Rakentaminen tulevaisuutta varten Alankomaissa

MARRASKUUN 5. päivä 1977 oli suuri päivä Jehovan todistajien toimiston Beetel-perheelle Amsterdamissa. Erikoislaatuinen ryhmä Jehovan todistajia saapui eri osista Alankomaita. Miten sykähdyttävää olikaan nähdä satojen harmaatukkaisten veljien ja sisarten kokoontuvan Amsterdamin Beetel-kodin yhteydessä olevaan valtakunnansaliin ja lähetysosastoon! Miksi he olivat tulleet?

Kysymyksessä oli Beetel-kodin uuden lisärakennuksen vihkiminen. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki ennen vuotta 1941 kastetut, koska nämä vanhemmat ystävät olivat olleet kristillisen järjestön ytimenä Alankomaissa ja olivat tehneet pääosan Valtakunnan julistustyöstä sen alkuaikoina. Miten hyvältä tuntuikaan nähdä kaikkien näiden iäkkäitten veljien ja sisarten säteilevät kasvot! Jotkut olivat raajarikkoja, muutamat olivat pyörätuolissa, toiset olivat iän kumaraan painamia ja monet kävelivät keppiin turvautuen – mutta täällä he olivat.

Kuuntelehan heidän ajatuksiaan. ”Veljet, tämä on suuri päivä minulle. Tiedättekö, että vuonna 1940 olin perheen jäsenenä yhdessä ensimmäisistä tienraivauskodeista Leersumissa [Alankomaissa] ja että joskus meillä ei ollut rahaa ostaa ruokaa, ennen kuin levitimme jonkin verran kirjallisuutta?” ”Olin vanhin vanhan järjestelyn aikana [kun seurakunnan vanhimmat valittiin äänestämällä]. Kun sitten kaikki nuo ’valitut vanhimmat’ lopetettiin, minäkin lakkasin olemasta ’valittu vanhin’. Minusta tuli ryhmänpalvelija [esivalvoja]. Olen nyt vanha, ja olen hengellinen vanhin ja kiitän Jehovaa siitä, että olen saanut elää ja nähdä tämän päivän.” Tällaisia ajatuksia kuultiin näiden rakkaitten vanhojen veljien esittävän. Läsnä oli tietysti myös suuri, onnellinen ahkerien rakennustyöntekijöiden joukko, ja niin juhlaväen lukumäärä oli kaikkiaan 789.

VIHKIÄISOHJELMA

Vihkiäisohjelman alkuosa esitti sopivasti teeman, että kirjaimellinen rakennusohjelma oli seurausta hengellisestä rakentamisesta tuhansien ihmisten elämässä, johon toimintaan kristityt osallistuvat ”Jumalan työtovereina”. (1. Kor. 3:5–9) Kun C. T. Russell, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ensimmäinen presidentti, kävi Alankomaissa vuonna 1891, hengellisen rakennustyön tulevaisuudenodotteet eivät täällä olleet kovinkaan valoisat. Hän mainitsi, että hollantilaiset näyttivät olevan kiinnostuneempia aineellisista pyrkimyksistä kuin hengellisistä asioista. Mutta mitä tapahtui? Noihin aikoihin toimivat voimakkaat uskonnolliset ainekset eivät kyenneet estämään muutamien harvojen yksilöitten kylvämän siemenen itämistä. ”Hyvän uutisen” julistamistyö alkoi kasvaa.

Vuonna 1924 vain 50 henkeä oli läsnä Jehovan palvelijoiden kansallisessa konventissa Alankomaissa. Vuonna 1927 kaksi Ranskasta tullutta veljeä ryhtyi tekemään opetuslapsia maan eteläosassa. Mutta vuonna 1932 työmme sai lisävoimaa, kun muutamat saksalaiset tienraivaajat eli Valtakunnan kokoajanjulistajat ylittivät rajan, tulivat Alankomaihin ja alkoivat kylvää runsaasti siementä. Heidän joukkoaan täydensivät ensimmäiset hollantilaiset tienraivaajat ja muut varhaiset työntekijät. 1930-luvun taloudellinen kriisi teki elämän tietysti hyvin vaikeaksi. Kertoessaan iloiten kokemuksiaan osana vihkiäisohjelmaa jotkut hymyilevät tienraivaajat sanoivat, että noina puutteen aikoina he joskus söivät voileipiä, joissa oli vain ’kuivaa leipää päällä ja kuivaa leipää alla’.

