Rakentamista ja istuttamista Ranskassa
JOTKUT arvostelevat Jehovan todistajia siitä, että he ’repivät maahan’ maailman suurten uskontojen kauan opettamia vääriä oppeja. Todistajat ovat todella olleet tienraivaajia taistelussa sellaisia vääriä uskonnollisia oppeja vastaan kuin helvetintuli, kolminaisuus ja lapsikaste – jotka opit jotkut kristikunnan teologeistakin nykyään asettavat kyseenalaisiksi.
Mutta Jumalan profeetan Jeremian tavoin todistajat ovat myös istuttajia ja rakentajia. (Jer. 1:10) He ovat istuttaneet Jumalan sanan monien sydämeen ja ovat rakentaneet heissä lujan uskon Jehova Jumalaan, hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja hänen Valtakuntaa koskeviin lupauksiinsa. Tätä tarkoitusta varten Jehovan kristityt todistajat levittävät Raamattuja ja Raamattuun perustuvia kirjoja, kirjasia ja lehtiä. Tällaisen kirjallisuuden tuottaminen ja jakaminen vaatii paino- ja lähetystiloja, ja kysynnän lisääntyminen tekee usein välttämättömäksi uusien rakennusten pystyttämisen.
BEETELIN ENSIMMÄINEN LISÄRAKENNUS
”Beeteliä”, joka tarkoittaa ’Jumalan huonetta’, käytetään nimenä rakennuksista, joissa asuu Jehovan todistajien hoitamaan toimistotyöhön, painotyöhön ja kirjallisuuden lähettämiseen osallistuva henkilökunta kussakin maassa. Vuoteen 1972 asti Pariisin läntisellä esikaupunkialueella Boulogne-Billancourtissa sijaitseva pieni rakennus riitti majoittamaan koko Ranskan Beetel-perheen. Mutta juuri sinä vuonna ostettiin tontti Louviers’sta, maalauksellisesta Normandiassa sijaitsevasta pikkukaupungista, joka sijaitsee sopivasti Pariisin ja Le Havren satamakaupungin puolivälissä. Le Havreen näet tuodaan laivoilla Vartiotorni-seuran Brooklynin kirjapainossa New Yorkissa Ranskaa varten painettua kirjallisuutta.
Tontille pystytettiin nopeasti kaksikerroksinen pohjamitoiltaan 57 x 21 metrin suuruinen elementtirakennus, ja se vihittiin 9. kesäkuuta 1973. Siinä oli riittävästi tilaa kirjapainolle ja lähetysosastoille sekä keittiölle, ruokasalille, pesulalle, makuuhuoneille ja kirjastolle henkilökuntaa varten. Mutta hengellisen rakentamis- ja istuttamistyön laajentuminen vaati pian lisää kirjaimellista rakentamista.
Sen tähden tammikuussa vuonna 1974 ostettiin tontti Incarvillesta, vähän Louviers’n ulkopuolella sijaitsevasta kylästä. Alkuperäisiin suunnitelmiin kuului pieni rakennus, jossa olisi valtakunnansali Louviers’n Jehovan todistajien kasvavan seurakunnan tarpeisiin sekä varastotilaa kirjallisuutta varten. Mutta ennen kuin rakennuslupa ehdittiin myöntää, 22 vuotta kestänyt Vartiotorni-lehteä koskenut kielto poistettiin (joulukuussa 1974) ja tehtiin päätös lehtiemme kuljettamisesta kuorma-autolla Saksasta Ranskaan, missä ne postitettaisiin yksityisille tilaajille. Tämä edellytti uuden lehtiosaston perustamista ja työvoiman lisäämistä lisätyön suorittamiseksi.
BEETELIN TOINEN LISÄRAKENNUS
Alkuperäisiä piirustuksia muutettiin huomattavasti suuremman rakennuksen pystyttämiseksi. Rakennuslupa myönnettiin vasta huhtikuussa vuonna 1976. Ranskan todistajat olivat päättäneet tehdä kaiken rakennustyön itse, ja eräs todistaja, jolla oli kokemusta rakennusalalla, tarjoutui huomaavaisesti työskentelemään koordinaattorina haaratoimistokomitean ja Jehovan todistajien hallitsevan elimen valvonnassa toimivassa rakennuskomiteassa. Lähelle Pariisia perustettiin piirustustoimisto, rakennuspaikalle pystytettiin työntekijöitä varten parakit, rakennuksella työskenteleviä varten vuokrattiin ja kalustettiin asunnot ja rakennuspaikalle järjestettiin kenttäkeittiö ja ruokala.
Perustustyöt aloitettiin toukokuussa vuonna 1976. Työn edistyessä pystytettiin verstaita metalli-, puu-, putki-, sähkö- ja maalaustöiden tekemistä varten. Ostettiin käytetty nosturi, se kunnostettiin ja asennettiin 35 metrin pituisille kiskoille keskelle rakennusta, josta käsin sen 25 metriä pitkä puomi ulottui käsittelemään taakkoja koko rakennuksen alueella. Viidensadan litran betonisekoitin oli ahkerasti käytössä, sillä sen lisäksi että valuihin käytettiin 5 300 tonnia betonia (jopa 110 tonnia päivässä), todistajat valmistivat itse myös kaikki teräsbetoniset pilarit, palkit ja laatat.
