Älä jätä huomioon ottamatta Jehovan vapautuksen tarkoitusta
”Työskennellen yhdessä hänen kanssaan me myös hartaasti pyydämme, ettette ota vastaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja jätä huomioon ottamatta sen tarkoitusta.” – 2. Kor. 6:1, Um.
1. Miten apostoli Paavali sai Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä, ja miksi hän arvosti sitä?
KUN apostoli Paavali puhui Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä, niin hän puhui kokemuksesta. Paavali itse oli ottanut vastaan ansaitsematonta hyvyyttä Jehovalta ja arvosti sitä hyvin suuresti. Hänelle osoitettiin Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä, kun hän oli todellisuudessa menossa vainoamaan Jehovan tosi palvelijoita, mutta Paavalilla oli hyvä sydän, vastaanottavainen sydän, ja hänen sydämensä oli vastaanottavainen Jehovan hyvyydelle. (Apt. 9:1–30) Paavali kertasi Galatian seurakunnille aikaisempaa menettelytapaansa, kun hän kirjoitti: ”Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.” (Gal. 1:13, 14) Mutta Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä Paavali vapautettiin isiensä epäraamatullisista perinteistä. Hän katui mennyttä elämänvaellustaan ja lähti uudelle tielle.
2. Mikä etu avautui Paavalille ansaitsemattomasta hyvyydestä? Miten hän suhtautui siihen?
2 Gal. 1:15, 16:sta saamme tietää, että Paavali kutsuttiin kristilliseen evankeliuminpalvelukseen Jehova Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Hän sanoi: ”Hän [Jumala], joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa [ansaitsemattoman hyvyytensä, Um] kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa.” Hän vakuutti myös efesolaisille, että hänet kutsuttiin evankeliuminpalvelukseen ansaitsemattomasta hyvyydestä: ”Jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armon [ansaitsemattoman hyvyyden, Um] lahjan kautta, joka minulle on annettu hänen voimansa vaikutuksesta. Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo [ansaitsematon hyvyys, Um]: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta.” (Ef. 3:7, 8) Paavali osoitti arvostavansa Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä työskentelemällä ahkerasti hänelle suodussa evankeliuminpalveluksessa, joten hän voi erittäin hyvin suositella, että toiset noudattaisivat hänen esimerkkiään kristillisessä evankeliuminpalveluksessa. – 1. Kor. 11:1.
KATSANTOKANNAN MUUTOKSEN TARVE KORINTOSSA
3, 4. Oliko Paavalilla hyvä syy kirjoittaa korinttolaisille, etteivät he jättäisi huomioon ottamatta Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden tarkoitusta? Selitä.
3 Paavalilla oli hyvä syy kirjoittaa korinttolaisille Jehovan varaamasta vapautuksesta ja hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään. Ilmeisesti jotkut Korinton kristityt olivat jättäneet huomioon ottamatta Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden tarkoituksen. Muinainen Korintto oli tunnetusti turmeltunut kaupunki ja huonomaineinen väärän jumalattaren Afroditen palvonnan johdosta, johon sisältyi moraalitonta sukupuolipalvontaa. Korinton kristityt oli luonnollisesti vapautettu Suuren Babylonin tämän osan orjuudesta. Mutta nähtävästi jotkut seurakunnassa olivat luisuneet takaisin moraalittomuuteen ja jättäneet huomioon ottamatta Jehovan varaaman vapautuksen tarkoituksen. Näyttää siltä, että he alkoivat antaa ympäristönsä saattaa heidät tekemään väärin, sillä Paavali sanoi: ”Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne?” – 1. Kor. 5:1, 2.
4 Toiset Korinton seurakunnassa olivat alkaneet seurata ihmisiä Kristuksen sijasta, joten seurakunnassa muodostui jakaumia eli lahkoja. Tämä ilmenee Paavalin sanoista: ”Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.” (1. Kor. 1:11) Nämä kristityt, jotka hajottivat Herran seurakuntaa, jättivät myös huomioon ottamatta Jehovan varaaman vapautuksen tarkoituksen ja hänen ansaitsemattoman hyvyytensä.
