Miten Pyhään Raamattuun suhtaudutaan

KRISTIKUNNASSA, alueella, jossa Raamattua on eniten levitetty, on suuri määrä uskontoja. Ja jotkut ihmiset sanovat nykyään: ”Sillä ei ole paljon väliä, missä kirkossa käyt. Ne kaikki opettavat Hyvästä Kirjasta, Raamatusta.” Mutta opettavatko ne?

Tosin kaikki kristikunnan kirkot käyttävät Raamattua, mutta miten ne suhtautuvat siihen? Hyväksyvätkö kirkon johtajat sen todella Jumalan henkeyttämänä Sanana, luotettavana ja totena, vapaana erehdyksistä? Opettavatko he kirkkojensa jäsenille, että Raamattu sisältää Jumalan mittapuut, joista ihmisten täytyy pitää kiinni, jos he haluavat elää? Katsokaamme.

NYKYINEN USKONNOLLINEN ASENNE

Tarkastelkaamme ensin asennetta Raamattuun uskonnollisissa seminaareissa, joissa tulevia pappeja opetetaan ja valmennetaan. Uskonnollinen toimittaja Louis Cassels mainitsee presbyteerisen teologin John R. Bodon sanoneen, että nuorella miehellä ”tulee olla järkytyksen kestävä usko”, jos hän päättää käydä seminaaria. Miksi? Sen uskon syöpymisen takia, mikä usein on seurauksena. Cassels jatkaa sanoen: ”Mitä kuuluisampi seminaari on, sitä syövyttävämpi pyrkii sen tiedekunnassa ja opiskelijakunnassa vallitsevan epäilyn ilmapiiri olemaan.”

Todistus epäilyn määrästä näkyy erään huomattavan episkopaalisen seminaarin dekaanin lausunnosta, että ’hyvin harvat hänen oppilaistaan rukoilivat yksityisesti’. Syy: ’useimmat heistä eivät uskoneet sellaiseen persoonalliseen Jumalaan, jota voisi rukoilla’!

Ehkä tämä tuntuu sinusta oudolta, melko vaikealta uskoa. Mutta koska muistamme Jeesuksen sanoneen, että ’puu tunnetaan hedelmistään’ (Matt. 7:16–20), tarkastelemme näiden seminaarien joitakin hedelmiä: pappeja, joita ne ovat tuottaneet.

Los Angelesin lehdessä Herald-Examiner (24.1.1968) käsittelee kirjoitus ”Mitä usko on?” tiedustelua, joka on suoritettu 3 000 protestanttiselle papille kautta Yhdysvaltojen. Mitä se osoitti? Kirjoitus sanoo: ”Useimpien nuorempien teologien ei voida sanoa uskovan enää neitseelliseen syntymään eli pitävän Jeesusta jumalallisena sillä perinteellisellä tavalla, jolla useimmat vanhemmat protestantit kasvatettiin. Ja Raamattu oli menettänyt arvonsa: ’Raamattua ei pidä ainoastaan olla käsittämättä kirjaimellisesti – vähemmän kuin viisi prosenttia koko joukosta ajatteli näin – vaan siinä on myös hyvin vähän nimenomaisia ohjeita erityisiin pulmiin’, päättelivät tiedustelijat.”

Raamatun jumalalliseen henkeytykseen uskomisen puutetta valaisee johtavassa amerikkalaisessa protestanttisessa viikkolehdessä The Christian Century (19.8.1970) ollut yhdistyneitten presbyteeriläisten papin tri R. E. Willisin kirjoitus. Hän syytti Raamattua siitä, että se sisältää juutalaisuuden vastaisia kohtia, ja sanoo, että nämä kohdat on ”polttomerkittävä Jumalan totuuden vihollisina”. ”Tämän päämäärän saavuttamiseksi”, pappi jatkaa, ”kirkon on kehitettävä sellainen kuvaus Jumalan totuudesta, joka ei ole orjamaisesti riippuvainen Uuden testamentin hyväksymisestä in toto [kokonaisuudessaan] Jumalan sanana.”

