Voiko elämää syntyä sattumalta?

Jos Luojaa ei ole, elämän on täytynyt saada alkunsa itsestään. Monet ajattelevat niin käyneen. Mutta tukeeko lisääntyvä tieto tätä näkemystä?

MUINAISET egyptiläiset näkivät pillerikuoriaisiin kuuluvien pyhien pillerinpyörittäjien ilmaantuvan yhtäkkiä maasta ja uskoivat niiden syntyneen itsestään. Eräs tietosanakirja sanoo: ”Pyhiä pillerinpyörittäjiä nähtiin usein valtavia määriä Niilin rantapenkereillä, ja tämä vahvisti uskoa alkusyntyyn.” (The Encyclopedia Americana, 24. osa, s. 336, v:n 1977 painos) Mutta mitä todellisuudessa tapahtui? Pillerinpyörittäjänaaraat valmistivat pallon lannasta, munivat siihen ja hautasivat sen. Munista tulleet toukat käyttivät ravinnokseen lantaa ja tulivat myöhemmin esiin kuoriaisina. Mistään alkusynnystä ei ollut kysymys.

Kreikkalaiset filosofit opettivat elämän alkusyntyä. Sekä Anaksagoras että Empedokles uskoivat siihen 400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Sata vuotta myöhemmin Aristoteles ajatteli, että mätänemisestä syntyi matoja ja kotiloita. Vielä 1600-luvulla esimerkiksi tiedemiehet Francis Bacon ja William Harvey opettivat alkusyntyä.

Mutta samalla vuosisadalla Redi osoitti, että lihaan ilmaantui toukkia vasta sen jälkeen, kun kärpäset olivat munineet siihen munia. Opittiin tuntemaan bakteerit, ja niitä pidettiin todisteena alkusynnystä, kunnes Spallanzani 1700-luvulla osoitti, että ne tulivat itiöistä. Sata vuotta myöhemmin Pasteur selvitti asiat. Hän todisti, että elämää tulee vain elämästä. Tiedemiehet hyväksyvät nykyään tämän näkemyksen, mutta monet väittävät, että elämä sai alkunsa itsestään noin 2–3 miljardia vuotta sitten.

KEMIALLINEN EVOLUUTIO, UUSIN OLETTAMUS

Monet tiedemiehet uskovat, että metaanista, ammoniakista, vesihöyrystä, hiilidioksidista ja muutamasta muusta kaasusta muodostunutta maapallon alkuaikojen ilmakehää pommittivat ultraviolettisäteet, ja ne hajottivat molekyylit atomeiksi, jotka yhtyivät uudelleen ja muodostivat aminohappoja, valkuaisaineiden rakenneosia. Näiden ja muiden orgaanisten yhdisteiden sanotaan kasautuneen vedessä, hankkineen kalvon ympärilleen ja tulleen eläväksi soluksi; energiansa tämä sai ehkä ensiksi metaanista, myöhemmin käymisilmiöstä. Vielä myöhemmin solun täytyi ”keksiä” fotosynteesi eli yhteyttäminen, sanotaan. Mutta voisiko yksinkertainen solu todella synnyttää itsensä ja ylläpitää itseään tällä tavalla? Etevimmätkin tiedemiehet myöntävät nöyrästi, että he eivät pysty ymmärtämään täysin fotosynteesiä, vielä vähemmän jäljittelemään sitä!

JOITAKIN SALAKUOPPIA

Monien tiedemiesten teorioiden mukaan solu on kehittynyt itsestään tällä tavalla. Mutta heidän teoriassaan on paljon salakuoppia ja hyvin, hyvin syviä!

Ensimmäinen salakuoppa: On uskalias olettamus, että maapallon alkuaikojen ilmakehä sisälsi tarpeelliset kaasut oikeissa suhteissa, jotta edellä mainittu reaktioketju olisi päässyt alkuun. Tämän tueksi ei ole olemassa mitään todisteita.

