Erään tuhlaajapojan paluu

TULIN ensi kerran kosketukseen Jehovan todistajien kanssa vuonna 1956 ollessani 13-vuotias. Isäpuoleni alkoi silloin tutkia todistajan kanssa, joka oli samassa työpaikassa kuin hän. Kun olin noin 15-vuotias, minut kastettiin. Mutta 16-vuotiaana aloin menetellä tyhmästi, niin kuin monet teini-ikäiset tekevät, ja ryhdyin moraalittomiin suhteisiin erään koulutytön kanssa. Pian sen jälkeen minut erotettiin kristillisestä seurakunnasta, ja sitten menin asepalvelukseen. Oltuani siellä pari viikkoa päätin asennoitua Raamatun periaatteitten puolelle. Meitä oli kaksi, jotka ottivat tällaisen asenteen siellä Fort Ordissa, ja meitä kohdeltiin huonosti henkisesti ja ruumiillisesti. Tähän huonoon kohteluun kuului lyöntejä, koppivankeutta, nälkäkuuri jne. Kolmen kuukauden kuluttua minut päästettiin kunniallisesti vapaaksi. En ymmärtänyt tätä ennen kuin vuosia myöhemmin, jolloin sain tietää, että oikea isäni, joka kuuluu maailmaan ja on hyvin vaikutusvaltainen, sai aikaan tämän kunniallisen vapaaksi päästämisen.

Oikea isäni oli hyvin ovela ja siekailematon, ja hän pääsi lyhyessä ajassa valvomaan elämääni. Jouduin mukaan poliittiseen valtarakennelmaan, uhkapeliharrastuksiin, käsittelemään suuria rahasummia, toisin sanoen ns. ”järjestäytyneeseen rikollisuuteen”. Mutta milloin tahansa näin todistajia tai heidän julkaisujaan, kaipasin siunauksia Jehovalta ja hänen kansansa seuraa. Halusin sanoa heille: ”Valvokaa hengellisyyttänne, älkää antako minkään tulla Jehovan palvelemisenne tielle.”

Vuoden 1974 elokuussa, noin viisitoista vuotta sen jälkeen, kun minut erotettiin, isäpuoleni, joka oli nyt Jehovan todistajien kierrosvalvoja, soitti Palm Springsin Läntisen seurakunnan esivalvojalle ja pyysi, että joku vanhimmista kävisi luonani ja jättäisi minulle vuoden 1974 elokuun 1. päivän Vartiotornin (engl., suom. 15.10.1974), jossa oli kirjoitus ”Jumalan armo viittoo hairahtuneille tietä takaisin”. Olin siihen aikaan perustanut perheen ja työskentelin televisioalalla, sillä olin erään Kalifornian televisioaseman varajohtaja. Kun eräs seurakunnan vanhin tuli puhumaan kanssani ja toi tämän Vartiotornin erikoisnumeron, niin ajattelin, miten kovasti halusin palata, mutta miten naiivi tämän veljen täytyikään olla. Minullahan oli yhä yhteyksiä alamaailmaan, ja olin niin syvällä maailmassa, että minusta tuntui, etten voisi koskaan päästä sieltä pois.

Sain myöhemmin tietää tämän vanhimman ajatelleen, että minä puolestani osoitin harrasta kiinnostusta. Kävin joissakin kokouksissa, ja hän kävi seuraavien seitsemän kuukauden kuluessa säännöllisesti luonani televisioasemalla.

Tämä vanhin käveli joulukuussa 1975 jälleen toimistooni. Mieleeni tuli ensimmäisenä: ”Missä olet ollut?” Iloitsin kovasti nähdessäni hänet ja tunsin hengellisen halun syttyvän uudelleen. Olin enemmän kuin onnellinen saadessani auttaa todistajia saamaan aikaa televisioesitykselle, joka käsitteli Malawin tilannetta. Olin tähän aikaan päättänyt tehdä jotakin totuuden suhteen, ja tuo vanhin auttoi minua näkemään, miten tärkeätä oli rukoilla ja turvautua Jehovan armoon ja rakkaudelliseen huomaavaisuuteen.

Aloin muutamien seuraavien kuukausien kuluessa puhdistaa elämääni. Tein ensiksi muutoksia liiketoimissa ollakseni rehellinen. Pian kävi välttämättömäksi etsiä muuta työtä. Tuloni vähenivät yli 60 prosenttia. Katkaisin kaikki yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja luovutin pois pienen omaisuuden verran uhkapeliosakkeita. Sitten aloin puhdistaa elämääni moraalisesti. Vaimoni oli ensin suostuvainen, mutta sitten hän jätti minut. Kaikki nämä seikat tarjosivat erinomaisen tilaisuuden antaa poliitikoille, yhtiön virkailijoille ja useille muille, joille ei ehkä muuten olisi annettu todistusta, mahdollisuuden kuulla totuutta. Vaikeinta oli ensin kiinnittää heidän huomionsa Jehovan paratiisimaahan, mutta sanoa sitten, etten kyennyt sillä kertaa olemaan yksi Jehovan todistajista.

Kun olin sitten huhtikuussa vuonna 1976 ollut erotettuna lähes 17 vuotta, minut otettiin takaisin Jehovan kristityksi todistajaksi. Tämän nimen kantaminen on suurin etu maailmassa samoin kuin se, että voi kertoa toisille Jehovan ihmeellisistä tarkoituksista. Tuleminen puhtaaksi ja vapaaksi ja Jehovan siunauksen saaminen jälleen on ollut unohtumaton kokemus.

Minulla on ollut etu levittää paljon raamatullista kirjallisuutta ja saada joitakin erinomaisia kokemuksia. Mutta huomattavin kokemus koskee yksityissihteeriäni televisioasemalla. Oltuaan sihteerini joitakin vuosia hän hämmästyi nähdessään nopean muutoksen. Se herätti hänen kiinnostuksensa, ja vuoden 1976 helmikuussa hän alkoi tutkia Raamattua kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa. Ja hänestä tuli antautunut, kastettu todistaja eräässä Jehovan todistajain kierroskonventissa 12. syyskuuta 1976. – Lähetetty.