Anteliaisuus synnyttää anteliaisuutta

KAIKKI Jumalan menettelyt maallisten luomustensa suhteen ovat anteliaisuuden läpitunkemia. Noin kolmetuhatta vuotta sitten sanoi eräs tarkkanäköinen mies: ”Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa. Kaikkien silmät vartioitsevat sinua [Jehovaa], ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.” (Ps. 145:14–16) Oletko yhtä mieltä tämän henkeytetyn tunnustuksen kanssa?

Kaikki eivät ole samaa mieltä. Melkein koko ihmisperhe on unohtanut Jumalan. Ainakaan ihmiset eivät elämässään ota huomioon häntä ja hänen vanhurskaita periaatteitaan. Suuret joukot kieltävät Jehovan olemassaolonkin ja kieltäytyvät harkitsemasta vakavasti hänen Sanaansa, Pyhää Raamattua. Mutta heidän asenteensa ei kiellä sitä, että Jumala on antelias. Se todellisuudessa ilmaisee hänen anteliaisuutensa syvyyden, sillä arvostamattomatkin ihmiset hyötyvät siitä. Jehova Jumala ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin”. – Matt. 5:45.

Ja vielä enemmänkin. Jumala suosittelee ja teroittaa palvojiensa mieleen samaa erinomaista henkeä – anteliaisuuden ja avokätisyyden henkeä. Kuvaavia hänen maallisille palvelijoilleen antamalleen opetukselle ovat seuraavat sanat: ”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi [menestyy], ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” (Sananl. 11:25) Ja laki, jonka Jumala antoi Mooseksen ollessa välittäjänä, sisälsi tämän neuvon: ”Anna mielelläsi hänelle [puutteenalaiselle veljellesi], älköönkä sydämesi olko vastahakoinen antaessasi, sillä lahjasi tähden on Herra, sinun Jumalasi, siunaava sinua kaikissa töissäsi, kaikessa, mihin ryhdyt.” – 5. Moos. 15:10.

Kun Jehova Jumala lähetti sitten oman Poikansa maailmaan antamaan syntisille ihmisille tilaisuuden päästä elämään, hän korosti edelleen hyvyyden ja anteliaisuuden tarvetta. Jumalan Poika Jeesus Kristus kehotti opetuslapsiaan: ”Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne, sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” (Luuk. 6:38) Paitsi että Jeesus välitti toisille sen opetuksen anteliaisuudesta, jonka hän oli saanut Isältään, hän näytti myös itse pitävänsä lujasti kiinni siitä. Hän antoi auliisti itseltään työssään vetäessään ihmisiä Jumalan luo ja uhrasi lopulta ihmiselämänsä kaikkien ihmisten edestä.

Eikö tämä runsaan antamisen sanoma sitten vaikuttanut silloin eläviin ihmisiin? Ei useimpiin heistä. Mutta Jeesuksen apostolit ja opetuslapset ottivat halukkaasti vastaan hänen kehotuksensa seurata hänen esimerkkiään, jäljitellä hänen anteliaisuuttaan. Mistä me sen tiedämme? Siitä, mitä tapahtui Jerusalemissa sen jälkeen, kun Jumalan pyhä henki oli vuodatettu helluntaipäivänä vuonna 33. Suuresta määrästä juutalaisia ja käännynnäisiä, jotka olivat käymässä Jerusalemissa etäisistä maista, tuli Kristukseen Jeesukseen uskovia. Kun he päättivät jäädä kaupunkiin mahdollisimman pitkäksi aikaa tullakseen täydellisemmin ymmärtämään tosi kristillisyyden tietä, niin heidän keskuudessaan ruvettiin tarvitsemaan elämän välttämättömyyksiä. Heillä ei ollut riittävästi varoja pitkittääkseen viipymistään. Kuitenkin heille kävi mahdolliseksi jäädä Jerusalemiin siellä ja Juudeassa asuvien uskovien tovereitten anteliaisuuden takia. Nuo Jerusalemin ja Juudean kristityt tarjosivat mitä voivat Kristuksessa olevien veljiensä ja sisartensa hyväksi. – Apt. 4:32–35.

