1. Kuningasten kirja – kertomus kunniasta ja häpeästä
ISRAELIN valtakunta saavuttaa suurimman kunniansa, sitten poliittinen ja uskonnollinen kapina jakaa sen ja molemmat valtakunnat kokevat sen jälkeen toistuvasti häpeää. Tämä kertomus kunniasta ja häpeästä on säilytetty 1. Kuningasten kirjassa. Juutalaisen perinteen mukaan Jeremia on laatinut tämän kertomuksen. Kirjassa itsessään mainitaan joitakin tähän tarkoitukseen käytettyjä lähdeteoksia – ”Salomon historia”, ”Juudan kuningasten aikakirja” ja ”Israelin kuningasten aikakirja”. – 1. Kun. 11:41; 14:19; 15:7, 23; 16:14.
1. Kuningasten kirja esittää aluksi välähdyksen kuningas Daavidin elämän loppuvaiheista. Vuoteenoma kuningas ei voi pysyä lämpimänä, ja siksi kaunis neitsyt Abisag järjestetään pitämään hänestä huolta. Samaan aikaan Adonia, ilmeisesti vanhin Daavidin elossa olevista pojista, käyttää hyväkseen isänsä heikentynyttä tilaa. Voimakkaan Jooabin ja pappi Ebjatarin tukemana Adonia pitää uhrijuhlan julistuttaakseen itsensä kuninkaaksi.
SALOMON VOITELU JA HÄNEN HALLITUSKAUTENSA
Profeetta Naatanin nopea väliintulo tekee tyhjäksi Adonian suunnitelman. Niinpä sillä välin kun Adonia ja hänen kannattajansa juhlivat, Daavidin poika Salomo voidellaan kuninkaaksi. Jerusalemin asukkaat riemuitsevat niin äänekkäästi, että se voidaan kuulla siellä saakka, missä Adonia ja hänen kannattajansa juhlivat. Kun Ebjatarin poika Joonatan tuo heille uutisia siitä, mitä riemuitseminen kaupungissa merkitsee, kaikki hajaantuvat peloissaan ja Adonia juoksee pyhäkköön. Siellä hän tarttuu polttouhrialttarin sarviin ja kieltäytyy lähtemästä, ennen kuin Salomo lupaa hänelle valalla vannoen, ettei tapa häntä. Salomo antaa hänen jäädä eloon sillä edellytyksellä, ettei hänestä tule ilkeämielistä vehkeilijää.
Vähän ennen kuolemaansa Daavid neuvoo Salomoa pysymään uskollisena Jehova Jumalalle ja ryhtymään toimenpiteisiin Jooabia ja Siimeitä vastaan. Daavidin kuoleman jälkeen Adonia todennäköisesti Jooabin ja Ebjatarin yllytyksestä pyytää Batsebaa esittämään, että tämän poika Salomo antaisi kauniin Abisagin hänelle vaimoksi. Salomo ymmärtää tämän osaksi vallananastussuunnitelmaa ja käskee sen vuoksi surmaamaan Adonian ja Jooabin. Arvostuksesta sitä kohtaan, että pappi Ebjatar oli kärsinyt hänen isänsä Daavidin kanssa, Salomo ei teloita häntä, mutta karkottaa hänet papinvirasta. Myöhemmin Siimei, kun hän halveksii hänen toiminnalleen asetettuja rajoituksia, teloitetaan. Vapauttamalla tällä tavalla valtakunnan Adonian, Jooabin, Ebjatarin ja Siimein vaarallisesta vaikutuksesta Salomo vahvistaa kuninkuutensa.
Ymmärtäen vajavaisuutensa Salomo anoo nöyrästi viisautta Jehovalta. Hänelle suodaan harvinaista viisautta sekä rikkautta ja kunniaa. Hän ilmaisee tätä viisautta käsitellessään tapausta, jossa kaksi prostituoitua väittää olevansa saman poikalapsen äiti. Kun kuningas Salomo käski viiltää lapsen kahtia ja antaa puolikkaan kummallekin naiselle, hän herätti oikean äidin tunteet. Näin Salomo sai tietää, kumpi oli äiti, ja antoi lapsen hänelle.