5. Miten Korinton seurakunta suhtautui apostolin neuvoon?
5 Paavalin ensimmäinen kirje Korinton seurakunnalle auttoi varmasti seurakuntaa puhdistautumaan. Moraalittomat erotettiin, karkotettiin seurakunnasta. (1. Kor. 5:5, 11) Annettiin hyviä neuvoja ja kaikkia kehotettiin työskentelemään yhdessä yksimielisyydessä ja rakkaudessa ja seuraamaan Kristusta eikä ihmisiä. (1. Kor. 1:10) Seurakunta pani ilmeisesti Paavalin neuvon sydämelleen, sillä hänen toinen kirjeensä Korinton seurakunnalle antoi heille hyvän kiitoksen ja rohkaisun, ja Paavali sanoi lopuksi 2. Kor. 13:11:ssä: ”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”
NYKYINEN VAPAUTUS
6. Selitä, miksi kristittyjen tulee nyt harkita Paavalin neuvoa, ettei pidä jättää huomioon ottamatta Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden tarkoitusta.
6 Me teemme hyvin, kun nyt harkitsemme Paavalin korinttolaisille antamaa neuvoa, ettei tule ottaa vastaan Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä ja jättää huomioon ottamatta sen tarkoitusta. Samoin kuin nuo Korinton kristityt olivat huonon vaikutuksen piirittämät, meidänkin täytyy elää suurimmaksi osaksi pahassa ympäristössä. Ympärillämme on monia, jotka harjoittavat moraalittomuutta, varastelevat, valehtelevat, pettävät ja tekevät muuta sellaista, mikä on Jehova Jumalasta inhottavaa. Ne, jotka moisia harjoittavat, eivät ole tietenkään tosi kristittyjä, mutta me olemme tosi kristittyinä jättäneet tällaiset taaksemme. Totuus on vapauttanut meidät näistä paheista. Paavali sanoikin: ”Tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson [teidät on pesty puhtaiksi, Um].” (1. Kor. 6:11) Jehovan kristittyinä todistajina meidät on erityisesti vapautettu Suuren Babylonin ja sen väärien oppien ja perinteiden orjuudesta samoin kuin tämän vanhan asiainjärjestelmän pahuudesta. Tällainen vapautus ja sen mukana seuraava vapaus on totisesti Jehova Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä.
7. Miten Paavali arvioi Kristuksen tuntemuksen ja kristillisen evankeliuminpalveluksen verrattuna fariseusten arvovaltaan ja rikkauteen?
7 Meidät on vapautettu myös siitä taipumuksesta materialismiin, mikä tämän vanhan asiainjärjestelmän ihmisillä on, samoin kuin Paavali vapautettiin aikansa materialismista Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Paavali itse, entinen fariseus, oli oivallinen esimerkki arvostuksesta, koska hän oli halukas jättämään taakseen fariseuksien arvovallan ja rikkauden. Paavali osoitti, ettei hän jättänyt huomioon ottamatta vapautuksensa piirrettä eikä Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä. Hän piti arvovaltaa ja rikkautta ja maailman mukavuuksia pelkkänä roskana eli hylkytavarana verrattuna niihin siunauksiin, jotka hän sai Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Hän kirjoitti: ”Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen.” (Fil. 3:7, 8) Paavali käytti todella kristillisen vapautensa hyvin.
ÄLÄ JÄTÄ HUOMIOON OTTAMATTA SEN TARKOITUSTA
8. a) Mitkä kysymykset ovat tässä sopivat? b) Miten jotkut saattavat vastata?
8 Miettiessämme Paavalin neuvoja ja myös hänen antamaansa hyvää esimerkkiä voisimme kysyä: Mitä me teemme vapaudellamme nyt? Noudatammeko me Paavalin hyvää esimerkkiä vai olemmeko ehkä jättäneet huomioon ottamatta Jehovan varaaman vapautuksen tarkoituksen? Jotkut saattaisivat vastata: ”Miten voisimme jättää huomioon ottamatta Jehovan varaaman vapautuksen tarkoituksen?” Joku voisi perustella: ”Minä yritän elää puhdasta elämää. En harjoita mitään moraalittomuutta. Käyn useimmissa kokouksissa ja olen säännöllinen Jumalan valtakunnan julistaja. Menen kenttäpalvelukseen joka kuussa.”
9, 10. a) Minkä erehdyksen eräät kristityt tekevät? Vaikuttaako se heidän hengellisyyteensä? b) Mainitse esimerkki siitä, mitä voisi tapahtua, jos joku yrittää palvella kahta herraa.
