Syvempää näkemystä uutisiin
Maailma ja vuosi 1975
● Vuonna 1975 ihmiskunta havaitsee selvemmin kuin koskaan aikaisemmin sen kylmän tosiasian, että sen ongelmat ovat todella maailmanlaajuisia – ja että maailmanlaajuiset ongelmat vaativat maailmanlaajuisia ratkaisuja, vähempi ei riitä. ”Science News” -lehti sanoo, että kansainvälisesti tunnettu tiedemiesten ja teollisuusmiesten ryhmä nimeltä ”Rooman klubi” kuvailee tilannetta ”ainutlaatuiseksi”. Miksi? Siksi, että menneet kriisit olivat tavallisesti paikallisia, mutta nykyään ’vain maailmanlaajuinen ratkaisu on riittävä’, ja että vaikka ennen oli aikaa etsiä ratkaisuja ongelmiin, ’nyt tyydyttää vain nopea toiminta’.
Toimittaja Anthony Lewis sanoo samaan tapaan: ”Pelko siitä, että jokin perustavaa laatua oleva muutos on tapahtumassa ihmisen ja luonnon välisessä suhteessa, huoli siitä, että maailman asiat ovat poissa tolaltaan, ei rajoitu elintarvikeongelmaan. Öljyn käyttäminen poliittisena ja taloudellisena aseena, muihin energialähteisiin kohdistuva kysyntä, raju inflaatio suurimmassa osassa maailmaa – kaikki nämä aiheuttavat levottomuutta.” ”Öljy, elintarvikkeet, vauraus, turvallisuus, kaikki on yhteydessä kaikkeen muuhun.” – ”New York Times”, 10.11.1974.
Tunnettu taloustieteilijä Robert L. Heilbroner uskoo, että ’maailma tulee siirtymään kohti uutta yhteiskuntajärjestystä ratkaistakseen ongelmansa’.
Raamattu ennustaa, että kansakunnat päätyvät jonkinlaiseen maailmanlaajuiseen järjestelyyn, joka sallii niiden väittää, että ne ovat löytäneet tien ”rauhaan ja turvallisuuteen”. Mutta se osoittaa, että sellainen järjestely tulee olemaan lyhytaikainen ja että vain Jumalan lupaama uusi järjestys tulee aikaansaamaan toivotun vapautuksen maailmanlaajuisesta ahdingosta. – 1. Tess. 5:1–3, Um; 2. Piet. 3:13.
Naiset, nuoret ja savukkeet
● ”Changing Times” -lehti paljastaa, että erään savukemerkin valmistajat käyttävät 80 miljoonaa dollaria (noin 300 miljoonaa markkaa) edistääkseen myyntiään, joka on lähes 88 miljardia savuketta vuodessa.
Samaan aikaan Amerikan syöpäyhdistys ilmoittaa, että keuhkosyöpä on nyt Yhdysvaltain naisten keskuudessa kolmanneksi yleisin kuolemaan johtava syöpätauti. Arvioidaan, että 63 500 miehen lisäksi keuhkosyöpä tulee vaatimaan 17 600 naisen hengen vuonna 1975. Mikä siihen on syynä? ”Savukkeenpolton jatkuva ja runsas lisääntyminen naisten keskuudessa.”
Nuoret eivät useastikaan ole huolissaan tupakoimisen vaikutuksista, sillä he ajattelevat, että kestää kauan, ennen kuin keuhkot alkavat vaurioitua. Mutta ”Science News” -lehti (2.11.1974) kertoo äskeisestä tutkimuksesta, joka ”osoittaa nyt ensimmäisen kerran, että nuorten tupakoitsijoitten keuhkot ovat jo vaurioituneet”. Tutkijat havaitsivat koeryhmästä, joka koostui keski-iältään 25-vuotiaista tupakoitsijoista, että kaikilla oli vaurioita, jotka voivat olla ”vakavampien anatomisten vaurioitten edeltäjiä”. Mikä olisi parannuskeino? Lopettaa nyt, kun vielä on toivoa, että vauriot voivat parantua.
Niin kuin niin monissa muissakin asioissa, tässäkin henkeytetty sananlasku osoittautuu todeksi, kun se sanoo: ”Hullut kuolevat mielettömyyteensä.” – Sananl. 10:21.
