Onnellisen perhe-elämän salaisuus
”Minä notkistan polveni Isälle, jolle jokainen suku taivaassa ja maan päällä on kiitollisuuden velassa nimestään.” – Ef. 3:14, 15.
1–3. Mitä jotkut ihmiset ajattelevat onnellisen perhe-elämän mittapuista, ja mitä kysymyksiä tämä herättää?
KUKA järkevä ihminen ei haluaisi perheensä olevan onnellinen? Jos se ei ole juuri nyt onnellinen, useimmat ihmiset haluaisivat käyttää mitä keinoja tahansa, joiden he ajattelevat voivan olla avuksi, jotta he onnistuisivat saavuttamaan todellisen perheykseyden ja -onnellisuuden.
2 Kun on kysymys onnellisen perhe-elämän salaisuuden selville saamisesta, niin jotkut ovat sitä mieltä, että nykyinen teknologinen maailma asettaa sellaisia ongelmia, joita mikään muu aikakausi ei ole kohdannut. Niinpä he ajattelevat, että tarvitaan erilaista moraalimittapuuta. He uskovat myös, että maailma on joka tavalla valistuneempi kuin menneitten sukupolvien aikana. – Sananl. 30:13.
3 Pitääkö se paikkansa? Teknologia on kyllä saanut jotkin ikivanhat ongelmat korostumaan. Mutta onko ihmisluonto muuttunut? Eivätkö ihmiset halua enää yhtä paljon, että heitä kohdellaan ystävällisesti, ja haluavatko he vähemmän rakkautta? Onko tapa, jolla olemme käyttäneet tieteellistä ja teollista edistystämme, ratkaissut ongelmamme, vai onko se sen sijaan vähentänyt inhimillisyyttämme asenteessamme ihmissuhteisiin?
4. Miksi on epäviisasta ajatella, että voisimme hylätä kaikki aikaisemmat perhe-elämään liittyvät mittapuut?
4 Jos arvioimme asiat rehellisesti, niin meidän täytyy myöntää, ettei nykyinen sukupolvi ole sen älykkäämpi eikä parempi kuin menneetkään sukupolvet. Itse asiassa olemme perineet niiltä sen älykkyyden, mikä meillä on. Ei ole siksi vaaratonta eikä järkevää hylätä kaikkia perusmittapuita, joita melkein jokainen kansa maan päällä on noudattanut tuhansia vuosia – esimerkiksi yksiavioisuutta, perheen johtoasemaa ja perheyksikön tärkeyttä – varsinkin kun ne ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. Todellisuudessa juuri näistä periaatteista poikkeaminen on aiheuttanut eniten onnettomuutta perheissä.
MISTÄ OIKEAT MITTAPUUT OVAT PERÄISIN
5, 6. a) Miten Roomalaisille 2:14, 15 osoittaa, mistä useimmat kansojen noudattamat avioliittoa ja muita asioita koskevat mittapuut ovat peräisin? b) Miten esimerkiksi sellaiset raamatunkohdat kuin 5. Mooseksen kirjan 6:7 ja 31:12 osoittavat, että perheen jäsenten pitäisi olla mahdollisimman paljon yhdessä? c) Miten perheenpään tulisi suhtautua muiden perheenjäsenten mielipiteisiin?
5 Tärkeämpää on, mistä nämä perhe-elämän mittapuut ovat peräisin. Ovatko ne ihmisen ajattelun tuotetta, vai onko ne tehty yrityksen ja erehdyksen menetelmän perusteella? Ne eivät ole kumpaakaan. Ne ovat tulleet miesten ja naisten Luojalta, joka on asettanut perheen ihmisyhteiskunnan perusyksiköksi. Jopa kansoista, jotka eivät tunnusta tosi Jumalaa, Raamattu sanoo: ”Aina kun kansojen ihmiset, joilla ei ole [Mooseksen välityksellä annettua] lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heitä syytetään tai jopa puolustetaan omien ajatustensa ristitulessa.” – Room. 2:14, 15.
6 Ne monien kansojen lait, jotka pyrkivät pitämään perheet koossa, ovat siis tulosta ihmiseen luotaessa pannuista moraalimittapuista ja luonnollisista tunteista. Sen vuoksi kaikissa kansoissa on perheitä, jotka ovat huomattavan onnellisia. Sellaisten perheitten jäsenillä on aito luonnollinen kiintymys. Tavallisesti hyvä ajatustenvaihto ja yhteiset harrastukset sulauttavat perheen yhteen. Perheen jäsenet työskentelevät yhdessä, leikkivät yhdessä ja kunnioittavat toisiaan. Vaikka perheenpää tekee lopulliset ratkaisut tärkeissä asioissa, jokaisen ajatuksia ja mielipiteitä kuunnellaan kunnioittavasti. Perheen jäsenet tuntevat ajatuksen, puheen ja toiminnan vapautta, jota rajoittavat vain perheen ja kunkin yksilön parhaat edut.
