Tuomitsemiseen tarvitaan oikeita ominaisuuksia
”Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa.” – 5. Moos. 1:16.
1. Mikä on huomiota herättävää niissä tuomintavaatimuksissa, jotka Mooses esitti 5. Mooseksen kirjan 1:16, 17:ssä?
TUOMINTA-ASIAT, jotka vaikuttavat ihmisten elämään ja suhteisiin, merkitsevät vakavaa vastuuta. Kristillisessä seurakunnassa pitäisi vanhinten nimenomaan tutkia, miten he täyttävät tämän vastuun. Kun annetaan neuvoja tai tehdään ratkaisuja, niin mielipiteen ilmaiseminen on toinen asia ja tuomitseminen vanhurskaasti aivan toinen. Noudattaakseen Jumalan tuomitsemista varten asettamia mittapuita vanhinten tulisi pitää mielessään käsky, jonka Mooses antoi aikansa tuomareille: ”Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein [vanhurskaasti, UM], jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa. Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin; älkää peljätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan.” (5. Moos. 1:16, 17) Vanhinten täytyy olla puolueettomia, olkoonpa kysymyksessä joku suurelta vaikuttava aineellisten varojensa, koulutustaustansa tai suurempien saavutustensa ansiosta, tai joku näissä suhteissa ”pieni”. Heidän pyrkimyksenään tulee olla sen tekeminen, mikä on oikein Jumalan näkökannan mukaan eikä heidän omissa silmissään. (Sananl. 21:2, 3) Näin tuomio on todella Jehovan, niin kuin hänen Sanansa ja maallisen kanavansa kautta ilmaistaan.
2. Miksi viisaus on välttämätöntä tuomittaessa, ja mikä siitä on seurauksena?
2 Vanhimmat eivät voi tehdä oikeaa ratkaisua asioissa niukan tiedon perusteella. Heillä täytyy olla täydellinen kuva, kun he kuulustelevat asiaa. Eritelläkseen pääkohdat ja nähdäkseen, miten jokin pulma kehittyi tai miksi jotain tehtiin, vanhinten täytyy tehdä asiaan kuuluvia, tahdikkaita kysymyksiä. Niiden, joita asia koskee, tulee olla yhteistoiminnassa heidän kanssaan ilmoittamalla kaikki tosiseikat, sen sijaan että he esittäisivät vain osittain mitä tietävät. Tämä auttaa vanhimpia yhdistämään Raamatun lakeja herätettyihin kysymyksiin tai tarkasteltaviin syytöksiin. Salomo anoi viisautta voidakseen täyttää hänelle asetetun vastuun. (1. Kun. 3:9, 12) Vanhimmatkin tarvitsevat taivaallista viisautta soveltaakseen oikein sitä, mitä Jumalan sana sanoo tilanteista, joita heitä vaaditaan käsittelemään. Tämä johtaa vanhurskaitten hedelmien kantamiseen seurakunnassa. – Jaak. 3:17, 18.
3, 4. a) Millä tavoilla vanhinten tulisi jäljitellä Jehovaa armon osoittamisessa? b) Keille muille kuin väärintekijöille on osoitettava armoa myönteisellä tavalla?
3 Toinen ominaisuus, jota vanhinten täytyy osoittaa tuominta-asioissa, on armo. (Jaak. 2:13) Heidän on jäljiteltävä Jehovaa, josta psalmista kirjoitti: ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.” (Ps. 103:13) Kun Israel meni harhaan, niin miten Jehova suhtautui israelilaisten oikeaan sydämentilaan heidän etsiessään hänen suosiotaan? Hän osoitti myötätuntoa, eikä vain kielteisellä tavalla lieventäen tuomiotaan, vaan myönteisesti, peittäen rikkomuksia. Hänen närkästymisensä oli ohimenevää verrattuna hänen armonsa kestävään osoittamiseen. (Jes. 54:7, 8) Epäedullisessa asemassa oleviin nähden henkeytetty kirjoittaja ylistää Jehovaa, että hän ”varjelee muukalaiset, holhoo orvot ja lesket”. – Ps. 146:9.