9 Mutta kuvitelkaamme katsovamme asiaa tällä tavalla: Vaikka sinä olet Jehovan todistajien seurakunnan yhteydessä, niin miten lujat ovat siteesi vanhaan asiainjärjestelmään? Miten läheisessä yhteydessä olet sen kanssa? Jotkut voivat yrittää palvella kahta herraa. He pitävät Kristuksen Jeesuksen alaisesta uudesta järjestelmästä ja ovat halukkaita tekemään hiukan sen hyväksi, mutta itse asiassa työskentelevät paljon ahkerammin Saatanan alaisen vanhan asiainjärjestelmän hyväksi. Älä kuitenkaan tee erehdystä, sillä Jeesus sanoi, ettei kukaan voi palvella kahta herraa. Hän lausui: ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:24) Jos me säilytämme lujat siteet vanhaan asiainjärjestelmään, niin se merkitsee hyvin heikkoja siteitä uuteen asiainjärjestelmään. Jos siteemme vanhaan järjestelmään ovat lujat, niin se merkitsee sitä, että olemme hengellisesti heikkoja emmekä tavoittele palvelusetuja, emme edisty kristittyinä Jehovan järjestössä nykyään.
10 Katsokaamme sellaisen kristityn esimerkkiä, joka on erinomainen työntekijä toimessaan. Hänen työnantajansa pitää hänestä ja arvostaa hänen ahkeraa työtään. Hänen työnantajansa tietää, että hän on rehellinen ja luotettava, ja maksaa sen tähden hänelle hyvin. Veli nauttii työstään, häntä miellyttää se, että häneen luotetaan, ja hän ajattelee, että kaikki tämä on hyvä suositus hänestä kristittynä, ja muistaa 1. Tim. 3:7:ssä olevat Paavalin sanat, että meillä tulee olla ”hyvä todistus ulkopuolella olevilta”. Mutta mitä sitten tapahtuu? Veljelle tarjotaan ylennystä. Se merkitsee lisävastuuta. Työ vaatii nyt ylityötä. Silloin se voi vähentää seurakunnan kokouksissa käyntiä ja kenttäpalvelusaikaa. Ja mitenkähän on henkilökohtaisen tutkistelun ja perhetutkistelun laita? Sen, joka on halukas ottamaan lisävastuuta työnantajaltaan, on usein uhrattava nämä kokonaan.
11. Mikä vaara voisi koitua niille, jotka antavat aineelliselle omaisuudelle liian suuren arvon?
11 Onko jotakin tämän tapaista sattunut sinulle? Estääkö sinun toimesi sinua palvelemasta Jehovaa niin kuin sinun pitäisi? Pidätkö tärkeämpänä työnantajasi kunnioittamista kuin Jehovan kunnioittamista? Mikä olisi asemasi, jos Suuri Babylon tuhottaisiin huomenna ja sen jälkeen seuraisi pian koko tämän vanhan asiainjärjestelmän muun osan tuho? Pelastuisitko sinä siinä tuhossa vai veisikö se sinut mukanaan? Onko sinulla hyvä omatunto Jehovan palveluksen yhteydessä?
12. a) Onko välttämättä väärin omistaa aineellista omaisuutta? Miksi vastaat siten? b) Minkä erehdyksen Deemas teki?
12 Saatana toimii hyvin ovelasti aineellisten tavaroiden rakastamisen välityksellä. Hienossa autossa, hyvässä televisiossa, kauniissa kodissa, koneissa tai muissa välineissä ei tietenkään ole mitään väärää, jos meillä on varaa niihin ja jos me silti panemme Jehova Jumalan ensi sijalle elämässämme. Mutta kysymys on siitä, panevatko jotkut elämässään aineelliset tavarat ensi sijalle ja Jehovan toiselle sijalle. Näin kävi joillekuille muinoin Paavalin aikana. Me muistamme, että Deemas oli Paavalin toveri kristillisessä evankeliuminpalveluksessa ja lähetti Luukkaan ohella terveisiä Kolossan kristilliselle seurakunnalle Paavalin Kolossalaiskirjeessä. Deemas jätti kuitenkin myöhemmin Paavalin ja kristillisen evankeliuminpalveluksen. Miksi? Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan.” (2. Tim. 4:10) Paavalin päivinäkin oli siis niitä, jotka alkoivat rakastaa aineellisia tavaroita ja maailmallisia nautintoja enemmän kuin kristillistä evankeliuminpalvelusta ja jotka siten jättivät tyystin huomioon ottamatta Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden tarkoituksen.
13. a) Mikä on yksi syy kristikunnan edessä oleviin pulmiin? b) Voimmeko me oppia jotakin tästä?