7. Miten Psalmi 127:1 osoittaa, mikä eniten edistää perhe-elämän onnellisuutta?
7 Mutta varmimmaksi takeeksi pysyvästä onnellisuudesta, joka kestää taloudelliset myötä- ja vastoinkäymiset, ns. ”uuden moraalin” houkutukset ja tämän maailman aiheuttamat pettymykset, on hyvä suhde Jumalan kanssa tärkein asia. Jos tällainen suhde saadaan ja säilytetään, kaikki muut perhe-elämän piirteet ”asettuvat kohdalleen”, ja vaikka kaikki ei aina sujuisikaan juuri niin kuin haluaisi, niin tilanteista voidaan selviytyä ja ne voidaan käsitellä mahdollisimman menestyksellisellä tavalla. – Ps. 127:1.
8, 9. Osoita Roomalaisille 7:19, 20:tä käyttämällä, miksi on tarpeellista ponnistella kovasti Raamatun periaatteiden soveltamiseksi.
8 Mitä tekijöitä muun muassa sisältyy hyvän suhteen säilyttämiseen Jumalan kanssa ja sen seurauksena hyvän suhteen säilymiseen perheenjäsenten keskuudessa?
9 Ensiksikin tarvitaan rakkautta ja kiintymystä sekä näiden ominaisuuksien aitoa ilmaisemista. Ihmisillä, jotka alun perin tehtiin ”Jumalan kuvaksi”, on yhä jossain määrin näitä hyviä ominaisuuksia, vaikka synti on suuresti himmentänyt niitä. (1. Moos. 1:26, 27) Sen tähden on tärkeätä pyrkiä alituisesti soveltamaan perheeseen vaikuttavia Raamatun periaatteita. Tarkastelkaamme muutamia näistä periaatteista.
10. Mitä sellaisia seikkoja 1. Mooseksen kirjan 2:24, Matteuksen 19:6 ja Heprealaisille 13:4 esittävät, jotka ovat suoja avioliitolle?
10 Jumala sanoi alussa: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24) Jeesus Kristus lisäsi: ”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:6) Tämän tietäminen on suoja, sillä se estää naimisissa olevaa katselemasta kaipaavasti toisia vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia ja tekemästä sitä, mikä voisi johtaa avioliiton saastumiseen. Hän tietää, että aviollinen uskottomuus voi turmella perheen onnellisuuden ja vahingoittaa hänen suhdettaan Jumalaan tai rikkoa tämän suhteen. Joka tapauksessa väistämätön vaikutus on pysyvien arpien aiheuttaminen jokaisen perheenjäsenen sydämeen ja elämään.
OIKEA NÄKEMYS PERHEEN JOHTOASEMASTA EDISTÄÄ ONNELLISUUTTA
11. Millä tavalla aviomies on perheenpää?
11 Kun olemme hyväksyneet tämän näkemyksen, että aviopari on yhtä, huomaamme seuraavaksi Raamatusta, että samalla kun avioliitto on osakasjärjestely, siinä täytyy vallita järjestys. Jumala on huolehtinut tästä tekemällä aviomiehen perheen pääksi. Aviomies on ”pääosakas”, halukas neuvottelemaan ja vastuussa lopullisista ratkaisuista asioissa, jotka vaikuttavat perheen hyvinvointiin. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti: ”Mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää. . . . Tällä tavoin miesten pitää rakastaa vaimoaan, niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” – Ef. 5:23–29.
12. Miksi hyvä aviomies ei Efesolaisille 5:29:n mukaan käytä valtaansa tyrannimaisesti, ja miten hän sen tähden kohtelee perheensä jäseniä?
