Suuri puolestapuhuja – kuka hän on?
KAIKKEUDESSA on suuri puolestapuhuja. Hänellä on suunnaton voima ja valta. Jos tunnustat hänen asemansa, niin se voi johtaa sinut nauttimaan ikuisesta tulevaisuudesta. Kuka tämä puolestapuhuja on?
Apostoli Johannes esitteli hänet evankeliuminsa alkusanoissa. Johannes kutsui häntä, josta oli tullut ihminen Jeesus Kristus, ”Sanaksi” (kreikaksi logos). Apostoli kirjoitti: ”Alussa oli sana [ho logos], ja Sana oli Jumalan [ton theón, akkusatiivisija sanoista ho theòs] tykönä, ja Sana oli Jumala [theòs].” – Joh. 1:1, Kirkkoraamattu.
Merkitseekö tämä sitä, että ”Sana” on Kaikkivaltias Jumala, että hän on kristikunnan kolminaisuuden ”toinen persoona”? Näin uskovat miljoonat ihmiset. Onko sinullekin opetettu näin? Tiedätkö, mihin tämä uskomus perustuu?
Katsokaamme Britannica-tietosanakirjassa (Encyclopædia Britannica, 1974:n painos, Micropædia, VI osa, s. 302) olevaa lausuntoa: ”Jeesuksen samastamista logoksen kanssa, mikä on epäsuorasti mainittu useissa kohdissa Uudessa testamentissa mutta aivan erityisesti neljännessä evankeliumissa, kehitettiin edelleen varhaiskirkossa, mutta enemmän kreikkalaisten filosofisten ajatusten kuin Vanhan testamentin aiheitten perusteella [kursivointi meidän].”
Pane merkille, että kreikkalainen filosofia antoi perustan logosta eli ”Sanaa” koskeville ajatuksille. Eikö tämä herätä kysymyksiä Jeesusta Kristusta koskevien yleisten uskomusten paikkansapitävyydestä? – Kol. 2:8.
Totuuden tunteminen ”Sanasta” ei ole pelkästään teoreettisesti kiinnostava asia, vaan sillä on merkitystä myös ikuiselle tulevaisuudellemme. Tämä käy ilmi Jeesuksen sanoista: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3, KR) Tällainen Jumalan ja Kristuksen tunteminen merkitsee heidän tuntemistaan persoonina ja hyvästä suhteesta nauttimista heidän kanssaan. Se, jolla on vääristynyt näkemys siitä, kuka Jeesus on ja mikä asema hänellä on suhteessa Isäänsä, ei selvästikään tunne Isää eikä Poikaa. Me tarkastelemmekin sen tähden kiinnostuneina, mitä Raamattu eikä kreikkalainen filosofia paljastaa siitä, kuka ”Sana” on.
MISSÄ MERKITYKSESSÄ JUMALA?
Johanneksen 1:1 sanoo, että ”Sana oli Jumalan tykönä”. (KR) Tämä lausunto ilmaisee, että kysymyksessä on kaksi persoonaa – Sana ja Jumala. Missä merkityksessä Sana on sitten ”Jumala”? Vastaus tähän kysymykseen selviää, kun tarkastelemme, millä tavalla sanaa ”Jumala” käytetään Raamatussa.
Psalmi 8:6 sanoo: ”Sinä [Jehova] teit hänestä [ihmisestä] lähes jumal’olennon.” Tässä tapauksessa sana ”jumal’olennon” on käännetty heprealaisesta sanasta ’elohím, joka tekstiyhteydestä riippuen merkitsee ’jumalia’ tai ’Jumalaa’. Tässä ”jumal’olennoksi” kutsuttu tarkoittaa enkeleitä, koska Psalmi 8:6 kuuluu Heprealaiskirjeen 2:7:ään lainattuna näin: ”Sinä teit hänet vähän enkeleitä alhaisemmaksi.” Sanaa ”jumala” sovelletaan ihmisiinkin, kuten esimerkiksi Psalmissa 82:1–6, jossa viitataan ihmistuomareihin, jotka eivät ole jakaneet oikeutta ”jumalina”. Tällaiset viittaukset enkeleihin ja ihmisiin ”jumalina” ilmaisivat heidän olevan ”mahtavia” (tai pitävän itseään sellaisina). Enkelit olivat myös Jumalan edustajia, ja siksi ihmiset kutsuivat heitä ”Jumalaksi”. – Tuom. 13:21, 22.
