Elämää antavaa opetusta Costa Ricassa
COSTA RICAA on kauan nimitetty ”Amerikan Sveitsiksi”. Mahdollisesti se johtuu maan kauniista vihreistä vuorista. Se on ollut myös rauhan maa. Armeija lakkautettiin vuonna 1948, ja tätä maata on usein kiitetty siitä, että se on ratkaissut sekä sisäisiä että ulkoisia ongelmia rauhanomaisin keinoin.
Vuodesta 1948 lähtien Costa Ricassa on pantu paljon painoa akateemiselle koulutukselle, ja lukutaitoisten määrä siellä onkin korkeimpia Latinalaisessa Amerikassa. Jumalan sanan, Raamatun, tuntemus on tietysti vielä tärkeämpää. (Joh. 17:3) Tässä maassa on yli 5 000 sellaista ihmistä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita tämän paremman tiedon viemisestä lähimmäisilleen. Nämä Raamatun opettajat ovat Jehovan todistajia, ja heidän opetustyönsä on saavuttanut tämän maan melkein jokaisen osan.
Tämän Keski-Amerikan tasavallan rajanaapurina on etelässä Panama ja pohjoisessa Nicaragua, lännessä se rajoittuu Tyyneenmereen ja idässä Karibianmereen, ja vuorenharjanne erottaa pohjoisosan eteläosasta. Viileän ylätasangon itä- ja länsipuolella sijaitsevat kosteat, trooppiset alangot Tyynenmeren ja Atlantin rannikkotasangoilla. Mutta tutustuaksemme paremmin Costa Ricaan ja sen kansaan liittykäämme erään matkustavan kristityn vanhimman (piirivalvojan) ja hänen vaimonsa seuraan, kun he menevät neljään Jehovan todistajien konventtiin tämän maan eri osiin.
KOSKEMATTOMIA VIIDAKKOJA ATLANTIN RANNIKKOTASANGOILLA
Ensimmäinen konventti on Puerto Limónissa 162 kilometrin päässä San Josésta, Costa Rican pääkaupungista. Ystävämme ajattelivat, että nauttisimme kapearaiteisella rautatiellä tehdystä näköalamatkasta nopeamman bussimatkan sijasta. He olivat oikeassa. Henkeäsalpaava vuoristomaisema vasemmalla puolella on vastapainona valkoisille kuohuille joen syöksyessä alas vuoren onkaloa satoja metrejä alempana oikealla puolellamme. Me nieleskelemme ankarasti vanhan junan kiemurrellessa tällä rataosuudella vain noin kolmen metrin levyisellä kapealla vuorenulkonemalla.
Kun tulemme alemmas, vilpoiset metsäiset vuoret vaihtuvat pian kumpuilevaksi kukkulamaastoksi. Nyt edessämme levittäytyy Atlantin rannikkotasangon tiheä viidakko ikään kuin jättiläiskäsi olisi levittänyt kilometrien mittaisen vihreän maton. Siellä täällä tummassa lehvistössä on vaaleanvihreitä laikkuja, jotka todellisuudessa ovat banaaniviljelyksiä. Monilla näillä suurviljelmillä on kukoistavia Jehovan todistajien seurakuntia.
Meille kerrotaan: ”Elämä näillä banaaniviljelmillä on usein verrattavissa entisajan Pohjois-Amerikan ’villin lännen’ elämään. . . . Esimerkiksi muistan miehen, joka asui eräällä Tyynenmeren rannikkotasangon viljelmällä. Hän oli alueella hyvin tunnettu rähinöitsijä ja käytti juopotellessaan vain puhdasta alkoholia. Eräs Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan vanhin muutti hänen naapurikseen ja alkoi osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan . . . Keksiäkseen joitakin kysymyksiä, joihin hänen todistajanaapurinsa ei osaisi vastata, mies aikoi lukea Raamattua. Mutta pian kävi niin, että hän itse vastasi kysymyksiin Raamatun kotitutkistelun aikana, jota hänen naapurinsa piti hänelle.” Nykyään mies palvelee avustavana palvelijana ja vakituisena tienraivaajana, Valtakunnan julistajana koko ajallaan. Näillä alueilla Jehovan todistajat ovat tunnettuja puhtaista elämäntavoistaan, rehellisyydestään ja kiinteästä perhe-elämästään.
