’Heitä työsi Jehovan haltuun’
”Heitä työsi Herran [Jehovan] haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.” – Sananl. 16:3.
1. Minkä apostolit tunnustivat olevan kristittyjen tärkeimpiä tarpeita?
IHMISTEN suurimpiin tarpeisiin meidän aikanamme kuuluu rohkaisun saaminen. Jokainen tuntee silloin tällöin masennusta nykymaailman aiheuttaman painostuksen ja omien puutteellisuuksiensa takia. Kristityt eivät tee poikkeusta. Apostoli Paavali sanoi erääseen seurakuntaan tekemänsä vierailun tarkoituksesta, ”että keskuudessanne kukin saisi keskinäistä rohkaisua toisen uskon välityksellä, sekä teidän että minun”. (Room. 1:12) Kun kristityt miehet Jerusalemista matkustivat toisiin kaupunkeihin, he ”rohkaisivat veljiä monin puhein ja vahvistivat heitä”. (Apt. 15:32; 20:1) Tässä on hyvä esimerkki nykyisille vanhimmille ja matkustaville valvojille. – Vrt. Fil. 2:1.
2. Mitä Raamattu neuvoo meitä tekemään, kun kohtaamme vaikean työn tai ongelman?
2 Sinulla saattaa joskus olla ongelma tai tehtävä, joka näyttää vuoren kaltaiselta. Tai ehkä joudut johonkin hyvin epäsuotuisaan tilanteeseen elämässäsi. Mitä sinun pitäisi tehdä? Masentumisen tai luovuttamisen sijasta sinun pitäisi kääntyä ”hellän armon Isän ja kaiken lohdutuksen Jumalan” puoleen. (2. Kor. 1:3, 4) Niin, ”heitä työsi Herran [Jehovan, UM] haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät”. – Sananl. 16:3.
3. Mitä merkitsee ’heittää työnsä Jehovan haltuun’?
3 Mutta mitä merkitsee ’heittää työnsä Jehovan haltuun’? Se merkitsee taakan heittämistä harteiltasi hänen harteilleen, niin sanoaksemme. Tietenkin hankkeittesi tai suunnitelmiesi tai halujesi täytyy olla oikeita, hyviä, sopusoinnussa Jumalan totuuden sanan kanssa, niiden tarkoituksena ei saa olla itsekäs tyydytys, kostonhimo ja niin edelleen. Mutta sen sijaan että tuntisit taakan olevan itselläsi, aseta kaikki Jehovan eteen ja jätä asia täysin hänen käsiinsä. Toimi sitten rukoillen ja Raamatun neuvoja noudattaen parhaan kykysi mukaan ja odota hänen toteuttavan sen, mitä pyydät. – Jaak. 1:2, 5; Matt. 7:7, 8.
KASVU JA MENESTYS TULEVAT JUMALALTA
4. Miksi kristityn on välttämätöntä muistaa ’heittää työnsä Jehovan haltuun’?
4 Tämä on hyvin vakava asia. Jos kristitty ei menettele näin, niin hän ehkä alkaa luottaa liian paljon itseensä ja ajattelee, ehkä ei edes tietoisestikaan, omaa merkitystään tai kykyään. Jos hänen suunnitelmansa näyttävät onnistuvan, hän voi ottaa siitä kunnian itselleen vain todetakseen myöhemmin, että hänen ”menestymisensä” oli vain väliaikaista tai pinnallista. Sellainen menestys ei tuota kunniaa Jumalalle eikä todella auta toisia. Sillä ”jos Herra [Jehova, UM] ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.” – Ps. 127:1.
