Jumala osoittaa laupeutta saattaessaan oikeuden voimaan
KUN eräälle Jumalan profeetalle annettiin näky Jumalan tuomion toimeenpanosta turmeltuneita, paheellisia sortajia ja epäjumalien palvojia vastaan, niin hän pyysi Jumalalta: ”Muista vihassasi laupeutta.” (Hab. 3:2) Eräs toinen profeetta, joka katseli profeetallisessa näyssä Jumalan hävittävän pahuuden Jumalan omaksi kansaksi tunnustautuvan Israelin keskuudesta, huudahti: ”Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat vihasi Jerusalemin ylitse?” – Hes. 9:8.
Nämä molemmat profeetat esittivät tällaiset lausunnot, koska tiesivät Jehovan olevan rakkauden ja laupeuden Jumala, samoin kuin Jumalan ystävä Aabraham aikaisemmin oli sanonut Jehovalle puhuessaan Sodomaa kohtaavasta tuomiosta: ”Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta!” Aabrahamhan tosiaan tiesi, että vanhurskaitten tuhoaminen oli täysin Jehovan periaatteitten vastaista. – 1. Moos. 18:25.
Aabrahamille sanottiin vastaukseksi niin kuin Hesekielillekin, että Jumala on valikoiva tuomiossaan ja että ne, jotka eivät ansaitse hävitystä, säästetään. Tällaiseksi lopputulos osoittautuikin.
Nämä tapaukset auttavat meitä ymmärtämään Jumalan persoonallisuutta. Hän selitti Moosekselle: ”Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta.” (2. Moos. 34:6, 7) Jehovan täytyy majesteettisuudessaan ja arvokkuudessaan korkeimpana Suvereenina pitää voimassa laki ja järjestys kaikkeudessa. Hän ei voi antaa anteeksi lain rikkomista. Kuitenkin hän varaa laupeuden ja vapautuksen niille, jotka haluavat tehdä niin kuin on oikein.
Jeesus Kristus neuvoi opetuslapsiaan: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Matt. 5:44, 45) Jumala antaa kaikille täydellisen tilaisuuden osoittaa, mitä heidän sydämensä todellisuudessa haluaa. Hän sallii kaikkien hengittää samaa ilmaa, syödä samaa ravintoa, tehdä huomioita hänen kauniista luomakunnastaan ja valita mitä tietä he haluavat kulkea.
JOKAINEN ON VASTUUSSA VALITSEMASTAAN MENETTELYSTÄ
On täysin oikein ja oikeudenmukaista, että koska jokaisen sallitaan valita oikea tai väärä, niin kukin yksilö ’saa syödä oman vaelluksensa hedelmiä’. (Sananl. 1:31) Kukaan ei voi oikeutetusti syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta, kun joutuu onnettomuuteen oman tahallisen väärintekonsa johdosta. Jumala antaa ystävällisen varoituksen, jotta ihminen voisi välttää tuhon. Hän sanoo nuorelle henkilölle: ”Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, ja sydämesi ilahuttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä.” Niin, nuori saa vapaasti tehdä näin, Jumala ei estä häntä siitä. ”Mutta”, Jumala lisää, ”tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä. Karkoita suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja aamurusko ovat turhuutta.” – Saarn. 11:9, 10.
Jumala ei aio pakottaa ketään palvelemaan häntä. Mutta jos ihminen valitsee huonon menettelyn tai vaeltaa sellaisen asiainjärjestelmän mukana, joka on turmeltunut, niin hän itse osallistuu pahaan. Tai jos hän pysyy sellaisen uskonnollisen, poliittisen tai kaupallisen järjestön yhteydessä, joka pilkkaa Jumalaa ja siten tekee jäsenistään äänettömiä osallistujia epärehellisyyteen tai moraalittomuuteen, niin hänen tulee odottaa joutuvansa tekemään menettelystään tilin Jumalalle.
