Jumalan sanan soveltaminen omassa perheessämme
”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.” – Ps. 25:4.
1, 2. a) Millä tavalla monet ihmiset suhtautuvat kohtaamiinsa ongelmiin? b) Kuinka voimme soveltaa henkilökohtaisesti Raamatun esittämää ratkaisua?
MONET ihmiset puhuvat maailman ongelmista, rikollisuudesta, kohoavista elinkustannuksista ja saastumisesta. Mutta sitten he sanovat: ”Emmehän me voi tehdä mitään sen suhteen.” Jotkut ajattelevat samoin omasta perheestään ja sanovat: ”Emmehän me voi saada lapsia kuuntelemaan. Näyttää siltä, että me emme ymmärrä toisiamme. He haluavat itsepintaisesti saada tahtonsa läpi, joten mitä me voimme tehdä?”
2 Koska Raamattu osoittaa, että Jumalan valtakunta tarjoaa realistisen ratkaisun ihmiskunnan edessä nykyään oleviin ongelmiin, niin eikö meidän pitäisi myös odottaa löytävämme Raamatusta ratkaisu perheongelmiin ja jotakin opastusta perheiden saattamiseksi kiinteämmin yhteen? Jumalan tahdon hyväksyminen ei merkitse vain sitä, että odotamme Valtakunnan ratkaisevan suuret ongelmat maan päällä, vaan siihen sisältyy myös Raamatun periaatteiden soveltaminen kodissamme ja perheessämme. Jos rukoilemme vilpittömästi Jumalan valtakunnan tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista maan päällä, niin meidän pitäisi kysyä: mitä minä teen pitääkseni huolen siitä, että hänen tahtonsa tapahtuu maan päällä nyt, omassa kodissani? Jokainen voi vaikuttaa siihen: isä, äiti ja lapset, sillä jokaisella on paikka Jumalan järjestelyssä.
PERHEVALMENNUS
3. Kenellä on päävastuu perheen opettamisesta, ja miten sitä pitäisi käyttää?
3 Vaikka monet perheet jättävät lastensa opettamisen ja valmentamisen koulujen tai kirkkojen tehtäväksi, Jumala on asettanut päävastuun siitä vanhemmille. Vanhemmathan ovat totisesti parhaassa asemassa kehittääkseen tehokkaasti perheen asenteita ja käytöstä. Raamattu neuvoo isää ottamaan johdon perheessä, varaamaan johdon ja ohjauksen kaikessa. Onko asian laita sellainen sinun perheessäsi? Johdatteko ja ohjaatteko te, isät, todella perheen toimintoja? Tämän johdon ei pitäisi tietenkään olla mielivaltaista tai sortavaa, vaan sitä tulisi käyttää rakkaudellisesti sopusoinnussa 1. Korinttolaisille 11:3:n kanssa, joka osoittaa, että ”Kristus on jokaisen miehen pää”. Näin ollen isä, joka soveltaa oikein Jumalan sanaa, ymmärtää, että hänen tulee käyttää johtoasemaansa tavalla, joka miellyttää Kristusta ja on sopusoinnussa hänen opetustensa kanssa. Tämä sisältää sen Jeesuksen neuvon noudattamisen, jonka mukaan Valtakunnan edut eli hengelliset asiat tulee panna ensimmäiseksi.
4. a) Miten Raamattu tähdentää, että isän pitäisi ottaa johto hengellisissä asioissa? b) Mitä hänen velvollisuuksiinsa sisältyy?
4 Nykymaailmassa perheellinen mies saattaa ahkerasti uppoutua perheensä välttämättömien aineellisten tarpeiden täyttämiseen. Mutta hän tekee erehdyksen, jos hän sanoo, niin kuin monet sanovat: ”Annan vaimoni hoitaa uskonasiat.” Jumala on antanut miehelle tehtäväksi huolehtia perheestään hengellisesti, ottaa johto siinä niin kuin muussakin. Niinpä Psalmi 78:5, 6 sanoo: ”Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat, ja kertoisivat niistä lapsillensa.” Tässä esitetään painokkaasti, että miehet ovat perheenpäitä ja että heillä on vastuu välittää hengellistä opetusta lapsilleen. Miehen pitäisi ottaa johto vaimonsa ja lastensa hengellisessä opettamisessa ja omistautua myös henkilökohtaiseen tutkimiseen omaksi hengelliseksi terveydekseen. Hänen velvollisuuksiinsa perhettään kohtaan sisältyy Raamatun opettaminen perheen jäsenille, lasten valmentaminen erilaisissa tehtävissä, heidän kurittamisensa tarvittaessa, aineellisten tarpeitten täyttäminen ja sopivan virkistäytymisen varaaminen. – Fil. 4:8, 9.
