Syvempää näkemystä uutisiin

Pyhän vuoden valmisteluja

● Paavi Paavali VI määräsi vuoden 1975 ”pyhäksi vuodeksi”, ja Rooman kaupunki valmistautuu jo ottamaan vastaan odotettuja kuutta ja puolta miljoonaa pyhiinvaeltajaa.

Otsikon ”Miljardisade pyhänä vuonna” alla italialainen sanomalehti ”Corriere della Sera” ennustaa 600–700 miljardin liiran (3 500 000 000 – 4 100 000 000 markan) lisätulojen virtaa Roomassa vierailevilta pyhiinvaeltajilta ja syntyperäisiltä italialaisilta. Nyt pohditaan kysymystä: Ketkä saavat osansa näistä tuloista? Lehti ilmoittaa, että pieni ”kirkkojen keskeinen sota” alkoi loimuta – koska niin monet kirkot halusivat antaa erikoisaneita pyhän vuoden pyhiinvaeltajille. Lopulta antoi Italian episkopaalinen konferenssi luvan ainoastaan neljän paikan Rooman ulkopuolella (Loreton, Pompejin, Assisin ja Padovan) osallistua näiden aneitten antamiseen.

Hotellien omistajat, kauppiaat ja ravintolat tulevat varmasti hyötymään, mutta näidenkin keskuudessa kerrotaan vallitsevan tyytymättömyyttä. Miksi? ”Corriere della Sera” arvioi, että hotelleina toimivat uskonnolliset laitokset tulevat majoittamaan puolet vierailijoista ja ottavat suunnilleen kymmenennen osan kaikista käytetyistä miljardeista liiroista. Pienet kaupat, jotka myyvät uskonnollisia esineitä – rukousnauhoja, medaljonkeja, madonnan, Kristuksen ja pyhimysten kuvia – kohtaavat samanlaisen kirkon kilpailun. Eräs huomattava kauppias huokasi: ”He vievät leivän suustamme . . . Ei ole seurakuntasalia, seurakuntakotia eikä kirkkoa, jolla ei olisi huoneitaan vuokrattavana, myyntikojujaan, jotka ovat täynnä uskonnollisia esineitä ja matkamuistoja. Ne saattavat myydä kaikkea halvemmalla . . . niillä ei ole meidän menojamme: vuokria, veroja, työntekijäin palkkoja eikä vakuutuksia.”

Siihen, että paavi ilmoitti ”pyhän vuoden” olevan vuonna 1975, sisältyy siis ilmeisesti enemmän kuin niiden miljoonien pyhiinvaeltajien hengellinen rakentaminen, joita Rooma odottaa. Muistuu mieleen erään toisen ”pyhän kaupungin” olosuhteet 1 900 vuotta takaperin. Jeesus huomasi ihmisten myyvän kyyhkysiä ja vaihtavan rahaa (ansaitsemismielessä) Jerusalemin temppelissä. Lue hänen sanansa tuosta menettelystä Matteuksen 21:12, 13:sta. Kauppatavara voi olla erilaista nykyään, mutta tilanne on sama.

Kallista uteliaisuutta

● Hiukan yli vuosi sitten päättyi Apollo-avaruusohjelma, johon kuului kuusi miehitettyä lentoa kuuhun. Hinta: 91 miljardia markkaa. Mitä ihmiskunta on todellisuudessa oppinut? Tiedemiehet ovat oppineet tietämään, että monet teoriat olivat vääriä – ensinnäkin kuun kemiallinen rakenne on aivan erilainen kuin maan. Mutta se suuri kysymys, jonka tuon ohjelman toivottiin ratkaisevan, on yhä jäljellä: Minkä tapahtumasarjan avulla kuu muotoutui? Koska tehdyt havainnot eivät sovellu moniin hyväksyttyihin teorioihin, niin eräs ”Wall Street Journal” -lehden seloste teki humoristisen yhteenvedon asioista sanomalla: ”Kuu ei ole siellä, missä sen otaksuttiin olevan – tai jos se on, niin se on tehty vääristä aineksista.” – 25.3.1974.

Samalla viikolla, jolloin tämä lausunto annettiin, Maailmanpankin johtaja Robert McNamara kiinnitti huomion erääseen toiseen asiaan, joka ansaitsee harkintaa. Hänen mainittiin sanoneen, että sadassa ”kehitysmaassa” asuvista kahdesta miljardista ihmisestä ”800 000 000 elää . . . 1,15 markalla päivässä, ja nämä ihmiset pysyvät juuri ja juuri hengissä”. – ”New York Post” 27.3.1974.

Tieteellinen uteliaisuus on johtanut joihinkin hyödyllisiin keksintöihin. Mutta kun punnitsemme asioitten tärkeysjärjestystä maailman olosuhteitten taustaa vasten, niin eikö herää kysymys, pitäisikö ihmiskunnan nyt suoda itselleen näin kalliin uteliaisuuden ylellisyyttä? 1. Kor. 3:19 sanoo hyvällä syyllä: ”Tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.”

Naisten vapautusliikkeen uusi esikuva

● ’Naisten vapautusliikkeellä’ oletetaan olevan uusi esikuva ja kannattaja äskettäisen paavillisen ”Marialis Cultus” -asiakirjan mukaan. Kuka tämä esikuva on? Jeesuksen neitsytäiti Maria. ”Apostolinen kehotus” kuvailee Marian voimakkaaksi naiseksi, jonka esimerkki tukee nyky-yhteiskunnassa liikkeellä olevia ”vapautusvoimia”.

Ilmeisesti Jeesuksen äiti Maria ei ollut ujo, takapajuinen, syrjään vetäytyvä henkilö. (Vrt. Luuk. 1:46–55; 2:41–49; Joh. 2:1–5.) Toisaalta hän eli epäilemättä sopusoinnussa apostoli Pietarin vaimoille antaman kehotuksen kanssa ’olla alamainen miehelleen’ ja pitää kaunistuksenaan ’hiljaista ja rauhaisaa henkeä’, joka ”on Jumalan silmissä kallis”. (1. Piet. 3:1–4) Sanoisitko tämän olevan useimpien nykyajan johtavien naisasianajajien näkemys?