Pian olemme kostealla, varjoisella viidakkotasangolla, ja juna pysähtyy usein pikkukaupunkeihin. Lopulta saavumme Puerto Limóniin. Eräs Saksasta tullut todistaja ja hänen panamalainen vaimonsa palvelevat täällä kierrostyössä, ja mies kertoo meille:
”Puerto Limón rakennettiin paikalle, missä Kolumbuksen sanotaan nousseen maihin neljännellä ja viimeisellä matkallaan. Suurin osa väestöstä on polveutunut Jamaikan saarten asukkaista, jotka muuttivat maahan ennen vuosisadan vaihdetta työskennelläkseen vapaina työntekijöinä silloin rakenteilla olevalla rautatiellä ja kehittymässä olevilla banaaniviljelmillä. Huomattava piirre Valtakunnan työssä Costa Ricassa on sen varhainen alku, kun sitä verrataan useimpiin muihin Latinalaisen Amerikan maihin. Jo vuonna 1904 Jehovan palvelijat opettivat ahkerasti Raamatun rauhaisia totuuksia englantia puhuville asukkaille Atlantin rannikolla, ja joitakin seurakuntia oli perustettu jo ennen vuotta 1914. Opetustyö muualla maassa sai alkunsa tästä . . . Vaikka suurin osa väestöstä puhuu nyt espanjaa, kolme englanninkielistä seurakuntaa huolehtii edelleen niistä monista alueella olevista asukkaista, jotka tuntevat olonsa kotoisemmaksi puhuessaan englantia.”
Seuraavana päivänä osallistumme opetustoimintaan ovelta ovelle ja toteamme ihmisten yleensä olevan hyvin ystävällisiä ja valmiita keskustelemaan Raamatusta. Merkille pantavaa on nuorten osoittama kiinnostus.
Konventin noin 800 osanottajan joukossa ovat Zenón ja hänen serkkunsa Jesús. Vaikka he tekivät ansiotyötä koko päivän, he kävivät säännöllisesti monen tunnin moottoripyörämatkan päässä huolehtimassa Puertoviejossa olevien kiinnostuneitten ryhmän hengellisistä tarpeista. Nyt Zenón ja Jesús ovat järjestäneet asiansa siten, että voivat osallistua hengelliseen opetustyöhön koko ajallaan erikoistienraivaajina, ja heidät on määrätty tuohon pieneen joen varrella olevaan satamakaupunkiin.
Aivan liian pian meidän täytyy lähteä. Palaamme takaisin keskusylängölle, joka on tunnettu viileämmästä ilmastostaan, uhkaavan näköisistä tulivuorista ja rehevistä kahvitarhoista. Seuraava kierroskonventti pidetään San Joséssa, pääkaupungissa.
KESKUSYLÄNGÖLLÄ
Keskusylängöllä asuu suurin osa maan 2 000 000 asukkaasta. Täällä sijaitsevat neljä suurinta kaupunkia, ja yli puolet Costa Rican Jehovan todistajista asuu täällä. Lähellä San Josén keskustaa käymme katsomassa kaunista, vastikään uudistettua Vartiotorni-seuran haaratoimistoa. Raamattujen ja raamatullisen kirjallisuuden suuri kysyntä vaati laajentamaan vuonna 1955 alun perin valmistunutta rakennusta. Kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana haaratoimisto lähetti seurakuntiin yli 63 000 Raamattua ja 163 000 kappaletta Raamatun tutkimisen apuvälinettä Totuus joka johtaa ikuiseen elämään! Tämä merkitsee suunnilleen yhtä Raamattua jokaista kolmeakymmentä asukasta kohti maassa ja yhtä Totuus-kirjaa jokaista 12 asukasta kohti.
