Arvostatko yksinäisyyden hetkiäsi?

HÄN oli nuori mies, joka arvosti yksinäisyyden hetkiä. Ei hän ollut erakko eikä hän ollut eristäytynyt luostariin. Ei, hän esiintyi paljon julkisuudessa. Hän oli ihmisjoukkojen keskuudessa melkein joka päivä. Hän oli opettaja. Ne muistiinmerkinnät, joita meillä on hänestä, ilmaisevat, että hän oli suurin opettaja mitä on koskaan maan päällä ollut. Hän eli antaakseen itseään jatkuvasti. Mutta samalla hän pystyi järjestämään jonkin verran aikaa itselleen.

Hän tiesi, että ihminen tarvitsee aikaa itselleen – aikaa ajatella ja harkita ja miettiä ja pohtia – jotta hänellä voisi olla sisäistä syvyyttä ja henkistä rikkautta. Koska hän oli syvästi uskonnollinen mies, hän tiesi ja tunsi lisäksi tarpeen rukoilla. Vetäytyminen pois toisten ihmisten seurasta joksikin aikaa merkitsi hänelle tilaisuutta tutkia omia sisimpiä sopukoitaan Jumalansa läsnä ollessa ja tilaisuutta vetäytyä lähelle taivaallista Isäänsä.

Hänen syvälliset sisäiset voimavaransa, joihin sisältyi hänen täydellinen Raamatun tuntemuksensa, olisivat tehneet hänelle mahdolliseksi tasapainon ja henkisen rikkauden säilyttämisen henkilökohtaisten ominaisuuksien suhteen, vaikka hän olisi joutunut pitkäaikaiseen koppirangaistukseen. Eri käännökseta häntä koskevista muistiinmerkinnöistä kertovat, että hän ”vetäytyi pois ja oleskeli erämaassa”, että hän ”vetäytyi yksinäisyyteen rukoilemaan”. Toiset kertomukset sanovat, että hän ”oli ylhäällä jo ennen auringonnousua” ja ”meni syrjäiseen paikkaan rukoilemaan yksin”. – Luuk. 5:16; Mark. 1:35.

Tämä nuori mies oli Jeesus Kristus. Vaikka väkijoukot painostivat alituiseen Jeesusta ja vaikka hän oli kiinteästi läheisten ystäviensä seurassa, niin jollakin tavoin hän onnistui saamaan yksinäisiä hetkiä.

TARVITSETKO SINÄ YKSINÄISYYTTÄ?

Miten on sinun laitasi? Arvostatko sinä sitä, että sinulla on aikaa itsellesi? Etsitkö tilaisuutta olla yksin, kun olet poissa tolaltasi? ’Puhutko sydämessäsi vuoteellasi ja olet hiljaa’? (Ps. 4:5) Eräs nuori aviovaimo ja äiti, joka oli kokenut tuskallisen perhekriisin, vetäytyi joksikin aikaa pois eräistä ystävistään. He loukkaantuivat hänen asenteestaan. Mutta hänen aviomiehensä selitti: ”Maija tarvitsee yksinäisyyttä. Antakaa hänelle aikaa. Hän saa siten tunteensa ja ajatuksensa kohdalleen.”

Oliko väärin, että Maija tarvitsi yksinäisyyttä, aikaa itselleen saadakseen asiat järjestykseen? Ei, paitsi jos hän käytti yksinoloaikansa hautoakseen kaunaa toisia kohtaan tai jos hän eristäytyi niin pitkäksi aikaa, että hänestä tuli kieroontunut, sisäänpäin kääntynyt ihminen. ”Eristäytyvä etsii omia itsekkäitä pyyteitään; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” (Sananl. 18:1, UM) Mutta jos ihmisen ajatuksia ja tunteita ohjaavat terveet periaatteet hänen ollessaan yksin jonkin aikaa, niin se voi osoittautua terveelliseksi menettelyksi, josta on seurauksena selvä ajattelukyky ja tasapainoinen tunne-elämä.

Missä määrin sinä tarvitset yksinäisyyttä? Nautitko joskus yksin olemisesta? Jos omatuntosi vaivaa sinua, niin voitko yksin ollessasi lähestyä asiaa rehellisesti ja sitten pyrkiä oikaisemaan asian? Hyödytkö uusien oppimiesi asioiden miettimisestä? Pyritkö avartamaan ymmärrystäsi? Pidätkö rakentavien kysymysten ja ongelmien pohtimisesta?