4 Vanhinten tulee samoin aikaansaada huojennusta kaikille haitallisessa asemassa oleville eikä ainoastaan katuville väärintekijöille. Keskuudessamme on sairaita, vammaisia, iäkkäitä, arkoja ja puutteenalaisia. (Jaak. 1:27) Vanhinten tulee sen tähden osoittaa armoa, ei ainoastaan noudattamalla pidättyvyyttä tuominta-asioissa, kun ilmenee katumusta, vaan myös osoittamalla ystävällistä huomaavaisuutta ja sääliä kaikkia sitä tarvitsevia kohtaan, johtukoonpa se sitten rikkomukseen luiskahtamisesta, hengellisestä heikkoudesta tai ruumiillisista haitoista.
JUMALISTEN OMINAISUUKSIEN OSOITTAMINEN TUOMITTAESSA
5. a) Miten asiaankuuluva tunnustus vaikuttaa ihmisiin? b) Miten vanhimmat voivat menetellä huonojen taipumusten suhteen, ja miksi meidän tulisi olla huolissamme kohtuullisuudesta kaikessa?
5 Vanhinten tulee ollessaan tekemisissä veljien kanssa tähyillä heissä olevaa hyvää, panna merkille heidän edistymisensä ja olla valmiit antamaan tunnustusta. Tämä synnyttää halua tehdä vielä paremmin. Henkilökohtaisten makujen alalla heidän ei tule yrittää tyrkyttää henkilökohtaisia mielipiteitään toisille. Ellei kysymyksessä ole Raamatun periaatteiden hylkääminen, niin he ymmärtävät, että vaihtelu mieltymysten ja vastenmielisyyksien suhteen on mahdollista. Tämä koskee rentoutumista, syömä- ja juomatapojamme sekä tottumuksiamme pukeutumisen ja ulkoasun suhteen. Tarkkanäköisten vanhinten tulisi rakentaa, kannustaa siihen, mikä on toivottavaa, huomioidessaan kehityssuuntauksia, eikä vaikuttaa jotakin ei-toivottua vastaan jyrkillä säännöillä. Tietysti silloin, jos jotkut eivät ole enää kohtuullisia vaan menevät äärimmäisyyksiin tai alkavat rikkoa Jumalan sanaa vastaan, on sanottava tai tehtävä jotakin heidän auttamisekseen. – Room. 14:19–23; Tiit. 2:2–5.
6. a) Mitä Raamatun periaatteita meidän tulisi harkita tehdäksemme oikeita ratkaisuja pukeutumisen ja muun ulkoasun suhteen? b) Kun pidämme mielessämme henkeytetyissä Sananlaskuissa esitetyt ajatukset, niin kenen silmissä meidän tulisi koettaa saada suosio, ja miten voimme saada sen?
6 Ottakaamme esimerkiksi pukeutuminen. Vaikka Vartiotorni on puhunut tästä asiasta silloin tällöin, niin muutamien on vaikea harkita asiaa koskevia raamatullisia periaatteita. Tai he tähyilevät keinoja niiden kiertämiseksi venyttäen jonkin lausunnon pois oikeista mittasuhteistaan. Tarkastelemalla peruskysymyksiä ja ajattelemalla asiat pohjaan saakka heidän käsityksensä voidaan oikaista. Onko vaatetus siisti ja puhdas? Onko se huoliteltu ja häveliäs, niille sovelias, jotka kunnioittavat Jumalaa? Korostaako vaatetus hiljaista ja lempeää henkeä, vai saako päähuomion äärimmäinen fyysinen vaikutelma? (1. Tim. 2:9, 10; 1. Piet. 3:3–5) Vaikuttaako jonkun asu epämieluisasti toisiin? Vähentääkö se tilaisuuden arvokkuutta, varsinkin jos sitä pidetään palvontapaikassa? (2. Kor. 6:3, 4) Mikä on perheen johtoasemassa olevan isän tai aviomiehen vastuu? (Kol. 3:18–21) Jos vaatetus herättää kysymyksiä tai antaa epäedullisen kuvan seurakunnasta, niin mitä menettelyä Raamatussa suositellaan? (1. Kor. 10:31–33) Onko asianomainen kyllin nöyrä tukahduttaakseen omat mielitekonsa välttääkseen loukkaamasta herkkiä omiatuntoja? (Room. 14:21) Harkitsemalla tällaisia kysymyksiä ja asiaa koskevia periaatteita vanhimmat voivat panna painon Jumalan sanalle, sen sijaan että he pyrkisivät asettamaan sääntöjä. He kannustavat siihen, mikä on oikein Jumalan silmissä, ja auttavat yksilöitä tekemään Raamattuun perustuvan ratkaisun sen sijaan että nojautuisivat omaan ymmärrykseensä tai antaisivat tunteitten horjutella itseään. – Sananl. 3:5–7; 12:15; 16:2.
