Millaiset vihkiäiset?

ERI maista tulleet uutiset kertovat monenlaisista vihkiäisistä. Esimerkiksi kaksi saksalaista akrobaattia vihittiin, kun he olivat korkealla trapetsilla eräällä torilla. Kaksi taitohyppääjää laskeutui laskuvarjolla maahan, ja heitä seurasi pappi, joka vihki heidät sillä paikalla, johon he laskeutuivat.

Vaikka nämä saattavat olla harvinaisia esimerkkejä julkisuuden tavoittelusta, niin yhä useammat avioliittoon aikovat ovat päättäneet ilmaista jollakin muulla tavoin yksilöllisyytensä. Tällaiset ”individualistit” ovat huomanneet, että monet sovinnaiset häät ovat erittäin kaavamaisia ja kalliita ja että niissä pannaan pääpaino etiketille, johon näyttää liittyvän loputtomasti yksityiskohtia ja tapoihin sidottuja menoja vain vaikutuksen tekemiseksi ystäviin ja sukulaisiin. Epäilemättä sellainen ’komeileva näyttely’ usein vähentää tilaisuuden todellista merkitystä ja nautintoa.

Kuluneen vuosikymmenen aikana on ryhdytty kapinoimaan tällaista menettelyä vastaan ja omaksuttu uusia häätapoja. Niinpä avioituvat usein hylkäävät vakiintuneet tavat ja vanhoillisten iäkkäämpien ihmisten mielipiteet. He saattavat solmia avioliiton vuorenrinteellä, uimarannalla tai luolassa kirkon tai tuomarin virkahuoneen sijasta. He saattavat lukea runonpätkän sen sijaan että toistaisivat tavanomaisen vihkimiskaavan (jäljitellen siten eräässä uudessa elokuvassa esitettyä vihkimistilaisuutta). Lähellä Los Angelesia Kaliforniassa pidetyissä vihkiäisissä eräs pari sanoi näin:

”Minä teen niin kuin haluan, ja sinä teet niin kuin haluat. Minä en ole tässä maailmassa elääkseni sinun odotustesi mukaan. Etkä sinä ole tässä maailmassa elääksesi minun odotusteni mukaan. Sinä olet sinä ja minä olen minä, ja on erinomaista, jos satumme löytämään toisemme.”

Luultavasti et kannata kumpaakaan äärimmäisyyttä. Todennäköisesti olet sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse olla jokaisessa yksityiskohdassa ”etikettisääntöjen” säälittävä orja. Mutta todennäköisesti ajattelet myös, ettei vihkiäisten tulisi olla niin omaleimainen tilaisuus, että se jättäisi huomioon ottamatta toisten tunteet ja halventaisi tilaisuuden olemusta ja arvokkuutta.

Mikä näiden äärimmäisyyksien välillä on sitten järkevä menettely? Kun Jehovan kristityt todistajat suunnittelevat vihkiäisiä, he harkitsevat, mikä on todellisuudessa tarpeellista ja millaiset olisivat kohtuulliset ja arvokkaat vihkiäiset. Sen vuoksi huomioitsijoihin tekee usein syvän vaikutuksen se, mitä he näkevät ollessaan läsnä valtakunnansalissa pidettävissä vihkiäisissä.

RAAMATULLA SUURIN PAINO

Vaikka Jehovan todistajain valtakunnansali on pääasiassa paikka, mihin seurakunta kokoontuu tutkimaan Raamattua, niissä pidetään joskus myös vihkiäisiä.a Tämä on sopivaa, koska Raamattu itse osoittaa, että avioliitto on jumalallinen järjestely. – 1. Moos. 2:24.

Kuten valtakunnansalissa pidettävään tilaisuuteen sopii, siellä pidetään raamatullinen puhe, joka käsittelee avioliiton merkitystä ja aviomiehen ja vaimon etuja ja velvollisuuksia. Rakentavan puheen päätteeksi avioituvat voivat tehdä avioliittolupauksensa tai ilmaista suostumuksensa sen mukaan, mitä paikallinen laki vaatii.

El Salvadorissa ja joissakin muissa maissa avioliittoa ei voi solmia uskonnollisessa rakennuksessa. Siviiliviranomaisen täytyy toimittaa vihkiminen esimerkiksi Alcaldíassa (pormestarin virastossa). Mutta sellaisissa maissa Jehovan todistajat järjestävät usein siviilivihkimisen jälkeen raamatullisen puheen valtakunnansaliin. Vaikkei se olekaan välttämätöntä, niin se on oikein sopivaa. Hääpäivä on onnellista aikaa, ja silloin on myös sopiva aika saada mieleensä avioliiton Alkuunpanijan viisaita neuvoja. – Ps. 119:1.

