Syvempää näkemystä uutisiin
Levottomuutta herättäviä kaikuja menneisyydestä
● Jonkin aikaa sitten ilmestynyt englanninkielinen kirja ”Aftermath” saattaa herättää melkoista vihastusta. Se kertoo toisen maailmansodan jälkeen tehdyistä yrityksistä paenneitten natsirikollisten löytämiseksi, jotta heidät olisi voitu asettaa syytteeseen. (Monet heistä olivat paenneet Etelä-Amerikkaan.) Mistä johtuisi mahdollinen vihastus? Kirja-arvostelija Howard M. Kaplan (Sunday Denver ”Post” -lehdessä) sanoo, että se johtuisi pääasiassa ”murskaavista todisteista, joiden mukaan monien korkea-arvoisten natsien pakotie kulki Rooman ja Vatikaanin kautta” kirkon varatessa natsipakolaisille uusia henkilöllisyyspapereita, väärennettyjä passeja ja joskus jopa ”papiston suojeluksen”. Yksi lainattu tietolähde, Luftwaffen mestarilentäjän eversti Hans Rudelin päiväkirja, sanoo: ”Kirkko auttoi monia meistä pääsemään meren taakse.”
Onko tätä vaikea uskoa? Ei kovinkaan vaikea, kun muistamme pappi Edmund A. Walshin Washingtonissa (D.C.) toisen maailmansodan aikana pitämän saarnan. ”New York Times” -lehti selosti sitä 17. helmikuuta 1940 ja sanoi: ”Tri Edmund A. Walsh [katolisesta] Georgetownin yliopistosta . . . hahmotteli tänä iltana Saksan sotilaalliseksi päämääräksi pyhän Rooman valtakunnan uudelleen perustamisen.” Tri Walsh sanoi henkilökohtaisesti kuulleensa natsidiktaattori Hitlerin esittävän juuri tämän päämäärän.
Jeesus Kristus sanoi, että hänen tosi seuraajansa pysyisivät erossa tästä maailmasta eivätkä suinkaan osallistuisi poliittiseen vehkeilyyn. (Joh. 15:17–19; 17:14) Uskonnolliset järjestöt, jotka eivät elä sellaisten Raamatun mittapuitten mukaan, voivat syyttää vain itseään, kun aikaisemmat menettelyt kohdistuvat niihin takaisin bumerangin tavoin ja tuottavat niille häpeää.
Uskonnollisilla kirjoilla menekkiä
● ”Vaikka kirkkojen jäsenmäärä vähenee, uskonnollisiin tarpeisiin vetoavien kirjojen kysyntä lisääntyy suuresti”, sanoo lehti ”The Christian Century”. Muutama vuosi sitten uskonnollisen menekkikirjan vuosimyynti oli 10 000 kappaletta.” Nyt jopa kymmenennellä sijalla klootti[kantisten] luettelossa olevaa myydään yli 75 000 kappaletta.”
Kirjoituksessa sanotaan, ettei kuitenkaan ole mikään ”salaisuus, että kirkossakävijöiden määrä on kaikissa ikäryhmissä vähentynyt kymmenen vuoden ajan ja että jäsenten määrä putoaa joka kuukausi”. Mistä sitten johtuu kiinnostus uskonnollisia kirjoja kohtaan? Eräs toimittaja sanoo, että ”vaikka kaikki instituutiot sellaisinaan ovat sekasorrossa, niin se ei muuta sitä, että ihmiset tarvitsevat julistusta, ohjausta ja opastusta”. ”Todellisuudessa se lisää sitä”, hän sanoo.
Niin, vaikka miljoonat ihmiset eivät luota paljonkaan kristikunnan uskontoihin, he tuntevat silti tarvitsevansa Jumalan ohjausta. Jehovan todistajat pyrkivät auttamaan ihmisiä tämän tarpeen tyydyttämisessä. Pelkästään yhtä heidän kloottikantisista julkaisuistaan, kirjaa ”Totuus joka johtaa ikuiseen elämään”, on levitetty – ei 75 000 – vaan yli 70 000 000 kappaletta 91 kielellä. Ja todistajat tekevät enemmän kuin vain levittävät kirjallisuutta, sillä he johtavat yli 1 350 000 ilmaista raamatuntutkistelua joka viikko ihmisten kodeissa eri puolilla maailmaa.