5. Millä tavoilla mm. vaimo voi myötävaikuttaa perheen onnellisuuteen?
5 Kristitty vaimo voi omaksua auttajan osan perheessä ja antaa arvokasta tukea miehensä auttajana, kun mies varaa oikean johdon. Vaimon pitäisi osoittaa rakkautta ja kunnioitusta miestään kohtaan riippumatta hänen uskonnollisesta näkemyksestään. Vaimon velvollisuus on myös pitää huoli siitä, että koti on hyvin hoidettu, ja noudattaa hyvän vaimon erinomaista esimerkkiä, josta Sananlaskujen 31:10–31 kertoo. Vaimon tulisi olla kiinnostunut Jumalan sanan soveltamisesta elämässään sekä lastensa auttamisesta tekemään samoin. Kristitty äiti saa erikoista iloa auttaessaan pienten lastensa opettamisessa arvostamaan Luojaa ja hänen varaamaansa monenlaista hyvää.
6. Miten lapset voivat kunnioittaa isäänsä ja äitiään?
6 Lapsetkin voivat myötävaikuttaa suuresti onnelliseen perhe-elämään soveltamalla Jumalan sanaa. Oletteko te lapset ajatelleet sitä? Se, mitä Sananlaskujen 15:20 sanoo, on totta: ”Viisas poika on isällensä iloksi.” Efesolaisille 6:1–3 neuvoo: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi . . . jotta sinulle kävisi hyvin.’” Hyvä yhteistoiminta vanhempien kanssa kuuluu todellisuudessa osana kristityn lapsen tehtävään. Sellainen menettely ei osoita kunnioitusta ainoastaan vanhempia kohtaan, vaan myös taivaallista Isää, Jehovaa, kohtaan.
7. Miten 2. Timoteukselle 3:15 on eri mieltä kuin eräät lasten valmentamista koskevat uskonnolliset neuvot?
7 Koska lapset alkavat oppia syntymähetkestään asti, heitä tulisi alkaa opettaa pienokaisina, kuten 2. Timoteukselle 3: 15 osoittaa. Tämän huomioon ottaen vaikuttaa oudolta, että jotkut kristikunnan uskonnolliset opettajat eivät kannusta varhaiseen uskonnolliseen valmennukseen. Esimerkiksi Atlantassa Yhdysvalloissa ilmestyvä lehti Journal and Constitution kertoi haastattelusta, jossa eräs nunna sanoi: ”Älkää yrittäkö opettaa lapsellenne liian paljon Jumalasta liian aikaisin.” Hän neuvoi: ”Kahdesta äärimmäisestä vaihtoehdosta, liian paljosta uskonnollisesta opetuksesta ja uskonnollisen opetuksen puuttumisesta kokonaan, uskonnollisen opetuksen puuttuminen kokonaan olisi parempi.” Hän ajatteli, että vanhempien olisi hyvä vain odottaa uskonnollisen opetuksen ollessa kysymyksessä, kunnes lapsi on noin yhdeksän vuoden vanha.
8. Kannustaako Raamattu opettamaan hengellisiä asioita lapsille? Selitä.
8 Miten suuresti tämän nunnan esitys eroaakaan Jeesuksen asenteesta pieniä lapsia kohtaan. Kun hänen luokseen tuotiin lapsukaisia hänen evankeliuminpalveluksensa aikana, hänen opetuslapsensa yrittivät käännyttää heidät pois ajatellen ilmeisesti, että lapset olivat liian nuoria, jotta hän olisi nähnyt vaivaa heidän takiaan. Mutta Jeesus nuhteli heitä ja sanoi: ”Antakaa lapsukaisten olla ja lakatkaa estämästä heitä tulemasta minun luokseni, sillä taivasten valtakunta kuuluu senkaltaisille.” (Matt. 19:13, 14) Ehkä hän muisti oman kokemuksensa temppelissä 12-vuotiaana, kun hän puhui opettajien kanssa kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ilmeisesti hän rakasti hengellisiä asioita nuoruudessaan. Miten viisas olikaan Jumalan Israelille antama ohje kokoontua säännöllisesti: ”Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset . . . että he kuulisivat sen ja oppisivat”! (5. Moos. 31:12) Raamattu käyttää myöhemmin sellaisia sanontoja kuin ”uskovat lapset” ja ”tottelevaiset lapset”, mikä ilmaisee, että myös varhaiskristityt näkivät tarpeelliseksi opettaa lapsiaan Jehovan tiellä. – Tiit. 1:6; 1. Piet. 1:14.
