Syvempää näkemystä uutisiin
Kuolemanjälkeinen elämä?
● Äskettäin suoritetun gallup-tutkimuksen mukaan 73 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä uskoo kuolemanjälkeiseen elämään. Tämän ajatuksen otaksuttuna todisteena kannattajat ovat viitanneet tunteisiin, joita ovat kuvailleet kliinisestä kuolemasta vironneet henkilöt. Näihin aistimuksiin kerrotaan kuuluvan tyyneys, syvä rauha, hyvänolontunne ja sellainen tunne kuin leijuisi vapaana ruumiista.
Jotkut ovat valmiita hyväksymään moiset ”todisteet”, mutta toiset katselevat asioita eri näkökulmasta. Esimerkiksi ”Science Digest” -julkaisu mainitsee: ”Tri Russell Noyes, psykiatrian professori Iowan yliopistosta, ei ole aivan niin altis uskomaan, hän kun on tutkinut vuosikausia ihmisiä, jotka ovat juuri ja juuri pelastuneet kuolemasta. Hän osoittaa, että ihmiset, jotka tulevat tajuihinsa sen jälkeen kun heidät on julistettu kliinisesti kuolleiksi, ja ne, jotka kokevat kuoleman uhan, kertovat samanlaisista tyyneyden ja usein hyvänolon tunteista. Nämä ja muut ruumiista poissa olemisen kokemukset, hän sanoo, ovat todennäköisimmin mielikuvituksen ilmaumia – mielen pitäessä puoliaan kuoleman valtavaa haamua vastaan.”
Tutkijain tekemät johtopäätökset vaihtelevat, mutta Pyhän Raamatun todistusta ei tule jättää huomioon ottamatta. Sen sijaan että Raamattu tukisi teoriaa kuolemanjälkeisestä elämästä, se sanoo: ”Eivät kuolleet ylistä Herraa.” Miksi eivät? Koska ne ovat menneet ”hiljaisuuteen” ja koska ”kuolleet eivät tiedä mitään”. (Ps. 115:17; Saarn. 9:5, 10) Ei, kuoleman jälkeen ei ole jatkuvaa, keskeytymätöntä elämää. Mutta niillä ihmisjoukkoihin kuuluvilla, jotka saavat Jumalan varausten hyödyn, on varma toivo elämään palaamisesta Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana tapahtuvan ylösnousemuksen välityksellä.
Uskollisuuden paremmuus
● Moraalimittapuut ovat alenemassa kautta maailman nykyään. Yhä useammat avioliitossa olevat ovat sukupuolisuhteissa jonkun muun kuin oman puolisonsa kanssa. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että useimmat aviorikoksen tekevistä eivät saa siitä onnellisuutta.
Sosiologian professori C. B. Broderick Etelä-Kalifornian yliopistosta toteaa, että ikivanhat siveyssäännökset ”tuhansissa yhteiskunnissa, jotka ovat tuominneet uskottomuuden”, ovat hyvin perusteltuja. Hän sanoo: ”Nämä perinteiset siveyssäännökset perustuvat tiettyihin ihmissuhteita koskeviin perus[totuuksiin]. Näihin kuuluu periaate jonka mukaan mikään yhteiskunta ei voi toimia, ellei voida odottaa yhteiskunnallisten sopimusten kunnioitusta, eikä millään yhteiskunnallisella sopimuksella ole arvoa, ellei sopimuksen osapuolilta vaadita uskollisuutta.”
Tämä sosiologi huomauttaa, että sellaisen ”johtavan periaatteen kuin kultaisen säännön [noudattaminen] ehkäisisi nähdäkseni jokaisen teon [kuten aviorikoksen], joka voisi mahdollisesti tuhota toisen ihmisen. Vaikka olen nähnyt, minkä tuskan uskottomuus voi aiheuttaa, en ole nähnyt uskollisuuden koskaan tuhoavan ketään.”
Lueteltuaan asian tueksi monia muita seikkoja hän sanoo lopuksi: ”Kaikista näistä syistä pidän aviollista uskollisuutta erittäin arvokkaana yksilöille, pariskunnille, perheille ja koko yhteiskunnalle.” Tämä näkemys on sopusoinnussa avioliiton alkuunpanijan, Jehova Jumalan, näkemyksen kanssa, sillä hän sanoo: ”Olkoon avioliitto kunniallinen kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamaton, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” – Hepr. 13:4; Sananl. 5:15–23.
Sotalelut vahingoittavat lapsia
● Salonikissa Kreikassa pidetty lapsiasiantuntijoitten kansainvälinen konventti korosti sitä seikkaa, ettei lapsen leikki ole vain tarkoituksetonta viatonta toimintaa; se on myös inhimillisen olemassaolon ilmentämistä. Se avulla lapsi oppii käyttäytymismalleja ja ilmaisemaan tunteitaan ympäröivälle maailmalle.
Erikoisesti kokouksessa korostettiin sen kielteisiä vaikutuksia, että lapsille annetaan leikkikaluiksi sota-aseiden jäljitelmiä. Oltiin sitä mieltä, että sellaiset sotalelut kehittävät lapsissa taipumusta hyökkäävyyteen. Tästä syystä ehdotettiin, että eri maiden hallitukset valvoisivat teollisuudenaloja, jotka valmistavat sellaisia leluja.
Vanhemmat, jotka kunnioittavat elämää ja Jumalan lakeja, panevat merkille, että hänen Sanansa käskee heitä ’takomaan miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; . . . eivätkä he enää opettele sotimaan’. (Jes. 2:4) Jumalan sana neuvoo myös: ”Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme.” (Room. 14:19) Sen tähden tunnolliset vanhemmat eivät anna lastensa käyttää leluja, jotka kehittävät vihamielisyyttä ja epäkunnioitusta Jumalan antamaa elämän lahjaa kohtaan.