Vanhimmat jotka johtavat hyvin
”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko Jumalan laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa.” – Apt. 20:28.
1. Mitkä olosuhteet tekevät vanhimmistojärjestelyn ajankohtaiseksi?
JEHOVAN TODISTAJAT ovat kiitollisia Hänelle siitä, että ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”-luokka on pannut seurakunnassa toimeen raamatullisen vanhimmistojärjestelyn tänä aikana, jolloin niin suuri joukko ihmisiä on asennoitunut Jumalan valtakunnan puolelle. Viiden viime vuoden aikana on kastettu yli 3/4 miljoonaa henkeä Jehovan kristittyinä todistajina, 90 519 heistä vuoden 1974 ”Jumalan tarkoitus”-piirikonventeissa. Seurakuntien vanhimmistojärjestely auttaa paremmin huolehtimaan näistä uusista, jotka ovat kipeästi paimennuksen tarpeessa, kuin aikaisempi väliaikainen ”seurakunnanpalvelija”-järjestely, koska kymmenettuhannet vanhimmat toimivat nyt ahkerasti avun antamisessa laumalle.
2. a) Miten seurakunnat hyötyvät tästä järjestelystä? b) Mitä etua on ryhmäratkaisuista?
2 Seurakunnat hyötyvät tästä raamatullisesta järjestelystä monin tavoin. Kun on vanhimmisto, useammat seurakunnasta ovat rohkaistuneet käyttämään täysin määrin opetuskykyjään, se kannustaa henkilökohtaiseen oma-aloitteisuuteen, eikä tahti enää riipu vain yhdestä henkilöstä. Sillä on rikastuttava vaikutus tuloksena siitä, että vanhinten tieto ja kokemus pannaan yhteen. Kaikki voivat oppia toisilta ja tulla paremmin ymmärtämään vastuitaan Jehovaa ja seurakuntaa kohtaan. Sen ansiosta, että vanhimmat vuorottelevat heille määrätyissä tehtävissä, vastuutaakka voidaan myös jakaa hyvin. Vanhimmisto saa myös aikaan tasapainottavan vaikutuksen asiain harkinnassa. Vaikka ryhmäratkaisut voivat näyttää vievän pitemmän ajan, niin ne ovat varmemmalla pohjalla ja loppujen lopuksi säästävät aikaa. Tosiaan ”neuvonantajain runsaus tuo menestyksen”. Toisiakin miehiä seurakunnassa rohkaistaan kehittämään tarvittavia ominaisuuksia, ’tavoittelemaan’ valvojan virkaa ja osallisuutta työhön. – Sananl. 24:6; 1. Tim. 3:1.
3, 4. a) Mitä kirjaimellisesti tarkoitetaan ”johtamisella”? b) Mikä sen laajempi merkitys on?
3 Apostoli Paavali puhuu 1. Timoteukselle 5:17:ssä vanhimmista, jotka johtavat hyvin seurakunnassa. Millä tavalla vanhin ”johtaa”? ”Johtaminen” merkitsee tässä käytetyn kreikkalaisen sanan mukaan kirjaimellisesti ’seisoa edessä’, johdattaa, ohjata, opastaa, huolehtia toisista, niin kuin joku seisoo jonkun tai jonkin edessä suojellakseen tai suojatakseen. Vaikka yhtä vanhimmistosta sanotaan ”esivalvojaksi”, niin kaikkien vanhinten tulee johtaa tässä raamatullisessa merkityksessä, kuten 1. Tessalonikalaisille 5:12 osoittaa: ”[Kiinnittäkää] huomiota niihin, jotka työskentelevät kovasti teidän keskuudessanne ja johtavat teitä Herrassa ja vakavasti neuvovat teitä.” -. 1. Tim. 3:5.
4 Samalla kun vanhimmat johtavat kirjaimellisesti ’seisoen seurakunnan edessä’ pitäessään raamatullisia puheita ja johtaessaan kokouksia, niin he johtavat laajemmassa merkityksessä antaessaan oikeaa ohjausta ja opastusta huolehtiessaan huomaavaisesti koko seurakunnan eduista ja jokaisen yksityisen seurakunnan jäsenen hengellisistä eduista. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että he ovat sekä valvojia että paimenia, niin kuin Paavali osoittaa Heprealaisille 13:7, 17:ssä: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan. Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.”