Toinen salakuoppa: Jos sellainen ilmakehä oli olemassa ja jos aminohappoja muodostui, sama energianlähde, joka hajotti metaanin ja ammoniakin ja vesihöyryn, olisi tuhonnut ne. Aminohapot ovat hyvin monimutkaisia molekyylejä; sen tähden ne eivät ole niin pysyviä ja tuhoutuvat helpommin – aivan samoin kuin kymmenen tiilen pino on helpompi kaataa kuin kolmen tiilen pino. Jos tällaisia aminohappoja muodostuisi korkealla ilmakehässä, ne tuskin voisivat pysyä niin kauan, että saavuttaisivat maan päällä olevan veden, ja jos ne pysyisivätkin, ne eivät kestäisi täällä niin kauan, että ne väkevöityisivät evoluutioteorian ”keitoksi”. Seuraavat otteet tri D. E. Hullin kirjoittamasta artikkelista, joka ilmestyi 28.5.1960 luonnontieteellisessä Nature-lehdessä, vahvistavat tämän:

”Tämä lyhyt ikä ilmakehässä tai valtameressä tapahtuvalle hajoamiselle sulkee selvästi pois orgaanisten yhdisteiden käyttökelpoisten konsentraatioitten kerääntymismahdollisuuden aikakausienkaan kuluessa. . . . suurin hyväksyttävissä oleva arvo näyttää toivottoman alhaiselta aineen aikaansaamiseksi elämän alkusyntyä varten. . . . Näistä todisteista tehty johtopäätös esittää mitä vakavimman, ellei kohtalokkaankin, esteen alkusyntyteorialle. Ensiksikin termodynaamiset laskelmat ennustavat yksinkertaisimpienkin orgaanisten yhdisteiden häviävän pieniä pitoisuuksia. Toiseksi reaktioiden, joita manataan aikaansaamaan sellaisia yhdisteitä, huomataankin paljon tehokkaammin hajottavan niitä.”

Kokeessa, jossa tiedemiehet synnyttivät sähköpurkauksen huolellisesti valmistetussa kaasuseoksessa, karttui muutamia yksinkertaisimpia aminohappoja, mutta vain siksi että ne siirrettiin nopeasti pois tältä alueelta. Jos nämä aminohapot olisi jätetty alttiiksi purkaukselle, tilannetta voitaisiin verrata siihen, mitä tapahtuisi, kun joku valmistaa tiiliä ja toinen lyö niitä vasaralla sitä mukaa kuin ne valmistuvat. Tavallisen valkuaisaineen muodostumiseen tarvitaan useita satoja oikeassa järjestyksessä toisiinsa ketjuksi liittyneitä aminohappoja, ja yksinkertaisimmankin eliön muodostumiseen tarvitaan useita satoja erilaisia valkuaisaineita. Jos siis rinnastamme tätä edelleen tiiliä valmistavaan mieheen, hänen täytyy liittää yhteen satoja tiiliä ketjuksi ja koota sadoittain näitä ketjuja – ja tehdä kaikki tämä samalla kun toinen mies heiluttaa hurjasti vasaraansa! Tämä on vielä karkeasti yksinkertaistettua, sillä vaaditaan paljon muutakin, ennen kuin aminohappoketjusta muodostuu elävä organismi.