Huomaamme, että ihmiset täällä keskusylängöllä ovat koko lailla kosmopoliittisia, mutta kiinnostuneita Raamatusta ja varsinkin perheeseen liittyvistä asioista. Vaikka perhe-elämä menestyykin jonkin verran paremmin Costa Ricassa kuin maailman monissa muissa osissa, ihmiset täällä ovat huolestuneita. Huumeet, alkoholismi ja moraalittomuus ovat heikentäneet perinteisesti voimakkaita perhesiteitä Latinalaisessa Amerikassa. Niinpä kun kuljemme talosta taloon, ei ole harvinaista, että kiireinen perheenemäntä kuullessaan Raamatun käsittelevän perhe-elämää kuivaa kätensä ja kutsuu meidät sisään.
Noin kymmenen kilometrin päässä San Josésta sijaitsevassa pikkukaupungissa ei ollut lainkaan Jehovan todistajia. Monet sikäläiset vanhemmat pyysivät perheneuvontaa katoliselta kirkolta, mutta turhaan. Eräät Vartiotornin julkaisut (Totuus-kirja mukaan luettuna), jotka ohjasivat heidät etsimään neuvoa Raamatusta, tekivät heihin vaikutuksen, ja he kaikki olivat sitä mieltä, että he käyttäisivät meidän kirjallisuuttamme Raamatun tutkimisessa ja soveltaisivat oppimiaan asioita. Sitten he vain pyysivät Jehovan todistajia hyväksymään heidät joukkoonsa seurakuntana. He alkoivat käyttää itsestään nimeä ”Jehovan palvojat”. Mutta he alkoivat omaksua vääriä ajatuksia ja tapoja, esimerkiksi nimittivät kaksitoista apostolia – sekä naisia että miehiä. Jonkin ajan kuluttua haaratoimisto järjesti raamatuntutkistelun pitämisen eräälle perheelle, ja se edistyi hyvin. Myöhemmin ryhmän muutkin jäsenet pyysivät, että heille johdettaisiin tutkistelua. Ensimmäiseen tutkisteluun saapuessaan lähetystyöntekijä totesi seitsemäntoista hengen odottavan Raamattu kädessä ja Totuus-kirja avattuna. Pian järjestettiin yksityisiä perhetutkisteluja yhden suuren kokouksen sijaan, ja edistyminen oli nopeampaa. Aikanaan muutama erikoistienraivaaja ja eräs vanhin ja hänen vaimonsa Yhdysvalloista muuttivat kaupunkiin. Nykyään 71 julistajan terve seurakunta ja kaksi vakituista tienraivaajaa suorittavat siellä innokkaasti hengellistä opetustyötä. Kaikki nämä olivat San Josén kierroskonventin 2 000 läsnäolijan joukossa, ja jotkut heistä olivat mukana ohjelmassa.
Aika kuluu nopeasti ja piirivalvoja käskee meidän jälleen kerran pakata mukaan kevyet vaatteet. Kolmas ja neljäs konventtimme pidetään lämpimällä Tyynenmeren rannikkotasangolla.
HENGELLISTÄ KASVUA TYYNENMEREN RANNIKKOTASANGOLLA
Miellyttävä bussimme kuljettaa meidät nopeasti nykyaikaista valtatietä pitkin ohi sokeriruokopeltojen. Vaikka ilmasto on melko lämmin Tyynenmeren rannikkotasangolla, täällä ei ole lainkaan trooppisia viidakkoja. Maa on kuivempaa ja täällä sataa vähemmän. Olemme pian Costa Rican tärkeimmässä satamakaupungissa ja loma-alueella, Puntarenasissa.
Meitä on tervehtimässä toinen matkustava vanhin. Hän kertoo meille, että tällä alueella asuvat Valtakunnan julistajat tekevät kaikkensa tavoittaakseen kaikki, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita kuulemaan Valtakunnasta. Alueeseen kuuluu tunnettu vankilasaari San Lucas. Puntarenasin seurakunta suorittaa siellä säännöllisesti raamatullista opetustyötä.
