Jumalan nimi ja sinun nimesi

ON AIVAN oikein, että olet kiinnostunut nimestäsi ja että se on sinulle tärkeä. Kun se mainitaan, höristät korviasi. Mutta enemmän kuin etunimesi – olkoonpa se Otto, Nancy, Carlos tai jokin muu – ”nimesi” voi myös sisältää maineesi. Tältä kannalta nimeesi liityt sinä itse persoonana, ja siihen liittyy myös se, mikä olet osoittanut olevasi.

Todennäköisesti ne, jotka ovat läheisessä yhteydessä sinuun, eivät kutsu sinua sukunimeltä vaan etunimeltä. Ja sinä olet erittäin onnellinen, kun he pitävät sinua sellaisena, jolla on ’hyvä nimi’. (Sananl. 22:1) Meillä kaikilla on syytä olla huolissamme nimestämme.

Jos näin on ihmisten laita, niin varmasti se pitää vielä enemmän paikkansa kaikkeuden Luojasta. Hän halusi paljastaa itsensä ihmisille sellaisena, jolla on merkityksellinen persoonanimi, joka ilmaisee hänet tarkoitustensa ja lupaustensa Täyttäjäksi. Jumala voi siten sopivasti sanoa nimeään Jehova ’muistokseen’. (2. Moos. 3:14, 15; Hoos. 12:6; UM; Ps. 135:13) Tähän nimeen liittyy kaikki, mitä hän on tehnyt ja mitä hänen tarkoituksensa on vielä tehdä.

Eikö meidän niin ollen pitäisi käyttää ja arvostaa Jumalan nimeä? Sitä paitsi tunteeko Jumala meidät nimeltä – sekä persoonanimeltämme että asemassamme ihmisenä, jonka hän hyväksyy?

Useimpien uskonnollisten johtajien keskuudessa ja jopa monissa raamatunkäännöksissä nykyisin vallitseva suuntaus jättää huomioon ottamatta Jumalan tunnusomainen nimi tai vähätellä sitä on omiaan estämään ihmisiä saamasta sellaista asemaa hänen edessään. Tri Walter Lowrie käsitteli Jumalan nimen poisjättämistä joistakin Raamatuista ja kirjoitti eräässä anglikaanisessa julkaisussa:

”Ihmissuhteissa on erittäin tärkeää tuntea sen erisnimi, persoonanimi, jota me rakastamme, jolle me puhumme, tai jopa sen, josta me puhumme. Aivan samoin on laita ihmisen suhteessa Jumalaan. Ihminen, joka ei tunne Jumalaa nimeltä, ei todella tunne häntä persoonana, ei ole puhetuttava hänen kanssaan (mitä merkitsee rukoileminen), eikä hän voi rakastaa häntä, jos hän tuntee hänet vain persoonattomana voimana.” – Theological Review.

Tällä kirjoittajalla oli erityisesti mielessä se seikka, että eräässä nykyajan raamatunkäännöksessä Jumalan nimi esiintyy vain neljä kertaa. Vaikka monet papit ovat opettaneet laumansa rukoilemaan: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”, niin he eivät ole ottaneet johtoa tämän nimen käyttämisessä tai kannustaneet sisällyttämään sitä Raamattuihin. – Luuk. 11:2, Kirkkoraamattu.

Ajattele esimerkiksi raamatunkäännöstä nimeltä Common Bible (1973), jonka ovat hyväksyneet käyttöön sekä protestantit että roomalaiskatolilaiset. Sen esipuheessa sanotaan selvästi, että se ei noudata ”Amerikkalaisen standardikäännöksen” (1901) esimerkkiä, joka käännös käytti Jumalan nimeä tuhansia kertoja. Mistä tämän nimen pois jättäminen johtuu? Yksi mainittu syy oli sen lausumista koskevat erilaiset näkemykset. Toinen oli: ”Erisnimen käyttö ainoasta Jumalasta, ikään kuin olisi muitakin jumalia, joista Hänet täytyisi erottaa, lopetettiin juutalaisuudessa ennen kristillistä aikakautta ja on täysin sopimatonta kristillisen kirkon yleismaailmalliselle uskolle.” – S. vii.

Mutta kuten olemme todenneet, on olemassa yhä enemmän todisteita siitä, että sekä juutalaiset Kristuksen aikoihin että varhaiskristityt käyttivät Jumalan nimeä. Ja jos taivaan Jumala itse sanoo, että hän haluaa olla tunnettu ”muisto”-nimellään, niin eikö meidän pitäisi hyväksyä hänen päätöksensä?

