Syvempää näkemystä uutisiin
Raamatun historia saa tukea
● Kaksi äskeistä arkeologista löytöä antaa kiinnostavaa tukea Raamatun historialliselle kertomukselle. ”New York Times” -lehti kertoo, että muinaisessa juudealaisessa linnoituksessa, joka löydettiin Siinain erämaasta, oli heprealaisia ja foinikialaisia piirtokirjoituksia, joita ”pidetään kaksin verroin merkityksellisinä sen tähden, että useat mainitsevat ’Jehovan’, Jumalan perinteellisen nimen”.
Lisäksi löydettiin noin 15 000 savitaulua muinaisen kanaanilaiskaupungin Eblan paikalta, joka on nykyään Pohjois-Syyriassa. Niiden arvellaan olevan kirjoitettuja yli 2 000 vuotta eaa. Tauluissa on useita senaikaisia raamatullisia nimiä ja paikkoja, mm. ”Urusalima” (Jerusalem), joiden sanotaan olevan satoja vuosia vanhempia kuin muut viittaukset Jerusalemiin. Tutkijat ovat hämmästyneitä siitä, miten tarkoin näiden taulujen kirjoitus muistuttaa muinaista hepreaa.
Oppineet toivovat myös, että muistiinmerkinnät paljastaisivat jotakin siitä, miksi Israelin uskonto oli niin tyystin erilainen kuin ympäröivät moraalittomat monijumalaiset uskonnot. Michiganin yliopiston arkeologi David Freedman sanoo, että heprealainen palvonta merkitsi ”suurta muutosta kaikkiin sitä edeltäneisiin uskontoihin”. Selitystä ei saada kuitenkaan monia jumalia palvoneitten kanaanilaisten historiaa tutkimalla. Israelin uskonto ei ollut vain jokin uusi kansan omaksuma uskonto. Ainoastaan ulkopuolisesta lähteestä tullut uskonto voi olla niin tyystin erilainen. Raamattu osoittaa tämän lähteen olleen Jumala. – Joos. 24:14, 15.
Politiikkaan sekaantuminen
● Pariisissa ilmestyvä konservatiivinen sanomalehti ”Le Figaro” syyttää katolista kirkkoa politiikkaan sekaantumisesta. Nimittäen sellaista sekaantumista ’suureksi erehdykseksi’ lehti huomauttaa: ”Suoraan sanoen se sekaantuu politiikkaan aktiivisemmin kuin koskaan ennen. Säikähtyneenä ajatuksesta, että se on valinnut väärän puolen, se leikittelee nyt ajatuksella toiseen puoleen liittymisestä. Miten omituista, ettei totuus valista sitä ja auta sitä näkemään, ettei sen pitäisi asettua millekään puolelle.”
”Le Figaro” sanoo myös: ”Nykyään on hyvin ilmeistä, että jos uskonto haluaa sekaantua politiikkaan, niin on olemassa vaara, että politiikan nähdään sekaantuvan uskontoon.”
Jumalan sana osoittaa, että uskonto, joka sekaantuu politiikkaan, tulee tosiaan kärsimään siitä, että politiikka sekaantuu siihen. Kuvaillen maailman väärät uskonnot hengelliseksi portoksi Ilmestyksen 17:16 osoittaa, että poliittiset vallat kyllästyvät sen politiikkaan sekaantumiseen ja ”tulevat vihaamaan porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet kokonaan tulella”. Sen tähden vilpittömiä ihmisiä varoitetaan: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” – Ilm. 18:4.
Vaarako valtiolle?
● Ernie Regehr kirjoittaa lehdessä ”The Christian Century” Afrikan Jehovan todistajia käsittelevässä kirjoituksessaan: ”Yleisesti ahkeriksi ja moraalisesti rehdeiksi kansalaisiksi kiitetyt Jehovan todistajat ovat kerran toisensa jälkeen saaneet osakseen hallitusten epäsuosion kieltäytymällä osallistumasta vertauskuvallisiin uskollisuudenosoituksiin valtiota kohtaan sekä kieltäytymällä eräissä yhden puolueen valtioissa liittymästä hallitsevaan poliittiseen puolueeseen.”
Pitävätkö valtioiden johtomiehet todistajia vaarana valtiolle sen tähden, että nämä kristityt pysyvät ehdottoman puolueettomina poliittisiin asioihin nähden? Jos he pitävät, niin tällaiset johtomiehet eivät voisi sietää Jeesusta Kristustakaan, joka sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh. 18:36) Tehden selväksi seuraajiensa puolueettoman aseman Jeesus sanoi: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” – Joh. 17:16.
Korkeassa asemassa olevien miesten ei tarvitse pelätä Jehovan todistajien muodostavan minkäänlaista vaaraa valtiolle. Nämä puolueettomat kristityt kunnioittavat asianmukaisesti hallitsevia ”esivaltoja”. (Room. 13:1–7) Eivätkö vallanpitäjät tekisi hyvin, kun osoittaisivat arvonantoa näiden kristittyjen ylläpitämiä korkeita moraalinormeja kohtaan, sen sijaan että vainoavat heitä?
Tässä suhteessa sanomalehtimies Regehr lainaa kommentteja, joita on julkaistu Sambiassa ilmestyvän ”Mirror”-lehden pääkirjoituksessa. On merkille pantavaa, että tämä sanomalehti sanoi: ”Monet niistä, jotka vastoin perustuslakiamme vainoavat heitä [Jehovan todistajia] siksi, että he pitävät kiinni uskonnollisista vakaumuksistaan, olisivat hyödyllisempiä kansalaisia, jos he noudattaisivat tuon lahkon moraalisella elämällään antamaa esimerkkiä.”