7. a) Jos joku tekee vähäisiä rikkomuksia, niin millainen menettely on hänelle mahdollinen? b) Mitä Raamattu sanoo osoittaessaan ainoan keinon anteeksiannon saamiseksi?
7 Toisinaan jotkut erehtyvät ja tekevät vähäisiä rikkomuksia. Ei ole välttämätöntä mennä vanhinten luo jokaisen vähäisen rikkomuksen vuoksi, ’jotta pääsisi jälleen oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa’. Mitä pitäisi tehdä, jos esimerkiksi on jossakin tilanteessa käyttänyt halveksivaa kieltä jotakuta vastaan? Tai ehkä joku menetti mielenmalttinsa jossain tilanteessa. Kenties tuli kiistaa jonkun veljen kanssa ja sitä seurasi vähäinen riita, jota kaduttiin kohta jälkeenpäin. Tällaiset tapaukset voitaisiin mainita jollekulle vanhimmalle, jos asianomainen haluaa tehdä niin. Mutta muistakaa, että vanhimmat eivät ole ’rippi-isiä’, joiden luo on mentävä jokaisesta vähäisestä periaatteen rikkomisesta. Vanhin, jonka luo mennään tällaisissa asioissa, yrittäisi olla avuksi. Mutta hänen neuvontansa ei itsessään oikaisisi asiaa kohdallasi. Anteeksianto saadaan menemällä suoraan Jehovan luo rukouksessa, tunnustamalla vääryys, katumalla ja sitten hylkäämällä väärä menettely. – 1. Joh. 1:9; Hepr. 4:14–16.
8. Jos joku tuntee sydämessään olevansa tuomittu syntien tekemisen johdosta, niin miten vanhimmat voivat auttaa häntä, jos hän lähestyy heitä?
8 Toisaalta tulisi veljien, jotka ovat hengellisesti häiriintyneitä jonkin pulmat johdosta, tuntea olevansa vapaat lähestymään vanhimpia. Jos on tehty vakavia syntejä, niin se on todistus jostakin heikkoudesta, joka tarvitsee korjata. Joku saattaa tulla sellaiseen vaiheeseen, että hänen omat rukouksensa näyttävät estyvän tai olevan tehottomia; hän voi tuntea sydämessään olevansa tuomittu, menettää luottamuksensa ja kyvyn puhua vapaasti (1. Joh. 5:14; 4:17, 18) Sellaisissa tapauksissa häntä kehotetaan lähestymään vanhimpia, tunnustamaan syntinsä ja käyttämään hyödykseen heidän neuvojaan ja rukouksiaan. – Jaak. 5:14–16.