Mutta onko tällainen suhtautuminen luonteenomaista ainoastaan protestanttisissa uskonnoissa? Ilmeisesti ei. Meridenin (Connecticut) Morning Record -lehti (26.3.1970) selostaa Hartfordin katolisesta tiedotuskeskuksesta olevan pappi Edward J. McLeanin pitämää puhetta. Papin mainitaan sanoneen mm.: ”Tarina Aadamista ja Eevasta ei ole historiallinen kertomus ihmisten alkuperästä . . . Se on teologinen kertomus, kuvaannollinen eli kirjallinen esitys.” ’Tarut paratiisista, Nooasta ja Baabelin tornista olivat tarkoitetut selitettäviksi samalla tavalla’ tämän katolisen papin mukaan.

Eräs toinen tietolähde, Daily Oklahoman, kertoo 30.4.1971 tri Gregory Baumin, johtavan katolisen teologin, mielipiteistä. Hänen mainitaan sanoneen, että ’yhä useammat uskonnolliset ihmiset kääntyvät pois ”näkymättömän ystävän” kaltaisesta Jumalasta, jolle monet eivät enää katso voivansa puhua, ja he alkavat löytää uuden Jumalan jokapäiväisistä kokemuksistaan’. Tämä ”uusi Jumala” löydetään tämän katolisen teologin mukaan ’itsetuntemuksen avulla, puhumalla toisten ihmisten kanssa ja ratkaisemalla poliittisen ja yhteiskunnallisen kasvun perusteella, mikä on oikein ja mikä väärin’. Hän sanoo, ettei kirkon jäsenille tyrkytetä enää ’nimenomaisia oppeja’. Mihin tämä jättää Raamatun ja sen ilmoituksen Jumalasta ja nimenomaiset opit?

”FUNDAMENTALISTINEN” NÄKEMYS

Tosin eivät kaikki kristikunnan kirkot ja uskonnolliset johtajat suhtaudu Raamattuun näin. Esimerkiksi nk. ”fundamentalisti”-kirkot väittävät yhä hyväksyvänsä koko Raamatun henkeytettynä. Mutta miten on niiden uskontunnustusten mukaisten oppien laita? Raamattu sanoo esimerkiksi: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4) Opettavatko nämä kirkot näin? Vai opettavatko ne, että ihmissielu on kuolematon?

Raamattu sanoo, että ”synnin palkka on kuolema” ja että ”kuolleet eivät tiedä mitään”. (Room. 6:23; Saarn. 9:5) Onko tämä näiden kirkkojen oppi? Vai opettavatko ne, että synnin palkka on iankaikkinen tulinen kidutus tietoisessa kärsimyksessä?

Jeesuksen mainitaan Raamatussa sanovan: ”Isä on minua suurempi.” (Joh. 14:28) Näinkö nämä kirkot opettavat? Vai esittävätkö ne Jeesuksen osana kolminaisuudesta, ’yhtä iankaikkisena ja juuri yhdenkaltaisena’ Isänsä kanssa? Mitä sinun oma kirkkosi opettaa? Oletko ottanut koskaan siitä selvää?

JEHOVAN TODISTAJIEN KATSANTOKANTA

Mikä on Jehovan todistajien kristillisen seurakunnan katsantokanta Raamatun suhteen? Onko se verrattavissa niiden modernistipappien katsantokantaan, jotka epäilevät Raamatun täydellistä henkeytystä? Vai onko se samanlainen kuin ”fundamentalisti”-kirkkojen? Ei kumpaakaan.

Jehovan todistajat hyväksyvät koko Raamatun Jumalan henkeyttämänä. Sen sijaan että he epäilisivät, heillä on täysi luottamus siihen ja vakaumus sen totuudellisuudesta. Yksi syy siihen on se, että he ovat huomanneet sen neuvot käyttökelpoisiksi, että kun he soveltavat Raamatun periaatteita ja opetuksia jokapäiväisessä elämässään, niin heillä on keino ratkaista pulmansa ja viettää onnellista, rikasta elämää. He ovat todenneet, että on niin kuin psalmista sanoi Jumalalle: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” – Ps. 119:105.

Nämä kristityt todistajat havaitsevat, että Raamatun ilmoitus Jumalasta ja hänen suurenmoisista tarkoitusperistään ihmiskunnan suhteen on yksi vakuuttavimmista todisteista sen oikeaperäisyydestä ja jumalallisesta henkeytyksestä. Vaikka he olivat aikaisemmin pettymyksen tunteen masentamia yrittäessään löytää Jumalan ja saada elämälle tosi merkityksen vain ”itsetuntemuksen” ja poliittisen ja yhteiskunnallisen toiminnan avulla, niin he näkevät nyt, miten Raamatun ennustukset valaisevat ihmeteltävästi meidän aikamme tapahtumia ja viittaavat Jumalan tekemään vanhurskaaseen uuteen järjestykseen.