13 Kun rakkaus aineellisiin menee Jehovan rakastamisen edelle, niin me jätämme silloin todella huomioon ottamatta, mikä tarkoitus Jehovan varaamalla vapautuksella tästä vanhasta järjestelmästä on. Meistä voisi pian tulla niiden luopiokristittyjen kaltaisia, joita on nykyään kristikunnassa. Mitä kristillisyyttä heillä lienee hiukan ollutkin, sen on nyt tunkenut tieltään heidän rakkautensa aineellista omaisuutta ja maailmallisia nautintoja kohtaan. Selostaessaan niitä pulmia, jotka ovat kristikunnan kirkkojen edessä, eräs hyvin tunnettu amerikkalainen uutislehti sanoi: ”He sanovat, etteivät uskonnolliset laitokset saa osakseen vihamielisyyttä eivätkä jakautumista. . . . vaan laajamittaista välinpitämättömyyttä maailmassa, joka on yhä suuremmassa määrin aineellisten arvojen ja huolten kietoma.” (U.S. News & World Report, 23.3.1970, s. 44) Nämä luopiokristityt ovat siis panneet Jumalan sijaan aineelliset tavarat ja tehneet niistä jumalansa ja palvovat tätä aineellista omaisuutta. Näin saattaisi helposti käydä meille kristittyinä, jos me sallimme rakkautemme Jehovaa ja hänen palvelustaan kohtaan jäähtyä ja rakkauden vanhan järjestelmän aineelliseen omaisuuteen vaikuttaa itseemme.
MUINAISESTA ESIMERKISTÄ HYÖTYMINEN
14. a) Mikä tarkoitus sillä oli, että Jehova vapautti Israelin Babylonista vuonna 537 eaa.? b) Mitä uskollisten juutalaisten piti tehdä siihen aikaan?
14 Meidän on hyvä palauttaa mieleemme luonnollisen Israelin vapauttaminen muinaisesta Babylonista. Se vapautus tapahtui tiettyä tarkoitusta varten. Jehova Jumala halusi vakiinnuttaa uudelleen tosi palvontansa Jerusalemiin sekä rakennuttaa uudelleen temppelinsä. Kyyroksen julistama ja Esran muistiinmerkitsemä määräys mainitsi todella nimenomaan Jerusalemin ja temppelin uudelleen rakentamisen: ”Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa.” (Esra 1:3) Uskollisten juutalaisten piti siis lähteä vanhasta Babylonista, palata Jerusalemiin ja siellä rakentaa uudelleen Jehovan temppeli ja kaupunki sekä alkaa lukea Jehovan lakia kansalle. Heidän piti alkaa jälleen uhrata uhreja Jehovalle, niin kuin hänen laissaan käskettiin. Heidän piti oppia kaikki tosi palvonnan vaatimukset ja sitten totella niitä.
15, 16. a) Oliko juutalaisjäännöksen helppo palata Jerusalemiin ja Juudaan? Selitä. b) Mikä on saattanut estää monia juutalaisia palaamasta Jerusalemiin?
15 Oliko tämä helppo tehtävä noille uskollisille israelilaisille? Ei varmastikaan. Tämä kaikki vaati ponnistelua – kovaa työtä. Se merkitsi pitkää taivallusta puoliaution maan läpi ja sitä, että he jättäisivät kauniin kodin mukavuudet jälkeensä Babyloniin ja kenties hyvän toimenkin. Se merkitsi sitä, että heidän piti mennä tuhottuun kaupunkiin ja rakentaa talo itselleen, talo, joka ei varmasti olisi yhtä mukava kuin ne, joista he olivat iloinneet nykyaikaisemmassa Babylonin kaupungissa. Ruokaa saattoi olla niukasti ja ruokalajeissa vähän vaihtelua. Elämä ei olisi niinkään helppoa. Se merkitsi todella alkeellista elämää niille juutalaisille, jotka asettivat tosi palvonnan ensi sijalle.
16 Toisaalta jotkut juutalaiset ovat saattaneet rakastaa liiaksi vanhaa Babylonia eivätkä sen vuoksi arvostaneet Jehovan varaaman vapautuksen todellista tarkoitusta. He ovat saattaneet pitää hyvästä toimestaan ja mukavasta kodistaan tuossa suuressa Babylonin kaupungissa. Jotkut ovat saattaneet pitää näistä seikoista liiaksi jättääkseen ne taakseen ja palatakseen Jerusalemiin. Ehkäpä he olivat niin tottuneet elämäntapaansa vanhassa Babylonissa, etteivät harkinneetkaan muuttoa. He olivat voineet sitä paitsi saada hyviä ystäviä joistakin babylonilaisista liiketoimien vuoksi. Tai ehkä heillä oli hyvä liiketoimi, joka vei paljon heidän aikaansa, eivätkä he halunneet luopua siitä palatakseen Jerusalemiin ja aloittaakseen kaiken alusta niin sanoaksemme. Niin, joillakuilla niistä juutalaisista, jotka pitivät aineellista omaisuutta suuremmassa arvossa kuin etua nähdä tosi palvonnan ennallistaminen Jerusalemiin, on todella saattanut olla synkkä odote.