Eikö ole aivan oikein soveltaa tätä sanaa Jumalan Esikoispoikaan, kun otamme huomioon ”Jumala”-sanan tällaisen käytön? Varmasti, sillä onhan tämä Poika todella ”mahtava” sekä Jumalan edustaja. (Joh. 17:8) Kun Johanneksen 1:1 sanoo Jeesusta ”Jumalaksi”, niin ei siis ole todellakaan mitään perustetta päätellä hänen olevan kolmiyhteisen Jumalan ”toinen persoona”. Itse raamatunkohta ei sano mitään sellaista. Sanan ”Jumala” soveltaminen tässä ”Sanaan” kiinnittää vain huomion hänen jumalalliseen luontoonsa, siihen että hän oli Jumalan kaltainen, mahtava, ennen ihmiseksi tuloaan. Tämä ilmenee siitä, että alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä ei ole ”Jumalan” edessä määräävää artikkelia lauseessa ”Sana oli Jumala”. Kreikan kielen oppinut Westcott sanookin: ”Se on välttämättä ilman artikkelia [theós eikä ho theós], koska se kuvaa Sanan luontoa eikä ilmaise Hänen Persoonaansa.” – Lainattu sivulta 116 prof. C. F. D. Moulen teoksesta An Idiom Book of New Testament Greek, 1963:n uusittu painos.
ISÄ ON KRISTUKSEN JUMALA
Jos ”Sana” olisi tosiaan kolmiyhteisen Jumalan ”toinen persoona”, niin eikö meidän pitäisi odottaa Raamatun sanovan tämän selvästi? Jos ”Uuden testamentin” Jeesus on ”Vanhan testamentin” Jehova, niin kuin monet väittävät, niin eikö pitäisi olla ainakin yksi raamatullinen viittaus, joka selvästi sanoo Jeesuksen olevan Jehova? Mutta sellaista ei ole. Jeesushan itse tunnusti Isänsä Jumalakseen sanoen Maria Magdaleenalle: ”Minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” – Joh. 20:17, KR.
Näin ollen isä yksin on TOSI Jumala, Korkein, jolle kaikki ovat velkaa palvonnan ja jolle kaikki, Poikakin, ovat syystä alamaisia. Meidän Jumalamme on sen tähden sama, joka on Jeesuksen Kristuksen Jumala. Apostoli Paavali sanoikin uskoville tovereilleen: ”Todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään.” (1. Kor. 8:6) Eikö tämä ilmaise selvän eron Isän ja Pojan välillä asemaan, voimaan ja valtaan nähden?
Isä ja Poika eivät ole tasa-arvoiset, niin kuin kolminaisuusopin kannattajat väittävät. ”Jumala on Kristuksen pää.” (1. Kor. 11:3) Samoin kuin kristityt ovat Kristuksen omaisuutta, niin Kristuskin on Jumalan omaisuutta. Henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti: ”Te . . . kuulutte Kristukselle; Kristus vuorostaan kuuluu Jumalalle.” (1. Kor. 3:23) Viittaisiko tämä ehkä Kristukseen ainoastaan hänen ollessaan ihmisenä maan päällä? Vaikka teologi C. F. Kling on itsekin kolminaisuusopin kannattaja, niin hän selittää seuraavaa näiden apostolin sanojen johdosta: ”Kuulumalla Kristukselle me kuulumme välillisesti Jumalalle . . . Täten on toisaalta Jumalalle kuulumisemme olennaisesti Kristuksen välittämiä, ja toisaalta taas on esitetty se, mitä on sanottu 11:3:ssa. . . . tämän rajoittaminen ainoastaan hänen inhimilliseen luontoonsa ei ole kuitenkaan asiasta saatavan oikean näkemyksen mukaista. Kyseessä on koko Kristus, eikä vain hänen alennetussa tilassaan vaan myös hänen kirkkauden tilassaan.” – J. P. Lange, Theologisch-homiletisches Bibelwerk.