12 Hyvä aviomies, joka arvostaa Jumalan hänelle määräämää vastuuta, yrittää herättää kunnioitusta, ei ainoastaan siksi, että hän on pää – eikä varmaankaan sellaisen olettamuksen takia, että hän olisi ”pomo” – vaan siksi, että hänen vaimonsa on yhtä hänen kanssaan eikä hän halua loukata häntä eikä tuottaa häpeää itselleen (eikä Luojalleen) tyrannimaisella vallankäytöllä. Pikemminkin hän kannustaa vaimoaan ja muita perheen jäseniä esittämään vapaasti mielipiteitään, ajatuksiaan ja tunteitaan. Hän pitää ajatustenvaihtokanavat avoinna siten, että hän on huomaavainen ja että häntä voi helposti lähestyä, olkoonpa kysymyksessä mikä tahansa asia tai ongelma. Hän myös kunnioittaa heidän tunteitaan, punnitsee heidän mielipiteitään puolueettomasti ja suo heille tietyn määrän valtaa heidän omalla toiminta-alallaan perhejärjestelyssä.
13, 14. Mainitse Sananlaskujen 31. luvussa esitetyn ”kelpo vaimon” kuvauksen perusteella, millaista valtaa ja millaisia tehtäviä hänelle voidaan suoda.
13 Useimmissa tapauksissa esimerkiksi vaimo valvoo kotia. Raamattu sanoo ”kelpo vaimosta”: ”Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa.” ”Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.” ”Hänen miehensä on tunnettu porteissa, [toisten] maanvanhinten seassa istuessansa.” ”Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä.” – Sananl. 31:10, 12, 13, 23, 28.
14 Tästä näkyy, että vaimolle pitäisi antaa toimintavapautta talouden hoidossa. Kun hän osoittautuu hyväksi työntekijäksi, pystyväksi ja soveliaaksi käsittelemään talousasioita, niin hän tavallisesti suunnittelee kodin koristelun, ostaa ruokatavarat ja ehkä huonekaluja ja muutakin, mikä edistää perheen onnellisuutta. Aviomies puuttuisi asiaan vain silloin, kun vaimon suunnitelmat tai rahankäyttö olisivat epäviisaita tai vaarantaisivat perheen taloudellista tilaa tai hyvinvointia.
15. Mitä aviomiehen pitäisi tunnustaa hyvästä vaimosta, ja mitä siitä seuraa miehelle, kuten Sananlaskujen 31:23, 28 ja 1. Korinttolaisille 11:7 osoittavat?
15 Arvostava aviomies ei unohda koskaan antaa vaimolleen rohkaisua ja aulista tunnustusta hänen ahkerasta työstään ja hänen aikaansaannoksistaan perheen hyväksi. Miehen tuttavat kunnioittavat miestä, koska vaimon hyvät ominaisuudet ilmaisevat miehen johtavan hyvin ja kiinnittävän rakkaudellista huomiota häneen. (1. Kor. 11:7) Sekä aviomies että lapset puhuvat hänestä hyvää joka tilanteessa. Hyvä aviomies ja hyvä vaimo ei puhu koskaan pahaa puolisostaan halventamalla häntä toisten edessä. He kavahtavat ajatustakin sellaisen julkisen häpeän ja nöyryytyksen tuottamisesta perheelle.
VAIMON OSA TÄRKEÄ PERHEEN ONNELLISUUDELLE
16, 17. a) Onko Raamatun mukainen vaimon alamaisuus hänelle orjuutta, vai mitä se on? b) Miten hyvä vaimo toimii, kun hänen miehensä on eri mieltä jostakin perhettä koskevasta asiasta?
16 Vaimolla voi olla suuri osuus perheen tekemisessä onnelliseksi. Ensiksikin hän tunnustaa Raamatun neuvon totuudellisuuden: ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle.” ”Niin kuin seurakunta on alamainen Kristukselle, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaiset.” ”Vaimolla . . . tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” (Ef. 5:22, 24, 33) Tällainen alamaisuus ei ole orjuutta, vaan todellisuudessa se pikemminkin tuo naiselle vapautuksen niistä raskaista vastuista, jotka miehen päänä täytyy kantaa sekä Jumalan että ihmisten edessä.
17 Hyvä vaimo ymmärtää, että vaikka hän jossakin tilanteessa saattaa ajatella olevansa oikeassa, niin hänen pitäisi kuitenkin alistua miehensä ratkaisuun, jos tämä näkee asian eri tavalla. Hänen ei pitäisi ulkokultaisesti väittää olevansa alamainen ja silti epärehellisin keinoin yrittää pitää ohjia käsissään. Tietysti silloin, kun on kysymyksessä toimiminen vastoin kristityn omaatuntoa, kristitty tottelee ensiksi Jumalaa. – Apt. 5:29.
18, 19. a) Kerro riidanhaluisen vaimon tekemästä vaikutuksesta, jota kuvaillaan Sananlaskujen 27:16:ssa. b) Kun jompikumpi aviopuolisoista ärsyyntyy sellaisesta, mitä voitaisiin pitää toisen puolison itsepäisyytenä tai hankaluuden aiheuttamisena, niin mitä pitäisi muistaa?