17. a) Ketkä auttoivat sitä uskollista jäännöstä, joka palasi Juudaan ja Jerusalemiin? b) Mistä siunauksesta ja edusta nuo uskolliset juutalaiset nauttivat?
17 Mutta niitä, jotka arvostivat Jehovan aikaansaamaa vapautusta Babylonista, oli Jehova auttamassa. Esra kertoo: ”Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekuntapäämiehet sekä papit ja leeviläiset, kaikki, joiden hengen Jumala herätti menemään ja rakentamaan Herran temppeliä Jerusalemiin.” (Esra 1:5) Jehova oli todella niiden uskollisten kanssa, jotka arvostivat hänen suorittamaansa vapautusta Babylonista ja hänen ansaitsematonta hyvyyttään. Jehovan avulla he kykenivät ennallistamaan tosi palvonnan Jerusalemiin, ja tämä oli suurenmoinen etu heille. He iloitsivat todella nähdessään tosi palvonnan ennallistamisen. Kertomus sanoo: ”Ja kaikki kansa nosti suuren riemuhuudon ylistäen Herraa siitä, että Herran temppelin perustus oli laskettu. Mutta monet papit, leeviläiset ja perhekuntapäämiehet, vanhukset, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät suurella äänellä, kun tämän temppelin perustus laskettiin heidän nähtensä. Monet taas korottivat äänensä riemuiten ja iloiten.” (Esra 3:11, 12) Toisaalta taas ne, jotka rakastivat kotiaan Babylonissa ja sikäläistä hyvää tointaan enemmän kuin tosi palvonnan ennallistamista, menettivät tämän suurenmoisen edun ennallistaa tosi palvonta Jerusalemiin.
18. Mitä sellaista asiaan sisältyy nyt, mikä tekee sen vielä vakavammaksi? Ja mitkä kysymykset tehdään?
18 Mutta tämä asia on vielä vakavampi nyt. On kysymyksessä enemmän kuin pelkästään palvelusetu. Nyt on kysymyksessä ELÄMÄ. Kun Suuri Babylon on tuhottu, on liian myöhäistä päästä pois. Ne, jotka ovat luottaneet siihen ja muuhunkin vanhan järjestelmän osaan, kukistuvat sen mukana. Siksi kysymme: Mikä on asemasi? Tunnetko voivasi palvella Jehovaa ja silti asettaa maallisen työsi tai aineellisen omaisuutesi tosi palvonnan edelle?
19. Selitä, miten me voimme noudattaa 2. Kor. 13:5:ssä olevaa Paavalin neuvoa, ja mitä se voisi paljastaa?
19 Nyt on hyvä aika noudattaa 2. Kor. 13:5:ssä olevaa Paavalin neuvoa: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne [mitä itse olette, Um].” Miksi et istuutuisi erittelemään toimintojesi aikataulua? Mitä se paljastaa ajastasi? Viekö suurimman osan siitä maallinen työsi ja huolehtiminen aineellisesta omaisuudestasi? Olisiko sinun vaikeata luopua aineellisesta omaisuudestasi juuri nyt, jos Jehova niin vaatisi? Jos olet vastannut myöntävästi, niin olet hyvin vaarallisessa asemassa. Elämäsi on nyt vaakalaudalla!
20. a) Mikä Jeesuksen neuvo on hyvin ajankohtainen tässä? b) Mitä meidän on sen tähden sopivaa tehdä?
20 Nyt ei ole totisesti aikaa menettää suosiollista asemaamme Jehovan järjestössä. Kukaan ei tiedä tarkalleen, milloin ”suuri ahdistus” iskee ja hävittää tämän pahan järjestelmän. Meidän täytyy olla valmiit! Jeesus sanoi: ”Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk. 21:34–36) On sen tähden sopivaa, että kukin meistä pysähtyy tutkimaan uskoaan nähdäkseen, onko se luja ja olemmeko me hengellisesti valveilla. Jos sitten on tarpeellista, niin meidän tulee muuttaa ajatteluamme osoittaaksemme arvostavamme Jehovan vapautusta ja hänen ansaitsematonta hyvyyttään.
[Kuva s. 342]
Israelilaiset, jotka noudattivat kuningas Kyyroksen määräystä rakentaa uudelleen Jehovan temppeli, arvostivat vapautuksensa tarkoitusta; he asettivat tosi palvonnan aineellisten omaisuuksien edelle. Mikä on sinun asemasi tosi palvonnan suhteen nykyään?