Miten sinun tulee suhtautua kuriin?
OLET kenties tuntenut jonkun – ehkä hän on ollut opiskelutoverisi, naapuri tai jopa opettajasi – joka ei ole koskaan halunnut myöntää erehtyneensä tai olevansa väärässä. Mitä sinä ajattelet henkilökohtaisesti tällaisesta ihmisestä? Paranisiko vai huonontuisiko sinun käsityksesi hänestä, jos hän tulisi jonakin päivänä suoraan sanomaan: ”Pyydän anteeksi, huomaan olleeni väärässä”?
Emmekö me todella kaikki teekin erehdyksiä? Se johtuu siitä, että ketkään meistä eivät ole täydellisiä eli virheettömiä sanan täydessä merkityksessä. Raamattu sanoo niin. Se osoittaa, että kaikki ihmiset ovat ensimmäisen esi-isämme Aadamin tottelemattomuuden takia syntyneet epätäydellisyyden, synnin, perillisinä. – Room. 5:12.
Kaikki erehdykset eivät johdu vain ’tietämättömyydestä’. Monet erehdykset johtuvat siitä, ettei välitetä. Esimerkiksi lentokoneessa vesien yllä matkustaja saattaa olla kiinnittämättä mitään huomiota, kun lentoemäntä selittää pelastusliivien tai lentokoneen happilaitteitten oikeaa käyttöä. Jos matkustaja ei äkillisen hätätilanteen aikana käyttäisi näitä varokeinoja ja jos hän menettäisi henkensä, niin se ei johtuisi siitä, ettei hän tiennyt. Se johtuisi siitä, että hän ei välittänyt tietää.
Kaikkia väärintekoja, jotka joku suorittaa, ei siis voida panna vain erehdyksen tilille. Monesti syynä on tahallinen tietämättömyys. Vielä pahempaa on, että henkilö voi tehdä sellaista, minkä hän tietää olevan väärin – ja puolustella itseään syyllä tai toisella, mikä silloin näyttää hänestä hyvältä.
Kaikki tämä osoittaa meidän tarvitsevan kuria, mihin sisältyy oikaisu. Me kaikki tarvitsemme oikaisua, olemmepa nuoria tai vanhoja. Itse asiassa, jollei olisi kuria tai oikaisua, niin ei voisi olla edistystäkään – ei millään ihmiselämän alalla. Ihmiset tekisivät jatkuvasti samoja erehdyksiä, uskoisivat samoja vääriä ajatuksia eivätkä edistyisi koskaan tiedossa eivätkä kyvykkyydessä.
Kuri merkitsee enemmän kuin vain opetusta. Se on valmennusta, mikä oikaisee, muovaa, vahvistaa eli täydellistää. Siihen sisältyy näin ollen usein nuhdetta; se voi sisältää rangaistusta, vaikkei niin tarvitse olla. Mutta se ei ole koskaan rankaisua vain rankaisemisen vuoksi – se tehdään aina tarkoituksena antaa oikaisua ja parannusta tulevaisuutta varten.
MIKSI VAIKEA OTTAA VASTAAN
Mutta jos kuri on niin hyödyllistä, niin miksi useimmat ihmiset pitävät sen vastaan ottamista niin vaikeana? Samasta syystä, miksi tarvitsemme kuria: epätäydellisyys tekee myös sen vastaan ottamisen meille vaikeaksi.
Kuri voi saada meidät tuntemaan itsemme noloksi, loukatuksi tai masentuneeksi. Raamattu myöntää, että kuri aiheuttaa jossakin määrin epämiellyttävyyttä. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” – Hepr. 12:11.
Nöyryys poistaa suurimman osan kurin karvaudesta. Mutta monet antavat ylpeyden ja uppiniskaisuuden saada heidät vastustamaan kuria. Mutta kun oikaisu eli ojennus on hyvin perusteltua ja kun toiset voivat nähdä sen olevan sellaista, niin henkilö, joka uppiniskaisesti hylkää sen, saa vain itsensä näyttämään tyhmältä huomioitsijoitten silmissä. Jotkut poliitikot ovat tämän kaltaisia ja yrittävät vetäytyä vastuusta, kun ovat esittäneet virheellisiä tai harkitsemattomia lausuntoja tai suorittaneet vääriä tekoja. Mutta kukapa haluaisi saada sellaisen maineen kuin heillä on? Jumalan sana sanoo: ”Hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.” – Sananl. 1:7.
Tämän vastakohtana luemme: ”Nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.” Miksi? Koska hän tietää, että ”hän yhä viisastuu” oikaisusta. Niin, ”viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta”. – Sananl. 9:8, 9; 1:5.
MITEN SINÄ SUHTAUDUT?
Kysymys on siis todellisuudessa: Mitä sinä haluat tehdä elämälläsi? Haluatko sinä vain ajelehtia eteenpäin ja tehdä sitä, mitä tunnet haluavasi tehdä? Vai oletko halukas toimimaan kohti kannattavaa tulevaisuutta? Jumalan sana neuvoo: ”Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.” – Sananl. 19:20.