5. Miten apostoli Paavali osoitti, että on väärin antaa kunnia itsellemme tai muille ihmisille?
5 Apostoli Paavali tähdensi tätä periaatetta, kun hän kirjoitti kristilliselle seurakunnalle Korinttoon. Tässä seurakunnassa monet seurasivat tai kunnioittivat kunnianhimoisia miehiä. (2. Kor. 11:4, 5, 13) Jotkut ovat ehkä antaneet asiatonta merkitystä Paavalille ja Apollokselle. (1. Kor. 1:12) Mutta Paavali käytti itseään, Apollosta ja Keefasta valaisevina esimerkkeinä sen osoittamiseksi, kuinka väärin on kunnioittaa itseään tai luottaa itseensä tai kehenkään ihmiseen tai ihmisiin. (1. Kor. 4:6) Hän sanoi: ”Mikä Apollos on? Tai mikä Paavali on? Molemmat ovat palvelijoita, jotka ovat auttaneet teitä uskoon. Kumpikin on tehnyt työtään sen kyvyn mukaan, minkä Herra on hänelle antanut. Minä olen istuttanut ja Apollos on kastellut, mutta Jumala on antanut kasvun. Istuttaja ei ole mikään sen paremmin kuin kastelijakaan. Kaikki riippuu Jumalasta, joka antaa kasvun.” – 1. Kor. 3:5–7, Uusi testamentti nykysuomeksi.
6. Mikä tulee olemaan seuraus sellaiselle kristitylle, joka ei ’heitä töitään Jehovan haltuun’?
6 Paavali mainitsi sitten, että he ovat voineet työskennellä kovasti rakentaakseen oikealle perustukselle, joka on Jeesus Kristus. Mutta jos he eivät rakentaneet oikein – jos he eivät ’heittäneet töitään Jehovan haltuun’ eivätkä siten luottaneet siihen, että hän saisi aikaan menestymisen – he havaitsisivat häpeäkseen, että he olivat rakentaneet sellaista, millä ei ole arvoa, sellaista mikä ei kestäisi Jumalan asettamaa koetusta. – 1. Kor. 3:10–15.
7. Miksi kristityn täytyy varoa luottamasta itseensä tai ottamasta kunniaa itselleen?
7 Kristittyjen täytyy olla hyvin valppaita itsensä suhteen siksi, että ihmisellä on taipumus luottaa itseensä, ottaa kunnia itselleen ja toimia riippumattomasti. Jumala sanoi kohta Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” (1. Moos. 8:21) Me kaikki olemme perineet tämän taipumuksen Aadamilta, joka omaksui riippumattoman menettelytavan toimia omin päin, oman ohjauksensa mukaan. Mutta todellisuudessa hän joutui Panettelijan vallan alaisuuteen. – 1. Moos. 3:5.
YLISTÄKÄÄMME JUMALAN NIMEÄ, ÄLKÄÄMME OMAAMME
8. Minkä pitäisi olla tärkein vaikutin kaikessa, mitä teemme?
8 Jumalan nimi ja hänen Poikansa nimi täytyy pyhittää kaikessa, mitä kristityt tekevät. Tämä merkitsee sitä, että meidän tavoitteenamme täytyy olla Jumalan suvereenisuuden, hänen vanhurskautensa, hänen armonsa ja hänen muiden hyvien ominaisuuksiensa tunnetuksi tekeminen ja ylistäminen. (1. Piet. 3:15) Jos me emme menettele näin, niin emme me eikä kukaan muukaan saa kunniaa siitä mitä tehdään, siitä ei seuraa mitään hyvää. Tätä asiaa korostava esimerkki, jonka Jumala on merkityttänyt muistiin, löytyy tilanteesta, joka kehittyi Israelin asetuttua Luvattuun maahan.
9. Mitä israelilaiset kokivat seuraukseksi siitä, että he ’heittivät työnsä Jehovan haltuun’?
9 Siihen aikaan uskollinen profeetta Samuel oli Israelin tuomarina. Koska kansa oli horjunut Jehovan palvonnan ja muiden jumalien palvonnan välillä, se oli kärsinyt paljon vihollistensa käsissä. Mutta Samuel ohjasi sen oikealle tielle. Hän vaati israelilaisia poistamaan keskuudestaan väärät jumalat. He tottelivat ja alkoivat palvella yksin Jehovaa. Kun he täten ’heittivät työnsä Jehovan haltuun’, heille suotiin ratkaiseva voitto katkerista vihollisistaan, filistealaisista. – 1. Sam. 7:3, 4, 10–14.