9. Miten niitä, jotka voivat tulla kiusankappaleiksi voidaan kohdella raamatullisesti?
9 Joidenkin tapausten käsittely vaati vanhimmilta pitkämielisyyttä ja maltillisuutta. Epätäydellisyys on syöpynyt syvälle ihmisperheeseen. Tämä voi ilmetä paremmin sellaisten teoissa, jotka sanova tai tekevät sellaista, mikä ärsyttää. Joku voi huomaamattaan tehdä itsestään ”kiusankappaleen” kääntymällä yhä uudelleen vanhinten puoleen jonkin vähäpätöisen hermostuttavan asian tai kuvitellun vääryyden johdosta. Toiset voivat olla liikaa vanhimpia tai heidän menettelytapaansa arvostelevia. Miten vanhimman tulisi suhtautua siihen? Hän voi noudattaa 2. Timoteuksen kirjeen 2:24, 25:ssä olevaa Paavalin neuvoa ja ”olla hellävarainen kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan, itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään” ja myös ”opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia”, kun hän selvittelee ja oikaisee asioita.
10. Kun syynä on tietämättömyys tai kun joku tulee yllätetyksi heikkona hetkenä, niin miten vanhimmat voivat osoittaa viisautta ja armoa?
10 Ei ole viisasta nopeasti epäillä ihmisillä olevan huonot vaikuttimet. Jotkin väärinteot tapahtuvat tietämättömyydessä. Kun näin on, niin hairahtunut arvostaa armon osoittamista. Paavali, joka teki väärin tietämättömyydessä ennen kääntymystään, oli kiitollinen hänelle osoitetusta armosta. (1. Tim. 1:12–15) Entä jos jotkut ottavat harha-askeleen ennen kuin ovat tietoisiakaan siitä tultuaan Jumalan antautuneiksi palvelijoiksi? Vanhimmilla on vastuu sellaisissa tapauksissa neuvoa ja pyrkiä palauttamaan hairahtuneet kohdalleen armollisella tavalla. – Gal. 6:1.
VAKAVAMPIEN RIKKOMUSTEN KÄSITTELEMINEN
11. Mitkä vakavat rikkomukset voivat vaatia tuomiovaltaista kuulustelua, ja miten nämä tulevat tavallisesti vanhinten huomioon?
11 Vakavat väärinteot vaativat vanhinten huomiota sen ratkaisemiseksi, mitä tarvitaan kaikkien hengellisen terveyden säilyttämiseksi. Näihin tapauksiin sisältyvät synnit, jotka apostoli Paavali mainitsee 1. Korinttolaiskirjeen 6:9, 10:ssä ja Galatalaiskirjeen 5:19–21:ssä ja jotka henkilö on tehnyt kasteen jälkeen. Se, joka on rikkonut vakavasti Jumalan lakia, voi tulla tunnustamaan syntinsä. Tai saattaa tapahtua niin, että vakavaa laatua oleva syytös esitetään jotakuta seurakunnan jäsentä vastaan. Sellaisissa tapauksissa tuomiovaltaisessa ominaisuudessa palvelevien vanhinten täytyy punnita asiat huolellisesti tietäen, että eri tekijät voivat erottaa tilanteen toisesta. Heidän on ajateltava periaatteitten mukaisesti, sen sijaan että etsisivät jäykkiä sääntöjä ohjeekseen, ja tuomittava jokainen tapaus sen omien olosuhteitten pohjalta.
12. Mitä tuomiovaltainen komitea muun muassa tekee tuomitessaan asian vanhurskaasti?
12 Kun tuomiovaltainen komitea tietää, mitä Jumalan vanhurskaat mittapuut vaativat, niin sen velvollisuus on hankkia tietoon kaikki tosiseikat ennen päätöksen tekemistä. (Sananl. 18:13) Jollei väärintekijä tai syytetty tunnusta avoimesti vakavaa rikkomusta, niin on kuultava todistajia sen selville saamiseksi, onko asia tosi vai ei. (5. Moos. 19:15; 1. Tim. 5:19) Vanhimmat ottavat myös selkoa tapaukseen liittyvistä olosuhteista. Jätettiinkö aiempi neuvo huomioon ottamatta? Ilmaisevatko todisteet, että teko oli tahallinen tai että siihen sisältyi synnin harjoittaminen? Nämä tekijät vaikuttavat siihen, miten asiaa käsitellään. Harkitsemalla rukoillen kaikkia tosiseikkoja ja olosuhteita sekä miettimällä Jumalan lakia vanhimmat voivat tavallisesti tehdä varman ratkaisun.