LISÄÄ SALAKUOPPIA

Kolmas salakuoppa: Kun aminohappoja muodostuu sattumanvaraisesti, niitä on kahta muotoa, jotka ovat kemiallisesti samanlaisia, mutta yksi on ”oikeakiertoinen” molekyyli ja toinen ”vasenkiertoinen” molekyyli. Kumpaakin muotoa on sekaisin suunnilleen sama määrä. Mutta eliöissä on vain ”vasenkiertoisia” aminohappoja. Palataksemme siis kuvaukseemme tiiliä valmistava mies tekee niitä kahdenlaisia, punaisia ja sinisiä, ja kokoaa ne miljoonia tiiliä käsittävään kasaan, jossa on sekaisin punaisia ja sinisiä. (Meidän täytyy tietysti olettaa, että vasarankäyttäjä on poissa, aivan samoin kuin kehitysopin kannattajat olettavat, että tuhoisat ultraviolettisäteet on poistettu toiminnasta.) Nyt jättiläiskokoinen lapio työntyy miljoonia punaisia ja sinisiä tiiliä käsittävään kasaan ja kahmaisee useita satoja tuhansia tiiliä, ja sattumalta ne kaikki ovat punaisia tiiliä! Samalla tavalla jokaisen sadoista tuhansista ja joskus miljoonista aminohapoista, jotka muodostavat yksisoluisen eliön, täytyy sattumalta olla ”vasenkiertoisia”, vaikka ne on otettu seoksesta, joka sisältää myös miljoonia ”oikeakiertoisia”.

Neljäs salakuoppa: Ei riitä, että oikeaa lajia saadaan riittävän paljon. Jokaisen kahdestakymmenestä erilaisesta aminohaposta täytyy liittyä proteiiniketjuun oikeassa järjestyksessä. Jos yksikin aminohappo on väärässä paikassa, niin eliö voi vahingoittua tai kuolla. Sen lisäksi että mahtavan lapion luomat tiilet ovat kaikki punaisia, niiden täytyy myös jokaisen pudota oikeaan paikkaansa!

Viides salakuoppa: Solukelmu muodostuu kalvokudoksesta. Kehitysopin kannattajien teorian mukaan valkuaisainekasauman ympärillä olevasta vesikalvosta tuli solukelmu tai rasvahiukkaset ympäröivät valkuaisaineita ja muodostuivat solukelmuksi. Solukelmu on erittäin monimutkainen; se koostuu sokeri-, valkuaisaine- ja rasvamolekyyleistä ja määrää, mitkä aineet voivat mennä solun sisään ja poistua siitä ja mitkä eivät voi. Kaikkia sen hienouksia ei ymmärretä. Bernal sanoo kirjassa The Origin of Life: ”Kuten aikaisemmin mainittiin, meiltä puuttuu edelleen uskottavan tuntuinen malli rasvojen alkuperästä.” (Sivu 145) Ilman rasvoja ei voisi olla kelmua; ilman kelmua ei olisi eliöitä.

MAHDOTTOMUUDET EIVÄT ESTEENÄ

Evoluutioteoriassa on kirjaimellisesti tuhansia salakuoppia pitkin matkaa salaman tai säteilyn pommittamasta maapallon alkuaikojen ilmakehästä lisääntymiskykyiseen yksisoluiseen eliöön asti. Jokainen pätevä tiedemies tietää tämän. Hän tietää, etteivät näiden salakuoppien kiertämiseen tarkoitetut monet spekulaatiot ole riittäviä. Energiaa ja ainetta hallitsevat lait julistavat elämän alkusynnyn mahdottomaksi. Matemaattiset todennäköisyyslait tuomitsevat sen mahdollisuudet.

Yksinkertaisimmassa tunnetussa lisääntyvässä organismissa (mykoplasmakanta H39) on 625 valkuaisainetta, joissa on keskimäärin 400 aminohappoa kussakin. Jotkut kuitenkin väittävät, että teoriassa on mahdollista tulla toimeen 124 sellaisella valkuaisaineella. Mikä on sen todennäköisyys, että seoksesta, jossa on sekä ”oikea-” että ”vasenkiertoisia” aminohappoja, muodostuisi yksi tällainen valkuaisaine, jossa on 400 ”vasenkiertoista” aminohappoa? Todennäköisyys on yksi luvusta 10¹²⁰ (1, jonka perässä on 120 nollaa).