5. a) Mitä ominaisuutta johtaminen vaatii vanhimmilta? b) Kenelle he ovat tilivelvollisia? c) Keiden ainoastaan tulee olla huomattavia seurakunnassa?
5 Johtaessaan paimenina heidän täytyy tehdä tilinsä Jumalan Ylipaimenelle Jeesukselle Kristukselle, joten heidän täytyy johtaa ”tosissaan”. (1. Piet. 5:4; Room. 12:8) He kunnioittavat Kristuksen johtoasemaa heijastamalla hänen persoonallisuuttaan ollessaan tekemisissä toisten kanssa, jäljittelemällä hänen nöyryyttään. (Matt. 20:24–28; Joh. 13:13–16) Se, että he ovat vanhimpia, ei oikeuta heitä korottamaan itseään. Pikemminkin: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Room. 12:3, 10) Tämä varjelee heitä joutumasta siihen ansaan, että he etsisivät henkilökohtaisesti huomattavaa asemaa, haluaisivat omistaa ’huomattavimpia paikkoja’ niin kuin fariseukset. (Matt. 23:6) Huomattava asema kuuluu yksistään Jehovalle ja Jeesukselle Kristukselle, joka on asetettu seurakunnan Pääksi, joten vanhinten tulee pyrkiä tekemään huomattaviksi vain Heidät. Jos joku pyrkii ”olemaan jokin”, hän on typerä. Nöyryys auttaa vanhimpia ilmaisemaan empatiaa, kantamaan toisten taakkoja halukkaasti ja kuuntelemaan kärsivällisesti pulmia kyetäkseen antamaan apua. Nöyryys auttaa heitä myös osoittamaan joustavuutta, kun ratkaistavana ei ole mikään raamatullinen kiistakysymys. Seurakunnan veljien on silloin helppo ’kiinnittää huomiota’ vanhimpiin ja osoittaa ”heille aivan poikkeuksellista huomaavaisuutta” rakkaudessa heidän hyvän työnsä vuoksi. – 1. Tess. 5:12, 13.
YHDESSÄ TYÖSKENTELEMINEN
6, 7. a) Onko vanhimmiston puheenjohtaja vanhinten ”pää”? b) Kuka on ”pää”, ja mitä puheenjohtaja yrittää tehdä?
6 Vanhinten on tärkeätä työskennellä yksimielisesti ja sopusoinnussa oikean johdon ottamisessa ja seurakunnan hyvinvoinnista huolehtimisessa. Heidän täytyy osoittaa samanlaista nöyryyttä keskuudessaan kuin he osoittavat seurakunnassa kokonaisuudessaan. Siitä, joka palvelee esivalvojana ja puheenjohtajana vuoden, ei tule toisten vanhinten ”päätä”. Huomaa, että johtamisessa ja ”päänä” olemisessa on eroa. Esimerkiksi perheen ”päällä” on oikeus hylätä muiden perheen jäsenten ehdotukset; hän voi ”päänä” tehdä ratkaisuja, jotka saattavat erota siitä, mitä toiset perheen jäsenet kannattavat. Mutta vanhimmiston puheenjohtaja ei ainakaan suurimerkityksisissä asioissa tee lopullisia ratkaisuja. Hän on vain yksi vanhimmistosta ja alistuu ryhmän ratkaisuihin. Sellaisten tapausten pitäisi olla harvinaisia, joissa vanhimmistoon kuuluvat eivät ’puhu kaikki yhtäpitävästi’. – 1. Kor. 1:10.