10, 11. Vaikka Jehova oli opastanut israelilaisia niin hyvin, niin miten he eivät ylistäneet häntä eivätkä luottaneet häneen?
10 Kuitenkin senkin jälkeen, kun he olivat tosiaankin kokeneet oman puutteellisuutensa ja sen, että he olivat täysin riippuvaisia Jehovasta siunausten saamiseksi, niin myöhemmin kun Samuel oli tullut vanhaksi, he vaativat kuningasta. He sanoivat: ”Aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on.” Kun Samuel rukoili Jumalaa asian johdosta, Jehovan vastaus kuului: ”Sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.” – 1. Sam. 8:4–7.
11 Samuel varoitti sitten heitä sorrosta, josta he joutuisivat kärsimään ihmiskuninkaan vallan alaisuudessa, mutta he vastasivat: ”Ei, kuningas meillä pitää olla. Mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat: kuningas jakakoon meille oikeutta ja johtakoon meitä ja käyköön sotiamme.” – 1. Sam. 8:10–20.
12. Mitä seurauksia he kokivat, kun he eivät ’heittäneet töitään Jehovan haltuun’?
12 Israelin kansa ilmaisi tällöin todellisen sydämentilansa: se odotti ihmisten saavan aikaan suunnitelmiensa menestymisen. Sillä ei ollut uskoa ’heittää töitään Jehovan haltuun’. Vähän myöhemmin Jumala ilmaisi mielipahansa aiheuttamalla sateen juuri sinä päivänä, jona israelilaisten piti korjata vehnää. (1. Sam. 12:17, 18) Sen jälkeen Israel sai kärsiä paljon kuninkaittensa alaisuudessa lukuun ottamatta muutamaa uskollista miestä, kuten kuningas Daavidia, Joosiaa ja Hiskiaa. Tämä oli seuraus siitä, että Israel ei tunnustanut Jehovaa todelliseksi kuninkaakseen.
JÄTÄ KAIKKI JUMALAN KÄSIIN
13. Miten meidän pitäisi menetellä kaiken sen suhteen, mihin me Jumalan palvelijoina ryhdymme?
13 Tästä esimerkistä me voimme havaita, että jokaiseen Jumalan palvelijoita kohtaavaan ongelmaan ja kaikkiin heidän hankkeisiinsa liittyy mukaan Jehova. Ensimmäisenä meillä täytyy olla Jehovan tahto ja hänen nimensä mielessämme. Silloin voimme jättää asiat hänen eteensä ja tiedämme, että suunnitelmiemme menestyminen on hänen käsissään. Jos ne menestyvät, Jumala saa ylistyksen. Jos tulos on erilainen kuin olimme suunnitelleet, voimme silti tietää, että hän tekee tai sallii sen, mikä on parasta meille. – Room. 8:28.
14. Missä on vika, kun me kristittyinä annamme jostakin aikaansaannoksesta kunnian omalle kyvykkyydellemme tai kekseliäisyydellemme?
14 Maailmassa ihmisen menestyminen on usein suorassa suhteessa hänen kyvykkyyteensä ja kekseliäisyyteensä, ja yksilöt ottavat saavutuksistaan kunnian itselleen. Mutta Jumalan palveluksessa ei ole niin. Muutoin ihmisen asema Jumalan edessä riippuisi hänen kyvykkyydestään tai persoonallisuudestaan. Todellisuudessa Jumala siunaa juuri sellaista ihmistä, joka vähiten luottaa persoonallisuuteensa tai kyvykkyyteensä. Apostoli sanoi: ”Meillä on tämä aarre saviastioissa, jotta se voima, joka ylittää tavanomaisen, olisi Jumalan eikä meistä itsestämme.” (2. Kor. 4:7; vrt. 2. Kor. 12:9.) Kristittyjen täytyy aina varoa luisumasta epätäydellisen lihan luonnolliseen taipumukseen unohtaa, että he ovat vain Jumalan ”palvelijoita”, jotka istuttavat ja kastelevat siementä, ja että Jumala saa aikaan kasvun. – 1. Kor. 3:6, 7.