Mutta tähän olemattomaan soluun tarvitaan 124 valkuaisainetta. Mikä on sen mahdollisuus, että niitä muodostuisi itsestään niin monta ja kaikki ”vasenkiertoisista” molekyyleistä? Todennäköisyys on 1:10¹⁴⁸⁸⁰. Mutta näitä aminohappoja ei voida liittää yhteen umpimähkäisesti; niiden täytyy olla oikeassa järjestyksessä. Sen todennäköisyys, että saataisiin 124 valkuaisainetta, joissa kussakin on keskimäärin 400 ”vasenkiertoista” aminohappoa ja aminohapot oikeassa järjestyksessä, on 1:10⁷⁹³⁶⁰. Jos kirjoittaisimme tämän viimeksi mainitun luvun (jossa ykkösen perässä on 79 360 nollaa), niin siihen tarvittaisiin noin 20 tämän lehden sivua! Todennäköisyyslaskennan asiantuntija tri Emil Borel sanoo, että jos jonkin tapahtumisen todennäköisyys on pienempi kuin 1:10⁵⁰, niin sitä ei tapahdu koskaan, olkoonpa aikaa kuinka paljon tahansa. Eikä sellaisen luvun kirjoittamiseen tarvittaisi edes kahta tällaista riviä.

Huomattavat kehitysopin kannattajat tietävät ongelmat. Jotkut yrittävät työntää ne avaruuteen. Englantilainen tähtitieteilijä sir Fred Hoyle sanoi, että ’nykyiset teoriat elämän alkamisesta maan päällä ovat erittäin epätyydyttäviä perustelluista kemiallisista syistä’ ja että ’elämä ei alkanut maan päällä, vaan pikemminkin pyrstötähdissä’. Toiset purevat hammasta ja uskovat todisteitten puuttumisesta huolimatta. Nobelin palkinnon saanut biologi tri George Wald sanoi: ”Ei tarvitse muuta kuin harkita tämän tehtävän suuruutta, niin myöntää, että eliön alkusynty on mahdoton. Mutta tässä sitä ollaan – alkusynnyn tuloksena, uskoisin.” Oman tunnustuksensa mukaan hän uskoo mahdottomaan. Tällainen pohdinta on verrattavissa erään aikaisemman biologin, D. H. Watsonin, ajatteluun. Hän sanoi, että evoluutio ”hyväksyttiin yleisesti, ei siksi että sen voitaisiin todistaa olevan totta yhdenmukaisin todistein, vaan koska ainoaa vaihtoehtoa, erityistä luomista, on selvästi mahdoton uskoa”.

OLETKO HERKKÄUSKOINEN VAI JOHDONMUKAINEN?

Muiden perusteitten puuttuessa kehitysopin puoltajat alentuvat arvovallan tyranniaan: ’Kaikki vaikutusvaltaiset tiedemiehet uskovat siihen; kukaan arvossa pidetty biologi ei epäile sitä; asioihin perehtyneet eivät aseta sitä kyseenalaiseksi; kaikki älykkäät ihmiset hyväksyvät sen; vain ne, joilla on uskonnollisia ennakkoluuloja, eivät hyväksy sitä; se on todistettu moneen kertaan; lisätodisteita ei enää tarvita.’ Ja niin painostus ja aivopesu jatkuu.

Mutta sinun pitäisi tutkia sitä itse. Silloin voit tehdä itse ratkaisun. Elämäsi voi olla riippuvainen ratkaisustasi. Ja harkitsehan tätä: Voisit hypätä alas 20-kerroksisesta rakennuksesta. Juuri ennen kuin iskeydyt katuun, valtava tuulenpuuska tarttuu äkkiä sinuun ja viskaa sinut takaisin rakennuksen katolle. Onko se todennäköistä? Se on hyvin epätodennäköistä. Älä luota siihen. Mutta se on paljon todennäköisempää kuin se, että eliö muodostuisi itsestään! Älä luota siihenkään!

Raamattu sanoo Psalmissa 36:10: ”Sinun [Jumalan] tykönäsi on elämän lähde.” On herkkäuskoista ajatella, että elämä syntyi sattumalta. On johdonmukaista uskoa, että älyllinen Jumala loi sen, kuten seuraava kirjoitus osoittaa.