Mitä kirkot eivät kerro sinulle

KOSKA kirkot ovat sinulle tuttuja, tiedät niiden usein puhuvan jäsenilleen Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja elämästä kuoleman jälkeen. Ehkä olet kuullut niissä puhuttavan myös erilaisista yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä sekä sen tarpeellisuudesta, että maailman pitäisi muuttua.

Mutta oletko tiennyt, että on olemassa elintärkeitä asioita – asioita, jotka vaikuttavat onnellisuuteesi ja hyvinvointiisi – joita kirkot eivät kerro sinulle? Katsahdus eräisiin kirkon opetuksiin paljastaa, mitkä ovat näitä asioita.

JUMALA JA JEESUS KRISTUS

Olet ehkä kuullut pappien sanovan, että Jeesus on Jumalan Poika. Mutta oletko samalla kuullut heidän puhuvan ”yhdestä Jumalasta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä”? Koska tämä ilmaus sisältyy Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenyyden perusvaatimuksiin, niin monet kirkon jäsenet ovat kuulleet puhuttavan Jumalasta tällaisin sanoin.

Kirkot käyttävät yleensä sanaa ”kolminaisuus” esittäessään näkemyksensä Kristuksen suhteesta Jumalaan. Tapa, jolla kirkot määrittelevät kolminaisuusopin, saattaa vaihdella. Voisithan kysyä papiltasi, mitä sinun kirkkosi opettaa siitä. Athanasiuksen uskontunnustus, jonka ajatellaan olevan 5. vuosisadalta, esittää sen näin:

”Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat sama Jumala, yhdenvertaiset kunniassa, yhdenvertaiset iankaikkisessa majesteetissa. . . . Iankaikkinen on Isä, iankaikkinen on Poika, iankaikkinen on Pyhä Henki. . . . Niin myös kaikkivaltias on Isä, kaikkivaltias on Poika, kaikkivaltias on Pyhä Henki.” – Katekismus ja tietolipas (1972), s. 94, 95.

Uskotko sinä näin – että Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ovat sama olemukseltaan, voimaltaan ja iankaikkisuudeltaan? Useimmat kirkot opettavat näin, mm. luterilainen ja roomalaiskatolinen kirkko. John J. Moment kirjoitti Athanasiuksen uskontunnustuksesta kirjassaan We Believe (Me uskomme): ”Sen kaavoihin kangistuneet määritelmät on hyväksytty protestantismiin jatkuvasti enemmän tai vähemmän tietoisesti oikeaoppisuuden normina.”

Jos kysyt papiltasi, niin hän todennäköisesti sanoo kirkkosi uskovan kolminaisuuteen. Mutta onko kirkko koskaan sanonut sinulle, mistä tämä oppi on peräisin? Saatat hämmästyä saadessasi tietää sen.

New Catholic Encyclopedia (Uusi katolinen tietosanakirja) sanoo kolminaisuudesta: ”Se ei ole, niin kuin olemme jo nähneet, suoranaisesti ja välittömästi Jumalan sanaa.” (14. osa, s. 304) Raamatussa ei mainita sanaa ”kolminaisuus” eikä kolminaisuusoppiakaan. Se muodostettiin kauan Jeesuksen ja hänen apostoliensa kuoleman jälkeen. Milloin?

Vuosisatoja myöhemmin kirkolliskokouksissa. Teologit tietävät tämän. Esimerkiksi erään luterilaisen seminaarin professori N. Leroy Norquist selitti kirjoittaessaan lehdessä The Lutheran (Luterilainen): ”Miehet, jotka laativat [kolminaisuuden], tarkoittivat sen välineeksi, jota käytetään kerettiläisiä vastaan. Taistellessaan kerettiläisyyttä vastaan he kokeilivat sanoilla, terävillä ilmaisuilla, kunnes olivat määritelleet kolminaisuuden kolmen ’persoonan’ välisen suhteen.” Oletko tiennyt tämän?

Eräs sen uskon kannattaja, että Jeesus oli ollut olemassa ikuisesti, löi Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 kasvoihin muuatta kirkon edustajaa, joka ei hyväksynyt tätä vasta muodostettua käsitystä. Keisari Konstantinus ratkaisi tässä kirkolliskokouksessa asian tämän mielipiteen hyväksi ja teki siten mahdolliseksi, että kirkko hyväksyi sen. Onko sinun kirkkosi koskaan kertonut sinulle, että Konstantinus oli siihen aikaan kastamaton pakana, joka murhasi poikansa, toisen vaimonsa ja useita muita sukulaisiaan? Tämä on historiallinen tosiseikka.

