Syvempää näkemystä uutisiin
Kirkot ja rauha
● New Delhissä Intiassa ilmestyvä ”Caravan”-lehti kuvaili jonkin aikaa sitten kahden ”kristillisen” lahkon välistä uskonnollista kiistaa Keralan osavaltiossa. Lehti sanoo, että ortodoksit ja jakobiitit ovat tämän vuosisadan alusta asti riidelleet sekä oikeudessa että sen ulkopuolella johtoa ja kirkon omaisuutta koskevista asioista.
”On tympäisevää kuunnella kiistan aikana näiden pappien ärsyttäviä puheita”, mainitsee ”Caravan”-lehti. ”Vaikka he väittävät olevansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajia, he jättävät huomioon ottamatta hänen tärkeimmän ohjeensa: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. He eivät ainoastaan esitä loukkaavia puheita toisiaan vastaan, vaan turvautuvat myös ruumiilliseen väkivaltaan. He saarnaavat, että uskonnollinen vakaumus johtaa tosi rauhaan. Mutta he itse levittävät vihaa ja tyytymättömyyden siemeniä, mikä pakostakin turmelee rauhan.”
Edellä olevat intialaisen havainnoitsijan lausunnot eivät vaikuta liioitelluilta.
Essealaisetko ensimmäisiä kristittyjä?
● Monet uskonnon tutkijat väittävät, että varhaiskristillisyys sai alkunsa juutalaisesta essealaisten lahkosta. Kuuluisa arkeologi Yigael Yadin julkaisi jonkin aikaa sitten hepreaksi laajahkon tutkielman ja käännöksen 8,2 metriä pitkästä Kuolleenmeren käsikirjoituksesta. Tukeeko se väitettä, jonka mukaan essealaiset olivat juutalaisuuden ja kristillisyyden välinen rengas? Yadinin mukaan tämä käsikirjoitus yllätykseksi osoitti, että essealaiset eivät olleet ”ainoastaan erittäin pitkälle meneviä tarkkoja lainnoudattajia suhtautumisessaan kaikkiin temppelin puhtauslakeihin, vaan myös kiihkeitä uskomaan, että uhrit ja kaikki niihin liittyvät ovat välttämättömiä sellaisina, kuin ne on määrätty Toorassa [Mooseksen laissa]”. Mutta kristityt olivat selvästi tunnettuja siitä, että he eivät noudattaneet sellaisia rituaaleja.
Vaikka Yadin uskoo, että essealaiset vaikuttivat kristillisyyteen, niin hänen oli pakko kysyä: ”Mistä johtuu, että sellainen äärimmäisyyksiin menevä lahko vaikutti varhaiskristillisyyteen, joka murtautui irti juuri tästä Mooseksen laista . . .?” Vastaukseksi hän osasi esittää vain arvailun, että ”varhaiskristityt joutuivat kosketuksiin essealaisten kanssa jossakin myöhäisessä vaiheessa”, kun essealaiset olivat muuttaneet joitakin näkemyksistään.
Mutta Raamattu tekee aiheettomiksi perusteettomat epäilykset siitä, mistä kristillisyys sai opetuksensa. Ne tulivat Jumalalta itseltään.
Syyn vierittäminen toisen niskoille
● Mormonien jonkin aikaa sitten saama ”ilmestys”, jonka mukaan afrikkalaista syntyperää olevat mustat voivat nyt päästä uskonnon papeiksi, on saanut monet ihmiset rehellisesti ihmettelemään: kuka lopetti syrjinnän . . . Jumala vai mormonijohtajat? Kirkon presidentin Spencer Kimballin selityskirje mormoniviranomaisille syyttää ilmeisesti Jumalaa siitä, että hän on sallinut mustien pysyä toisen luokan jäseninä kirkossa niin pitkän aikaa: ”[Jumala] on kuullut rukouksemme ja on ilmestyksen välityksellä vahvistanut, että nyt on tullut kauan sitten luvattu päivä, jolloin jokainen uskollinen, arvollinen mies kirkossa voi saada pyhän pappeuden . . . rotuun tai väriin katsomatta.”
Tarkkailijat voisivat kuitenkin aiheellisesti kysyä, oliko muutoksen vaikutin pikemminkin inhimillinen kuin Jumalasta lähtöisin. Mormonien entinen maallikkoylipappi, joka vuonna 1976 vihki erään mustan papiksi ja joka erotettiin tämän teon vuoksi, sanoi tätä muutosta ”sopivan tilaisuuden ilmestykseksi samoin kuin ratkaisu moniavioisuuden lopettamisesta [vuonna 1890] oli politiikan innoittama”. Täytyy tosiaankin kysyä, vaikuttiko sekä kirkon sisä- että ulkopuolelta tuleva ihmisoikeuksia koskeva painostus kirkon johtajiin, jotka olivat perustaneet aikaisemman rotukieltonsa Joseph Smithin ”Mormonin kirjassa” ja kirjassa ”Kallisarvoinen helmi” oleviin kappaleisiin.
Kun uskonnolliset opit perustuvat ihmistekoisiin, ei-raamatullisiin lähteisiin, ne varmasti pakostakin paljastuvat ja ilmaisevat inhimillisen tietolähteen ominaisuuksien olevan kaukana Jumalan kaltaisuudesta – hyvin erilaisia kuin ”Herran sana [joka] pysyy iankaikkisesti”. – 1. Piet. 1:25, ”Kirkkoraamattu”.