15. Miten aikaansaannokset Jumalan palveluksessa nojautuvat samaan periaatteeseen kuin elimistömme menestyksellinen toiminta?
15 Sitä osaa, jonka Jumala suorittaa, kun me palvelemme häntä, voidaan verrata ruumiimme toimintatapaan. Jumalan meihin luomat elimet toimivat meidän olematta tietoisia niiden toiminnasta. Me voimme vain osittain selittää, miten ne toimivat. Myös saamamme ravintoaineet kasvavat meidän näkemättä paljonkaan vaivaa niiden hyväksi, ja joissakin tapauksissa me emme tee mitään niiden hyväksi ja silti ne sisältävät kaikki elintärkeät ravinteet. Aurinko, sade, maaperä ja siemen suorittavat päätehtävät. Niinpä todellisuudessa meidän elämämme on täysin riippuvainen siitä, mitä Jumala varaa. Hän tekee käytännöllisesti katsoen kaiken työn. Meidän jumalanpalveluksemme nojautuu samaan periaatteeseen. Apostoli Pietari sanoo: ”Jos joku palvelee, palvelkoon riippuvaisena siitä voimasta, jonka Jumala varaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” – 1. Piet. 4:11; vrt. Matt. 6:25–31.
AABRAHAMIN ANTAMA HYVÄ ESIMERKKI
16. Miten Aabrahamin oli ’heitettävä työnsä Jehovan haltuun’ luvatun siemenen yhteydessä?
16 Aabraham on hyvä esimerkki miehestä, joka varauksettomasti ’heitti työnsä Jehovan haltuun’. Hänellä oli vain Jehovan antama lupauksen sana siitä, että Jumala tekisi hänestä suuren kansan ja että hänen kauttaan kaikki maapallon perheet tulisivat siunatuiksi. (1. Moos. 12:2, 3) Apostoli Paavali kiinnittää huomion Aabrahamin uskoon ja sanoo:
”(Hän [Aabraham] on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ’Minä olen asettanut sinut monien kansojen isäksi.’) Tämä tapahtui Hänen nähtensä, johon hän uskoi, niin, Jumalan joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat. Vaikka toivo oli mennyt, silti hän uskoi toivoon nojautuen, että hänestä tulisi monien kansojen isä, sen mukaan mitä oli sanottu: ’Niin on siemenesi oleva.’ Ja vaikka hän ei heikentynyt uskossa, niin hän harkitsi omaa ruumistaan, nyt jo kuoleutunutta, koska hän oli noin satavuotias, ja myös Saaran kohdun kuoleutuneisuutta. Mutta Jumalan lupauksen tähden hän ei horjunut epäuskossa, vaan tuli voimalliseksi uskonsa vaikutuksesta, antoi Jumalalle kunnian ja oli täysin vakuuttunut siitä, että minkä hän oli luvannut, sen hän myös pystyi tekemään. Siksi ’se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’.” – Room. 4:16–22.
17. Miten Aabraham ’heitti työnsä Jehovan haltuun’, kun Jumala pyysi häntä uhraamaan sen, jonka kautta siemen oli tuleva?
