Laodikea – vauras kaupunki
LÄHELLÄ Denizliä Turkin lounaisosassa sijaitsevat muinaisen Laodikean kaupungin rauniot. Se tunnettiin aikaisemmin nimellä Diospolis ja sitten Rhoas, ja ilmeisesti kolmannella vuosisadalla eaa. kaupungin perusti uudelleen seleukidihallitsija Antiokhos II, joka antoi sille nimen vaimonsa Laodiken mukaan. Laodikean sijaintipaikka oli ihanteellinen, koska se sijaitsi suurten kauppateiden risteyksessä hedelmällisessä Lykosjoen laaksossa. Tiet yhdistivät sen esimerkiksi Efesokseen, Pergamoniin ja Filadelfiaan.
Kaupunki oli hyvin vauras, ja huomattava juutalaisväestö sai osansa sen vauraudesta. Yhtenä osoituksena tästä vauraudesta on se, että kun maaherra Flaccus määräsi takavarikoimaan vuoden aikana Jerusalemin temppeliin tarkoitetut lahjoitukset, niin saalis oli yli kymmenen kiloa kultaa. Ja kun maanjäristys keisari Neron hallituskaudella aiheutti melkoisesti tuhoa Laodikeassa, asukkaat kykenivät rakentamaan kaupungin uudelleen ilman Rooman apua.
Pankkitoiminta ja teollisuus edistivät kaupungin vaurautta. Laodikea oli laajalti tunnettu siellä valmistetuista kiiltävistä mustista villavaipoista. Musta väri on voinut olla jonkin tietyn lammasrodun luonnollinen väri. Tai Laodikea on voinut olla kuuluisa jostakin siellä kehitetystä mustasta väriaineesta.
Sen lisäksi että Laodikea oli pankkitoiminnan ja teollisuuden keskus, se oli erään lääketieteellisen koulukunnan kotipaikka. Koska Laodikea sijaitsi Fryygiana tunnetulla alueella, saattaa hyvinkin olla, että ”Fryygian pulverina” tunnettua silmälääkettä valmistettiin tässä kaupungissa. Siksi ei ole myöskään hämmästyttävää, että Asklepioksen, lääkintätaidon jumalan, palvonta oli hyvin huomattavaa Laodikeassa.
Vaikka Laodikea sijaitsi kaupankäynnin kannalta edullisessa paikassa, sillä oli ongelmana vedensaanti. Kaupungilla ei ollut parantavista ominaisuuksistaan kuuluisia kuumia lähteitä niin kuin läheisellä Hierapoliilla. Sillä ei ollut myöskään virkistävän kylmän veden varastoja niin kuin naapurikaupungilla Kolossalla. Vesi täytyi johtaa Laodikean lähteestä, joka oli melko kaukana etelässä. Aluksi vesi johdettiin akveduktin avulla ja sitten lähempänä kaupunkia kuutiomaisten kivilohkareiden läpi. Kivilohkareisiin oli porattu reikä keskelle, ja sitten ne oli liitetty sementillä yhteen. Koska vesi täytyi kuljettaa pitkän matkan päästä, se oli todennäköisesti haaleaa Laodikeaan saapuessaan.
KRISTILLINEN SEURAKUNTA LAODIKEASSA
Laodikeaan perustettiin kristillinen seurakunta jolloinkin ennen vuotta 61 ya. Miten seurakunnan perustaminen tapahtui? Raamattu ei esitä siitä yksityiskohtaisia tietoja. Mutta kolossalainen Epafras-niminen kristitty edisti suuresti hengellisyyttä siellä. (Kol. 4:12, 13, 15) Myös apostoli Paavalin Efesoksessa suorittaman työn vaikutus on saattanut ulottua Laodikeaan asti. – Apt. 19:10.
Ensimmäisen vuosisadan loppupuolella Laodikean kristityt vajosivat hyvin huonoon hengelliseen tilaan. Jeesus Kristus esitti apostoli Johanneksen välityksellä heille seuraavan sanoman: ”Minä tiedän sinun tekosi, ettet ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisit kylmä tai sitten kuuma. Koska siis olet haalea etkä kuuma etkä kylmä, niin olen oksentava sinut suustani. Koska sanot: ’Olen rikas ja olen hankkinut rikkautta enkä tarvitse yhtään mitään’, mutta et tiedä, että sinä olet kurja ja säälittävä ja köyhä ja sokea ja alaston, niin neuvon sinua ostamaan minulta tulella puhdistettua kultaa, jotta rikastuisit, ja valkoiset päällysvaipat, jotta pukeutuisit ja jotta alastomuutesi häpeä ei tulisi ilmeiseksi, ja silmävoidetta silmiisi hierottavaksi, jotta näkisit.” – Ilm. 3:15–18.
On huomion arvoista, että Jeesus Kristus ilmeisesti otti Laodikeassa vallitsevista olosuhteista kuvauksen siitä, mitä seurakunta tarvitsi. Todennäköisesti sikäläiset kristityt olivat yleensä vauraita niin kuin muutkin kaupungin asukkaat. Mutta hengellisesti seurakunta oli köyhä, sokea ja alaston, vaikka se ajattelikin toisin. Sen tähden seurakunta ei tarvinnut laodikealaisten pankkiirien käsittelemää kultaa. Eipä se tarvinnut paikkakunnalla valmistettuja mustia villavaippoja. Ei myöskään lääkärikunnan valmistamaa ”Fryygian pulveria”. Ei kuumia lääkitseviä vesiä läheisestä Hierapoliista eikä kylmää vettä Kolossasta. Mutta Laodikean seurakunta tarvitsi sitä, mikä vastasi näitä hengellisessä merkityksessä.
Kristillisen persoonallisuutensa rikastuttamiseksi seurakunnan jäsenet tarvitsivat hengellistä ”tulella puhdistettua kultaa”, johon sisältyi kirjaimellista kultaa arvokkaampi usko. (1. Piet. 1:6, 7) He tarvitsivat ”valkoiset päällysvaipat”, jotka edustavat moitteetonta kristillistä käytöstä ja moitteettomia tekoja. (Ilm. 16:15; 19:8) Koska he olivat sokeita Raamatun totuuden ja kristillisten vastuitten suhteen, he tarvitsivat hengellistä ”silmävoidetta”. Heidän oli aika olla määrätietoisia ja selväpiirteisiä pyhän palveluksensa suhteen ja niin ollen aika tulla joko kannustavan kuumiksi tai virkistävän viileiksi ja lakata olemasta haaleita kristillisen toiminnan suhteen.
Me voimme nykyään käyttää hyödyksemme Laodikean kristityille annettuja hyviä neuvoja. Samoin kuin laodikealaisten tarvitsi varoa joutumasta heitä ympäröivän materialistisen elämäntavan asiattomaan vaikutukseen, niin täytyy meidänkin. Säilyttämällä terveen hengellisen näkemyksen voimme välttyä joutumasta sellaiseen tilaan kuin eräät kristityt vauraassa Laodikeassa. Siten elämämme voi olla paljon rikkaampaa omaksi siunaukseksemme ja Jumalan ylistykseksi.