Gileadin käyneet, älkää hellittäkö!
APOSTOLI Paavalilla oli monenlaisia koettelemuksia. Hän koki paljon vainoa. Ruumiilliset sairaudet vaivasivat häntä. Monta kertaa hän oli puutteessa aineellisesti. Miten hän suhtautui tilanteeseen? Kaipasiko hän menneisyyttä, jolloin hänellä ei ollut näitä koettelemuksia? Halusiko hän mennä takaisin Tarsokseen? Paavali antaa itse vastauksen: ”Meillä on tämä palvelus . . . me emme lannistu.” – 2. Kor. 4:1.
Edellä esitettyjä ajatuksia ilmaisemalla Karl Adams, lähetystyöntekijöitä valmistavan Gilead-koulun opettaja, aloitti lyhyiden puheiden sarjan, joka pidettiin 63. kurssin käyneille. Päättäjäiset olivat 11. syyskuuta 1977 Jehovan todistajain konventtisalissa Long Island Cityssä New Yorkissa. Kaksikymmentäkolme kurssin käynyttä oppilasta sai todistuksen ja ulkomaisen työmääräyksen.
Toinen opettaja, Ulysses Glass, käytti erästä Raamatussa esitettyä kuvausta korostamaan samaa asiaa, nimittäin hellittämättömyyttä. Hän mainitsi Jeesuksen kuvauksen isästä, jolla oli kaksi poikaa, joita hän pyysi menemään työhön viinitarhaansa. Toinen sanoi, että hän menisi, mutta ei mennytkään. Toinen sanoi, ettei hän menisi, mutta meni. Jälkimmäinen hyväksyttiin. Veli Glass muistutti sitten oppilaita, että he olivat suostuneet menemään työhön ulkomaisille kentille, Jehovan viinitarhaan. Nyt heidän täytyi täyttää tämä lupaus. – Matt. 21:28–31.
A. D. Schroeder mainitsi, että Jehova on tiedottaja. Tässä ominaisuudessa hän käytti enkeleitä ja profeettoja ja myös Poikaansa, Jeesusta Kristusta. Nyt Jeesuksen askeleissa seuraajien täytyy tiedottaa hänen sanomansa maapallon kansoille ja käyttää siinä monia kieliä. Jeesus lupasi: ”Minä annan teille suun ja viisauden, jota kaikki teitä vastaan olevat yhdessäkään eivät pysty vastustamaan eivätkä kiistämään.” – Luuk. 21:15.
”Miksi teidät lähetetään ulkomaille lähetystyöntekijöiksi?” kysyi John Booth seuraavaksi kurssin käyneiltä. Hän vastasi kysymykseen heidän puolestaan Jeesuksen sanoilla: ”Nostakaa silmänne ja katselkaa peltoja, kuinka ne ovat vaaleita elonkorjuuta varten.” (Joh. 4:35) Yksi kylvää, toinen niittää, ja molemmat iloitsevat yhdessä.
Puhesarja jatkui sen jälkeen, kun Robert Wallen oli lukenut jo ulkomaisilla kentillä työskenteleviltä lähetystyöntekijöiltä tulleita tervehdyksiä. M. G. Henschel kehotti käyttämään heti sen maan kieltä, johon he menevät. Täten menettelemällä kauan ulkomailla palvelleet lähetystyöntekijät ovat voineet olla välikappaleina monien saattamisessa Jehovan todistajien riveihin!
L. A. Swingle muistutti kurssin käyneitä siitä, että he ovat onnistuneet tienraivauksessa, siinä että heidät kutsuttiin Gileadiin ja nyt siinä että he ovat suorittaneet kurssin. Mutta miksi he ovat onnistuneet? Kyvykkyytensäkö vuoksi? Opiskelemisensako vuoksi? Kestävyytensäkö vuoksi? Nämä ovat onnistumiseen vaikuttavia seikkoja, mutta pääasia on Jehovaan luottaminen. (1. Moos. 24:40; 39:2, 3, 23) Hänen Sanastaan kiinni pitäminen tuo menestyksen. (Joos. 1:8; Ps. 1:1–3) Valppaana pysyminen ja rukoileminen auttaa elämään menestyksellisesti läpi suuren ahdistuksen. – Luuk. 21:36.
F. W. Franz, Vartiotorni-seuran presidentti, neuvoi lopuksi olemaan hellittämättä muistuttamalla kurssin käyneitä siitä, että he ovat Kristuksen sotilaita. Ulkomaisissa palvelustehtävissään he sellaisina kohtaisivat vaikeuksia, mutta heitä kehotettiin ’ottamaan osaa pahan kärsimiseen hyvänä Kristuksen Jeesuksen sotilaana’. Myös ”vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja”. (2. Tim. 2:3; Sananl. 11:30) ”Ja sielujahan teidän pitäisi voittaa”, sanoi Franz. ”Voitatteko te?”
Vastaus oli voimakkaan myönteinen sen julkilausuman perusteella, jonka eräs kurssin käyneistä luki sen jälkeen, kun he olivat saaneet todistuksensa, jotka kokouksen puheenjohtaja Karl Klein antoi.
Sen jälkeen kun oli pidetty tauko, kun Dean Songer oli johtanut Vartiotornin tutkistelun ja kun oppilaat olivat esittäneet miellyttävän musiikki- ja diakuvaohjelman, kurssin käyneet esittivät kaksi voimakasta raamatullista näytelmää, jotka antoivat painoa kehotukselle: älä hellitä!
Yleisönä olleet 1 870 ystävää nauttivat saadessaan olla kurssin käyneiden kanssa tänä heidän erikoispäivänään, ja he rukoilevat, etteivät nämä tosiaan ’lannistuisi’.