9. Mitä maailmalliset kasvattajat sanovat lasten varhaisesta opettamisesta?
9 Maailmalliset kasvattajat tähdentävät nykyään varhaisen valmennuksen merkitystä. Vuonna 1964 eräs Chicagon yliopiston opettaja esitti ajatuksen, että ainakin puolet kaikesta ihmisen älykkyydestä kehittyy neljän vuoden ikään mennessä. Tätä tukee Newsweek-lehdessä ilmestynyt kirjoitus, jossa oli otsikko ”Ei koskaan liian nuori oppimaan”. Siinä sanottiin: ”Käsitys, jonka mukaan ihmismieli on suurimmaksi osaksi muovautunut lastentarhaikään mennessä, on saanut laajan hyväksymyksen – ja sitä ollaan nopeasti siirtämässä käytännön opetukseen.” Aluksi lapsi oppii maistamalla, haistamalla ja koskettamalla, mutta 2–7 vuoden iässä hän kykenee oppimaan monimutkaisen kielen, oppii jopa lukemaan ja laskemaan.
10. Miksi vanhempien on viisasta viettää aikaa pikkulasten kanssa?
10 Kirjoituksessa lainattiin kasvattajaa, joka oli tutkinut äidin ja lapsen suhdetta, ja hänen sanottiin väittäneen: ”Toinen vuosi voi muovata tai murskata lapsen älykkyyden.” Se, rakastetaanko lasta vai torjutaanko hänet, kannustetaanko vai lannistetaanko häntä, voi vaikuttaa suuresti lapsen asenteeseen ja älylliseen edistymiseen. On myös todettu, että lapsia lähinnä olevalla henkilöllä, olkoonpa hän jompikumpi vanhemmista tai isovanhemmista tai joku muu, on ehkä suurin vaikutus lapsen oppimisprosessiin, koska lapset luonnostaan kiintyvät niihin ja jäljittelevät niitä, jotka ovat heitä lähinnä. Niinpä, äidit, omistatteko riittävästi aikaa lapsillenne pienokaisesta lähtien? Oletteko pyytäneet Jehovaa auttamaan, jotta saisitte ohjausta lapsenne opettamisessa, niin kuin Maanoah pyysi? – Tuom. 13:8.
11. Miten Lasaruksen sisaren Marian esimerkki voi auttaa naisia nykyään?
11 Naisilla ei nykyään ole ainoastaan paljon tehtävää kodissaan, vaan he havaitsevat usein välttämättömäksi auttaa perheen elatuksen hankkimisessa. Tämän vuoksi heidän on erittäin tärkeää saada aikaa perheen hengellisiin harrastuksiin eikä antaa muun työntää niitä syrjään. Tämä vaikeus, joka esiintyy elämän välttämättömien aineellisten tarpeiden ja hengellisten asioiden saattamisessa hyvään tasapainoon, tuli esiin kerran, kun Jeesus vieraili Lasaruksen sisarten kodissa. Martan huomion hajottivat taloustehtävät, ja hän halusi sisarensa Marian auttavan häntä, mutta Jeesus sanoi: ”Maria . . . on valinnut hyvän osan [keskittymisen hengellisiin asioihin], eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38–42) Kumpaa sinä pidät tärkeimpänä kodissasi?
12. Miten vanhempien ja lasten välille voidaan saada aikaan hyvä suhde?
12 Vaikka kaikella on aikansa ja paikkansa, niin yleinen taipumus on laiminlyödä hengelliset asiat. Mutta lyhyenkin ajan järjestäminen säännöllisesti lasten henkilökohtaista tutkimista tai opettamista varten voi olla erittäin hyödyllistä. Vanhemmat voivat myös käyttää hyväkseen tilaisuuksiaan opettaa lapsilleen työntekoa ja sitä, miten voi oppia erilaisia taitoja, joista on heille myöhemmin hyötyä. Erittäin yksinkertaisenkin tehtävän suorittaminen jommankumman vanhemman seurassa auttaa lasta rakentamaan hyvää suhdetta ja kunnioitusta perhejärjestelyä kohtaan. Mutta ennen kaikkea, kun vanhemmat ponnistelevat vakavasti juurruttaakseen lapsiinsa rakkautta Jehovaan ja hänen Sanaansa, he aikaansaavat pysyvän vaikutuksen, joka on oikea opas myöhemmin elämässä. – 5. Moos. 6:5–9.