7 Puheenjohtaja johtaa vuoden vanhimmiston suostumuksella, ja toiset suovat hänelle jossakin määrin oma-aloitteisuutta, niin että seurakunnan asiat tulevat ripeästi hoidetuiksi ja kokoustoiminta sujuu joustavasti. Näin Jeesus Kristus pysyy seurakunnan ainoana Päänä, eikä puheenjohtaja omaksu sellaista kantaa, että nyt kun ”hän” johtaa, niin kaikki tehdään ”hänen tavallaan”. Hän yrittää sen sijaan palvella toisia vanhimpia ja koko seurakuntaa järjestelemällä teokraattisen toiminnan eri puolet niin, että kaikki sujuu joustavasti. – Kol. 1:18; 1. Piet. 5:4.
8. Mitä puheenjohtaja voi tehdä varmistaakseen sen, että vanhimmisto toimii sopusointuisesti yhdessä?
8 Kaikkien tulee vanhinten neljännesvuosikokouksissa toimia yhdessä sopusointuisesti. Tämän edesauttamiseksi on puheenjohtajan ymmärrettävä asemansa suhteessa toisiin. Hänen tulee soveltaa Raamatun sääntöä ’ottaa johto kunnian osoittamisessa’ toisia kohtaan ’katsoen heidän olevan häntä parempia’. Hänen tulee kuunnella heitä ja kysyä heidän käsityksiään. Hänen tulee varoa ”ohjaamasta” vanhinten mielipiteitä. Tällainen vaara saattaa olla olemassa, jos hän aina pyrkii itsepintaisesti esittämään oman mielipiteensä ensiksi. Toiset kuuntelevat, mitä hän sanoo, mutta voivat empiä esittää eriävää näkemystä. Kun siis harkitaan eri asioita, niin puheenjohtaja voi kysyä ensiksi toisten mielipiteitä. Hän ei halua samalla tehdä sellaista vaikutusta, että se, mitä hän sanoo, on viimeinen sana asiassa eikä mitään muuta tarvitse sanoa. Hän voi näin ollen haluta olla esittämättä mielipidettään viimeiseksi. Hänen tulee myös olla huolellinen siinä, että hän ei joka kerta pyydä samaa vanhinta puhumaan ensiksi, varsinkaan jos tällä on voimakas persoonallisuus ja jos hän on taipuvainen haluamaan muovailla toisten mielipiteitä. Jokaiselle vanhimmalle tulee antaa tasapuolinen tilaisuus lausua ajatuksensa ensiksi. Jos puheenjohtaja muistaa, että kaikki ovat tasavertaisia ja että hänen velvollisuutensa on vain pitää järjestys, niin kokouksen pitäisi sujua joustavasti ja saavuttaa tarkoituksensa. Ja jos hän voi pitää kokouksen vailla muodollisuuksia, niin sekin tekee mahdollisimman pieneksi hänen merkityksensä.
KOKOUKSIIN VALMISTAUTUMINEN TÄRKEÄTÄ
9. a) Miksi valmistautuminen vanhinten kokouksiin on tärkeätä? b) Keitä valmistautuminen koskee? c) Miten kokous voidaan pitää järjestyksellisenä?
9 Vanhinten kokoukset ovat tärkeitä, joten puheenjohtajan tulee suorittaa asianmukaiset esivalmistelut. Tämä osoittaa hänen johtavan tosissaan. ”Ahkeran suunnitelmat koituvat varmasti hyödyksi.” (Sananl. 21:5, UM) Mikäli mahdollista toisille vanhimmille tulee ilmoittaa etukäteen, mitä asioita käsitellään, jotta he voisivat harkita niitä asianmukaisesti ja kyetä antamaan oman panoksensa keskusteluun. Jos puheenjohtaja odottaa, kunnes kokous alkaa, niin toiset eivät ehkä ehdi valmistautua kylliksi puhumaan. Toiset vanhimmat voivat luonnollisesti esittää kokoukselle muita asioita, ja milloin on mahdollista, puheenjohtajalle tulee ilmoittaa niistä etukäteen, jotta hän voisi sisällyttää ne kokouksen esityslistaan. Hän ei halua keskustelun juuttuvan paikoilleen eikä rönsyilevän; siksi hänen tulee huolehtia siitä, että kukin asia on käsitelty loppuun, ennen kuin pohditaan toista. Näin hän voi pitää kokouksen järjestyksellisenä. Se ei merkitse sitä, että kokouksen pitäisi olla niin kaavamainen, että lannistettaisiin spontaaniset, välittömät huomautukset. Hänen on muistettava myös, että jotkut eivät ehkä pysty lausumaan ajatuksiaan sujuvasti, joten hänen täytyy osoittaa kärsivällisyyttä ja antaa tällaisille aikaa ilmaista mielipiteensä.