Rakennusliikkeitten edustajat ja monet yksityiset työntekijät poikkesivat tarjoamaan palveluksiaan. Nämä miehet, joihin teki suuren vaikutuksen se, että he saivat tietää kaikkien työntekijöitten olevan vapaaehtoisia, saivat hyvän todistuksen. Todistajien seurakunnat eri puolilla Ranskaa vuokrasivat linja-autoja ja viikonloppuisin sadat vapaaehtoiset työntekijät tulivat auttamaan. Joissakin ammattitaitoa vaativissa töissä Belgiasta ja Saksasta tulleet vapaaehtoiset antoivat rakkaudellista apua.
SUURI HANKE
Tällaisen rakennuksen pystyttäminen oli valtavan suuri hanke. Eteen tuli monia ongelmia ja masennuksen hetkiä. Mutta vapaaehtoiset rakennustyöntekijät tulevat muistamaan kauan vuoden 1977 toukokuun 24. päivän, jolloin hallitsevan elimen jäsen Frederick W. Franz vieraili rakennuspaikalla Incarvillessa. Hän piti erinomaisen raamatullisen puheen ja rohkaisi kokoontuneita rakennustyöläisiä pysymään työssään ja tekemään sen loppuun, niin kuin Jerusalemin ja sen temppelin rakentajat muinoin tekivät.
Se, että alkuperäisiin piirustuksiin tehtiin monia muutoksia, pitensi rakentamiseen tarvittavaa aikaa. Esimerkiksi hengellisen rakennus- ja istutustyön kasvu Ranskassa sai hallitsevan elimen ehdottamaan kymmenen lisähuoneen rakentamista ullakkokerrokseen. Myöhemmin päätettiin siirtää ruokasali, keittiö, kylmävarasto, pesula ja kirjasto Louviers’n lisärakennuksesta uuteen Incarvillen rakennukseen siksi, että se oli mukavampaa Beetel-perheelle, josta suurin osa tulisi asumaan tässä toisessa lisärakennuksessa. Myös tämä merkitsi paljon lisätyötä.
Lopulta, paljon uurastuksen ja hikoilun jälkeen, rakennus tuli valmiiksi. Siitä tuli 61 metriä pitkä ja 26 metriä leveä, ja siitä saatiin 2 873 neliömetriä lattiatilaa. Pohjakerroksessa on toimistoja, keittiö ja kylmävarastotiloja, ruokasali, johon mahtuu 150 henkeä, pesula, kirjasto, olohuone ja tilat lähetysosastoa varten, joka lähettää Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta Jehovan todistajien 1 192 seurakuntaan Ranskassa ja moniin muihin maihin.
Toisessa kerroksessa on tilava valtakunnansali (johon mahtuu istumaan 200 henkeä) ja 24 miellyttävää asuinhuonetta Beetel-perheen jäseniä varten. Kaikista näistä huoneista on kaunis näköala Normandian maaseudulle. Kolmannessa kerroksessa on kymmenen lisähuonetta sekä varastotilaa.
VIHKIÄISET
Lauantaina 13. toukokuuta 1978 tilausbussi lähti Boulognen Beetelistä kello 7.15 kohti Normandiaa. Se kuljetti Beetel-perheen Boulognessa olevan osan tapaamaan Louviers’n lisärakennuksessa toimivan henkilökunnan. Kun he olivat yhdessä kiertäneet uudessa Incarvillen rakennuksessa, he istuutuivat nauttimaan Beetelin kokkien valmistaman aterian.
Kun ohjelmassa oli kerrattu uuden rakennuksen pystyttämiseen tarvittuja kahden vuoden ponnisteluja, kuultiin useita äänikirjeitä muiden ranskankielisten maiden todistajilta. Sitten Raymond Franz, hallitsevan elimen jäsen, piti vihkiäispuheen. Hän korosti sitä, miten tärkeätä on palvella Jehovaa iloiten. (Neh. 8:10) Ihmisten ponnistelujen ja lyhytaikaisen (kuten Caesarin ja Napoleonin) kunnian turhuus asetettiin Jehovan valtakunnan hyvän uutisen iloisen saarnaamistyön vastakohdaksi. (Saarn. 1:3–7, 11) Puheessa osoitettiin, että jos kristityt iloitsevat jatkuvasti Jehovan palveluksesta ja odottavat hänen aikaansa pahuuden tuhoamiselle, niin he voivat lopuksi todeta luottavaisina, että kaikki on toteutunut täydellisesti, niin ettei ole ”siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä”. – Saarn. 3:11, 14.
Tämän Beetelin uuden lisärakennuksen vihkiäiset olivat tosiaan hyvin onnellinen tilaisuus. Ja jatkuvat todisteet Jumalan siunauksesta saavat meidät jatkamaan päättäväisinä ja uskollisesti hengellistä rakennus- ja istutustyötä Ranskassa.
[Kuva s. 9]
Beetelin uusi lisärakennus Incarvillessa Ranskassa vihkiäisten aikaan