Hänen hallituskautensa aikana kansa nautti rauhasta ja hyvinvoinnista. Koko kuninkaallinen huonekunta viettää loisteliasta elämää. Elintarvikkeita sen ylläpitoa varten tuotetaan kahdestatoista maakunnasta. Sen perusteella, kuinka paljon päivittäin valmistettiin ruokaa, voisi päätellä, että kuninkaan virkakuntaan ja hoviin on saattanut kuulua noin 15 000 henkeä tai enemmänkin. Salomon hallitukselle ovat tunnusomaisia myös huomattavat arkkitehtoniset työt, joista merkittävin oli Jehovan temppelin rakentaminen Moorianvuorelle. Temppelin vihkiäisissä Salomo esittää erittäin liikuttavan rukouksen. Myöhemmin hän saa jumalallisen ilmestyksen, joka osoittaa, että Jehova on suhtautunut suopeasti hänen anomukseensa. Hallitsijoita tulee etäältäkin kuulemaan kuninkaan viisautta. Näihin huomattaviin arvohenkilöihin kuuluu Saban kuningatar. Kultaa, hopeaa ja muita kalleuksia virtaa kunnianosoituksina Jerusalemiin. Israel on niin vauras Salomon hallitusaikana, että ’Jerusalemissa on hopeata kuin kiviä’. Israelin valtakunta elää tosiaan kulta-aikaansa.
JAKAANTUNEEN VALTAKUNNAN HÄPEÄ
Mutta loistoisa hallituskausi päättyy onnettomuuteen. Se, että Salomo jättää huomioon ottamatta Jumalan lain, joka kieltää lisäämästä vaimojen määrää, osoittautuu hänen tuhokseen. Avioliitot naisten kanssa, jotka eivät ole Jehovan palvojia, johtavat Salomon suvaitsemaan epäjumalanpalvelusta suuressa määrin. Sen tähden Jehova säätää Israelin valtakunnan jakautumisen niin, että vain Juudan ja Benjaminin sukukunnat pysyvät uskollisina Daavidin huoneelle. Ennen sen tapahtumista Salomo kokee yhä lisääntyvässä määrin rosvojoukkojen aiheuttamia vaikeuksia, koska hän on menettänyt Jehovan siunauksen.
Profeetta Ahian kautta efraimilainen Jerobeam saa tietää, että Jehova on valinnut hänet Israelin kymmenen sukukunnan kuninkaaksi. Jerobeamia neuvotaan pysymään uskollisena Jehovalle ja hänelle vakuutetaan, että silloin hänen käy hyvin. Koska Salomo aikoo surmata Jerobeamin, tämä pakenee Egyptiin.
Salomon kuoleman jälkeen hänen poikansa Rehabeam nousee valtaistuimelle. Rehabeam hylkää vanhojen miesten neuvot ja hyväksyy nuorten miesten neuvot ja julistaa, että hän panee raskaan ikeen kansan kannettavaksi. Ahian kautta esitetyn Jehovan sanan täyttymykseksi kymmenen sukukuntaa silloin kapinoi ja tekee Jerobeamista kuninkaansa. Seuraavaksi Rehabeam valmistelee sotaa saattaakseen kapinalliset sukukunnat alamaisuuteensa, mutta totellen Semajan kautta saamaansa Jehovan sanaa luopuu suunnitelmistaan.
USKOTTOMUUS JOHTAA MOLEMMAT VALTAKUNNAT HÄPEÄÄN
Sen sijaan että Jerobeam luottaisi Jehovan lupaukseen, jonka mukaan valtakunta olisi turvattu niin kauan kun hän pysyisi uskollisena, hän panee alulle vasikanpalvonnan. Hänen tarkoituksensa on estää alamaisiaan menemästä Jerusalemiin palvomaan. Hän järkeilee epäuskoa ilmaisten, että poliittinen riippumattomuus on uskonnollisen riippumattomuuden varassa. Profeettojensa kautta Jehova julistaa, että lopulta Joosia-niminen juudealainen tekee voimallisesti lopun epäjumalanpalvonnasta ja että Jerobeamin suku tuhoutuu häpeällisesti.
Myöskään kahden sukukunnan valtakunta ei pysy uskollisena Jehovalle. Nöyryytys tulee Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena, kun Egyptin Suusak hyökkää Juudaan ja anastaa kallisarvoisia aarteita Jerusalemista. Lisäksi molemmat Israelin valtakunnat käyvät sotaa keskenään Rehabeamin ja hänen poikansa Abiamin hallituskaudella. Abiam osoittautuu isänsä tavoin uskottomaksi Jehovalle. Mutta Abiamin poika Aasa, joka saa seuraavaksi hallitusvallan kahden sukukunnan valtakunnassa, ryhtyy myönteisiin toimiin puhdistaakseen epäjumalanpalveluksen valtakunnasta. Mutta kun pohjoisen valtakunnan kuningas Baesa on uhkana Aasalle, tämä kääntyy uskottomasti Syyrian kuninkaan Benhadadin puoleen apua saadakseen.