18 Hyvä vaimo ymmärtää myös, että vaikka Raamattu neuvoo hänen miestään, ettei tämä olisi ’katkeran vihainen’ vaimolleen, niin vaimon täytyy varoa antamasta hänelle aihetta sellaisiin tunteisiin häntä kohtaan. (Kol. 3:19) Oikeamielinen aviomies ei halua kiistellä vaimonsa kanssa asioista eikä käyttää pakkoa johtaessaan. Alistumattoman, helposti suuttuvan tai riidanhaluisen vaimon tekemää vaikutusta kuvaillaan Sananlaskujen 27:16:ssa: ”Joka tahtoo hänet salassa pitää, se tuulta salassa pitää, se tavoittaa öljyä oikeaan käteensä.” Mies on pettynyt, hän ei voi hillitä häntä, ja hänen alistumattomuutensa tulee julkisesti tunnetuksi perheen häpeäksi.
19 Koska ihmiset ovat epätäydellisiä, niin ärsyttävien tilanteitten esiintymistä ei voida tietenkään välttää. Mutta ihmiset todellisuudessa haluavat olla onnellisia ja harvoin yrittävät olla hankalia. Siksi kumpikin puoliso ilmaisee itsehillintää ja puhuu sanoja, jotka lisäävät rakkautta ja onnellisuutta, sen sijaan että maksaisivat aina samalla mitalla takaisin.
LAPSET, ONNELLISUUDEN LÄHDE
20–22. a) Milloin lapsen todellisen kasvattamisen pitäisi alkaa ja miksi? b) Miksi pieni vauvakin kykenee tarkoin tajuamaan rakkaudettomuuden tai epäoikeudenmukaisuuden, ja mitä sen tähden täytyy muistaa lapsen syntymästä lähtien?
20 Lapset edistävät paljon kodin ykseyttä ja onnea, jos heitä rakastetaan, jos heille annetaan tunnustusta ja jos heitä kasvatetaan oikein. Milloin sellainen kasvatus pitäisi aloittaa?
21 Ensiksikään vanhempien ei pitäisi aliarvioida vastasyntyneen lapsen älykkyyttä. Hän ei ole mikään ”toisen luokan” ihminen. Muista, että lapsella on syntyessään jumalalliset rakkauden ja oikeudenmukaisuuden ominaisuudet. Hän on hyvin älykäs luomus. Häneltä puuttuu vain tietoa ja kokemusta, jotta hänestä tulisi henkisesti täysikasvuinen. Toisin kuin eläinten, jotka toimivat pääasiassa vaistonvaraisesti, ihmislapsen täytyy oppia melkein kaikki. Siksi hän ahnaasti omaksuu kaiken, mitä hän näkee ja kuulee. Sen vuoksi kasvatus alkaa syntyessä, sillä kaiken lapsen läsnä ollessa sanotun ja tehdyn pitäisi olla rakentavaa. Hänen pitäisi saada runsaasti rakkautta. Samanaikaisesti kaikki väärä pitäisi oikaista ystävällisellä, huomaavaisella tavalla. – 2. Tim. 3:15; 1:5.
22 Muista, että lapsessa olet sinä pienempänä painoksena. Lapsi ei halua ihmisten puhuvan hänelle ”lastenkieltä” niin kuin sinäkään et halua sinulle puhuttavan. Elämä on vakavaa, ja pieni lapsi haluaa oppia menettelemään niin kuin aikuiset. Koska hänessä ei ole petollisuutta, hän aistii nopeasti ja terävästi epäoikeudenmukaisuuden, ulkokultaisuuden ja rakkaudettomuuden. Sen tähden lasta kohdeltaessa ei saa toimia vastoin oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja armon ominaisuuksia eikä muita hengen hedelmiä. Niitä täytyy myös kehittää lapsessa alusta alkaen. – Sananl. 22:6.
23, 24. a) Miksi lapsen kysymysten töykeä torjuminen tai kiinnostuksen puute sitä kohtaan, mitä hän tekee, on musertava isku? b) Jos isä tai äiti ei voi heti osoittaa kiinnostusta lasta kohtaan, niin mitä hänen pitäisi tehdä?