10, 11. a) Miten vanhinten kokousten pituutta ja lukumäärää voidaan hallita? b) Mitä kaikkien vanhinten tulee pitää mielessään ollessaan tekemisissä toistensa kanssa?
10 Jos puheenjohtaja on valmistautunut niin, että on jotakin täsmällistä keskusteltavaa ja ratkaistavaa, ja jos hän johtaa kokousta asianmukaisesti, niin sen pituus on hallittavissa ja kokousten lukumääräkin voidaan pitää vähimpänä; todennäköisesti ehdotetut neljä vuodessa riittävät. Tämä tähdentää hyvää suunnittelua. Paljon riippuu siitä, miten puheenjohtaja johtaa kokousta, joten hänen täytyy olla valpas. Mutta kaikki ei riipu kuitenkaan hänestä. – 1. Kor. 14:40.
11 Aika on kallista. Jotta sitä ei tuhlattaisi, niin kaikkien vanhinten tulee olla niin lyhytsanaisia ja asian ytimessä pysyviä kuin mahdollista. Niiden, jotka ovat luonnostaan monisanaisia, tulee harjoitella tämän taipumuksen kurissa pitämistä kaikkien hyväksi. Kuningas Salomon neuvo Sananlaskujen 10:19:ssä on sopiva: ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.” Joillakuilla on suurempi kyky puhua kuin toisilla (heillä sanotaan olevan hyvät puhelahjat), ja siksi heidän tulee varoa taipumusta ”painaa alas” eriävä mielipide paljolla puhumisella tai kaunopuheisuudella. (Vrt. Room. 16:18.) Jos he eivät voi saada toisia hyväksymään heidän katsantokantojaan, niin se ei johda onnettomuuteen! Sen sijaan lempeys ja hiljainen henki ovat tosi viisauden todistus. (Saarn. 9:17; Jaak. 3:13–17) Vanhinten tulee olla varuillaan sen vaaran suhteen, että tekisivät asioista henkilökohtaisen kiistakysymyksen vain siksi, että jotakin heidän ”lempiajatustaan” ei hyväksytä. Paavali neuvoo: ”Haluan . . . että jokaisessa paikassa miehet rukoilevat edelleen, kohottaen uskolliset kädet, ilman vihaa ja väittelyjä [”eripuraisia laskelmointeja” – Interlinear; ”riitaisia ajatuksia” – New English Bible].” – 1. Tim. 2:8; 6:4.
12. Mitä vanhinten täytyy viisautta käyttäen ymmärtää yksilön omastatunnosta?
12 Vanhimmat anovat kokouksissaan, joissa he pohtivat seurakunnan hyvinvointia, Jehovaa ohjaamaan heidän sydäntään ja mieltään pääsemään sellaisiin johtopäätöksiin, jotka ovat sopusoinnussa Jehovan tahdon kanssa, ja että ylhäältä tuleva viisaus olisi vallalla. Jaakob sanoo tämän viisauden olevan siveellisesti puhdas, rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja vailla ulkokultaisuutta. (Jaak. 3:17) Jos vanhimmat pitävät tämän mielessään samoin kuin senkin, että Jeesus on heidän keskuudessaan (Matt. 18:20), niin se johtaa siihen, että heidän neuvotteluillaan on Jehovan siunaus. He ymmärtävät, että elämässä on alueita, jotka Raamatun mukaan jätämme yksilön omantunnon asioiksi. Jos Raamattu ja ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisut eivät selvästi viitoita jotakin menettelyä, ei vanhinten tule tyrkyttää henkilökohtaisia mieltymyksiään ja vastenmielisyyksiään, ikään kuin ne olisivat toisten noudatettavia sääntöjä. Liian suuret luulot omasta mielipiteestään saattavat johtaa puhumaan omista ajatuksista ja saavutuksista enemmän kuin Raamattu sallii. – 2. Kor. 10:12, 18.
