Syvempää näkemystä uutisiin

Kaatuuko este?

● Yhdysvaltain roomalaiskatolisten ja luterilaisten teologien yhteinen toimikunta julkaisi maaliskuussa lausunnon, jonka mukaan ’paavin primaatin’ ei enää tarvitse olla heidän kirkkojensa välisen ”sovinnon esteenä”.

Monet eivät nykyään havaitse, että 16. vuosisadalla tapahtunut protestanttien eroaminen oli enemmänkin protesti kirkon hallintoa kuin oppia vastaan. Viidennellä vuosisadalla Rooman piispa Leo ”Suuri” oli väittänyt olevansa kaikkia muita piispoja korkeampi. Tämän voimaan saattamiseksi Firenzen kirkolliskokous 15. vuosisadalla julisti virallisesti Rooman piispan ”Kristuksen todelliseksi käskynhaltijaksi”, jolla oli ”täysi valta ravita, vallita ja hallita koko kirkkoa”. Seuraavan vuosisadan protestantit hylkäsivät sellaisen paavillisen säädöksen epäraamatullisena. Viimeinenkin sovinnon toivo pimeni, kun Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous heinäkuussa 1870 julisti edelleen, että paavi oli ”erehtymätön” selittäessään uskoa ja siveellisyyttä koskevia oppeja.

Kuinka sitten tämän katolilais-luterilaisen toimikunnan sata vuotta myöhemmin esittämän ehdotuksen mukaan tämä umpikuja selvitettäisiin? Ensiksikin luterilaisia pyydettäisiin hyväksymään paavin primaatti siinä merkityksessä, että hän on ’erikoispappi’, jolla on ’erikoisvastuu’ ja joka vertauskuvaa maailmanlaajuista kristillistä ykseyttä. Sitten roomalaiskatolista kirkkoa pyydettäisiin hyväksymään luterilaiset itsehallinnolliseksi ”sisarkirkoksi” ”laajemmassa uskonyhteydessä”. Entä miten ratkaistaisiin kysymys paavin erehtymättömyydestä? Sen teologit halusivat jättää ’ratkaistavaksi vastaisuudessa’.

Tosi kristittyjen ykseys on Raamatun mukaista ja haluttavaa, mutta sitä ei saavuteta sovitteluratkaisuilla ja kiertelyillä vaan siten, että pidetään kiinni Jumalan sanan selkeästä opetuksesta. Raamatun mukaan ei kristillisen seurakunnan eli kirkon pää ole kukaan ihminen vaan ainoastaan Kristus Jeesus. – 1. Kor. 3:11; Ef. 5:23.

Avaruuskuvittelua

● Viime aikoina on kirjojen, sanomalehtiuutisten ja elokuvien välityksellä yritetty yhdistää Raamattuun mielikuvituksellinen ”avaruusvierailu”, joka olisi tehty maan päälle joitakin tuhansia vuosia sitten. Hesekielin kirjan ensimmäinen luku, joka sisältää näyn taivaallisista vaunuista, on otettu esiin, kun on yritetty todistaa avaruusaluksen olleen olemassa tuhansia vuosia sitten. Otaksuttavasti tähän perustuen on julkaistu ”tieteellisiä” piirroksiakin sellaisesta avaruusaluksesta.

Väitteiden ja tosiasioiden vertailu osoittaa koko ajatuksen järjettömyyden. Eräässäkin tapauksessa Hesekielin kuvailemat ”neljä olentoa” muuttuvat ”tiedemiesten” mielessä neljäksi avaruusaluksen rakettimoottoriksi! Hesekielin kirjan kymmenes luku osoittaa, etteivät ne olleet metallisia rakettimoottoreita vaan ”kerubeja”, eläviä Jumalan enkelisanansaattajia. Profeetallinen näky on selvästi vertauskuvallinen, mutta se ei viittaa avaruusseikkailuun vaan Jumalan aiheuttamaan tuhoon, joka silloin lähestyi luopio-Jerusalemia.

Samoin monia menneisyyden arvoituksia – muinaisista kulttuureista löytyneitä hämmästyttävän suuria rakennuksia, niiden ihmeteltävän hienoja metallitöitä, niiden tähtitieteellisiä laskelmia – kootaan yhteen, kun yritetään tukea teoriaa yliluonnollisen älykkäiden persoonien avaruudesta tekemästä vierailusta. Mutta se, että nykyään ei tiedetä muinoin ilmenneistä kyvyistä, ei todista oikeaksi rahallisesti kannattavien kirjojen ja filmien teoriaa. Ongelma piilee suuressa määrin siinä väärässä ajatuksessa, että ihminen olisi ”kehittynyt”, teoriassa, joka ei usko menneisyyden ihmisillä olleen sitä älykkyyttä, jonka Raamattu osoittaa heillä olleen. – 1. Moos. 4:21, 22.

Kaikki tämä on omiaan osoittamaan, ettei se, minkä avulla hankitaan nykyään rahaa, ole välttämättä järkevää.

Arvojen muuttuminen

● Se, miten ihmiset viettävät vapaa-aikansa, osoittaa selvästi, mitä he arvostavat. Ennen ihmiset käyttivät illan tunnit perheen yhdessäoloon ja rentoutumiseen sekä lukemiseen, myös Raamatun lukemiseen. Entä nykyään?

Yhdysvalloissa jonkin aikaa sitten tehdyssä galluptutkimuksessa esitettiin kysymys: ”Millä tavoin mieluiten vietätte illan?” Haastatelluista melkein puolet vastasi: ”Televisiota katselemalla.” Vähemmän kuin yksi jokaisesta seitsemästä asetti etutilalle lukemisen, vain yksi jokaisesta kymmenestä mainitsi ”perhetoimintoihin osallistumisen kotona”. Tulee myös mieleen kysymys, millaista niiden luettava on, jotka pitävät enemmän lukemisesta. Se, ettei se todennäköisesti sisällä Jumalan sanan käsittelyä, ilmenee siitä, että vähemmän kuin yksi aina kolmestakymmenestä mainitsi ’uskonnollisissa kokouksissa läsnäolon’ mieluisimmaksi illanviettämistavakseen. Vapaa-ajankin käyttöön soveltuu sääntö: ’Sitä niittää, mitä kylvää.’ – Gal. 6:7.