23 Myöhemmin lapsi saattaa tulla luoksesi silmät suurina kysymään jotakin tai näyttämään sinulle innostuneesti jotakin, mitä hän on löytänyt. Jos työnnät hänet pois ja sanot: ”Älä häiritse minua nyt”, niin hän murtuu. Sinä, johon hän luotti niin paljon, olet pettänyt hänet. Hän ei ehkä sano mitään, mutta on syntynyt pysyvä arpi ja alkaa muodostua este.
24 Mutta entä jos sinulla on tosiaan liian kiire juuri sillä hetkellä? Selitä ystävällisesti, niin kuin selittäisit aikuisellekin, miksi sinulla ei juuri sillä hetkellä ole aikaa ja että palaat asiaan myöhemmin. Ja muista sitten palata siihen mahdollisimman pian. Kun lasta kohdellaan rakkaudellisesti, niin hänet voidaan valmentaa ymmärtämään, että joillakin asioilla on sopivat aikansa.
25, 26. Kannattaako lapselle perustella asioita, vaikka hän ilmaisee väärää halua tai asennetta?
25 Lapset haluavat pienokaisesta alkaen tietää syyt. Jonkin aikaa sitten suositussa amerikkalaisessa televisio-ohjelmassa haastateltiin ryhmää oppikoululaisia ja heidän vanhempiaan. Läsnä oli myös erään vanhempien ja lasten suhdetta käsittelevän kirjan tekijä. Kun esitettiin aito tilanne, jossa isä keskusteli nuorukaisen kanssa, miksi hänen täytyi vastata kieltävästi teini-ikäisen nuoren pyyntöön, kirjailija sanoi isälle: ”Vastustan teitä. Sanoisin vain: ’Ei, et voi saada sitä.’” Koko nuorten joukko nousi melkein yhtenä miehenä esittämään vastalauseen. Nuoret sanoivat: ”Me haluamme syitä, emme pelkkiä kieltoja.” Asioiden perusteleminen nuorille auttaa pitämään viestintäkanavat avoimina.
26 Jos isästä on vaikeata perustella asioita lapsilleen, niin paras jäsennys, mitä hän voi noudattaa, on Sananlaskujen kirjassa, varsinkin seitsemässä ensimmäisessä luvussa, jotka kertovat Jumalaa pelkäävän isän pojalleen antamista neuvoista.
TIIVISTELMÄ
27. a) Minkä mallin mukaan aviomiehen pitäisi käyttää johtoasemaansa? b) Miksi ’Saaran tyttäreksi’ kutsuminen olisi erinomainen kohteliaisuudenosoitus naiselle, kuten Pietari sanoo 1. Pietarin 3:6:ssa?
27 Koska siis Jumala on perhejärjestelyn Luoja ja koska ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi, niin hyvä aviomies antaa arvoa perheensä jäsenten jumalallisille ominaisuuksille, haluille ja tunteille. Hän käyttää johtoasemaa Jumalaa ja Kristusta jäljitellen. Hän osoittaa tunnustavansa yläpuolellaan olevan Jumalan johtoaseman ja johtaa perhettään kunnioittamaan ennen kaikkea tätä johtoa. (1. Kor. 11:3) Tämän periaatteen tunnustavat vaimot noudattavat Saaran, Rebekan ja muiden Jumalaa palvelleitten uskollisten naisten antamaa mallia. Vaimo ei voisi saada suurempaa kohteliaisuudenosoitusta kuin tulla kutsutuksi todelliseksi ’Saaran tyttäreksi’. – 1. Piet. 3:5, 6.
28, 29. Miksi kuria tarvitaan, ja miksi se on hyödyllistä? (Hepr. 12:9–11)
28 Rakkaus ja huomaavaisuus vallitsevat onnellisessa perheessä, mutta kuriakaan ei laiminlyödä, sillä kaikki tarvitsevat kasvatusta, erityisesti siksi, että me kaikki olemme epätäydellisiä syntisiä. (Hepr. 12:9–11) ”Jehovan kuri ja mielenohjaus” on lastenkasvatuksen perusta. (Ef. 6:4) Siihen sisältyy asioiden perusteleminen mielivaltaisuuden sijasta. Siihen sisältyy myös esimerkki – isä juurruttaa rakkautta Jumalaa kohtaan osoittamalla perheelle, että hän rakastaa Jumalaa kokosydämisesti.
29 Jos jokainen perheeseen kuuluva kohtelee toisia niin kuin Jumala kohtelee häntä, niin seurauksena on varmasti onnellinen perhe-elämä.
[Kuva s. 560]
Vanhempien pitäisi käyttää hyväkseen jokainen tilaisuus varmistautuakseen siitä, että heidän lapsensa tietävät totuuden Jumalan kätten töistä