Oliko se vain muodon vuoksi tapahtuvaa almujen antamista? Ei, se oli anteliasta toimintaa sen Valtakunnan ”evankeliumin” levittämisen hyväksi, mitä Kristus valtuutti seuraajansa viemään kaikkiin kansoihin. (Matt. 24:14; 28:19, 20) Se anteliaisuuden ilmaus täytti hyvin tarkoituksensa. Tuhannet palasivat lopulta kotimaihinsa riittävän tietoisina ja ymmärtävinä kertoakseen ”evankeliumia” toisille. Miten onnellisia he olivatkaan siksi, että olivat saaneet ilmaiseksi ja kykenivät antamaan ilmaiseksi!

Mutta millainen on tilanne nykyään? Onko sellaisen maailman väestön keskuudessa, jonka vaikuttimena on suureksi osaksi riippumattomuuden henki, ihmisiä, jotka pyrkivät olemaan anteliaan Jumalansa kaltaisia? Kyllä, monet ovat huomanneet tämän anteliaisuuden hengen Jehovan kristittyjen todistajien keskuudessa. Heitä hämmästyttää nähdä Jehovan todistajien antavan aikaansa ja varojaan, jotta toiset saisivat Raamatun tietoa.

Heidän toimeliaisuutensa johdosta ovat viimeksi kuluneet kolmekymmentä vuotta nähneet Valtakunnan sanoman julistuksen suuresti lisääntyvän. Vuonna 1941 osallistui 106 137 tähän työhön. Mutta vuonna 1972 heitä oli 1 596 442. Tähän lukumäärään sisältyi tuhansia lähetystyöntekijöitä, jotka oli valmennettu ja opetettu puhumaan jotakin muuta kieltä ja määrätty uusille kentille Valtakunnan työtä aloittamaan. Laajennus on merkinnyt tuhansien kokouspaikkojen eli valtakunnansalien hankkimista ja ylläpitämistä kautta maailman. Moniin maihin on täytynyt perustaa lisää Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran (Jehovan todistajain laillisen välikappaleen) haaratoimistoja. Uusia ja suurempia haaratoimistorakennuksia ja painoja on suunniteltu ja suunnitellaan parhaillaan.

Kaikki tämä laajentuminen on merkinnyt huomattavaa varojen käyttöä. Onko nämä varat saatu millään sen Jeesuksen opetuksen vastaisella tavalla, että antamisen ei pidä tapahtua ”ihmisten nähden”? (Matt. 6:1–4) Ei, ne ovat karttuneet enimmäkseen vaatimattomia varoja omaavien ihmisten yksityislahjoituksista. Nämä lahjoitukset on pantu nimeä ilmaisematta lahjalaatikkoihin, joita on valtakunnansaleissa tai muissa Jehovan todistajien kokouspaikoissa. Ne ovat koostuneet myös suoraan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran päätoimistoon tai sen haaratoimistoihin, mm. Suomen haaratoimistoon osoitteella Jehovan todistajat, Postilokero 68, 01301 Tikkurila, lähetetyistä lahjoituksista. Kaikki lahjoitukset ovat olleet vapaaehtoisia. Ne ovat olleet sellaisten henkilöiden tekemiä, jotka ovat tunteneet tarvetta osallistua anteliaasti kuluihin, mitkä johtuvat Valtakunnan työn aloittamisesta ja toiminnan ylläpitämisestä uusissa maissa ympäri maailman.

Siitä, että näitä lahjoituksia on aina ollut riittävästi, täytyy ehdottomasti antaa kunnia Jehova Jumalalle. Hän on täyttänyt palvelijansa anteliaisuuden hengellä.

Jehovan todistajat luottavat siihen, että Valtakunnan sanoman saarnaaminen on Jumalan ohjaamaa työtä. He ymmärtävät, että Jehova voisi suorittaa sen yliluonnollisella tavalla. Hän on kuitenkin jalomielisesti suosinut epätäydellisiä ihmisiä tilaisuudella osallistua siihen hänen ’työtovereinaan’. (1. Kor. 3:9) Jehovan todistajilla on siis hyvä syy pitää etuna aikansa, tarmonsa ja rahavarojensa lahjoittamista tähän työhön: Jumalan valtakunnan ”evankeliumin” levittämiseen, lohdun viemiseen tuhansille, jotka huokaavat niiden kärsimysten, epäoikeudenmukaisuuksien ja sortotoimenpiteitten takia, joita monet maan asukkaat kokevat.