Menestys riippuu uskollisuudesta Jumalaa kohtaan
TOINEN AIKAKIRJA alkaa Salomon kuninkuudesta, seuraa sitten Juudan kuninkaitten hallituskausia esittäen vain ohimennen viittauksia Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaan ja kertoo lopuksi Jerusalemin tuhon ja sen autioittamisen, kunnes kuningas Kyyros julkaisi säädöksen, joka antoi valtuutuksen Jehovan temppelin uudelleen rakentamiseksi sinne. Kertomus osoittaa toistuvasti, että kun hallitsijat ja kansa panivat luottamuksensa Jehova Jumalaan, heidän hankkeensa kruunattiin menestyksellä. Mutta heidän uskottomuutensa johti Jumalan siunauksen ja suojeluksen menettämiseen.
Kun Salomon kuninkuus oli vahvistunut lujaksi, hän sekä kansan päämiehet, ruhtinaat, tuomarit ja perhekuntapäämiehet menivät Gibeonissa ilmestysmajaan uhraamaan uhria. Näin nuori kuningas anoi Jehovan siunausta hallitukselleen. Yöllä Korkein ilmaisi itsensä Salomolle ja antoi hänelle tilaisuuden pyytää, mitä tämä halusi. Kuningas pyysi nöyrästi alamaistensa tuomitsemiseen tarvittavaa viisautta ja tietoa. Koska Salomo esitti näin jalon pyynnön, hänelle vakuutettiin, että viisauden lisäksi hän saisi ”rikkautta, tavaraa ja kunniaa” enemmän kuin oli ollut Daavidilla ja Saulilla ja todellisuudessa enemmän kuin kenelläkään tulevallakaan hallitsijalla olisi. (2. Aikak. 1:1–12) Tämä tosiaan täyttyi, sillä kertomus sanoo: ”Kuningas toimitti niin, että Jerusalemissa oli hopeata ja kultaa kuin kiviä.” – 1:15.
Salomon hallituksen suurimpia saavutuksia oli Jehovan temppelin rakentaminen Moorianvuorelle. Suurin osa luvuista 2–7 käsittelee hänen rakennusvalmistelujaan, temppelin rakentamista ja sen kalustusta sekä vihkiäisiä.
Jälleen yöllisessä näyssä Salomo sai Jehovan vastauksen vihkiäisrukoukseen. Tämä vastaus paljasti, että hänen kuninkuutensa jatkuva menestys riippuisi siitä, että Israel pitäisi uskollisesti kiinni Jumalan laista. Israelin uskottomuus taas tietäisi kansallista onnettomuutta. Mahtava temppelikin muuttuisi rauniokasaksi. – 7:11–22.
Kahdeksas ja yhdeksäs luku päättävät Salomon hallituskauden historian. Niissä kerrotaan hänen kaupunkien rakennuttamisestaan, hengissä säilyneitten kanaanilaisten käyttämisestä pakkotyöhön, hänen temppelipalvelusta koskevista järjestelyistään, hänen laivastostaan, Saban kuningattaren huomiota herättävästä vierailusta, Salomon rikkaudesta, hänen kuolemastaan ja hänen poikansa Rehabeamin tulemisesta hänen seuraajakseen.
JAKAANTUNUT VALTAKUNTA
Rehabeam kuunteli mieluummin kokemattomien nuorten imartelijoitten ääntä kuin vanhempien miesten tervettä neuvoa ja ilmoitti kansan edustajille, että hän asettaisi kansan kannettavaksi raskaamman ikeen kuin hänen isänsä oli asettanut. Koska kansa oli jo kokenut tarpeeksi sortoa sen jälkeen, kun Salomo poikkesi Jehovan laista hallituskautensa jälkimmäisen osan aikana, kymmenen sukukuntaa nousi kapinaan ja täytti siten Ahian kautta annetun Jehovan sanan. – 10:1–19.
Rehabeam kokosi armeijan ja yritti saattaa kapinalliset sukukunnat takaisin valvontaansa. Mutta profeetta Semajan kautta saamansa Jehovan sanan vuoksi hän hylkäsi tämän suunnitelman. Kapinalliset sukukunnat muodostivat itsenäisen valtakunnan Jerobeamin alaisuudessa, joka perusti vasikanpalvonnan. Seuraus oli, että Jerobeamin herruuden alaisissa kaupungeissa asuvat uskolliset leeviläiset lähtivät Juudaan ja Jerusalemiin. – 11:1–17.
Koska myös Rehabeam ja hänen alamaisensa poikkesivat pois Jumalan laista, Jehova poisti suojeluksensa. Siisak (Šešonk I) hyökkäsi Juudan valtakuntaan ja valloitti varustetun kaupungin toisensa jälkeen. Mutta kun Rehabeam ja päämiehet saivat kuulla Jumalan ilmoittaneen, että he joutuisivat Siisakin käsiin uskottomuutensa takia, he nöyrtyivät, eikä Jehova sallinut Egyptin hallitsijan tuhota Jerusalemia. Kaupungista kuitenkin riistettiin sen aarteet. – 12:1–12.