13. a) Mihin tavoitteeseen tuomiovaltaisen komitean ponnistelujen pitäisi tähdätä, ja miten Matteuksen 18:17 ilmaisee, että väärintekijän suhtautuminen vaikuttaa lopputulokseen hänen tapauksessaan? b) Miksi erottaminen on välttämätön toisinaan?
13 Vaikka väärintekijä olisikin syypää vakavaan rikkomukseen, vanhimmat ymmärtävät pyrkimyksenään olevan mikäli suinkin mahdollista sen auttaminen, joka on langennut väärään menettelyyn. Jos hän ’kuuntelee heitä’ osoittaen todellista katumusta, niin se voi johtaa siihen, että hänet ’voitetaan’ veljenä, joten hän säästyy erottamiselta. (Matt. 18:15–17) Muussa tapauksessa he eivät voi jatkuvasti menetellä hänen kanssaan armollisesti, koska se osoittaisi Jumalan vanhurskauden ja pyhyyden vaatimuksen halveksimista. Jos tällaisen katumattoman väärintekijän sallittaisiin jäädä Jumalan kansan keskuuteen, niin sillä olisi huono vaikutus seurakunnan henkeen. (1. Kor. 5:3–6) Tällaisissa tapauksissa erottamistoimenpide poistaa häpeän ja säilyttää kristillisen seurakunnan puhtauden.
14. Miksi neuvotteleminen toisten pätevien vanhinten kanssa on toisinaan viisasta, kuten Sananlaskujen 13:10 vahvistaa?
14 Kuitenkin toisinaan jonkin tapauksen eri puolet tarvitsevat selvennystä. Mitä voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että ratkaisu on vanhurskas eikä tehdä hätiköityä päätöstä? Neuvotteleminen toisten pätevien seurakunnan vanhinten kanssa voi auttaa pääsemään virheettömään johtopäätökseen, varsinkin jos pulmaa käsittelevillä vanhimmilla on vähän kokemusta. (Sananl. 13:10) Jollei asiaa sittenkään voida ratkaista, niin voidaan kääntyä alueella olevien toisten kokeneitten vanhinten tai matkustavan valvojan puoleen, jos hän vierailee paikkakunnalla, ja pyytää heitä auttamaan huomiointiensa perusteella. He ovat ehkä käsitelleet samankaltaista pulmaa ja voivat antaa arvokkaita neuvoja.
15. Miksi entiset erotetut henkilöt ovat jälleen hyvässä asemassa Jehovan kansan keskuudessa tässä kappaleessa mainittujen raamatunkohtien mukaisesti?
15 Monet niistä, jotka ovat kerran olleet erotettuja, ovat nyt jälleen hyvässä asemassa Jehovan kansan keskuudessa. Heille osoitettiin armoa, koska he olivat katuvia hairahtuneita, he oikaisivat elämänsä ja palasivat Jehovan luo. (Jes. 55:7) On ilmeistä, että Jumala on siunannut niitä, jotka ovat nöyräsydämisesti hyväksyneet Jehovan toimenpiteen. Toiset, jotka ovat seurakunnan tuomiovallan käytön takia erotettuina, ovat saattaneet nyt tulla järkiinsä ja kaipaavat kiihkeästi takaisin Jehovan luo. – Luuk. 15:17, 18.