HÄNEN NIMENSÄ – JA MEIDÄN NIMEMME

Siihen, että tunnemme Jumalan nimen, liittyy toki paljon. Ei ole kysymys vain siitä, että ollaan tietoisia Luojan persoonanimestä ”Jehova” tai sen jostakin muunnoksesta. Meidän tarvitsee tuntea myös nimen edustama Persoona – hänen tarkoituksensa, toimintansa, ominaisuutensa ja vaatimuksensa sellaisina kuin ne paljastetaan Raamatussa. (Neh. 9:10; 1. Kun. 8:41–43) Kun siis Jeesus sanoi: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi”, niin hän tarkoitti enemmän kuin vain sitä, että hän käytti tätä nimeä. (Joh. 17:26) Varmasti Kristus teki sen, kun hän luki ääneen Jumalan nimen sisältäviä Heprealaisia kirjoituksia. Mutta sen lisäksi Jeesus teki tunnetuksi tähän nimeen liittyviä tarkoituksia ja työskenteli niiden edistämiseksi. Ne, jotka ottivat vastaan opetusta Jeesukselta, oppivat ymmärtämään Jehovaa paremmin ja olivat vakuuttuneempia siitä, että Jumalan ”ikuinen tarkoitus” tulee täyttymään. – Joh. 14:10; 6:38; Ef. 3:11.

Jos me opimme tuntemaan Jehovan tässä merkityksessä, niin hän tulee myös tuntemaan meidät. (Joh. 17:3) Hän tunnustaa meidät hyväksyen; me saamme hyvän nimen hänen edessään. (Saarn. 7:2) Kun me siis tunnemme Jumalan ja hänen nimensä, niin se voi johtaa siihen, että hän tuntee meidän nimemme, tunnustaa meidät. Malakian 3:16 valaisee tätä:

”Silloin . . . Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.”

Totisesti siis Jumalan nimen ja sinun nimesi pitäisi olla tärkeitä. Meidän tarvitsee olla kiinnostuneita Jumalan nimen tuntemisesta, käyttämisestä ja kunnioittamisesta. Tämä vaatii meitä elämään sopusoinnussa niiden tarkoitusten kanssa, jotka liittyvät hänen nimeensä.

Esimerkiksi Malakia mainitsi, että ”Herraa pelkääväiset” puhuivat toistensa kanssa. Täten he valitsivat vakituisiksi ystävikseen ihmisiä, jotka olivat myös kiinnostuneita Jumalan nimen kirkastamisesta. Me voimme kysyä itseltämme: ’Kun valitsen ystäviäni, niin otanko huomioon, ovatko he sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat Jehovan ja jotka ovat yhteistoiminnassa hänen tarkoitustensa kanssa? Vaikuttaako se, että haluan tuntea Jumalan ja hänen tuntevan minut, sellaisiinkin piirteisiin jokapäiväisessä elämässäni?’

Ja jos jokapäiväisessä elämässämme – työpaikalla, naapuristossa, koulussa – tapaamme ihmisiä, jotka eivät tunne Jehovaa, niin olemmeko valppaita käyttämään sopivia tilanteita Hänestä puhumiseen? Olemmeko ennen kaikkea ahkeria ’tekemään tunnetuksi Jumalan nimeä’ osallistumalla täysin määrin siihen suurenmoiseen työhön, jonka Jeesus ennusti meidän aikaamme varten, kun hän sanoi: ”Tämä [Jumalan] valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille”? (Joh. 17:6, 26; Matt. 24:14) Sen tekeminen iloiten osoittaa, että nimi Jehova ei ole meille pelkkä kirjaimia sisältävä nimi jossakin kirjassa. Se on osa elämäämme.

Seuraava artikkeli ”Olkoon Jumalan nimi pyhitetty” käsittelee muita hyviä keinoja, joilla voimme ilmaista, että tunnemme Jumalan nimen ja haluamme hänen tuntevan meidät nimeltä.

Kun meillä on hyväksytty suhde Jehovaan, kun tunnemme hänet tosi Persoonana ja teemme tunnetuksi hänen nimeään toisille, niin hän pitää meidät mielessään meidän pysyväksi hyväksemme. Kuten Malakia sanoi, on kuin Hän kirjoittaisi nimemme ”muistokirjaan”, mistä on palkkana ikuinen elämä. – Joh. 17:3.