Mitä Harmagedon tulee todellisuudessa merkitsemään ihmiskunnalle?

SANA ”Harmagedon” tulee jatkuvasti esiin uutisissa. ”Kohti Harmagedonia” oli otsikkona New York Times -lehden pääkirjoitussivulla, kun Intia räjäytti ensimmäisen ydinlatauksensa vuonna 1974. ”Öljy-Harmagedon”, ”taloudellinen Harmagedon”, ”viimeinen talvi ennen Harmagedonia” ja muita samanlaisia lausuntoja on myös esiintynyt viime kuukausina.

Useimpien ihmisten mielessä välähtää ajatus lopullisesta tuhosta, kun he kuulevat sanan ”Harmagedon”. Monet kuvittelevat sen jälkeen maan hiiltyneeksi, radioaktiiviseksi tuhkaksi ja ajattelevat, että maan päällä on vain harvoja, jos keitään, elossa säilyneitä.

Mutta merkitseekö Harmagedon todellisuudessa sitä? Tietääkö se pelkkää pahaa tulevaisuudelle? Vastaus saattaa hämmästyttää sinua.

MITÄ SE MERKITSEE?

Sana ”Harmagedon” on peräisin Raamatun Ilmestyskirjasta. Se esiintyy siinä vain kerran kuvailtaessa kaikkien maan ”kuningasten” eli hallitsijoitten suurta kokoamista ”sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä”. Ennustuksessa ovat nämä merkitykselliset sanat: ”Ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.” – Ilm. 16:13–16, KR.

Ei ole mitään todellista maantieteellistä paikkaa, ei entistä eikä nykyistä, jonka nimi olisi nimenomaan Harmagedon. Ilmestyskirjan täytyy sen tähden kuvailla jotakin paljon merkittävämpää kuin kirjaimellista paikkaa. Britannica-tietosanakirja (The Encyclopædia Britannica, 1974) esittää, että ”palestiinalaista Megiddon kaupunkia käytettiin luultavasti vertauskuvana”, koska sillä oli niin strateginen sijainti ”Palestiinan historian kuuluisana taistelukenttänä”. Muinaisen Egyptin kuninkaan Thotmes III:n kerrotaan sanoneen, että ”Megiddon valloitus merkitsee tuhannen kaupungin valloitusta”.

Megiddoon liittyvät tapahtumat osoittavat sen tähden Harmagedonin vertauskuvaavan paljon merkittävämpää yhteenottoa kuin oli mikään niistä, jotka sattuivat Palestiinassa muinaisina aikoina. Sana kuuluu kokonaisuudessaan hepreaksi Har M^eghiddôn, joka merkitsee ’kohtaamisvuorta’ tai ’joukkojen kokoontumisvuorta’. Harmagedonin täytyy siis viitata siihen tilanteeseen, jossa tapahtuu kaikkien maailman kuninkaitten eli hallitusten ”kohtaaminen” yhteistä vihollista vastaan.

Mutta mikä voisi esittää kaikille nykyään riiteleville kansoille sellaisen uhan, että ne liittyisivät yksimielisesti vastustamaan sitä?

MIKSI HARMAGEDON?

Miksi hallitukset sitten tavallisesti taistelevat? Eivätkö omien kansallisten suvereenisuuksiensa säilyttämiseksi, säilyttääkseen oikeutensa hoitaa omia asioitaan ilman ulkopuolisten sekaantumista niihin? Miten jakaantuneita kansat muuten ovatkin, tämä kansallismielinen asenne on niillä yhteinen. Mikä muu kuin kansallismielisyys voisi selittää kansainvälisen yhteistoiminnan puutteen, vaikka sellainen yhteistoiminta olisi ilmeisesti niin tärkeä ihmisten varjeltumiseksi hengissä edessä olevina kriittisinä vuosina? Miltei yleismaailmallinen vihamielisyys kohtaa jokaista yritystä luoda koko maailman käsittävä valta, joka pystyisi todella toimimaan.

Toimittaja Norman Cousins kirjoittaa lehdessä Saturday Review: ”Siitä, ettei maailman rauhalle ja oikeudenmukaisuudelle ole onnistuttu luomaan aitoa perustaa, voidaan syyttää suoraan kansojen kieltäytymistä . . . hyväksymästä valtaa, joka voi sanoa niille, mitä kansainvälisellä areenalla on tehtävä.” Mikä on sitten ainoa keino aikaansaada ”maailman rauha ja oikeudenmukaisuus”? Cousins selittää:

”Tämä on siis perushaaste nykyään: miten luoda rauhaa ylläpitämään koko maailman käsittävä valta, jolla on tukenaan maailman kansojen luottamus.” – 3.5.1975, s. 5.