Islamin bairam ja joulu
● Islamin tärkein pyhä kausi ramadan päättyy kolmipäiväiseen juhlaan, jonka nimi on bairam. Yhtäläisyydet kristikunnan joulun kanssa ovat huomattavia: lahjojen antaminen, juhliminen ja ilonpito. Mutta kiusallisiakin yhtäläisyyksiä on. ”New York Times” -lehdessä julkaistu Kairosta Egyptistä tullut uutinen puhuu ”mielettömistä ostosten tekemisen ja yli varojensa elämisen päivistä” ja sanoo, että ”bairam niin kuin joulukin voi . . . olla raskas taloudellinen taakka, joka saattaa monet vanhemmat vaikeuksiin”. Kairolaiset sanomalehdet ovat julkaisseet satoja kirjeitä, joissa esitetään valituksia ”hinnoista, voittoa tavoittelevista kauppiaista ja mustasta pörssistä”.
Paavi nolasi piispat
● Roomassa äskettäin pidetty kuukauden kestänyt katolisten piispojen synodi esitti useita ehdotuksia, joista useimmat paavi Paavali VI hylkäsi. Yksi tärkeä esitys vaati piispojen suurempaa osallisuutta kirkon hallintoon eli paavin johtoaseman vastaista ”kollegiaalisuutta”. Päättäjäisistunnossa paavi puhui toistuvasti ja painokkaasti hänelle ’määrätystä’ tehtävästä ”paimentaa karitsoitaan ja lampaitaan”. Kaikkia piispojen tekemiä johtopäätöksiä pidettäisiin vain paaville osoitettuina ’neuvoina’, ja paavi pysyisi kirkon virallisena johtomiehenä kautta maailman. Lausuessaan ajatuksensa puheesta Rhodesiasta tullut piispa sanoi: ”Paavi sanoi: ’Minua ei ole nimitetty Herran ensimmäiseksi palvelijaksi johtaakseni Rooman valtakunnan loppuselvitystä.’ Paavi puhui kuin johtaja: ’Minä olen johdossa, ja olen hyvin kiitollinen teille avusta, mutta teen päätökset itse.’”
Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen keskuudesta ei kukaan tullut Kristuksen Jeesuksen tilalle Jumalan ”ensimmäiseksi palvelijaksi”, ei Pietari eikä kukaan muukaan apostoli, kuten Apostolien tekojen kirja Raamatussa selvästi osoittaa. Sen sijaan kristillistä seurakuntaa johti miesten, apostolien ja vanhinten, ryhmä, ja he kohtelivat toisiaan veljinä. – Apt. 6:1–6; 8:14; 15:4–22; 21:18–25; huomaa myös Gal. 2:1, 2, 6–9.
Varhaiskristityt välttivät myös saastuttamasta puhdasta palvontaansa pakanallisilla tavoilla ja menettelyillä. (2. Kor. 6:14–18) Paavin lausunto, joka käsitteli afrikkalaisten piispojen pyyntöjä, joiden mukaan roomalaiskatolinen palvonta tulisi sopeuttaa paikallisiin kulttuurioloihin, näytti olevan sopusoinnussa tämän kanssa. Hän näet sanoi kristillisestä uskosta: ”Pietari ja Paavali eivät muuttaneet sitä sopeuttaakseen sen juutalaiseen, kreikkalaiseen tai roomalaiseen maailmaan.” Mutta nämä sanat ovat jyrkässä ristiriidassa katolisen kirkon menneen ja nykyisen historian tosiasioiden kanssa. Tunnettu 19. vuosisadalla elänyt kardinaali Newman, joka kirjoitti katolisen kirkon historiasta, sanoi, että ”kirkon hallitsijat olivat varhaisista ajoista lähtien valmistautuneet, jos tilaisuus tulisi, omaksumaan väestön vallitsevat menot ja tavat tai jäljittelemään niitä tai pyhittämään ne”. Hän luetteli monia kirkollisia tapoja ja pyhäpäiviä ja sanoi, että ne olivat ”kaikki pakanallista alkuperää ja pyhitetyt niiden omaksumisella kirkkoon”. (”Essay on the Development of Christian Doctrine”, s. 355, 371, 373) Kukaan latinalaisessa Amerikassa tai Aasiassa matkustava ei voi olla huomaamatta, kuinka paikalliset pakanalliset menot ja tavat on noissa maissa sulautettu katolilaisuuteen.