Voimme havaita kurin miellyttävämmäksi, jos muistamme aina, että se on Jumalan järjestely. Siksi Ps. 50:17 sanookin, että jokainen, joka vihaa kuria, itse asiassa ’heittää Jumalan sanan selkänsä taakse’. Onhan oikein, että kuri tulee niiden taholta, jotka on sen antamiseen valtuutettu. Jumala on määrännyt tämän tehtävän vanhemmille, sillä he ovat vastuussa lastensa elämästä. (Sananl. 1:8, 9; Ef. 6:4) Ja Jumala on varannut kristilliseen seurakuntaan hengellisesti ”vanhimpia”, jotka ovat kykeneviä ”sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet [ojentamaan niitä, jotka väittävät vastaan, Um]”. – Tiit. 1:5–9.
Muista myös, etteivät ne, jotka kurittavat meitä, yritä kytkeä meitä, niin että olisimme ahtaalla kulkiessamme elämän valtatietä. Päinvastoin he yrittävät auttaa meitä edistymään nopeasti ja miellyttävästi. Kuri suojelee vahingollisilta onnettomuuksilta, pitää meidät erossa sellaisesta, mikä tulee kietomaan meidät epämiellyttäviin pulmiin ja mikä tekee tiemme vaikeaksi tai jopa vetää meidät syrjään umpikujaan. (Sananl. 5:11–13, 22, 23) Jos me otamme vastaan oikaisun, niin Raamattu lupaa: ”Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu. Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.” – Sananl. 4:10–13.
Tunnetko joskus taipumusta paheksua vanhempiesi kuria? Olettakaamme, että he antaisivat sinun vain mennä omaa tietäsi, eivät kiinnittäisi sinuun mitään huomiota eivätkä oikaisisi sinua mistään. Osoittaisiko se aitoa rakkautta? Eivätkö sellaiset miehet, jotka ovat aviottomien lapsien isiä, tavallisesti menettele näin – ole välittämättä jälkeläisistään? Haluammeko me tulla kohdelluiksi tällä tavalla? Käyttäen tätä samaa kuvausta apostoli Paavali muistuttaa meille, että kuri on todellisuudessa todistus Jumalan rakkaudesta ja kiinnostuksesta meitä kohtaan. – Hepr. 12:4–10; vrt. Sananl. 3:11, 12.
Jos huomaat joutuvasi pois tolaltasi jonkun neuvosta tai nuhteesta, niin pysähdy ja kysy itseltäsi: Miksi he käyttivät aikaa ja näkivät vaivaa tehdäkseen niin? Vain siksikö, että he nauttivat siitä? Useimmissa tapauksissa voit nähdä, ettei nuhteen antaminen ole kovin mieluista ja helppoa heille. Mutta he tekevät sen, koska he välittävät sinusta riittävästi nähdäkseen vaivaa. Yksistään tämän pitäisi saada sinut ajattelemaan vakavasti sitä, mitä he sanovat, ja saada sinut yrittämään ymmärtää heidän syitään. – Sananl. 17:10.
Rehellinen suhtautuminen erehdyksiimme vaatii tosin voimaa. Mutta Daavidin tavoin me voimme kääntyä Jumalan puoleen rukouksessa ja pyytää voimaa ja rohkeutta moitteen kantamiseen ja nuhteen huomioon ottamiseen, niin että näemme sen oikeaksi ja hyödymme siitä oikeassa hengessä. (Ps. 51:3, 4, 12–14; Jes. 26:16) Voimme olla apostoli Pietarin kaltaisia. Apostoli Paavali nuhteli häntä julkisesti eräästä väärästä menettelystä. Mutta Pietari oli kylliksi mies ja ennen kaikkea kylliksi kristitty ottaakseen nuhteen vastaan. Hän ei kantanut kaunaa ja viittasi myöhemmin Paavaliin ”rakkaana veljenämme”. – Gal. 2:11–14; 2. Piet. 3:15, 16.
Sinun ei tietenkään tarvitse odottaa toisten oikaisevan sinua. Sinä voit harjoittaa ”itsekuria”. Olemalla valpas sinä voit huomata useita omia erehdyksiäsi ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden oikaisemiseksi. – 1. Kor. 11:31, 32.
Kurin vastaan ottamisesta seuraa monia etuja. Erehdysten tai virheiden myöntäminen rehdillä tavalla antaa terveemmän, puhtaamman sisäisen tunteen. Se vahvistaa sydäntä ja mieltä siihen, mikä on oikein. Se edistää hyviä suhteita toisten kanssa; he huomaavat sinut henkilöksi, joka on rehellinen, nöyrä ja tasapainoinen, virkistävästi erilainen kuin monet nykyään. Ja, mikä tärkeintä, se takaa sinulle Jumalan hyväksymyksen ja siunauksen. Todella ”kurittava nuhde on elämän tie”. – Sananl. 6:23.