Onko kirkkosi myöskään milloinkaan sanonut sinulle, että Raamattuun uskovat kristityt vastustivat kolminaisuusoppia? Nuo varhaiset Raamattuun uskovat lainasivat Markuksen 13:32:ta, missä sanotaan: ”Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.”a He kysyivät: ’Miten Isä ja Poika voivat olla samaa olemusta ja Isä kuitenkin tietää asioita, joita Poika ei tiedä?’ Historioitsijat sanovat, että kolminaisuuden laatijat olivat täysin avuttomia tämän raamatunpaikan edessä.

Mutta Markuksen 13:32 ei ole ainoa tällainen raamatunpaikka. Jeesus Kristus tunnusti kerran toisensa jälkeen alamaisuutensa Isälle. Kuuletko milloinkaan luettavan näitä hänen sanojaan kirkossa? Jeesus sanoi esimerkiksi: ”Isä on minua suurempi.” (Joh. 14:28) Ja osoittaen edelleen alamaisuutta Isälleen hän rukoili: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42) Raamattu sanoo myös, että Jumala on ”iankaikkisesta iankaikkiseen” mutta että Jeesus on ”esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa” ja ”Jumalan luomakunnan alku”. – Ps. 90:2; Kol. 1:15; Ilm. 3:14.

Teologit ovat tietoisia näistä raamatunkohdista, vaikka niitä ei painotettanekaan kirkoissa. Niinpä professori Martin Werner Bernin yliopistosta sanoo teoksessaan The Formation of Christian Dogma (Kristillisten opinkappaleitten muodostuminen) vuodelta 1957: ”Joka kohdassa, missä Uudessa testamentissa otetaan tarkasteltavaksi Jeesuksen suhde Jumalaan, Isään, olkoonpa kysymyksessä hänen ilmaantumisensa ihmiseksi tai hänen messiaaninen asemansa, se käsitetään ja esitetään ehdottomasti alempiarvoiseksi.”

’Kirkot eivät siis kerro meille näitä asioita’, sanonet. ’Mitä väliä sillä oikeastaan on? Miten se vaikuttaa minun onnellisuuteeni ja hyvinvointiini?’

Se vaikuttaa, koska Jeesus sanoi: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Jos et tunne tosi Jumalaa – että Hän on ylempi ja eri persoona ja selvästi toinen kuin Jeesus Kristus – niin et voi palvoa Jumalaa tavalla, jonka hän hyväksyy. Ja iankaikkisen elämän saamisemme onnellisuudessa Hänen uudessa asiainjärjestelmässään riippuu siitä, että tunnemme täsmällisesti ainoan tosi Jumalan ja palvomme häntä oikein.

ELÄMÄ KUOLEMAN JÄLKEEN

Harkitsehan toista kirkkosi oppia. Mitä se sanoo kuolemasta ja ylösnousemuksesta?

Kirkot opettavat yleisesti, että meillä on kuolematon sielu ja että sielu erkanee ruumiin kuollessa jatkaen tietoista erillistä olemassaoloa. Siksi ne sanovat, että kuolema on ”siirtymistä” eli niin kuin muuan pappi asian esitti: ”Kuolema on vain elämän avarampaa jatkumista.” He sanovat, että ylösnousemus tapahtuu, kun erillinen sielu lopulta yhtyy jälleen ruumiiseen. Mutta jos kirkkosi opettaa näin, niin se ei ole sanonut sinulle, mitä Raamattu sanoo.

Otahan oma Raamattusi. Etsi siitä Hesekielin 18:4, missä sanotaan: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Onko sinun pappisi lukenut milloinkaan tätä raamatunkohtaa sinulle tai saman luvun 19. jaetta, joka sanoo samoin? Etsi nyt Saarnaajan 9:5, 10 ja lue: ”Kuolleet eivät tiedä mitään, . . . ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [Šeolissa eli haudassa], jonne olet menevä.” Oletko koskaan kuullut tätä luettavan kirkossa?

