ihmiset alkoivat tutkia Raamattua ja oppivat niin paljon, että he voivat opettaa toisia. Jotkut yli 70-vuotiaatkin – ajattelimme näiden kahden miehen olevan keskimäärin 70-vuotiaita – oppivat lukemaan ja kirjoittamaan vanhalla iällään.
Joosef kuunteli erittäin tarkkaavaisesti, kun Gosta selitti, että Jehova ei hylkää ikääntyneitä. Sen sijaan Jumala auttaa halukkaita tulemaan päteviksi osallistumaan tarkoitustensa tunnetuksi tekemiseen. Gosta selitti edelleen: ”Jehova on erittäin kiinnostunut meistä. Kun kokoonnumme yhteen puhumaan hänestä, niin kuin olemme nyt tehneet, tai kun tutkimme hänen Sanaansa tai selitämme sitä toisille, hän kiinnittää siihen huomiota. Voitte olla varmat, että hän muistaa ponnistelunne, kun yritätte oppia tuntemaan hänet ja palvella häntä siksi, että menettelynne osoittaa teidän pelkäävän häntä ja kunnioittavan hänen nimeään.”
Molemmat vanhahkot miehet puhuivat vielä ja ilmaisivat arvostavansa käyntiämme ja mainitsivat haluavansa apua Raamatun tutkimisessa. Useat eri yksilöt ottivat lehtiä, ja me vakuutimme heille, että tehtäisiin järjestelyjä, jotta Jehovan todistajat kävisivät opettamassa heitä säännöllisesti. Tämä erittäin kiinnostava käynti päättyi jokaisen käden puristamiseen ja kuoroon ”Okhiendehia!” (’Hyvästi!’).
Tämä yksi käynti vei kaiken ajan, mitä meillä oli käytettävissämme. Kuten muulloinkin palasimme kotiin onnellisina ja kiitollisina edusta todistaa näille nöyrille kyläläisille, jotka kunnioittavat niin syvästi Jumalaa ja hänen Sanaansa.