Tämä ei merkitse sitä, ettei sellainen, joka on ollut tällainen ihminen mutta joka tulee tuntemaan oman epätäydellisyytensä, väärät tekonsa tai väärän menettelynsä, voisi saada lainkaan anteeksi. Hän voi kääntyä pois siitä ja saada anteeksi Jumalan varaaman Kristuksen lunastusuhrin perusteella. Jumala ei jätä epäoikeudenmukaisesti huomioon ottamatta tai sivuuta rangaistusta synnistä, mutta oikeudenmukaisuuden vaatimukset ovat täysin tyydytetyt hänen oman Poikansa syntien edestä uhriksi antaman täydellisen ihmiselämän perusteella. Apostoli Pietari sanoi: ”[Kristus] ’itse kantoi meidän syntimme’ ruumiissansa ristinpuuhun [paaluun, Um], että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle.” Tämän lunastusvarauksen perusteella Jumala voi olla ”vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen”. – 1. Piet. 2:24; Room. 3:26.
VAROITUS JA KÄRSIVÄLLISYYS
Jumala on siis rakkaudellinen luomuksiaan kohtaan ja toivoo heidän parastaan. Hän on hidas vihaan, hidas toimittamaan oikeutta niille, jotka harjoittavat vääryyttä, siinä toivossa, että he saattaisivat katua. (2. Piet. 3:9) Jumala osoittaa huomattavaa kärsivällisyyttä sellaisia henkilöitä kohtaan, jotka eivät tahdo palvella häntä. Apostoli Paavali vetosi eräisiin, jotka väittivät palvelevansa Jumalaa mutta jotka harjoittivat sitä, mikä on väärää, ja kirjoitti heille: ”Halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” – Room. 2:4.
Mutta pahuuden ei voida sallia kukoistaa määrättömästi. Se täytyy poistaa rauhan ja järjestyksen hyväksi kaikkeudessa, niiden helpotukseksi ja onneksi, jotka haluavat elää rauhaisasti lähimmäisensä kanssa. Pahat täytyy sen vuoksi raivata pois. ”Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan”, sanoo henkeytetty kirjoittaja Sananl. 21:18:ssa.
Toisin esitettynä maan oikeamielisten ihmisten rauhaisan, onnellisen elämän hinta on niiden raivaaminen pois, jotka eivät halua elää rehellisesti ja rauhaisasti ja jotka tekevät vahinkoa lähimmäiselleen. On niin kuin Jehovan profeetta sanoi: ”Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta.” – Jes. 26:10.
Kun Jumala lopulta ryhtyy toimenpiteisiin, niin hän panee puolueettomasti voimaan oikeudenmukaiset lakinsa. Hän pitää vihansa valvonnassa ja teloittaa vain ne, jotka ansaitsevat kuoleman. (Sananl. 2:21, 22) Hänen sotansa ei ole kansojen sotien kaltainen, jotka tappavat sekä hyviä että pahoja erotuksetta. Voimme olla varmoja siitä, että Jumala, ”kaiken maan tuomari”, tekee niin kuin on oikein ja että kun hän hävittää jonkun, niin se henkilö todellakaan ei halua vanhurskautta. (1. Moos. 18:25; Sananl. 21:10) Hänellä ei ole sydämessään sille sijaa.
RAKASTAVA ISÄ
Minkä muunlaista Jumalaa kukaan haluaisi Jumalakseen? Me arvostamme isiä, jotka kurittavat lapsiaan heidän hyväkseen ja jotka kuitenkin rakastavat heitä ja varaavat heille kaiken tarpeellisen hyvän. Apostoli sanoo kristityille tovereilleen:
”Meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän.” – Hepr. 12:9–11.
Meidän on siis tultava Jumalan luo niin kuin rakastavan Isän luo, opittava hänestä, annettava hänen oikaista itseämme, mukautettava tiemme hänen kirjoitetun Sanansa mukaiseksi. Hän valmistaa nykyään ihmisiä elämään vanhurskaassa uudessa järjestyksessä, joka käsittää koko maapallon kaikkien onneksi ja hyvinvoinniksi. Sinä voit kaikkien muiden tavoin käyttää nyt hyväksesi tätä tilaisuutta.