Samoa saa hyvän uutisen
SAMOASAARTEN mainitseminen saattaa tuoda mieleesi näkymiä polynesialaisesta paratiisista: pumpulimaisten pilvien reunustaman sinisen taivaan, sinivihreät meret ja palmut, joita eteläisen Tyynenmeren sulotuoksuiset tuulenhenkäykset vienosti huojuttelevat. Samoasaarilla on tosiaan kaikkea tätä kauneutta, koska ne sijaitsevat Polynesian sydämessä.
Samoasaaret löytää kartalta Havaijin ja Uuden-Seelannin puolestavälistä. Saariryhmän pituus on lähes 500 kilometriä. Länsi-Samoan asukasluku on noin 160 000 lähes 3 000 neliökilometrin laajuisella maa-alueella, kun taas Amerikan Samoassa on noin 30 000 asukasta vain vajaan 200 neliökilometrin alueella.
LÄNSI-SAMOASSA
Länsi-Samoa pitää sitkeämmin kiinni vanhoista tavoista kuin Amerikan Samoa, joka on jossain määrin ”modernisoitunut”. Nykyaikaiset käsitykset törmäävät aika ajoin vanhoihin Samoan lakeihin ja samoalaiseen elämäntapaan, joten muuttuminen on hidasta, mutta varmaa. Jotkut ovat tyytymättömiä muutokseen, toiset iloitsevat siitä.
Raamatun opettaminen Samoan asukkaille on ollut vaikeaa työtä. Se ei johdu siitä, että samoalaiset eivät olisi kiinnostuneita Raamatusta. He kuuntelevat mielellään sen sanomaa. Mutta ongelmia aiheuttaa kulkeminen hajallaan olevien saarten välillä ja halutun ajan järjestäminen eri yksilöille. Viime aikoihin saakka on ollut myös vaikeata saada lähetystyöntekijöille lupaa päästä Länsi-Samoaan.
1950-luvun alkupuolella John Croxford Englannista viipyi Samoassa jonkin aikaa ja tutustutti ihmisiä Raamattuun perustuvaan ”Valtakunnan hyvään uutiseen”. Niinpä kun aviopari Ronald ja Olive Sellars Australiasta saapui Länsi-Samoaan toukokuussa 1953, he havaitsivat joidenkuiden olevan kiinnostuneita Raamatun tutkimisesta. Myöhemmin muutamat perheet Uudesta-Seelannista ja Australiasta päättivät muuttaa maahan valtion tai liikeyritysten kanssa tekemiensä työsopimusten perusteella auttaakseen paikallisia todistajia ”hyvän uutisen” viemisessä ihmisille. Kaikki nämä ovat suuresti edistäneet ”hyvän uutisen” leviämistä.
AMERIKAN SAMOA JA ”HYVÄ UUTINEN”
Amerikan Samoa koostuu kuudesta pienestä maalauksellisesta vuoristoisesta saaresta. Näiden saarten asukkaat, samoin kuin Länsi-Samoan asukkaat, ovat hyvin seurallisia, vieraanvaraisia ja elämänmyönteisiä.
Kun Vartiotorni-seuran presidentti J. F. Rutherford vuoden 1938 keväällä seurueineen palasi esitelmämatkalta Australiasta, he pistäytyivät maissa Amerikan Samoassa ja veivät rannikolle Seuran kirjallisuutta. Sitten vuonna 1952 Lydia Pedro, nuori nainen Fidžisaarilta, kävi sukulaistensa luona Amerikan Samoassa. Hän selitti monia asioita ”hyvästä uutisesta”, mutta voi olla siellä vain lyhyen ajan. Sitten vuonna 1954 Ronald ja Olive Sellars muuttivat sinne Länsi-Samoasta. Koska he onnistuivat saamaan luvan sinne jäämiseen, he alkoivat heti auttaa toisia arvostamaan Valtakunnan hyvää uutista.
Seuraavana vuonna 1955 kaksi lähetystyöntekijäpariskuntaa, Gordon ja Patricia Scott sekä Paul ja Frances Evans, saapuivat Yhdysvalloista. He matkustivat laivalla Havaijisaarille ja edelleen Fidžisaarille ja sitten Länsi-Samoaan rahtialuksella. Länsi-Samoassa he nousivat ”Sulimoni”-nimiseen laivaan. Se oli pieni, noin 12 metriä pitkä saarten välillä liikennöivä alus. Monet sanovat näitä aluksia ”kananpoika- ja porsasveneiksi”. Aluksi lähetystyöntekijät ihmettelivät syytä tähän, mutta matkustettuaan kahdeksan tuntia Amerikan Samoaan eläinten joukossa, joita ihmiset kuljettivat mukanaan sellaisilla matkoilla, he ymmärsivät, kuinka sopiva nimitys todella on.
