Syvempää näkemystä uutisiin

Voittoko rikollisuudesta?

● Vuonna 1972 Yhdysvallat iloitsi siitä, että ensi kerran seitsemääntoista vuoteen rikollisuuden ilmoitettiin vähentyneen. Kahden prosentin vähennys innosti puhumaan ’rikollisuutta vastaan käytävän sodan voittamisen’ alusta. Mutta puhe voitosta lakkasi, kun viime vuoden tilastot saatiin lasketuiksi. Vakavat rikokset – sellaiset kuin murha, raiskaus, törkeä pahoinpitely, murtovarkaus ja autovarkaus – olivat lisääntyneet 5 prosenttia vuoden 1973 aikana. Se merkitsee sitä, että rikoksia tapahtui yli 6 100 000, noin 19 400 rikosta vuoden jokaisena päivänä.

Nyt osoittaa äskeinen selonteko, jonka on julkaissut liittovaltion lainvalvontakysymyksiä käsittelevä avustuselin (Law Enforcement Assistance Administration) ja väestönlaskentatoimisto, pulman olevan mammuttimaisempi kuin poliisin tiedot osoittivat. Selonteko paljastaa, että ilmoitettujen rikosten määrä ja tapahtuneiden rikosten määrä ovat kaksi eri asiaa. New Yorkissa, Los Angelesissa, Chicagcssa ja Detroitissa tapahtuu todellisuudessa kaksi kertaa niin monta vakavaa rikosta kuin on ilmoitettu. Philadelphiassa oli rikosten määrä viisi kertaa niin suuri kuin poliisin merkinnät osoittivat.

Voivatko uudet lait, suuremmat poliisivoimat ja uudet paljastusmenetelmät rikosten ehkäisemiseksi muuttaa suuntausta? Eivät, koska rikollisuus, kuten eräs ”The Wall Street Journal” -lehden pääkirjoitus sanoi, on ”yhteiskunnan luonteen, asenteitten ja uskomusten ulkonainen ilmaus”. Tämän osoittaa se, että oletettujen ”rehellisten” työntekijäin vuosittain varastamien tavaroitten arvo nousee 70 kertaa suuremmaksi kuin suoranaisten rikollisten varastamien tavaroitten arvo! Tarvitaan täysin uusi yhteiskunta – joka perustuu Jumalan rakastamiseen ja lähimmäisen rakastamiseen – jotta rikollisuus voitaisiin voittaa. Sitä merkitsee tälle kiertotähdelle lupaus tulevista ’uusista taivaista ja uudesta maasta [uudesta maanpäällisestä yhteiskunnasta], joissa vanhurskaus asuu’. – 2. Piet. 3:13.

Toisaalla jännityksen laukeamista

● Puhe jännityksen laukeamisesta tuo yleensä mieleen Yhdysvaltain diplomaattiset neuvottelut kommunistisen Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa. Mutta toisetkin neuvottelut jännityksen laukaisemiseksi ovat pysytelleet näiden poliittisten kansojen neuvottelujen rinnalla.

Tämä toinen jännityksen laukeaminen on kehittymässä Vatikaanin ja kommunistimaitten välillä erityisesti Itä-Euroopassa. Se alkoi vuonna 1963, kun paavi Johannes XXIII otti vähän ennen kuolemaansa vastaan Neuvostoliiton pääministerin Nikita Hruštševin tyttären ja vävyn. Sen jälkeen Vatikaani on ottanut vastaan sellaisten johtajien kuin Neuvostoliiton presidentin Nikolai Podgornyin (vuonna 1967) ja Romanian presidentin Nicolae Ceausescun vierailut. Se on neuvotellut sopimuksista kommunistisen Tšekkoslovakian, Unkarin ja Puolan kanssa ja vaihtanut lähettiläitä Jugoslavian kanssa. Kolme pappia, jotka oli erotettu Unkarissa, koska he liittyivät kommunistiseen parlamenttiin, asetettiin jälleen virkaan vuonna 1971.

Sitten otettiin tämän vuoden helmikuussa jälleen suuri askel, kun paavi Paavali poisti kommunismin vastaisen kardinaalin Mindszentyn Unkarin kirkon päämiehen asemasta. Kuten italialainen sanomalehti ”Il Messaggero” ilmoitti, tämä teko suoritettiin, jotta poistettaisiin ”pääeste suhteitten kehittymiseltä paavinistuimen ja . . . [Unkarin] kommunistisen hallituksen välillä”. Vatikaanin lähteet odottavat diplomaattisten lähestymisyritysten marxististen hallitusmiesten puoleen jatkuvan.

Kaikki tämä ilmaisee, että on tehty melkoinen kuperkeikka siitä, mitä oli neljännesvuosisata sitten, jolloin Pius XII julisti kirkonkirouksen kaikille ”ateistisille kommunisteille”. Samoin kuin luopio-Israel muinoin Vatikaani ojentelee nyt ”tuntosarviaan” moniin suuntiin toivoessaan turhaan löytävänsä turvallisuuden. – Hoos. 7:11; Hes. 16:26, 28, 29.

Rahojen saaminen riittämään

● Vuonna 1937 tarvitsi tavallinen yhdysvaltalainen nelihenkinen perhe noin 30 dollaria viikossa elinkustannuksiinsa tuona vuonna suoritetun galluptutkimuksen mukaan. Nyt summa on 152 dollaria. Varsinkin elintarvikkeiden hinnat nousevat jatkuvasti. Samaa ovat kokeneet ihmiset Euroopassa, Japanissa, Kanadassa ja muissa ”edistyneissä” maissa. On tulossa alituisesti harvinaisemmaksi, että pöydässä on lihaa.

Mutta kuinka monet maapallon rikkaimmissa maissa asuvista miljardista ihmisestä huomaavat, että he ruokkivat ja lihottavat karjaansa suunnilleen yhtä suurella viljamäärällä, kuin muut kaksi miljardia ihmistä maan päällä syövät suoraan ravintona?

Mutta ehkä hyvinkin pian meidän kaikkien on ymmärrettävä, että se mitä aiheellisesti pyydämme on, ei ’jokapäiväistä lihapalaamme’ vaan yksinkertaisesti ”jokapäiväistä leipäämme”. (Matt. 6:11) Mutta kun meillä on oikea näkemys, niin jos meillä on ”elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin”. – 1. Tim. 6:8.