HALLITSEVA ELIN
13. Mikä tärkeä tarkoitus on Raamatun käyttämisellä oppaana?
13 Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen hallitseva elin varoi pakottamasta mitään tarpeetonta taakkaa tai sääntöä seurakunnille. Me olemme viisaita noudattaessamme tätä esimerkkiä. Raamatun täytyy olla vanhinten opas, niin että neuvonnalla ja ratkaisuilla on aina raamatullinen perusta. Tästä on se etu, että annetaan yhdenmukaista opetusta samoin kuin oikeaa opetusta. Silloin ei käy niin, että yksi vanhin sanoo yhtä ja toinen toista, päinvastaista, mikä johtaisi hämmennykseen. Vanhinten keskuudessa täytyy vallita yksimielisyys, ja heidän tulee olla täysin samaa mieltä, jotta heidän palveluksensa olisi tehokasta. Tämä ei merkitse sitä, että jokaisen kokouksessa olevan vanhimman täytyisi esittää ajatus joka asiasta. Salomo neuvoi viisaasti, että on aika olla vaiti. (Saarn. 3:7) Jos joku voi lisätä jotakin rakentavaa, niin hyvä on; mutta jollei, niin hän voi vain kuunnella ja oppia sekä katsoa, miten voisi parantaa omaa panostaan kokouksen hyväksi.
14. a) Mitä vanhinten tulee ymmärrettävästi välttää tekemästä? b) Ainoastaan milloin olisi sopivaa keskustella jonkun veljen tai sisaren hyvistä ja huonoista puolista?
14 Kaikkien vanhinten tulee ymmärtää asemansa suhteessa toisiin seurakunnan veljiin ja sisariin. He eivät ole hengellisiä pomoja eivätkä hengellisiä poliiseja. Heidän ei pidä urkkia muiden seurakunnan jäsenten elämää eikä puuttua jokaisen veljen ja sisaren henkilökohtaisiin pulmiin. Veljet ja sisaret ovat antautuneet Jehova Jumalalle ja voivat tavallisesti työskennellä itse omaksi pelastuksekseen nuhteettomuudessa. Vanhimmat ovat käytettävissä auttamaan, kun heitä pyydetään, mutta heidän ei pidä ylittää sopivaisuuden rajoja. (Fil. 2:12, 13) Toisillakin veljillä ja sisarilla on oikeuksia ja etuja, joten vanhinten tulee kunnioittaa heidän moraalista toimintavapauttaan. Vanhinten tehtävä ei ole kokouksissaan tutkia jokaisen julistajan kaikkia hyviä puolia ja huonoja puolia. Se on sopivaa melkeinpä vain silloin, kun harkitaan veljien pätevyyttä palvella vanhimpina tai avustavina palvelijoina tai kun on herännyt jotakuta seurakuntalaista koskeva vakava pulma, joka vaatii kyseisen henkilön huolellista tarkastelua.
15. Miksi vanhinten kokouksen keskusteluja ei julkisteta?
15 Vanhinten kokoukset eivät ole salaisia. Mutta kaikille tai kenellekään asiaan kuulumattomalle ei tarvitse kertoa, mitä luonteeltaan luottamuksellista näissä kokouksissa käsitellään. Miksi rasittaa tai järkyttää toisia asioilla, jotka eivät koske heitä henkilökohtaisesti? On luottamuksellisia asioita, jotka paljastetaan vanhimmille ja joita ei pidä tehdä julkisiksi. Toiset, erityisesti vanhimman vaimo tai muut vanhimman perheen jäsenet, voivat olla avuksi olemalla utelematta vanhimmalta tietoja tällaisista asioista. Vanhimmat ilmoittavat innokkaasti seurakunnalle sellaiset puheena olleet asiat, jotka eivät ole luonteeltaan luottamuksellisia, varsinkin ne, jotka koskevat Valtakunnan työn edistymistä.