Vai oletko enemmän niiden kaltainen, jotka eivät tunnu kykenevän ajattelemaan tai edes tuntemaan yksin ollessaan? Sellaiset ihmiset eivät nauttisi, eivät ehkä voisi nauttia yksin olemisesta. Vaikuttaa siltä, että heidän on pakko olla toisten joukossa mahdollisimman paljon. Tuntuu siltä, että jos he eivät voi puhua jollekulle, he eivät voi ajatellakaan itsekseen. Valikoimatta he purkavat kaiken ja mitä tahansa, mitä risteilee heidän mielessään ja sydämessään. Mitä sellaiselle ihmiselle tapahtuisi, jos hän joutuisi koppivankeuteen? Mitä tapahtuisi sinulle?

SISÄINEN KEHITTYMINEN

Mitä ajattelet, kun heräät keskellä yötä? Vaivutko haaveiluun? Psalmista Daavid oppi käyttämään hyödyksi valveillaoloaikoja: ”Öisin munuaiseni ovat oikaisseet minua.” – Ps. 16:7, UM.

Monet ihmiset ajattelevat, että jos he tutkistelevat pitkään ja syvällisesti sisimmässään, niin he lopulta löytävät jonkinlaisen syvällisen totuuden ja ymmärryksen varaston. Mahdollisesti syvällinen ja hellittämätön itsetutkistelu auttaa meitä ymmärtämään paremmin näkemyksiämme, taipumuksiamme, asenteitamme, tunteitamme, pyrkimyksiämme, kaipuitamme ja niin edelleen. Mutta jos me otamme oppaaksemme Raamatun, niin se opettaa meille, että suuri osa siitä mitä me havaitsemme itsessämme tarvitsee oikaisua ja osa on jopa hylättävä ja korvattava uuden persoonallisuuden aineksilla. Se ilmoittaa meille, että me muistutamme sisäisesti enemmän astiaa tai säiliötä, johon mahtuu paljon mutta joka on suureksi osaksi tyhjä. Me voimme ottaa vastaan, omaksua, sulattaa ja käyttää tietoa ja viisautta ja lisätä havaintokykyä. Mutta kaikkien sellaisten älyn rakennusainesten täytyy tulla meidän ulkopuoleltamme. ”Viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus [ajattelukyky, UM] on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”, sanoo henkeytetty sananlasku. Ja toinen sananlasku viittaa varmaan, turvalliseen ulkopuolisen tiedon Lähteeseen: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” – Sananl. 2:10, 11; 3:5, 6.

AJATTELUKYVYN KEHITTÄMINEN

Yksinolon aikaa voi käyttää ajattelemiseen, tutkimiseen, miettimiseen, ajattelukyvyn kehittämiseen. Meillä voi olla synnynnäisiä kykyjä soittamiseen tai urheilussa kunnostautumiseen. Mutta miten käy, jos emme koskaan harjaannuta tällaisia kykyjä? Seuraus olisi sama kuin jos meillä ei olisi koskaan niitä ollutkaan. Sama pitää paikkansa ajattelukyvystä. Ajattelukyky kehittyy vain siinä määrin kuin me hankimme tietoa, kokemusta ja harjaannusta.

Ajattelukyvyn kehittäminen ei ole helppoa. Se on todellista henkistä työtä. Olettakaamme esimerkiksi, että haluamme kehittää jonkin erikoisen ajattelukyvyn, vaikkapa kyvyn arvioida ihmistyyppejä luotettavassa määrin. Ensiksi me ajattelemme jotakuta, jonka tunnemme. Aistinelimillämme voimme nähdä hänet, kuunnella häntä, koskettaa häntä ja erottaa hänet muista. Mutta sisältyykö sellaiseen havainnointiin ajattelua? Ei.

Lisäksi kun alamme ajatella kyseistä henkilöä, eivätkä tunneperäiset reaktiomme häntä kohtaan ala tulla mukaan? Ennen kuin todella ajattelemme, eivätkö häneen kohdistuvat tunteet – jotka ilmaisevat mieltymystä, vastenmielisyyttä, kunnioitusta, halveksintaa, luottamusta, epäluottamusta – ole alkaneet vaikuttaa meissä tunneperäisesti ennen järkeen perustuvan arvioinnin aloittamista?