Hyvänä apuna kiinnostuksen herättämisessä Raamatun tutkimiseen oli elokuva ”Uuden maailman yhteiskunta toiminnassa”. Tämä elokuva käsitteli Jehovan todistajien nykyisen saarnaamistoiminnan historiaa monissa maissa maan päällä. Paikalliset todistajat lainasivat kuljetettavan voimakoneen valtiolta ja kokosivat osista valkokankaan, joka oli kooltaan 2,5 x 2,5 metriä. Nämä he lastasivat yhdessä projektorin ja muiden tarpeellisten välineiden kanssa Ron Sellarsin vanhaan armeijan jeeppiin ja lähtivät näyttämään tätä filmiä mahdollisimman moniin paikkoihin saarilla.
Viidessätoista filmiesityksessä eri paikkakunnilla oli läsnä yhteensä 3 227 henkeä. Kun lähetystyöntekijät myöhemmin kävivät alueen kodeissa, ihmiset kysyivät, kuuluivatko he samaan uskontoon, jota filmi edusti. Saatuaan myöntävän vastauksen he kuuntelivat todella tarkkaavaisesti, mitä lähetystyöntekijöillä oli sanottavana.
KIELEN KANSSA PAINISKELEMINEN
Kieltä opeteltaessa tehdään monia humoristisia ja joskus häkellyttäviäkin virheitä. Eräs lähetystyöntekijä yritti kysyä eräältä vanhahkolta alkuasukkaalta samoaksi: ”Kuinka vaimonne voi?” Alkuasukas vastasi englanniksi: ”Mutta eihän minulla ole partaa.” Sitten hän selitti, että vaimoa ja partaa tarkoittavat sanat kirjoitetaan samalla tavalla samoaksi, mutta ne täytyy lausua eri tavalla. Vain pieni ero ääntämisessä voi saattaa jonkun kiusalliseen tilanteeseen.
Eräs toinen lähetystyöntekijä lähti samoalaisen toverinsa kanssa erään perheen luo Afonon kylään. Talon emäntä kysyi, halusivatko he jotakin syötävää, sillä sikäläisellä väestöllä on tällainen huomaavainen tapa. Lähetystyöntekijä sanoi kotimaansa tavan mukaan ”kiitos” samoaksi. Nainen meni pois, mutta ei tuonut mitään ruokaa. Lähetystyöntekijä tiesi, että jotakin meni vikaan, ja kysyi samoalaiselta toveriltaan, mitä hän oli sanonut väärin. Hänen toverinsa kertoi, että jos sanoo ”kiitos”, kun kutsutaan syömään, niin se tarkoittaa, ettei halua mitään. On tarpeetonta sanoakaan, ettei lähetystyöntekijä tehnyt sitä virhettä uudelleen.
RAKENTAMISTA LAAJENNUSTA VARTEN
Vuonna 1967 28 todistajan seurakunta Tutuilan saarella Amerikan Samoassa päätti rakentaa kokoussalin. Eräs seurakunnan jäsen hankki 30 vuoden vuokrasopimuksen eräälle tontille. Mutta eteen tuli suuri ongelma. Maa oli merenpinnan tason alapuolella. Mutta tämä este voitettiin, kun kaikki miehet ja naiset ja jopa lapset ryhtyivät toimiin maan täyttämiseksi. Koska seurakunnassa oli vain yksi kuorma-auto, työ oli hidasta ja kovaa. Mutta kolmessa kuukaudessa se saatiin valmiiksi, ja rakennustyö voi jatkua. Kun tämä kaunis uusi sali, johon mahtuu 130 henkeä, saatiin valmiiksi, monilla kiinnostuneilla on ollut mahdollisuus kokoontua miellyttäviin tiloihin.
Tähän saliin lisättiin lähetyskoti, ja myöhemmin Savai’in saarelle Länsi-Samoassa rakennettiin toinen lähetyskoti. ”Hyvän uutisen” viejät ovat saaneet siellä pysyvän jalansijan! Samoasaarilla on nyt yhteensä kolme lähetyskotia ja neljä kokouspaikkaa, joita sanotaan ”valtakunnansaleiksi”.
Aito rakkauden side yhdistää lähetystyöntekijät ja samoalaiset todistajat, ja samoalaiset ovat yleensä hyväsydämisiä ja kiinnostuneita Jumalan sanasta. Paljon on vielä työtä tehtävänä kaikkien niiden tavoittamiseksi, jotka haluavat oppia ”hyvän uutisen”, ja heidän auttamisekseen. Niin kuin apostoli Paavali sai kerran kutsun Makedoniasta, niin nytkin esitetään kutsu: ’Tule yli Samoaan ja auta meitä.’ – Apt. 16:9.