16. Miten vanhimmat voivat käyttää aikansa seurakunnan hyväksi sen sijaan, että he aina neuvoisivat tai ojentaisivat yksilöitä?
16 Vanhinten ei pidä ajatella, että heidän täytyy aina neuvoa tai ojentaa toisia suoranaisesti, varsinkaan kun nämä toimivat kohtalaisen hyvin. He voivat kuitenkin aikaansaada paljon hyvää ystävällisyydellä, huomaavaisuudella, rohkaisulla, kiitoksella ja kaikkien seurakuntalaisten kanssa olemisella. Erittäin hyvä tapa tehdä näin on suorittaa ystävällisiä ”julistaja”-käyntejä, ei ainoastaan niiden luo, jotka ovat vasta kiinnostuneita tai joiden ajatellaan olevan hengellisesti heikkoja, vaan jokaisen ”lampaan” luo laumassa, niidenkin, jotka osallistuvat saarnaamistyöhön koko ajallaan. Hekin tarvitsevat paimentamista ja voisivat laiminlyötyinä eksyä pois laumasta. Vanhimmat ymmärtävät sen tähden tarpeelliseksi omaksua ja täyttää vastuuvelvollisuutensa paimenina, niin kuin Raamatussa on esitetty.
17. a) Mitä ominaisuutta vaaditaan oltaessa tekemisissä toisten kanssa? b) Miten vanhimmat voivat jäljitellä apostoli Paavalia, niin kuin osoitetaan 2. Korinttolaisille 12:15:ssä ja 1. Tessalonikalaisille 2:8:ssa?
17 Vanhimmista ’tulee isiä hyvän uutisen välityksellä’, opetuslapsia tekemällä. Vaikka he eivät sallikaan kutsuttavan itseään ”Isäksi”, niin heidän täytyy sen tähden noudattaa samanlaista kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja huomaavaisuutta kuin perheen pääkin osoittaa. Perheen isä ilmaisee rakkautta niitä kohtaan, jotka ovat hänen huollossaan; hän ei ärsytä heitä vaan rakentaa heitä. (1. Kor. 4:15; Matt. 23:9) Paavali oli huomattava tässä suhteessa, niin kuin 2. Korinttolaisille 12:15 ja 1. Tessalonikalaisille 2:8 osoittavat. Vanhimmat eivät siis välitä, vaikka he joutuvat kokemaan vaivaa, epämukavuutta ja rasitusta. He ymmärtävät paimenina kaiken tämän kuuluvan osana heidän tehtäväänsä. – Joh. 21:15–17; 1. Piet. 5:2, 3.
18. Pitäisikö vanhinten tyytyä nykyiseen palvelukseensa, ja mikä kannustaa heitä?
18 Eikö sen, joka on saavuttanut vanhimman aseman, tarvitse enää edistyä eikä kehittyä? Meitä neuvotaan olemaan ajattelematta itsestämme enemmän kuin on tarpeellista vaan ajattelemaan ”tervemielisesti”. (Room. 12:3) Näin ollen kaikki vanhimmat voivat edistyä tässä tärkeimmässä ominaisuudessa, nimittäin opetuskyvyssä nöyryyden ohella. Uskooko vanhin olevansa pätevä ja tehokas? Jos uskoo, niin hänen tulee pyrkiä suurempaan tehokkuuteen opettamisessa. Hän voi myös aina edistyä nöyryyden osoittamisessa. Edistymällä sillä tavoin vanhimmat (ja avustavat palvelijat, jotka tavoittelevat valvojan virkaa) kykenevät jatkuvasti yhä paremmin palvelemaan veljiensä etuja Jehovan vaatimusten mukaisesti. He voivat myös olla suuremmaksi siunaukseksi niille, jotka ovat nyt Jehovan järjestön yhteydessä, ja niille, jotka pyrkivät siihen. Me sanomme kaikille, jotka väsymättömästi palvelevat Jumalan lauman valvojina: ”Tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä, tietäessänne että vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä.” – 1. Kor. 15:58.
[Kuva s. 471]
Vanhimmat keskustelevat kokouksissaan seurakunnan hyvinvoinnista