PERHEVALMENNUKSEN PÄÄTAVOITE: TOSI KRISTITTYJÄ
13. Mikä ohjelma kristityllä perheellä pitäisi olla? Miksi?
13 Ennen kuin vanhemmat tai lapset voivat soveltaa Jumalan sanaa elämässään, heidän täytyy tuntea se. Niin kuin seurakunnissa on ohjelma Raamatun tutkimista varten, samoin jokaisella perheellä pitäisi olla ohjelma, jonka tavoitteena on auttaa jokaista olemaan tosi kristitty. Monista perheistä puuttuu tämä tärkeä tavoite, vaikka niissä vallitseekin rakkaus ja vaikka ne ovat kiinteitä. Tosi kristittyjen pitäisi olla kiinnostuneita perheensä valmentamisesta ikuinen elämä silmämääränä. Kuten 1. Timoteukselle 4:8 sanoo, tämä hengellinen valmennus on todella hyödyllistä, ”koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. Jos tavoitteena on lasten valmentaminen kristilliseen kypsyyteen, vanhempien täytyy pitää huoli siitä, että lapset ovat täysin vakuuttuneita Raamatun viisaudesta sen sijaan että antaisivat heidän täyttää mielensä nykyisen asiainjärjestelmän näkemyksellä. – 1. Joh. 2:15–17.
14, 15. a) Mitä Matteuksen 4:4 osoittaa hengellisen ravinnon tarpeesta? b) Mikä on hyödyllistä lasten opettamisessa perhetutkistelujärjestelyssä? c) Mitä esimerkiksi voitaisiin käsitellä perhetutkistelussa?
14 Kaikessa tutkimisessa on tärkeätä säännöllisyys. Kun otamme huomioon Jeesuksen maininnan, että ”ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta”, niin sen perusteella on elintärkeää, että me nautimme hengellistä ravintoa yhtä säännöllisesti kuin ruumiillistakin ravintoa. (Matt. 4:4) Vanhemmat, joilla on sellainen ohjelma perheensä hengellisten tarpeiden täyttämiseksi, ovat panneet merkille, että sellainen perhetutkistelu on hyvä pitää joustavana ja perheen sen hetkisiin tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin mukautuvana, ja tämä riippuu osaksi kysymyksessä olevien lasten iästä. Ensimmäisellä sijalla on tavallisesti ohjelma Raamatun lukemista varten. Se voitaisiin valita varta vasten pitämään yllä lasten kiinnostusta. On hyvä, ettei aineistoa pelkästään lueta vaan että siitä myös esitetään ajatuksia sen varmistamiseksi, että lapset ymmärtävät sen ja osaavat soveltaa sitä.
15 Useimmat perheet ovat todenneet hyväksi mukauttaa tutkimisajan pituuden lasten iän mukaan, koska pikkulapsia on vaikea pitää tarkkaavaisina pitkää aikaa ilman tahdin muutosta. Tällaisen perhetutkistelun pitämisen aika riippuu siitä, mikä on sopivaa ja parasta perheelle – jotkut nauttivat sen pitämisestä aamulla, kun he ovat virkeitä, toiset illalla, kun kaikki ovat kotona. Monet vanhemmat ovat huomanneet, kuinka tärkeää on välittää Raamatun näkemys lapsille jo varhaisessa iässä ja toistaa sitä, jotta se painuisi lähtemättömästi heidän lastensa mieleen. Vaihteleva tutkisteluohjelma voi myös olla hyödyllinen: voidaan tarjota apua puheiden valmistamisessa tai kenttäpalvelusta varten, keskustella kysymyksistä, joita herää, ja varustaa lapsia ennakolta kohtaamaan ongelmia.
16. a) Miten se, mitä lapsi ajattelee, voi auttaa vanhempia ratkaisemaan, mitä tutkia heidän kanssaan? b) Mistä asioista vanhempien on hyvä keskustella lastensa kanssa?