Joitakin vuosia sitten kaksi nuorta San Lucasin asukkia – toinen varkaudesta tuomittu ja toinen kärsi pitkää tuomiota murhasta – otti asenteensa kristittyinä niiden rinnalle, jotka olivat kärsivällisesti auttaneet heitä. Toinen näistä miehistä sanoo: ”Kuvittele, minkä vaikutuksen toisiin vankeihin teki se, että veneittäin veljiä tuli käymään minun ja erään toisen kiinnostuneen asukin luona. He puhuivat tietysti Raamatusta muillekin vangeille ja vartijoille; mutta myöhemmin he käyttivät paljon aikaa meidän rakentamiseemme ja meidän kanssamme olemiseen. Kuinka nuo vierailut vahvistivatkaan meitä! Kun kaikki vierailijat olivat lähteneet, toverini ja minä yritimme opettaa asukkeja ja vartijoita samalla tavalla, kuin olimme nähneet veljien opettavan. Vuosia myöhemmin havaitsimme, että kaksi niistä vartijoista, joihin olimme kylväneet ensimmäiset Valtakunnan siemenet, oli tullut myös Jehovan todistajiksi. Käyttäytymiseni ansiosta tuomioni tuli lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi, ja minut vapautettiin jo kolmen ja puolen vuoden kuluttua.” Molemmat nuoret miehet edistyivät hyvin vankilasta päästyään, heidät kastettiin ja he palvelevat Jehovaa uskollisesti.
Nautittuamme konventista Puntarenasissa lähdimme pohjoiseen päin kohti Nicaraguan rajaa. Menemme kierroskonventtiin Guanacasten provinssiin, jossa on laajoja haciendoja (maatiloja) ja karjatiloja. Näemme vaqueroja (karjapaimenia), ja ihmiset ovat yleensä melko anteliaita ja vieraanvaraisia. Kun veljet ovat todistamassa talosta taloon, heitä pyydetään usein istuutumaan ja nauttimaan pinolilloa, jauhetusta maissista tehtyä kylmää juomaa. Monilla näistä vaatimattomista maalaisista ei ole koskaan ollut tilaisuutta oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Mutta vielä yleisempää on tiedon puute Raamatusta, ja Jehovan todistajat työskentelevät täällä ahkerasti auttaakseen ihmisiä molemmissa suhteissa.
Olemme tällä konventtimatkalla tulleet pieneen kaupunkiin Miravallesin tulivuoren juurelle. Kolmen tunnin töyssyinen ja tomuinen matka nelipyörävetoisessa ajoneuvossa ei ole mitään verrattuna niihin ponnisteluihin, joita monet veljemme ovat joutuneet tekemään päästäkseen tähän konventtiin. Eräs pariskunta matkusti kaksi päivää hevosen selässä. Toiset kävelivät parikymmentä kilometriä päästäkseen linja-autoon. Jotkut myivät vasikan tai porsaan saadakseen rahaa matkaa varten. Mutta 300 läsnä ollutta totesi ohjelman kaiken konventtiin pääsyä varten nähdyn vaivan arvoiseksi.
Iloitsimme kuullessamme kolmesta nuoresta lihallisesta veljeksestä, joiden vanhemmat eivät ole Jehovan todistajia. Mutta pojat suhtautuivat totuuteen vakavasti ja heidät kastettiin. Sen sijaan että he olisivat lisänneet aineellista omaisuuttaan hankkimalla lisää karjaa maatilalle, jonka he olivat saaneet, he myivät sen ja käyttivät rahan ylläpitoonsa suorittaessaan koko ajallaan opetustyötä. Nyt Abner, Ezer ja Eliud ovat erikoistienraivaajina onnellisia auttaessaan Jumalan kansan seurakuntien perustamisessa maan syrjäisissä osissa.
Neliviikkoinen matkamme matkustavan valvojan kanssa on mielestämme ollut erittäin antoisa. Se on auttanut meitä arvostamaan koskematonta sademetsää, korkeita, usvan verhoamia tulivuoria, vihreitä banaaniviljelmiä ja suurten haciendojen kuivaa keltaista ruohoa. Erikoisesti olemme nauttineet siitä, että olemme voineet tutustua paremmin Costa Rican, tämän monien vastakohtien maan, rauhallisiin ihmisiin. Olemme myös hyötyneet saadessamme olla Jehovan kristittyjen todistajien seurassa. He suorittavat erittäin tärkeää opetustyötä maan päällä nykyään. Niistä, jotka ottavat opetuksen vastaan, tulee ”Jehovan opettamia”, ja heidän rauhansa on oleva runsas. – Jes. 54:13, UM.