17 Aabraham tiesi, että Jumalan täytyisi puuttua asiaan, jotta hän ja hänen vaimonsa Saara saisivat pojan. Hän tiesi olevansa täysin voimaton. Mutta tämä ei saattanut Aabrahamia epätoivoon. Kun Aabrahamille syntyi poika, hän tiesi, että se johtui Jehovan suorittamasta ihmeestä, kun hän palautti hänelle ja Saaralle lisääntymiskyvyn. Tämä vahvisti edelleen hänen uskoaan. Nyt hän tiesi, että siemen tulisi tämän pojan kautta. Mitä hän teki, kun Jumala pyysi häntä uhraamaan tämän pojan? Se on varmasti aiheuttanut suurta ihmetystä Aabrahamissa. Hän olisi voinut ajatella, että tämä vaatimus ”meni liian pitkälle”. Mutta hän jättäytyi täysin Jehovan käsiin, kuten Heprealaiskirjeessä Raamatussa kerrotaan:
”Uskon vaikutuksesta Aabraham, kun hänet koeteltiin, ikään kuin uhrasi Iisakin, niin, hän, joka oli ottanut lupaukset iloiten vastaan, yritti uhrata ainosyntyisen poikansa, vaikka hänelle oli sanottu: ’Se, mitä kutsutaan ”sinun siemeneksesi”, tulee Iisakin kautta.’ Mutta hän laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet kuolleistakin, ja sieltä hän saikin hänet kuvaannollisella tavalla.” – Hepr. 11:17–19.
JUMALA VOI SAADA TIESI MENESTYMÄÄN
18, 19. Miksi meidän pitäisi kohdata vaikeat tehtävät tai ongelmat rohkeasti ja luottavaisesti nämä asiat huomioon ottaen?
18 Kun olemme lukeneet tällaisen kertomuksen, niin kuinka kukaan meistä voi ajatella missään tilanteessa, että meidän täytyisi luottaa omaan voimaamme, asemaamme tai kykyymme saadaksemme aikaan jotakin Jumalan palveluksessa? On virkistävän rohkaisevaa tietää, että jos me panemme ehdottoman luottamuksemme Jehovaan ja tottelemme häntä, aivan niin kuin Aabraham teki, niin meidän ei tarvitse olla huolissamme lopputuloksesta, miten vaikea tehtävä tai ongelma edessämme lieneekin. Ehkä on kysymys välttämättömyyksien hankkimisesta perheellemme. Tai ehkä leskellä, jolla on pieniä lapsia, on kädet täynnä työtä, kun hän yrittää kasvattaa heitä ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”. (Ef 6:4) Tai kenties ongelmana on ajan saaminen kenttäpalvelukseen. Jotkut voivat pelätä ovelta ovelle menemistä ja opetuksen antamista ihmisille Raamatusta. Muista, että ’kaikkeen sinulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa sinua’. (Fil. 4:13) Muista, että Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tukenasi. Sinä voit kestää ”kuin nähden Hänet, joka on näkymätön”, niin kuin Mooseskin, kun hän sai vuorenkaltaisen tehtävän johtaa noin kolme miljoonaa israelilaista orjaa Egyptistä aution erämaan halki. Se oli täysin ihmisen kyvyn ylittävä tehtävä. (Hepr. 11:27–29) Mooseksen oli ’heitettävä koko taakkansa Jehovan haltuun’. Silloin Jehova teki työn. Meidän ongelmamme eivät totisesti ole vaikeampia kuin Mooseksen.
19 Sen tähden Raamattu kehottaa meitä ’rukoilemaan lakkaamatta’ ja ’olemaan hellittämättömiä rukouksessa’. Tällä tavalla me voimme ’heittää työmme Jehovan haltuun’ ja odottaa jatkuvasti hänen saavan hankkeemme menestymään. (1. Tess. 5:17; Room. 12:12) Silloin me Jeesuksen tavoin pyhitämme Jehovan nimen ja tunnustamme hänen todellisuudessa saavan aikaan tulokset ja annamme hänelle kunnian ja ylistyksen siitä mitä saadaan aikaan.
[Kuva s. 24]
Jumala saa elimistömme toimimaan ja ruoka-aineet kasvamaan meidän näkemättä juuri lainkaan vaivaa niiden hyväksi
[Kuva s. 25]
Samoin myös hengellisen kasvun saa aikaan Jumala