16 Vanhempien on aina tärkeää tietää, mitä heidän lapsensa ajattelevat. Ylösnousemuksen tai ”kolminaisuuden” tutkimisesta on tuskin hyötyä, jos lasten mielessä ovat pukumuodit, tanssiminen tai seurusteleminen. Vanhempien lasten ollessa kysymyksessä on havaittu hyvin hyödylliseksi keskustella perheenä mm. huumeitten väärinkäytöstä, siitä millaista on oikea kristillinen käytös, hyvän omantunnon säilyttämisestä tai muotihullutusten vaikutuksista, sillä tällainen perhekeskustelu auttaa kaikkia saamaan tietoonsa sekä Raamatun että vanhempien kannan.
17. Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan saamaan oikean näkemyksen siitä, mikä on todella tärkeätä elämässä?
17 Vanhempien suuri vastuu on asettaa oikeat tavoitteet lastensa eteen. Koska nyky-yhteiskunta on materialistisen näkemyksen mukainen, lapsissa voi nopeasti leimahtaa liekkiin rakkaus rahaan ja aineelliseen, elleivät vanhemmat anna heille tasapainoista näkemystä siitä, mikä on todella tärkeää. Mutta jos vanhemmat kiinnittävät aina huomiota aineellisiin omaisuuksiin, ehkäpä itse ilmaisevat haluavansa auton tai stereolaitteet, ikään kuin ne olisivat tärkeitä asioita elämässä, lapset tulevat ajattelemaan samalla tavalla. Mutta Raamatun tunteminen ja sen noudattaminen ja Valtakunnan etujen paneminen ensi sijalle voivat tuoda enemmän onnellisuutta kuin aineelliset omaisuudet koskaan voisivat tuoda.
ONGELMIA HENGELLISESTI JAKAUTUNEISSA PERHEISSÄ
18. a) Mitkä periaatteet täytyy muistaa perheessä, missä aviomies ei ole uskova? b) Mitkä velvoitukset hänen vaimonsa täytyy saada sopimaan yhteen?
18 Vaikka Jumalan sanan tehokas soveltaminen perheessä, joka on uskonnollisesti jakautunut, onkin erittäin vaikeata, niin se on kuitenkin usein mahdollista. Tulisi muistaa, ettei Jehova eikä hänen Sanansa muutu henkilökohtaisista olosuhteistamme huolimatta. (Jaak. 1:17) Siten perheen johtoasema säilyy miehellä, hyväksyypä hän Kristuksen johtoaseman tai ei. Mutta lapset saattavat menettää paljon hengellistä hyötyä, jota he voisivat saada isältä, joka kasvattaisi heitä ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”, ellei heidän äitinsä voi auttaa heitä tässä suhteessa. (Ef. 6:4) Mutta mitä uskova vaimo voi tehdä, jos hänen miehensä kieltää häntä viemästä heidän lapsiaan kristillisiin kokouksiin? Naisella on tässä tilanteessa edessään monia velvoituksia – velvoituksia Jehova Jumalaa kohtaan, aviomies-päätään kohtaan ja rakkaita lapsiaan kohtaan. Kuinka hän voi saada Apostolien tekojen 5:29:n (jonka mukaan tulee totella Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä) sopimaan yhteen 1. Korinttolaisille 11:3:n kanssa (jonka mukaan naisen pää on mies)? Hänen täytyy tehdä lopullinen ratkaisu. Hänen miehensä näkemys voi muuttua. Tahdikas perusteleminen ajan mittaan voi auttaa, kun hän osoittaa miehelleen, miten tärkeätä on auttaa heidän lapsiaan noudattamaan hyvää raamatullista ohjausta ennemmin kuin monien nykyajan nuorten esimerkkiä.
19. Mitä uskova vaimo saattaisi tehdä auttaakseen lapsiaan hengellisesti?
19 Hänen totisesti pitäisi rukoilla asian vuoksi ja yrittää auttaa lapsiaan Jehovan tuntemiseen. Hän voi tehdä paljon sekä puhumalla että esimerkillä antaakseen heille hyvää valmennusta kotona. Vaikka ei muodollinen raamatuntutkistelu olisikaan ehkä mahdollinen, niin hän voi päivittäisissä keskusteluissa teroittaa heidän mieleensä voimakasta rakkautta Jehovaan ja uskoa hänen Sanaansa. Nuoren Timoteuksen äidin Euniken ja hänen isoäitinsä Looiksen hänelle antama valmennus saattoi hänet kulkemaan elämän tietä. (2. Tim. 1:5) Sen perusteella, mitä muinainen kuningas Lemuel sanoo, vaikuttaa siltä, että hänkin sai suuren osan uskostaan ja opetuksestaan äidiltään, sillä Sananlaskujen 31:1 puhuu ”sanoista, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä”. Lisäksi ymmärtäväinen äiti voi jakautuneessa kodissa antaa lapsilleen paljon kannustusta hengellisesti kutsumalla perheen todistajaystäviä vierailulle silmämääränä epäuskoisten auttaminen.
