Varo itsesääliä

KUNINGAS AHAB oli hyvin pahoillaan. Hän meni makuulle vuoteeseen, käänsi kasvonsa seinään päin eikä syönyt mitään. Miksi? Sairauden tai jonkin murheellisen uutisen takiako? Ei. Hänen ainoa pulmansa oli, että yksi hänen alamaisistaan, Naabot, oli kieltäytynyt myymästä hänelle palatsin vieressä sijaitsevaa maapalstaansa. Miksi kuningas oli niin halukas saamaan tämän maapalstan? Jotakin tärkeätä suunnitelmaako varten? Ei. Hän halusi sen vihannestarhaksi. Kun omistaja kieltäytyi luopumasta maapalstasta, kuningas vaipui suunnattomaan itsesääliin. Ahab meni vuoteeseen murjottamaan. – 1. Kun. 21:1–4.

Tapaus, joka sai kuninkaan näyttämään pikkumaiselta ja jopa naurettavalta, sai murheellisen käänteen. Kuningas Ahabin vaimo, pahamaineinen kuningatar Iisebel, ei hyväksynyt Naabotin kielteistä vastausta. Hän järjesti niin, että Naabotia syytettiin väärin jumalanpilkasta. Vanhinten ja ylimysten muodostama paikallinen oikeusistuin Samariassa oli mukana juonessa, ja Naabot kivitettiin kuoliaaksi. Näin heikko kuningas Ahab sai palstan omistukseensa, jotta hän voi kasvattaa siinä vihanneksia. – 1. Kun. 21:5–16.

Kuten Ahabin tapauksesta selvästi ilmenee, itsesääliin vaipuva lähtee ei-toivotulle tielle. Koska itsesääli on liiallista, tasapainotonta huolestumista omasta itsestään, se voi olla hyvin vahingollista. Itsesääli voi tehdä ihmisestä murjottavan ja pikkumaisen, niin kuin kävi kuningas Ahabille. Se panee ihmisen kiinnittämään niin paljon huomiota itseensä, että rakkaudellinen kiinnostus toisia kohtaan heikkenee tai jopa häviää kokonaan. Itsesääliin vaipuvan suhtautumistapa vakaviin asioihin voi vääristyä, ja hän voi siksi ilmaista huonoa arvostelukykyä. Itsesääli voi myös heikentää ihmistä hengellisesti, ja mikä vielä pahempaa, johtaa hänet sovittelemaan painostuksen alaisena, uhraamaan puhtaan asemansa Jumalan edessä. Meillä on siksi hyvät syyt varoa itsesääliä.

Mikä voi aiheuttaa itsesäälin tunteita? Sairaus, heikkous, taloudellinen menetys tai jokin murheellinen tapahtuma, kuten rakkaan sukulaisen tai hyvän ystävän kuolema. Itsesääli voi aiheutua pettymyksestä, niin kuin Ahabin tapauksessa. Yleinen epäonnistumisen tunne, jopa kuvitellun epäonnistumisen tunne, voi myös saada monet ihmiset säälimään itseään. Joku voi esimerkiksi yrittää jotakin uutta, mutta jälkeenpäin hänestä tuntuu, että hän onnistui hyvin huonosti. Pettymyksen ja itsesäälin tunne voi vallata hänet, varsinkin jos toiset eivät rohkaise häntä eivätkä osoita mitenkään arvostavansa hänen ponnistelujaan. Hän saattaa jopa menetellä Ahabin tavoin, vetäytyä pois toisten seurasta. Kun tällaista tapahtuu kristitylle, se on hänelle hengellisesti vahingollista. Hän tarvitsee kristittyjä veljiään pysyäkseen hengellisesti elossa.