AVIOLIITTOLUPAUS

Kuten jo mainittiin, maan laki saattaa vaatia morsianta ja sulhasta esittämään julkisen lausunnon eli lupauksen toisten läsnä ollessa, ja Jehovan todistajat noudattavat lakia siinä suhteessa. Mutta sellaisissakin maissa, joissa sitä ei vaadita, avioituvien on usein tapana toistaa avioliittolupaus tai ilmaista suostuvansa siihen.

Aikaisemmin mainitsemamme esimerkki osoittaa, että silloinkin, kun on kysymys avioliittolupauksen tekemisestä, ihmiset pyrkivät ’tekemään niin kuin itse haluavat’. Joskus avioituvat laativat itse oman lupauksensa; toisissa tapauksissa pappi tekee niin. Niinpä eräässä kirkossa pappi ”vihki” kaksi lesbolaista ”niin pitkäksi aikaa kuin rakkautta riittää”. Toinen pastori vihki alastoman pariskunnan ”niin pitkäksi aikaa kuin se teitä huvittaa”.

Virkistävänä vastakohtana tällaisille suuntauksille, jotka halveksivat Jumalan asettamaa aviosäätyä, Jehovan todistajat käyttävät seuraavaa lupausta, jota suositeltiin Vartiotornissa 15. kesäkuuta 1969.

Sulhanen: ”Minä –––– otan sinut –––– aviovaimokseni rakastaakseni ja vaaliakseni sinua sen Jumalan lain mukaisesti, mikä on esitetty Pyhässä Raamatussa kristityille aviomiehille, niin kauan kuin me molemmat elämme yhdessä maan päällä Jumalan avioliittojärjestelyn mukaan.”

Morsian: ”Minä –––– otan sinut –––– aviomiehekseni rakastaakseni ja vaaliakseni ja syvästi kunnioittaakseni sinua sen Jumalan lain mukaisesti, mikä on esitetty Pyhässä Raamatussa kristityille vaimoille, niin kauan kuin me molemmat elämme yhdessä maan päällä Jumalan avioliittojärjestelyn mukaan.”

Mutta liittyykö valtakunnansalissa pidettäviin vihkiäisiin muuta?

ILOINEN, ARVOKAS JA PERSOONALLINEN TILAISUUS

Eräs reportteri sanoi: ”Amerikkalaiset häät ovat heijastus siitä, mitä pääasiassa pidämme tärkeänä: rakkautta ja rahaa, ja siihen liittyy suuri annos romanttisuutta ja paremman aseman tavoittelua.” Ehkä tämä pitää usein paikkansa muistakin maista. Mutta kristityt panevat kaikissa maissa pääpainon vihkiäisten raamatulliseen, hengelliseen puoleen. Tämä puolestaan auttaa heitä olemaan kohtuullisia ja tasapainoisia, antamaan ’järkevyytensä tulla tunnetuksi kaikille ihmisille’. – Fil. 4:5, Um.

Merkitseekö tämä, että kaikki valtakunnansalissa pidettävät vihkiäiset ovat samanlaisia tai että ne ovat synkkiä tai karun yksinkertaisia? Ei lainkaan. Nämä vihkiäiset ovat arvokkaita mutta silti iloisia tilaisuuksia, aivan samoin kuin häät olivat raamatullisina aikoina. (Ps. 45:14–16; Jes. 62:5; Ilm. 19:7, 8) Niissä käytetään usein erikoisvaatetusta, kukkia ja kaunista Raamattuun perustuvaa musiikkia laulukirjasta, josta lauletaan valtakunnansalissa; ja nämä kaikki osaltaan juhlistavat tilaisuutta.

Ja yksilöllinen maku aikaansaa vaihtelua. Raamatullisina aikoina morsian oli kaunistettu erilaisin koristein ja juhlavaattein. (Jes. 49:18; 61:10; Ilm. 21:2) Samoin valtakunnansalissa pidettävissä vihkiäisissä saatetaan havaita vaihtelua siinä suhteessa. Morsiamella voi esimerkiksi olla erityinen hääpuku, tai ehkä hän haluaa sellaisen puvun, joka sopii käytettäväksi myöhemminkin juhlatilaisuuksissa.

Vaihtelua voi olla myös sen suhteen, ketkä ovat mukana varsinaisessa vihkimistoimituksessa. Libanonissa sekä morsiamella että sulhasella on tavallisesti joku hyvä ystävä seurassaan. (Matt. 25:1; Joh. 3:29) Tavallisesti ne, jotka valitaan hyvin läheisiksi tovereiksi tällaiseen onnelliseen tilaisuuteen, ovat hengellisiä veljiä ja sisaria, jotka myös toivovat palvelevansa Jehovaa ikuisesti. Jossakin muualla voi olla tapana, että jompikumpi vanhemmista on hääseurueessa. Mutta ellei laki aseta mitään vaatimuksia tämän suhteen, se, miten pariskunta järjestää tämän puolen häissään, voi olla heidän henkilökohtaisen makunsa mukaista.