Mutta tietävätkö papit Raamatun opettavan, että sielu ei ole kuolematon? Kyllä monet tietävät. Esimerkiksi katolinen pappi Anthony Kosnik selitti: ”Raamatussa ihmistä ei koskaan esitetä ’ruumiin ja sielun’ yhdistelmäksi. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa ihmistä pidetään aina yhtenä kokonaisuutena. . . . Lisäksi tämän ruumiin ja sielun kokonaisuuden katsottiin olevan olennaisesti kuolevainen. . . . Ei ole mitään kuolematonta sielua, joka jäisi eloon ja jatkaisi olemassaoloaan.” Ja Helsingin hiippakunnan piispa Aimo T. Nikolainen sanoo: ”Toisin kuin kreikkalaisessa dualistisessa filosofiassa, jossa sielu ruumiin vastakohtana merkitsee ihmisen arvokkaampaa, kuolematonta osaa, Raamattu ei puhu siitä, että ihmisellä on sielu, vaan siitä, että hän on sielu.” (Kirkko Suomessa, s. 383) Kirkot opettavat kuitenkin yleensä sielun kuolemattomuutta.

Toisaalta Raamattu esittää sen lohdullisen toivon, että ne tiedottomana kuolemassa olevat, jotka ovat Jumalan lunastusvarauksen alaisia, herätetään jälleen eloon. ”On oleva ylösnousemus . . . sekä vanhurskasten että vääräin”, lupaa Raamattu. (Apt. 24:15; Joh. 5:28, 29) Tosiaan totuuden tunteminen kuolleista ja ylösnousemuksesta on tärkeä. Se voi vapauttaa meidät vaarallisista harhakäsityksistä. – Joh. 8:32.

KRISTITYN NÄKEMYS POLITIIKASTA

Mutta nämä Raamatun opit eivät ole ainoa tiedonala, joka on sinulle elintärkeä. Millainen näkemys sinulla pitäisi kristittynä olla maailman asioihin sekaantumisesta?

Monet papit ja saarnaajat kannustavat seurakuntiaan sekaantumaan niihin. Ei ole kauan siitä, kun esimerkiksi eräs katolinen pappi, joka itse on poliittisessa virassa, sanoi: ”Kirkkojen pitäisi alituisesti vahvistaa politiikan osaa.” Kannustaako sinun kirkkosi sellaiseen? Oletko sinä henkilökohtaisesti yhtä mieltä tämän näkemyksen kanssa?

Onko kirkkosi kertonut sinulle Jeesuksen Kristuksen näkemyksestä tässä asiassa? Onko pappisi selittänyt esimerkiksi, miten Jeesus suhtautui asiaan, kun eräät henkilöt, jotka totesivat hänen ihmevoimansa, yrittivät saada hänet hallitsemaan heitä? Luemme Raamatusta: ”Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.” – Joh. 6:15.

Kiintoisaa on myös panna merkille, mitä Jeesus sanoi rukoillessaan tosi seuraajiensa edestä: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” Kun Jeesukselta tiedusteltiin hänen kuninkaanvaltaansa, hän vastasi roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.” – Joh. 17:16; 18:36.

Onko sinun pappisi näyttänyt sinulle nämä lausunnot ja Jeesuksen esimerkin? Onko hän selittänyt Jaakobin 4:4:ssä olevan periaatteen, jossa sanotaan: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen”?

Miten varhaiskristityt suhtautuivat uskonnon sekoittamiseen politiikkaan? Kirja Christianity and the Roman Government (Kristinusko ja Rooman hallitus) huomautti:

”Kristityt olivat muukalaisia ja pyhiinvaeltajia ympärillään olevassa maailmassa; heidän kansalaisuutensa oli taivaassa; valtakunta, jota he odottivat, ei ollut tästä maailmasta. Siitä seurannut kiinnostuksen puute julkisiin asioihin tuli näin ollen alun pitäen olemaan kristillisyyden huomattava piirre.”

Jos näin ollen kirkkosi väittäessään olevansa kristillinen kehottaa sinua sekaantumaan politiikkaan, niin sinulle ei ole kerrottu Jeesuksen Kristuksen ja hänen alkuperäisten opetuslastensa asennetta tässä suhteessa. ’Mutta miten ihmisen pulmat voidaan ratkaista, jolleivät ihmiset ”sekaannu” niihin?’ sinä saatat kysyä.