16. Mitä tuomiovaltainen komitea tutkii, kun erotetut pyrkivät takaisin, ja mitkä kysymykset mielessään?
16 Kuunnellessaan anomuksia takaisin ottamisesta vanhinten täytyy olla tasapainoisia. Kysymys ei ole jonkun takaisin ottamisesta vain siksi, että hän anoo sitä. Sellaisen ennalleen asettamiselle, joka oli mennyt harhaan ja aiheuttanut häpeää Jehovan nimelle sekä seurakunnalle, täytyy olla raamatullinen peruste. Ennen kuin vanhimmat tekevät siis mitään päätöstä, heidän täytyy olla selvillä siitä, onko väärintekijä todella katuva. Onko hän tehnyt katumukseen sopivia tekoja? (Apt. 26:20) Tämä merkitsee ilmeisesti enemmän kuin sanoja. Tekojen täytyy olla ilmeisiä. Miten hän on käyttäytynyt? Kuinka kauan? Mitä hänen sydämentilansa osoittaa? Onko hän tutkinut ahkerasti Jumalan sanaa ja yrittänyt soveltaa sitä oikaistakseen elämäntapansa? (Jer. 10:23, 24) Ymmärtääkö hän tosiaan, että hän teki väärin Jehovaa kohtaan? Onko hän tehnyt huomattavia muutoksia parempaan päin osoittaen, että jumalinen murhe on todella tehnyt häneen vaikutuksensa eikä vain sen pahoittelu, että hänet on paljastettu? Nämä ovat vanhinten mielessä olevia kysymyksiä, kun he keskustelevat asianomaisen henkilön kanssa. Silloin he pystyvät paljon paremmin ratkaisemaan, onko siihen aikaan olemassa perusteita hänen takaisin ottamiselleen vai ei.
17. a) Miten vanhimmat voivat menetellä tuomitakseen oikeudenmukaisella, viisaalla ja armollisella tavalla? b) Mitä hyötyä siitä on heille itselleen?
17 Joissakin tapauksissa on saattanut ilmetä jossain määrin ristiriitaisia todistuksia, kun syytöksiä kyseistä henkilöä vastaan alun perin kuunneltiin. Vanhimmat varovat menemästä äärimmäisyyksiin ja yrittämästä vaatia kohta kohdalta sellaisten syntien tunnustamista, joita ei ehkä ole niin selvästi todistettu. Harkitkaa kokonaistilannetta, katuuko henkilö väärintekoa, johon hän oli todella syypää ja josta oli selvät todisteet. Jos asiaan liittyi liiketoimia tai velat ovat yhä huomattavat, niin ei ehkä ole välttämätöntä pitää korvausten suorittamista ensisijaisena takaisin ottamisen ehtona jokaisessa tapauksessa, kuten esimerkiksi silloin, kun asiaan liittyi jossain määrin petosta. Mutta jos kaikki vanhimmat ovat yhtä mieltä, niin he voivat auttaa ratkaisemaan, mikä on kohtuullista korvauksen suorittamiseksi. Hyvän arvostelukyvyn ja vanhurskauden tajun täytyy olla viisaasti armon tasapainottamia. (Jaak. 2:13) Siten vanhimmat voivat odottaa armoa osoitettavan heille, jos heitä tuomitaan jolloinkin tulevaisuudessa.
HYÖTY NYT JA TULEVAISUUDESSA
18. Mitä me kaikki voimme tehdä Jumalan vanhurskauden mittapuun noudattamiseksi, ja miten tämä voi hyödyttää meitä nyt ja tulevaisuudessa?
18 Meillä kaikilla on hyvä syy olla kiitollisia siitä järjestelystä, jonka Jehova on ennallistanut kansansa keskuuteen näinä viimeisinä päivinä. Vanhimmille on tuomareina ja neuvonantajina määrätty vastuu meidän auttamisestamme mukautumaan jumalalliseen vanhurskauden mittapuuhun. Meillä taas on velvollisuus osoittaa asiallista kunnioitusta niitä kohtaan, jotka tuomitsevat ilmaisten jumalallisia ominaisuuksia. Miten voimme parhaiten tehdä siten? Noudattamalla auliisti Raamatun neuvoa ja alistumalla halukkaasti teokraattiseen järjestykseen. (Hepr. 13:17) Tämä koituu hengelliseksi suojelukseksemme ja hyvinvoinniksemme nyt keskellä laitonta maailmaa. Se osoittaa myös vakavan halumme yltää siihen täyteen mittaan, jota Jumala meiltä vaatii etsiessämme hänen hyväksymystään ja valmistautuessamme elämään uudessa järjestyksessä.