JEHOVA AUTTAA ABIAA JA AASAA
Rehabeamin kuoleman jälkeen hänen poikansa Abia alkoi hallita. Silloin syttyi sota Jerobeamin ja Abian välille. Kerran kun Jerobeam järjesti väijytyksen, Juudan valtakunnan sotilaat joutuivat erittäin vaaralliseen asemaan. Mutta koska he huusivat apua Jehovalta, Korkein soi heille voiton. – 12:16–13:20.
Samoin Abian seuraaja Aasa etsi Jehovalta apua, kun Serahin johdossa oleva noin miljoonan etiopialaisen ja libyalaisen sotilaan joukko tuli häntä vastaan. Hän rukoili: ”Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta.” Jälleen Jehova antoi kansalleen voiton. – 14:9–15; 16:8.
Aasa toimi kiitettävällä tavalla Jehovan profeetan Oodedin sanojen mukaan ja ryhtyi päättäväiseen toimintaan epäjumalanpalvontapaikkojen tuhoamiseksi. Mutta vaikka Aasa oli saanut kokea Jumalan apua, hän teki myöhemmin liiton Syyrian eli Aramin kuninkaan Benhadadin kanssa estääkseen Israelin kuningasta Baesaa taistelemasta häntä vastaan. Kun näkijä Hanani ojensi Aasaa tämän uskottoman menettelyn johdosta, tämä loukkaantui. Hän panetti Hananin vankilaan ja alkoi myös sortaa muita alamaisia. Tämä sai Jehovan poistamaan siunauksensa kuninkaalta. Aasa sai kihdin tapaisen taudin jalkoihinsa, mutta ei etsinyt apua Jehovalta vaan lääkäreiltä. – 15:1–16:13.
HUONO LIITTO PILAA HYVÄN MAINEEN
Aasan poika Joosafat osoittautui hyväksi kuninkaaksi ja sai sen tähden kokea Jehovan avun ja suojeluksen. Hän yritti puhdistaa pois epäjumalanpalveluksen, teki järjestelyjä Jehovan lain opettamiseksi kansalle ja paransi oikeusjärjestelmää. Koska hän luotti Jehovaan, hän sai suurenmoisen pelastuksen, kun Ammonin, Mooabin ja Seirin vuoriston yhtyneet vihollisjoukot tuhosivat toinen toisensa. Joosafat lankoutui kuitenkin epäviisaasti epäjumalia palvovan israelilaiskuninkaan Ahabin kanssa. Ataljasta, Ahabin ja hänen Baalia palvovan kuningattarensa Iisebelin tyttärestä, tuli Joosafatin pojan Jooramin vaimo. Tämä sai Joosafatin ryhtymään tuhoisaan sotilaalliseen hankkeeseen kuningas Ahabin kanssa. Kun Joosafat palasi Jerusalemiin, häntä tervehdittiin ojennuksella: ”Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa?” Mutta myöhemmin Joosafat jälleen epäonnistui tässä suhteessa, kun hän ryhtyi Ahabin seuraajan kuningas Ahasjan kanssa laivanrakennushankkeeseen. Ennustuksen täyttymykseksi laivat haaksirikkoutuivat. – 17:1–20:37.
Juudan seuraava kuningas Jooram seurasi vaimonsa Ataljan vaikutuksesta Ahabin suvun huonoa menettelyä. Vahvistaakseen kuninkaan asemaansa hän murhasi kaikki veljensä ja jotkut päämiehistä. Ilman Jehovan siunausta hänen hallintonsa osoittautui epäonnistumaksi. Hänen vitsauksenaan oli edomilaisten ja Libnan kaupungin asukkaitten kapina. Elämänsä kahtena viimeisenä vuotena hän kärsi suolistotaudista. – 21:1–20.
Kun Jooramin nuorimmasta pojasta Ahasjasta tuli kuningas, huono hallinto jatkui, sillä hän oli myös Ataljan vaikutusvallan alainen. Kun Ahasja oli vierailemassa haavoittuneen Israelin kuninkaan Jooramin luona, Jeehu oli toimeenpanemassa rangaistusta Ahabin sukua vastaan, ja Ahasjakin surmattiin. Silloin Atalja murhattuaan kuninkaallisen suvun jälkeläiset anasti valtaistuimen. Mutta pappi Joojadan vaimo oli kätkenyt Ahasjan pojan Jooaan. Myöhemmin Joojada julistutti Jooaan kuninkaaksi. ja käski teloittaa Ataljan.
Joojadan ohjauksessa Jooas hallitsi hyvin ja järjesti temppelin korjauksen. Mutta Joojadan kuoltua Jooas poikkesi pois tosi palvonnasta ja jopa määräsi Joojadan pojan Sakarjan kivitettäväksi siksi, että tämä oli ojentanut häntä hänen uskottomuutensa takia. Sitten Jehova salli syyrialaisten aiheuttaa nöyryyttävän tappion Juudan valtakunnalle. Jooas sairastui ja lopulta hänen omat palvelijansa salamurhasivat hänet. – 22:1–24:27.