Israelin kuningas Baesa on anastanut valtaistuimen hävittämällä Jerobeamin suvun, mukaan luettuna hallitseva kuningas Naadab. Näin täyttyy Ahian ennustus Jerobeamia vastaan. Mutta Baesa ei käännä Jerobeamin aloittamaa suuntausta epäjumalanpalvelukseen. Hänkin osoittautuu uskottomaksi Jehovalle. Niinpä Jehova säätää Hananin pojan Jeehun kautta tuomion Baesalle ja hänen suvulleen. Ennustus täyttyy, kun Simri tekee salaliiton Baesan poikaa Eelaa vastaan ja surmaa koko Baesan suvun. Mutta Simrin menestys on lyhytaikainen, sillä israelilaiset tekevät sotapäällikkö Omrista kuninkaan. Simri tekee itsemurhan hallittuaan vain seitsemän päivää. Myöhemmin toinen valtaistuimen tavoittelija Tibni surmataan. Omri jatkaa sen tekemistä, mikä on pahaa Jehovan silmissä, ja hänen seuraajakseen tulee lopulta hänen poikansa Ahab.
Ahab on suurimman häpeän aikaansaaja. Sen lisäksi että Ahab jatkaa Jerobeamin aloittamaa vasikanpalvontaa, hän suvaitsee laajamittaista Baalin palvontaa miellyttääkseen sidonilaista kuningatartaan Iisebeliä. Jehova ilmaisee epäsuosionsa antamalla profeettansa Elian ilmoittaa ankarasta kuivuudesta. Kuivuuden aikana Jehova pitää huolen profeetastaan, ja Ahabin yritykset löytää Elia ovat turhia. Mutta lopulta Elia näyttäytyy uskottomalle kuninkaalle ja tekee selväksi, että kuivuuden ja nälän syynä on se, että Ahab tukee Baalin palvontaa. Elian ehdotuksesta Karmelinvuorella tehdään koe sen ratkaisemiseksi, kumpi on tosi Jumala, Jehova vai Baal. Kokeen tulokset ovat ratkaisevan selvät, ja Elia määrää Baalin profeetat surmattaviksi. Pian sen jälkeen ankara sade lopettaa Jumalan lähettämän kuivuuden. Kun Iisebel saa tietää, mitä on tapahtunut, hän uhkaa Elian henkeä ja saa profeetan pakenemaan Hoorebinvuorelle.
Mutta Elialle annetaan työ tehtäväksi. Jehova lähettää hänet takaisin tehtäväänsä Israeliin ja käskee hänen voidella eli valtuuttaa Hasaelin Syyrian kuninkaaksi, Jeehun Israelin kuninkaaksi ja Elisan seuraajakseen.
Iisebelin kiihotuksesta tehty Naabotin murha sinetöi Ahabin tuomion. Jehova ilmoittaa Elian kautta kuninkaalle, että kulkukoirat syövät lisebelin ja että koko Ahabin suku saa häpeällinen lopun. Tämä sanoma koskee Ahabiin kovasti, niin että hän nöyrtyy. Sen jälkeen hänelle vakuutetaan, että onnettomuus ei iske hänen aikanaan.
Ahab solmii hallituskaudellaan aviosuhteen Juudan kuninkaalliseen sukuun. Hänen tyttärestään Ataljasta tulee kuningas Joosafatin esikoisen Jooramin vaimo. Kun Joosafat on myöhemmin ystävällisellä käynnillä Samariassa, hänet houkutellaan lähtemään kuningas Ahabin kanssa sotaan syyrialaisia vastaan Gileadin Raamotin takaisin valloittamiseksi. Jehovan profeetan Miikan sanojen täyttymykseksi Ahab ei palaa rauhassa. Vaikka Ahab oli ryhtynyt varotoimiin ja pukeutunut valepukuun, hän kuolee kohtalokkaan nuolen haavoittamana. Ahabin seuraajaksi tulee Ahasja, joka jatkaa huonon maineen tekemistä itselleen.
1. Kuningasten kirjan henkeytetty kertomus tekee totisesti selväksi, ettei todellista kunniaa voi olla ilman Jumalan uskollista palvelusta. Kaikki, jotka hylkäävät tosi palvonnan, joutuvat häpeään. Suhtautukaamme vakavasti tähän opetukseen ja pyrkikäämme palvelemaan Jehova Jumalaa ehyin sydämin.