20. Miten Jumalan sanan soveltaminen voi auttaa jakautunutta perhettä?
20 Perheessä vallitsevista olosuhteista riippumatta Jumalan sanan soveltamisella pitäisi kuitenkin olla myönteinen, rakentava vaikutus jakautuneessakin perheessä. Kuten 2. Timoteukselle 2:24–26 osoittaa, meidän pitäisi suhtautua epäuskoiseen rakkaudellisesti ja kärsivällisesti, ei vihamielisesti, koska ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, . . . opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia”, niin että he voivat ehkä tulla täsmälliseen totuuden tuntemukseen. Tahdikkaat totuutta koskevat keskustelut sekä kokemusten ja kokouksista ja julkaisuista saatujen tietojen kertominen voivat vaikuttaa jakautuneen huonekunnan muuttumiseen yhdistyneeksi perheeksi. (1. Kor. 7:12, 16; 1. Piet. 3:1–4) Vaikka Jeesus näki ennalta, että hyvä uutinen aiheuttaisi jakaumia monissa perheissä, sen ei pitäisi koskaan johtua uskovan asenteesta tai käytöksestä. – Matt. 10:35, 36.
21. Millä tavalla varsinkin vanhemmat voivat auttaa lapsiaan näkemään Raamatun neuvojen tärkeyden?
21 Vaikka vain toinen vanhemmista soveltaa Jumalan sanaa elämässään, niin tämä voi hyvinkin ratkaisevalla tavalla auttaa lapsia vaeltamaan Jehovan tietä. Ja kun molemmat vanhemmat noudattavat huolellisesti sitä, mitä Raamattu opettaa, niin mikään muu ei saa lapsia paremmin vakuuttuneiksi Raamatun periaatteiden tärkeydestä. Olemmepa nuoria tai vanhoja, Jumalan sanan soveltaminen elämässämme asettaa meille itse kullekin suuren haasteen, varsinkin nykyisen maailmanjärjestelmän taholta tulevan lisääntyvän painostuksen ja vastustuksen edessä. (Ilm. 12:17; Matt. 24:9) Mutta ei vain tutkimalla vaan kirjaimellisesti soveltamalla Jumalan sanaa perheessämme me osoitamme haluavamme noudattaa sitä viisasta neuvoa, jonka Sananlaskujen 4:10–13 esittää, kun se sanoo: ”Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät. Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille. Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu. Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.”
22. Millä tavoilla Jumalan sanan soveltaminen tuottaa hyötyä?
22 Perheet, jotka ahkerasti ja vilpittömästi yrittävät soveltaa Jumalan sanaa elämässään, tulevat huomaamaan, että he saavat runsaan siunauksen toimiessaan Hänen tavallaan. Ne nauttivat suuremmasta hengellisyydestä Hänen sanansa tutkimisen ansiosta ja saavat enemmän iloa ja tyydytystä toiminnoistaan kenttäpalveluksessa ja Jehovan kansan seurakunnassa siksi, että ne ovat paremmin valmistautuneita sellaisiin etuihin. (Gal. 6:7) Ne nauttivat myös suuremmasta onnellisuudesta ja ykseydestä perhejärjestelyssä, koska ne soveltavat Jumalan hengen hedelmiä perhe-elämässään ja noudattavat sitä hyvää johtoa, jota vanhemmat ja perheen iäkkäämmät jäsenet varaavat. Seurauksena on, että lapset ovat enemmän yhteistoiminnassa. Heissä kehittyy sellainen asenne, joka suojelee heitä tämän vanhan järjestelmän vaaroilta, ja kun he tulevat vanhemmiksi, heillä on teokraattiset tavoitteet silmämääränä. Jos haluat tätä perheellesi, niin sovella jatkuvasti Jumalan sanaa joka tilanteessa. Sen tehokkuudesta saamme lukea tosielämän kokemuksia seuraavasta kirjoituksesta.
[Kuva s. 438]
Hengellisten asioiden arvostamista voidaan opettaa varhaisesta iästä lähtien
[Kuva s. 439]
Tehtävien suorittaminen yhdessä vahvistaa perhesiteitä