Voitko kuvitella kansojen suostuvan luovuttamaan omaa valtaansa tällaiselle ”koko maailman käsittävälle vallalle”? Ovatko ne todella menossa siihen suuntaankaan? Yhdistyneitten Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön lehti Ceres vastaa: ”Me juoksemme väärään suuntaan . . . me olemme hyvin kaukana siitä utopistisesta ajatuksesta, että ratkaisut tehtäisiin maailmanlaajuisella tasolla.” Miksi? ”Itsenäiset kansat, jotka aina vain huolehtivat itsestään”, kieltäytyvät yhteistoiminnasta. Seurauksena on umpikuja.

Siitä syystä Harmagedonissa käytävä sota on välttämättömyys. Valtiot ovat voimattomia pääsemään umpikujasta. Ne ovat sitä paitsi nyt Harmagedonissa asettuneina Jumalaa vastaan ja kieltäytyvät luovuttamasta suvereenisuutta hänelle, jonka aika on tullut käyttää Valtakuntansa hallintoa koko ihmiskunnan yhteiseksi hyväksi.

Siitä syystä Raamattu sanoo, että Jumala Kaikkivaltias toimii ratkaisevasti Harmagedonissa: ”[Hänen valtakuntansa] on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” Niille, jotka asettuvat Jumalan valtakuntaa vastaan, Kristus Jeesus ennustaa sen merkitsevän ”suurta ahdistusta, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”. – Dan. 2:44; Matt. 24:21; ks. myös Jer. 25:31–33.

HARMAGEDONISTA KOITUVA HYÖTY

Jumalan sota peräänantamattomia hallitsijoita vastaan aiheuttaa epäilemättä monille elämän menetyksen ja äärimmäisiä vaikeuksia. Tämä voi kuulostaa sinusta järkyttävältä. Mutta eikö se, mitä kansat ovat jo tehneet ja vielä tekisivät maalle, jos niille annettaisiin tilaisuus, ole paljon pahempaa?

Kansallismielisten hallitsijoitten lyhytnäköinen, itsekeskeinen politiikka on totisesti turmellut maata. Lisääntyvä saastuminen, rikollisuus ja väkivalta, kansallisuus- ja rotuviha, riisto ja julma sodankäynti osoittavat, että he eivät ole onnistuneet hallitsemaan tehokkaasti. Ainoa terve perusta tosi rauhan ja oikeudenmukaisuuden tuomiselle on selvästi se, että ensin poistetaan näitä asioita edistäneet huonot järjestelmät yhdessä niiden kannattajien kanssa.

Niiden, jotka hätkähtävät tällaisen kauhean taistelun ajatusta, pitäisi ajatella viime vuosien hirvittäviä sotia, joille niin monet ihmiskunnasta antoivat aineellisen tai moraalisen tuen. Puhdistivatko esimerkiksi ensimmäisen ja toisen maailmansodan kauhut pahan asiainjärjestelmän ja varasivatko ne perustan vanhurskaalle maailmalle? Harmagedonissa käytävä Jumalan sota on parasta, mitä voi tapahtua maapallollemme, koska se tekee juuri tämän! Vain Harmagedon voi raivata tien vanhurskaalle maalliselle olotilalle, mistä ihmistekoiset surun, tuskan ja kuoleman syyt on pysyvästi poistettu. – Ilm. 21:1–4.

Sanan ”Harmagedon” ei sen tähden pitäisi herättää pelkoa tai kauhua, vaan odotusta ja toivoa sekä sen itsensä että sen jäljessä tulevan suhteen. Ne, jotka ymmärtävät sen todellisen merkityksen ja läheisyyden, liittyvät niihin, jotka on nähty ennalta Raamatun ennustuksessa ja jotka sanovat kiitollisina: ”Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, koska sinä olet ottanut suureen voimasi ja ruvennut hallitsemaan kuninkaana. Mutta kansat vihastuivat, ja tuli sinun oma vihasi sekä määräaika . . . saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan.” – Ilm. 11:17, 18.