AMASJAN HALLINNOSTA JUUDAN AUTIOITUKSEEN
Jooaan poika Amasja aloitti hyvin, mutta tuli sitten uskottomaksi. Vietettyään monta vuotta rauhallista rinnakkaiseloa nämä kaksi israelilaista valtakuntaa ryhtyivät sodankäyntiin, ja Amasjan joukot kärsivät tappion. Kun Amasja lakkasi noudattamasta Jumalan lakia, häntä vastaan muodostettiin salaliitto. Hänen oli pakko paeta Laakiiseen, missä salaliittolaiset surmasivat hänet. – 25:1–28.
Seuraava Juudan kuningas Ussia hallitsi hyvin, ja hän sai monta voittoa Juudan valtakunnan vihollisista. Mutta myöhemmin hän röyhkeästi tunkeutui temppeliin ja uhrasi suitsutusta kuin pappi. Tämän julkean teon takia hän sai lepran. Silloin hänen poikansa Jootam alkoi hallita. Koska Jootam noudatti Jehovan lakia, hän menestyi ja sai voiton ammonilaisista. – 26:1–27:9.
Mutta Jootamin seuraaja Aahas tuli tunnetuksi epäjumalanpalvelijana; hän jopa uhrasi poikansa tulessa. Siksi Jehova poisti siunauksensa Aahaalta ja hänen epäjumalia palvovilta alamaisiltaan. Juudan valtakunta kärsi edomilaisten, filistealaisten, israelilaisten ja syyrialaisten hyökkäyksistä. Aahas pelkäsi menettävänsä kuninkaan asemansa ja pyysi assyrialaisilta sotilaallista apua. Mutta tämä epäviisas toimenpide ei tuonut helpotusta, vain vieraan vallan sorron. – 28:1–27.
Hiskia, Aahaan poika, ponnisteli päättäväisesti poistaakseen epäjumalanpalveluksen valtakunnastaan ja kapinoi assyrialaisia vastaan. Vaikka Assyrian kuningas Sanherib tunkeutui Juudan maahan, hän ei onnistunut valtaamaan Jerusalemia. Hiskia sai palkan siitä, että hän pani luottamuksensa Jehovaan, sillä yhtenä yönä enkeli tuhosi Assyrian armeijan valiojoukot. – 29:1–32:22.
Hiskian poika Manasse elvytti epäjumalanpalveluksen ja syyllistyi häpeälliseen sortoon. Mutta kun hänet vietiin vangiksi Babyloniin, hän tuli järkiinsä ja katui. Jehova Jumala osoitti hänelle armoa ja avasi Manasselle tien palata Jerusalemiin. Kuningas pani silloin toimeen uskonnollisia uudistuksia, mutta kansa oli vajonnut niin syvälle epäjumalanpalvelukseen, että Manassen ponnistelut eivät saaneet aikaan todellista muutosta. Jopa hänen oma poikansa Aamon valtaistuimelle noustuaan vajosi takaisin epäjumalanpalvelukseen. Hän sai surmansa salaliittolaisten käsissä. – 33:1–25.
Juudan viimeinen hyvä kuningas Joosia pani alulle perusteellisen rynnistyksen epäjumalanpalvelusta vastaan. Mutta se tapahtui liian myöhään, jotta kansa olisi saatu katumaan aidosti. Juudan päällä lepäsi myös raskas verivelka. (2. Kun. 24:3, 4) On surullista, että Joosia itse sai surmansa, kun hän yritti käännyttää Egyptin sotajoukot takaisin Megiddossa niiden ollessa matkalla taistelemaan kaldealaisten kanssa Karkemiissa. Neljä viimeistä kuningasta, Jooahas, Joojakim, Joojakin ja Sidkia, osoittautuivat huonoiksi hallitsijoiksi. Jehova hylkäsi kokonaan Juudan valtakunnan ja salli babylonialaisten kuningas Nebukadnessarin johdolla raunioittaa Jerusalemin ja sen mahtavan temppelin. Monet hengissä säilyneistä vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Profeetta Jeremian kautta annetun Jehovan sanan täyttymykseksi Kyyros lopulta julkaisi säädöksen, joka avasi pakkosiirtolaisille mahdollisuuden palata autioitettuun kotimaahansa. – 2. Aikak. 34:1–36:23.
Kuinka voimakkaasti tämä historiallinen kertomus osoittaakaan, että todellista menestystä ei voida saavuttaa ilman uskollisuutta Jehova Jumalalle! Niin kuin profeetta Hanani sanoi kapinalliselle kuninkaalle Aasalle, tyhmät teot, jotka ilmaisevat uskon puutetta Jumalaa kohtaan, voivat johtaa vain onnettomuuteen, kun taas ”Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle”. – 2. Aikak. 16:9.