Itsesäälin tunteitten välttämiseksi ihmisellä täytyy olla oikea näkemys ongelmistaan ja koettelemuksistaan. Meidän tulisi pitää epämiellyttäviä kokemuksia tilaisuuksina edistyä hyvien ominaisuuksien ilmaisemisessa koetuksen alaisena. Jos meillä sujuisi kaikki aina hyvin, mistä voisimme tietää, onko meillä todella kärsivällisyyttä, kestävyyttä tai itsehillintää? Koettelevat tilanteet toisaalta ilmaisevat pian, missä suhteessa meillä on parantamisen varaa. Se saattaa meidät parempaan asemaan edistyäksemme. Ehkä jonkun tarvitsee omistaa enemmän aikaa vakavaan Jumalan sanan tutkimiseen tai ponnistella enemmän hankitun tiedon soveltamiseksi. Mahdollisesti hänen pitäisi olla enemmän ihmisten kanssa, jotka ilmentävät esimerkillisellä tavalla hyviä kristillisiä ominaisuuksia. Kun ihminen pitää kohtaamiaan koettelemuksia Jehovalta tulevana kurina tai valmennuksena, niin hän epäilemättä pyrkii innokkaammin parantamaan persoonallisuuttaan ja sen tähden vähemmän todennäköisesti vaipuu itsesäälin tunteisiin.

Tällainen suhtautuminen koetuksiin on sopusoinnussa seuraavan henkeytetyn neuvon kanssa: ”Pitäkää sitä kaikkea ilona veljeni, kun kohtaatte monenlaisia koettelemuksia, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä. Mutta antakaa kestävyyden saada työnsä täydelliseksi, jotta olisitte täydelliset ja joka suhteessa terveet ettekä minkään puutteessa.” – Jaak. 1:2–4.

Myös siitä saattaa olla apua, että pidämme mielessä sellaisten esimerkkejä, jotka ovat kestäneet uskollisesti, ja muistamme, kuinka Jehova Jumala on palkinnut heidät. Yksi hyvä esimerkki on Job. Hän menetti kaiken omaisuutensa ja lapsensa. Hänen vaimonsa ja ystävänsä kääntyivät häntä vastaan, ja hän itse sai inhottavan sairauden. Job kesti kuitenkin uskollisesti, ja Jehova palkitsi hänet myöhemmin runsaasti. Raamatun kertomus mainitsee, että Jehova ”siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua”. (Job 42:12) Kristitty opetuslapsi Jaakob kiinnitti tähän huomion ja kirjoitti: ”Katso! Me sanomme onnellisiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” – Jaak. 5:11.

Ahdistukset ja vaikeudet eivät tietenkään ole koskaan miellyttäviä. Mutta meidän ei pitäisi kadottaa näkyvistämme sitä seikkaa, että ne tulevat loppumaan. Ja jos me kestämme uskollisesti emmekä salli itsemme vaipua itsesääliin, me emme menetä palkkaamme. Raamattu vakuuttaa kristityille: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan.” (Hepr. 6:10) Monien uskollisten Jehovan palvelijoiden, niin kuin Jobinkin, kokemukset todistavat selvästi sen.

Meitä voi auttaa itsesäälin voittamisessa vielä se, että ponnistelemme vilpittömästi ollaksemme kiinnostuneempia toisista kuin itsestämme. Tämä on sopusoinnussa Raamatun kehotuksen kanssa: ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” (1. Kor. 10:24) Ihminen, joka käyttää toimeliaasti aikaansa, voimiaan ja avujaan toisten ihmisten onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen, on itse onnellinen. ”Onnellisempaa on antaa kuin saada”, sanoo Raamattu. – Apt. 20:35.

Me voimme myös henkilökohtaisesti auttaa sellaisia, jotka helposti vaipuvat itsesääliin. Ihmisen perustarve on olla rakastettu. Siksi me voimme auttaa niitä, jotka ovat taipuvaisia säälimään itseään. Miten? Antamalla heidän tuntea, että heitä tarvitaan, rakastetaan ja arvostetaan. Se voidaan tehdä myös siten, että heille osoitetaan, kuinka he voivat myötävaikuttaa toisten onnellisuuteen. Lisäksi aidon arvostuksen ilmaiseminen ja rohkaisu voi paljon kohottaa heidän mielialaansa, samalla kun heille osoitetaan itsesäälin vaarat suoralla ja ystävällisellä tavalla.

Kun otamme huomioon, millaisia ongelmia itsesääli voi aiheuttaa, meillä on totisesti täysi syy vastustaa tätä ei-toivottua tunnetta. Ne, jotka taistelevat sitä vastaan, tulevat huomaamaan, että tämä tekee heidän elämänsä onnellisemmaksi, ja he tulevat olemaan tyytyväisempiä.