Vaikka Jehovan todistajat myöntävät, että Raamattu sisältää vertauksia ja ilmauksia, jotka ovat vertauksellisia ja kuvaannollisia, niin he eivät yritä ’vesittää’ toisia osia, jotka on ilmeisesti tarkoitettu ymmärrettäviksi kirjaimellisesti. He pitävät Raamatun historiaa todenperäisenä eivätkä pelkästään vertauskuvallisena. He ovat yhtä mieltä Jeesuksen ja hänen apostoliensa kanssa siinä, että Raamatun kertomus ihmisen luomisesta Eedenissä, vedenpaisumuksen tulosta ja muut historialliset tapahtumat ovat todellisia. (Matt. 19:4–6; 24:37–39; 1. Kor. 15:45–48; 2. Piet. 2:5) Heillä on ainoastaan yksi uskontunnustus: Raamattu itse, eivätkä he yritä muuttaa sen opetuksia sopimaan uskontunnustusten opetuksiin kolmiyhteisestä jumalasta, sielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta tai ikuisesta vaivasta.

Pysähdy ja ajattele! Jos joku epäilee sanaasi, epäilee sen todenperäisyyttä, niin eikö se ole loukkaus sinun nuhteettomuuttasi kohtaan? Jos joku esittää väärin sinun sanasi tai puhuu sen vastaisia asioita, vaikka on hyväksyvinään sen, niin eikö se ole petosta, ulkokultaisuutta, mikä on sinusta vastenmielistä? Entä jos kristikunnan kirkot ovat Jumalan sanaan nähden syypäitä jompaankumpaan näistä menettelyistä, niin uskotko sinä Jumalan olevan tyytyväinen noihin kirkkoihin? Onko hän tyytyväinen sinuun, jos sinä olet yhteydessä sellaisiin kirkkoihin ja kannatat niitä? Vai pitäisikö sinun nyt etsiä niitä ja olla niiden yhteydessä, jotka lujasti ja rehellisesti kannattavat ja opettavat Jumalan sanaa Raamattua ja elävät sen mukaan?

[Tekstiruutu s. 253]

JEHOVAN TODISTAJAT – heidän opetuksensa ja menettelytapansa

He uskovat todella Raamattuun ja koettavat elää sen mukaan käyttäen sitä oppaanaan kaikissa elämän asioissa. – 2. Tim. 3:16, 17.

Heidän keskuudessaan ei ole jakoa pappeihin ja maallikoihin. – Mark. 10:42–45.

Heidän uskontonsa ei ole rituaalikokoelma vaan elämäntapa. – Room. 12:1, 2.

He pysyvät vapaina rotusyrjinnästä. – Apt. 17:26; 10:34, 35.

He pitävät kiinni rehellisyydestä ja moraalisesta puhtaudesta. – 1. Piet. 1:14–16; 4:3, 4.

”Kenties kaikkein huomattavinta todistajissa on heidän järkähtämätön kuuliaisuutensa ensisijaisesti Jumalaa kohtaan ennen kaikkea muuta valtaa maailmassa.” – C. S. Braden, ”These Also Believe” (Apt. 5:29).

He kunnioittavat ja arvostavat ja käyttävät Jumalan omaa nimeä Jehova. – Ps. 83:19, Um.

He uskovat, että Jeesus Kristus on todella Jumalan Poika ja että kaikki tulevan elämän toivo riippuu uskosta häneen. – Apt. 4:12.

Sen sijaan että he sotisivat lähimmäistään vastaan, he ovat jokaisessa maassa ’takoneet miekkansa vantaiksi . . . eivätkä he enää opettele sotimaan’. – Jes. 2:4.

He uskovat, että Jumalan valtakunta hävittää hyvin läheisessä tulevaisuudessa nykyisen pahan järjestelmän ja muuttaa tämän maan paratiisiksi. – Dan. 2:44; Luuk. 23:43.

Jokainen todistaja osallistuu Jumalan sanan hyvän uutisen levittämiseen toisille. He toimivat nykyään 208 maassa. – Matt. 28:19, 20.