Kaiken, mitä Pojalla on, hän on todellisuudessa saanut Isältä. Huomaa Jeesuksen omat lausunnot: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän. . . . Sillä Isä ei tuomitse ainoatakaan, vaan hän on antanut kaiken tuominnan Pojalle, . . . Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.” (Joh. 5:19–27) ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matt. 28:18) Siihen sisältyy kuninkaallinen valta, mikä ilmenee Danielin 7:13, 14:stä, joka kuuluu näin: ”Taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä.”
Suoritettuaan tuhatvuotisen työnsä kuninkaana ihmiskunnan hyväksi Jeesus Kristus ”luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen”. Kuten Raamattu osoittaa selvästi, hän ”itsekin alistuu Hänen alaisuuteensa, joka alisti hänen alaisuuteensa kaiken, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle”. (1. Kor. 15:24–28) Poika on siis ilmeisesti kiitollisuudenvelassa kaikesta isälleen ja tunnustaa oikeudenmukaisesti sen tosiasian. Hän ei ole tasavertainen Isänsä kanssa.
”ALUSSA”
Kielelliseltä kannalta katsoen se, että ”Sana” on ”Jumalan Poika”, viittaa alkuun, koska poika on aina isäänsä nuorempi. Tässä tapauksessa Isä on ollut aina olemassa. Henkeytetty psalmista selitti hänestä: ”Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.” (Ps. 90:2) Voidaanko sanoa näin Pojasta, kun juuri tämä nimitys ilmaisee toisin? Jos olisi siten, niin pitäisi olla jokin viittaus siihen, että ”poika” käytettynä ”Esikoispojan” merkityksessä ei todellisuudessa merkitsekään ”poikaa”. Onko olemassa todistusta tästä? Vai onko toisaalta raamatullisia lausuntoja, jotka viittaavat selvästi aikaan, jolloin Poikaa ei ollut olemassa?
Ilmestyksen 3:14:ssä (KR) Pojan sanotaan olevan ”Jumalan luomakunnan alku”. Monet väittävät tämän merkitsevän, että Poika oli luomisen Alkuunpanija eli Aikaansaaja. Mutta tämä raamatunkohta ei sano niin. Jopa jotkut kolminaisuusopin kannattajatkin myöntävät tällaisen selityksen olevan väärä.
Teologi Albert Barnes sanoo siitä kreikkalaisesta sanasta, joka on käännetty sanalla ”alku”: ”Tämä sana viittaa sopivasti jonkin alkamiseen, ei sen aloittajaan, ja ilmaisee sopivasti ensi sijaa ajassa ja arvossa, mutta ei ensi sijaa minkään olemassaoloon saattajana. . . . Tätä sanaa ei sen tähden tavata tekijän merkityksessä, osoittamassa, että joku on jonkin alku siinä mielessä, että hän olisi aiheuttanut sen olemassaolon.” – Barnes’ Notes on the New Testament, s. 1569.
Tämä teologi tunnustaa sen jälkeen, että Ilmestyksen 3:14 voisi oikeastaan merkitä sitä, että Kristus luotiin, sanoen: ”Jos olisi osoitettu toisista lähteistä, että Kristus oli todella luotu olento ja ensimmäinen, jonka Jumala oli tehnyt, niin ei voida kieltää, että tämä kielenkäyttö ilmaisisi oikeastaan tämän tosiasian.”
Koska hän on kolminaisuusopin kannattaja, niin hän ei hyväksy tätä tosiasiaa, vaan väittää toisten raamatunpaikkojen todistavan, että Jeesus on itse Luoja, luomaton, ikuinen. Tämä teologi selittää sen tähden Ilmestyksen 3:14:n merkitsevän, että Kristus on ”Jumalan luomakunnan alku”, koska hän on luomakunnan Ruhtinas eli Pää. Tutkikaamme siis tätä näkemystä niiden raamatunkohtien valossa, joihin hän väittää nojautuvansa. Onko Jeesus todella Luoja?