JUMALATON JÄRJESTELMÄ ON LOPPUVA

Ehkä pappisi tai saarnaajasi kehottaa sinua sekaantumaan yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin, koska hän uskoo, että Jumala on jättänyt ihmisen ratkaistavaksi omat pulmansa. Jos näin on, niin tässä on jälleen jotain tärkeää, mitä kirkkosi ei kerro sinulle. Harkitsehan, mitä Raamattu sanoo Danielin 2:44:ssä:

”Taivaan Jumala [on] pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.”

Kuulostaako tämä siltä, että ihminen tulisi panemaan kuntoon omat asiansa? Sehän merkitsee todellisuudessa sitä, että Jumalan itsensä perustaman taivaan Valtakunnan hallitus ’tekee lopun’ kaikista maallisista poliittisista järjestelmistä.

Mutta mitä tapahtuu ihmisen poliittisten järjestelmien poistamisen jälkeen? Tapahtuuko maan ja kaiken siinä olevan elämän hävittäminen tulella? Jos kirkkosi on ohjannut sinua uskomaan näin, niin on jotain muutakin, mitä se ei ole kertonut sinulle. Mitä se on?

VANHURSKAS UUSI ASIAINJÄRJESTELMÄ

Danielin 2:34, 35:ssä kuvataan Jumalan valtakunta, joka hävittää maalliset poliittiset järjestelmät, ”kivenä”, josta sen jälkeen ”tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan”. Sen tähden maa ei ainoastaan säily sen tuomion toimeenpanossa, jonka Jumala toteuttaa ihmishallituksia vastaan, vaan myös saa iloita Jumalan hallituksen laajenemisesta ympäri maapallon. Sitähän Jeesus opetti opetuslapsensa rukoilemaan ”Herran rukouksessa” sanoen: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:10) Oletko tiennyt tämän? Raamattu esittää Ilmestyksen 21:3–5:ssä välähdyksen siitä, millaiset olosuhteet tulevat olemaan, kun ’Jumalan tahto tapahtuu maan päällä’:

”Minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.’ Ja valtaistuimella istuva [Jumala] sanoi: ’Katso, uudeksi minä teen kaikki.’”

Haluaisitko sinä elää tuossa ihastuttavassa uudessa asiainjärjestelmässä? Raamatun ennustukset osoittavat, että se tulee todellisuudeksi tämän sukupolven aikana. (Matt. 24:3–14, 34; vrt. Ilm. 6:1–8.) Onko sinun kirkkosi selittänyt, mitä sinun täytyy tehdä varjeltuaksesi nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän hävityksessä tuohon uuteen järjestelmään? Sitä koskevat Jumalan vaatimukset löytyvät vain Raamatusta.

Jos olet aidosti kiinnostunut siitä, mitä Raamattu opettaa, niin Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään. He tarjoutuvat tutkimaan omaa Raamattuasi kanssasi ilmaiseksi kotonasi tai jossain muussa sopivassa paikassa. Sinä olet myös tervetullut heidän valtakunnansaliinsa, missä käsitellään todella raamatullisia asioita muutamia kertoja joka viikko. Näissä kokouksissa ei kerätä kolehtia. Kutsumme sinut katsomaan itse, vallitseeko näiden ihmisten keskuudessa lämmin toveruus ja rakkaus, jonka Jeesus sanoi ilmaisevan tosi seuraajansa. (Joh. 13:35) Tule pian!

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 389]

ONKO SINUN KIRKKOSI SANONUT SINULLE, ETTÄ JEESUS ON KAIKKIVALTIAS JUMALA?

Jos on, niin se ei ole sanonut sinulle totuutta. Raamattu sanoo:

”Jumala on Kristuksen pää.” ”Poikakin alistetaan [Jumalan] valtaan.” – 1. Kor. 11:3; 15:28.

Jeesus itse sanoi:

”Isä on minua suurempi.” – Joh. 14:28.

ONKO KIRKKOSI SANONUT SINULLE, ETTÄ SIELU EI VOI KUOLLA?

Jumalan sana sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” – Hes. 18:4, 19.

Ja Jeesuksesta Kristuksesta Raamattu sanoi profeetallisesti: ”Hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan.” – Jes. 53:12.