Mutta Jehova totisesti siunasi sellaiset vilpittömät ponnistelut. Kasvua ei voitu pysähdyttää. Kun toisen maailmansodan pauhu oli vaimennut ja natsien keskitysleirien julma sorto oli päättynyt, tuli esiin 2 184 Jehovan todistajaa. He menivät eteenpäin pelottomina ja uskollisesti. Kymmenen vuotta myöhemmin tässä osassa maailmaa oli yli 9 000 todistajaa, ja kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, vuonna 1975, 29 000 oli onnellisena julistamassa ”tätä valtakunnan hyvää uutista”. – Matt. 24:14.

LAAJENNETUT TILAMME

Kirjaimellisten rakennusten laajentamisella on ollut tärkeä ja tarpeellinen osa tässä hengellisessä rakennustyössä. Vihkiäispuheen pitäjä Lloyd Barry, Jehovan todistajain hallitsevan elimen jäsen, osoitti, että tämä rakennus oli nyt pystyssä siksi, että Jehova oli siunannut rakentajien työn ja niiden työn, jotka olivat laskeneet hengellisen työn perustan Alankomaissa. Hän viittasi niihin uskollisiin, jotka olivat syöneet pelkästä kuivasta leivästä tehtyjä ”voileipiä”, ja osoitti, että tämä sama Jehovan todistajien keskuudessa kautta maailman vallitseva uhrautuvaisuuden henki on aikaansaanut erinomaisen kasvun. Kaikki rakennustyöntekijät eivät ole olleet ammattilaisia, mutta heillä on ollut altis sydän. – Ps. 110:3.

Jos voisimme viedä teidät täällä Amsterdamissa oleviin tiloihimme kiertokäynnille, niin voisimme aloittaa uudesta kirjapainosta. Uudessa suuressa lisärakennuksessa voidaan nähdä kaksi lomakepainokonetta ja pieni rivilatomakone. Kuinka onnellisia olimmekaan, kun saimme tietää suunnitelmista, joiden mukaan tähän uuteen painosaliin asennetaan rotaatiokone lehtien painamista varten!

Seuraavaksi voisimme kiertokäynnillämme mennä laajaan pohjakerrokseen, johon varastoidaan kirjallisuutta ja muita tarvikkeita. Uuden lisärakennuksen maapohjaan on upotettu 190 paalua. Pohjakerroksen lattiataso on todellisuudessa joitakin metrejä pohjaveden pinnan alapuolella, ja siinä on juuri oikea paino ”kellumiseen” vakiokorkeudessa. Sellainen rakentaminen vaati ilmeisesti suurta ammattitaitoa. Alkuperäisen rakennuksen pienempään pohjakerrososaan on tehty kylmäkellari ja nykyaikainen lihankäsittelyhuone. Vähän korkeammalle rakennukseen on lisätty uusia makuuhuoneita joka kerrokseen, niin että niitä on nyt yhteensä 37, riittävästi nykyisen Beetel-perheen jäsenille ja lisäjäsenillekin. Kokolattiamatot uusissa huoneissa, toimistoissa ja käytävillä lisäävät ympäristön miellyttävyyttä. Miten miellyttävää onkaan asua sellaisessa kodissa! Kutsumme sinut sydämellisesti tervetulleeksi katsomaan itse tiloja.

Suuresti arvostaen uusia tiloja ja odottaen tulevaisuudessa enemmän työtä Amsterdamin Beetel-perhe yhtyy vihkiäispuheen pitäjään, joka sanoi: ”Tämä rakennus ja uusi lisärakennus ovat merkkejä Jehovan siunauksesta ja ilmaisevat, että enemmän työtä on vielä tehtävänä Jehovan nimen kunniaksi.”