Kirkkoraamatun mukaan Johanneksen 1:1–3 sanoo: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” Todistaako tämä, että ”Sana” oli itse Luoja? Ei. Miksi ei? Koska luominen suoritettiin hänen kauttaan. Sana oli sen tähden Jumalan välikappale luomistöitten suorittamisessa. Sama ajatus on ilmaistu Kolossalaiskirjeen 1:15, 16:ssa: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen.” – Kirkkoraamattu.
Se, mitä on kirjoitettuna Heprealaiskirjeen 1:2:ssa, ei muuta kuvaa. Poika esitetään jälleen luomisessa käytettynä välikappaleena. Kirkkoraamattu sanoo: ”Näinä viimeisinä päivinä [hän on] puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”
Nämä Johanneksesta ja Kolossalais- ja Heprealaiskirjeestä lainatut kohdat osoittavat näin ollen todellisuudessa, että Poika ei ole itse Luoja eikä tasavertainen Isänsä kanssa. Kuten tekstiyhteys osoittaa, näitä kohtia ei kerrottu sen seikan vahvistamiseksi, että Pojalla oli tai ei ollut alkua, vaan viittaamaan hänen tärkeään asemaansa Jumalan tarkoituksessa. Mutta eivätkö ne kuitenkin anna epäsuoraa todistusta siitä, että Pojalla oli alku? Koska Poika sai asemansa Jumalaltaan ja Isältään, niin oli ilmeisesti aika, jolloin hänellä ei ollut sitä, mitä hän sai. Siis, samoin kuin oli aika, jolloin Pojalla ei ollut sitä, mitä hänen Isänsä antoi hänelle, niin eikö ole voinut myös olla aika, jolloin häntä ei ollut olemassa ja Isä oli yksin?
Johanneksen 1:1:n sanat ”alussa oli Sana” merkitsevät epäsuorasti tätä. Se on aivan eri asia kuin sanoisi, että ’Sana oli aina olemassa’. Sana ”alku” sisältää jo itsessään ajatuksen alkamisesta jolloinkin menneisyydessä. Raamatulliset esimerkit valaisevat tätä. Toisin kuin Sanan, jonka olemassaolo yhdistetään alkuun, Jumalan sanotaan luoneen alussa. 1. Mooseksen kirjan 1:1 sanoo: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” 1. Johanneksen 3:8:ssa mainitaan vielä yksi alku: ”Panettelija on tehnyt syntiä alusta asti [ts. siitä asti, kun hän alkoi kapinoida Jumalaa vastaan].”
Mitä voimme aiheellisesti päätellä lausunnosta ”alussa oli Sana”, kun otamme huomioon sanan ”alussa” tällaisen käytön? Seuraavaa: Se merkitsee, että Sana oli Isänsä luona jonkin aikaa, ennen kuin häntä käytettiin luomistöitten tekemisessä. Kun luominen oli alkanut, niin hän palveli Isänsä Puolestapuhujana eli ”Sanana” kaikkien älyllisten luomusten hyväksi.
Poikana ja Isäänsä alempiarvoisena ”Sana” sai elämän Isältä. Hänellä on kuitenkin ainoana Jumalan suoranaisesti luomana poikana ainutlaatuinen asema. ”Sana” on koko luomakunnassa todella suuri Puolestapuhuja, joka on palvellut Jumalan välikappaleena niiden tuottamisessa, joita hän täten palvelee.
Sinun elämäsi kytkeytyy siihen, että hyväksyt Jeesuksen Kristuksen, mutta et kolmiyhteisen Jumalan ”toisena persoonana”, vaan Jumalan Poikana ja Puolestapuhujana. Apostoli Johanneshan huomautti siitä, mitä hän kertoi Jeesuksen tunnusteoista: ”Nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta teillä uskomisen takia olisi elämä.” – Joh. 20:31.