Samoin morsiuspari voi suunnitella oman halunsa mukaan muuta häihin liittyvää. Esimerkiksi se, haluavatko he vaihtaa sormuksia, tulla saliin jollakin tietyllä tavalla, haluavatko he nauttia virvokkeita jossakin muualla vihkimisen jälkeen jne., on heidän päätettävissään. He ovat tietoisia paikallisista tavoista, mutta heidän ei tarvitse noudattaa orjallisesti perinteitä.b Tärkeämpää on se, että vihkiäistilaisuus on onnellinen ja arvokas ja että kaikki läsnä olevat nauttivat siitä ja rakentuvat hengellisesti.

KETKÄ VOIVAT KÄYTTÄÄ VALTAKUNNANSALIA?

Jos Jehovan todistajat haluavat solmia avioliittonsa kotona tai jossakin sellaisessa paikassa, missä toimitetaan siviilivihkiminen, niin sitä vastaan ei ole tietenkään mitään sanomista. Mutta jos heitä kiinnostaa vihkiäisten pitäminen valtakunnansalissa, niin heidän tulisi ottaa yhteys niiden kolmen evankeliuminpalvelijan muodostamaan seurakunnan komiteaan, jotka ovat vastuussa sellaisista asioista.

Nämä palvelijat varmistautuvat siitä, että niin sulhanen kuin morsiankin on raamatullisesti vapaa menemään naimisiin ja että he ovat hyvässä asemassa seurakunnassa. He tiedustelevat myös avioon aikovilta, millaiset vihkiäiset he aikovat pitää. Komitean jäsenet ymmärtävät, että henkilökohtaiset maut vaihtelevat, eivätkä he halua pakottaa ketään toimimaan sen mukaan, mitä he itse pitävät parhaana. He tarkistavat kuitenkin asian varmistautuakseen siitä, ettei mikään, mitä on suunniteltu, mahdollisesti aiheuttaisi kompastumista tai häiritsisi seurakunnan rauhaa ja ykseyttä. – 1. Kor. 1:10; 14:33.

Koska Raamattu selvästi neuvoo ’menemään naimisiin vain Herrassa’, Jehovan todistajat eivät kannusta ketään kristittyä menemään naimisiin sellaisen kanssa, joka ei ole ollut vielä kasteella eikä palvele Jehovaa. (1. Kor. 7:39) Jos joku ei noudata tätä Raamatun neuvoa, niin häntä kohtaavat todennäköisesti monet ongelmat ja murheet, kuten toisten kokemukset ovat osoittaneet. (Neh. 13:25–27) Mutta voitaisiinko sellaiset vihkiäiset pitää valtakunnansalissa?

Valvojien muodostaman komitean on ratkaistava se. Jossakin tapauksessa saattaa olla kysymys vastakastetusta kristitystä, joka toteuttaa suunnitelmansa mennä naimisiin henkilön kanssa, jonka kanssa hän oli kihloissa, ennen kuin hän oppi tuntemaan Jumalan sanan totuuden. Jossakin toisessa tapauksessa olosuhteet voivat olla aivan erilaiset. Jokainen tilanne on niin ollen harkittava erikseen. Koska nämä palvelijat tuntevat tosiasiat ja mahdolliset paikalliset reaktiot, he voivat ratkaista, mikä on kaikkien parhaaksi.

Joissakin tapauksissa sellaisiakin morsiuspareja, jotka vielä tutkivat Raamattua todistajien kanssa, on vihitty valtakunnansalissa. Esimerkiksi Tanskassa eräs morsiuspari halusi, että valtakunnansalissa lähellä morsiamen kotia pidettiin vihkiäispuhe, ennen kuin he muuttivat sulhasen kotimaahan Espanjaan. Seurakunnasta huolehtivat palvelijat antoivat luvan. He näkivät heidän edistyvän hyvin kohti kristityksi tulemista ja uskoivat heidän ja heidän ystäviensä ja sukulaistensa hyötyvän vihkiäispuheessa annetuista Raamatun neuvoista.

Jos sinulla siis on tilaisuus olla läsnä valtakunnansalissa pidettävässä vihkiäistilaisuudessa, niin sinun pitäisi havaita se nautittavaksi, arvokkaaksi, onnelliseksi ja hengellisesti hyödylliseksi tilaisuudeksi. Tilaisuudessa saattaa olla piirteitä, jotka heijastavat paikallisia tapoja. Toiset piirteet ovat todennäköisesti ilmauksia sulhasen ja morsiamen henkilökohtaisesta mausta. Mutta kuulet myös Jumalan henkeytettyyn sanaan perustuvan hyödyllisen ja rakentavan puheen avioliitosta.

[Alaviitteet]