Mutta olettakaamme, että pakotamme itsemme vain AJATTELEMAAN häntä. Ajattele hänen näkemyksiään, asenteitaan, käyttäytymistään, kykyjään, saavutuksiaan ja muuta sellaista. Kuinka hyvin ymmärrämme tällaisia ominaisuuksia kenessäkään? Voimmeko esittää johdonmukaisia ennusteita siitä, kuinka hän reagoisi tietyissä olosuhteissa? Ihmisen henkisten, tunneperäisten ja hengellisten ominaisuuksien arvioiminen vaatii ajattelukykyä. Huomaamme joutuneemme sellaiselle alueelle, jota ei voi käsin kosketella ja josta ei voi tehdä tarkkoja havaintoja pelkästään näkö-, kuulo- ja tuntoelinten avulla. Samalla meidän täytyy varmistautua siitä, että tunteet eivät ole päässeet ajatusten varjolla suistamaan ajattelutoimintaamme pois oikeilta raiteilta.

SYDÄMEN JA PÄÄN VÄLISEN RISTIRIIDAN SELVITTÄMINEN

Sydän eli tunteiden tyyssija pyrkii voittamaan pään, älyn tyyssijan. Esimerkiksi sukupuolinen viehtymys voi kääntää terveen arvostelukyvyn, jopa omantunnon, täysin päälaelleen. Mieli voidaan saada ylityöhön suunnittelemaan, juonittelemaan ja salaa auttamaan aistillisen halun tyydyttämistä. Sen tähden Raamattu neuvoo: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” (Sananl. 4:23) Ennen kaikkea muuta täytyy sydäntä kurittaa ja valmentaa ilmaisemaan vastakaikua Raamatun opastukselle. Se täytyy opettaa arvostamaan hengellisiä ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet ovat lähtöisin Jumalan omasta sydämestä. Ihmissydän pitäisi saada lämpenemään niistä, koska ihminen tehtiin Luojansa kuvaksi. (1. Moos. 1:26) ”Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä”: nämä luetellaan Jumalan hengen hedelmiksi Galatalaiskirjeen 5:22, 23:ssa.

Etsi hakemiston avulla Raamatusta kohdat, joissa sanat ”rakkaus”, ”ilo”, ”rauha” esiintyvät. Silloin alat käsittää, kuinka paljon tutkimista ja henkilökohtaista miettimistä voidaan hyödyllisesti suorittaa tavoiteltaessa arvostelukykyä. Sinä pyrit ymmärtämään Luojasi persoonallisia ominaisuuksia silmämääränä niiden omaksuminen oman persoonallisuutesi ominaisuuksiksi. Sinä tarvitset Hänen apuaan jäljitelläksesi Häntä. Sen tähden rukous on tutkimisen lisäksi ehdottoman välttämätön hengellistä arvostelukykyä hankittaessa. Kaikki tämä vaatii yksin olemista.

YKSINÄISYYDEN TARVE

Kun Joosuaa käskettiin johtamaan Israelin kansa Luvattuun maahan, Jehova neuvoi häntä noudattamaan tarkoin ”lain kirjaa”, joka oli annettu Mooseksen välityksellä. ”Tutkiskele sitä päivät ja yöt.” (Joos. 1:8) Joosuan täytyi varata aikaa yksityiseen, rukouksen avulla suoritettuun tutkimiseen. Toiset raamatunkäännökset sanovatkin: ”Sinun täytyy lukea sitä hiljaisella äänellä päivät ja yöt”, ”pidä [se] mielessäsi päivät ja yöt.”

Psalminkirjoittaja Aasaf sanoi: ”Minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii.” ”Sydämelläni minä kiinnitän huomiota, ja minun henkeni tutkii huolellisesti.” ”Minä mietin ja teen henkisiä tutkimuksia”, ”mietin etsiessäni sisimmässäni.” – Ps. 77:7 eri käännösten mukaan.

”Mieti näitä asioita, ole uppoutunut mihin”, tähdensi apostoli Paavali neuvoessaan nuorta Timoteusta. (1. Tim. 4:15) Erään toisen kerran hän kirjoitti: ”Ajattele jatkuvasti sitä mitä sanon.” – 2. Tim. 2:7.

Tämän välttämättömän tekemiseksi me Jeesuksen tavoin saamme hyötyä varatessamme elämässämme järkevässä määrin itsellemme yksinolon aikoja ajattelemista ja tutkimista ja rukouksen avulla suoritettavaa mietiskelyä varten.

[Alaviitteet]