Syvempää näkemystä uutisiin
Taloudellinen romahdus edessä
● Yhdysvalloissa ilmestyvä ”Barron’s” lainasi 6. joulukuuta 1976 Johannesburgissa Etelä-Afrikassa painettua ”Macaskill Letter” -julkaisua ja totesi: ”Maailman valtiot, kaupungit, liikeyritykset ja yksilöt ovat menossa vararikkoon. Nyt juostaan kilpaa ajan kanssa, ennen kuin koko järjestelmä romahtaa. Tästä kauheasta sekasotkusta ei ole ulospääsytietä. Edessä on väistämätön taloudellinen romahdus. Ei ole mitään toimenpiteitä, joihin voitaisiin ryhtyä tilanteen selvittämiseksi.”
Kyseenalaista on vain se, miten pian pelätty ”taloudellinen romahdus” voi tulla. Mutta Raamattu osoittaa, että on lähellä aika, jolloin käyvät toteen seuraavat Jumalan sanat, jotka hän esitti profeetta Hesekielin kautta: ”Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä.” (Hes. 7:19) Jumaliset ihmiset, joilla on rikkauksia, ovat siksi viisaita, jos he eivät pane luottamustaan niihin eivätkä käytä niitä itsekkäisiin tarkoituksiin. Heidän pitäisi sen sijaan noudattaa Jeesuksen Kristuksen neuvoa: ”Tehkää itsellenne ystäviä epävanhurskaalla rikkaudella, niin että kun se loppuu, he ottaisivat teidät ikuisiin asuinpaikkoihin.” – Luuk. 16:9.
”Ikuisten asuinpaikkojen” omistajat ovat Jehova Jumala ja Jeesus Kristus. (Joh. 6:37–40, 44) Ihmiset, jotka käyttävät rikkauksiaan oikealla tavalla, kuten puutteessa olevien yksilöitten auttamiseen ja ”hyvän uutisen” saarnaamisen edistämiseen, saavat Jehova Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ystävikseen. – Gal. 2:10; Fil. 4:15.
Raiskaukselta välttyminen
● Tutkittuaan 36 raiskausyritystä ja 36 suoritettua raiskaustapausta Frank J. Javorek Denverin yleisestä sairaalasta Yhdysvalloista kertoi, mikä merkittävimmin vaikutti siihen, jäikö raiskaus yritykseksi vai suoritettiinko se. ”Science News”-julkaisun mukaan vaikuttavat seikat olivat tärkeysjärjestyksessä se, ”kirkuiko uhri tai huusiko hän apua ja yrittikö hän paeta juoksemalla karkuun. Seuraavaksi tärkeimmät seikat olivat uhrin asuinympäristö ja se, oliko uhri valpas ja varuillaan hyökkäyksen sattuessa.”
Joissakin tilanteissa kirkumista ei tietenkään kuulla ja karkuun juokseminen on mahdotonta. Kuitenkin 86 prosenttia niistä, jotka sekä kirkuivat että juoksivat, välttyi raiskaukselta.
On kiinnostavaa, että muinaiselle Israelille annettu laki mainitsi nimenomaan, että jos kihloissa oleva tyttö harjoitti haureutta, molemmat osapuolet piti surmata. Mutta jos tyttö huusi apua eikä kukaan tullut häntä pelastamaan, niin se hyväksyttiin todistukseksi hänen viattomuudestaan. Siinä tapauksessa vain mies surmattiin, kun taas tyttö vapautettiin. – 5. Moos. 22:23–27.
Onko moniavioisuus hyväksyttävää?
● Keski-Afrikan anglikaanisen kirkon kahdeksas maakuntasynodi on äänestänyt neljälläkymmenellä äänellä kuutta vastaan sen puolesta, että mies, jolla on useampi kuin yksi vaimo, voidaan hyväksyä tuohon uskonnolliseen järjestöön samoin kuin hänen uskovat vaimonsa ja lapsensa. Tämä sallitaan ”poikkeuksellisissa ja ansaituissa tapauksissa”. ”The Christian Century” -lehden mukaan synodin edustajat ”olivat sitä mieltä, että ’vaikka moniavioisuus . . . on ristiriidassa kristillisen avioliiton täydellisen ihanteen kanssa’, on joskus mahdotonta päästä tilanteista, joissa sellainen ristiriita on”.
Pinnalta katsoen tämä saattaa tuntua joistakuista huomaavaiselta menettelyltä. Mutta ihmisten ajattelu ja mittapuut eivät ole tärkein huomioon otettava seikka sellaisissa asioissa. Yksiavioisuus (vain yksi elossa oleva puoliso) oli alkuperäinen mittapuu, jonka Jehova Jumala asetti perhettä varten. Myöhemmin hän salli moniavioisuutta, kunnes tuli hänen määräaikansa palauttaa alkuperäinen mittapuu. Sen hän teki kristillisessä seurakunnassa. Niinpä seurakunnan vanhimpia ja avustavia palvelijoita vaadittiin olemaan ”yhden vaimon miehiä”. (1. Tim. 3:2, 12) Lisäksi apostoli Paavali sanoi: ”Laki sitoo naimisissa olevan naisen hänen elossa olevaan mieheensä, . . . hänestä käytettäisiin miehensä eläessä avionrikkojan nimitystä, jos hänestä tulisi toisen miehen oma.” – Room. 7:2, 3.
Jumalan vaatimusten mukaisesti ne, jotka ovat halunneet omistaa elämänsä Jehova Jumalalle mutta jotka ovat eläneet moniavioisuudessa, ovat purkaneet sellaiset sopimukset. Sellaiset miehet ovat huolehtineet asianmukaisesti niiden lasten elatuksesta, jotka ovat syntyneet heille moniavioisissa suhteissa. Mutta vasta sen jälkeen kun he ovat saattaneet elämänsä sopusointuun Jumalan vanhurskaitten vaatimusten kanssa, he ovat voineet antautua Jumalalle ja tulla kastetuiksi Jehovan todistajina.