Uskoutuvatko lapsenne teille?

”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset . . . te isät, älkää kiihoittako [ärsyttäkö, Um] lapsianne.” – Ef. 6:1, 4.

1. Kuvaile muutos, joka usein tapahtuu lapsen asenteessa vanhempiaan kohtaan, kun hän tulee vanhemmaksi.

MIKÄ ilo onkaan nähdä pienen lapsen innostuneesti yrittävän kertoa vanhemmilleen jotain juuri sattunutta pikku tapahtumaa! Tälle lapselle on sillä hetkellä tärkeintä koko tarinan kertominen isälle ja äidille, sillä hänen mielestään täytyy vanhempien ennen kaikkea kuulla se. Mutta voi! Muutamia vuosia myöhemmin tuo lämmin ja läheinen luottamus kohmettuu usein hyytäväksi äänettömyydeksi, ja sijaan tulee jääkylmä väittely.

2. Tiedetäänkö yleensä syy, miksi vanhemmat menettävät lastensa luottamuksen? Mitä näin ollen tarvitaan?

² Miksi tällainen muutos asenteessa? Vanhemmat ja lapset, jotka ovat tällaisessa onnettomassa tilanteessa, voivat esittää kokonaisen sarjan valituksia toisiaan vastaan, mutta harvat heistä tietävät muutoksen perussyitä, sillä muutenhan he voisivat selviytyä siitä. He ovat tavallisesti liian lähellä pulmaa ja liian tunteellisesti kietoutuneet siihen tunnistaakseen syyn tai löytääkseen parannuskeinon itse. He tarvitsevat ulkopuolista apua. He tarvitsevat Jumalan sanan Raamatun apua, sillä se määrittää tarkalleen syyn ja tuo esiin parannuskeinon.

3. Milloin vanhempia vastaan kapinoimisen siemenet ensi kerran kylvettiin, ja kuka ne kylvi?

³ Syytä etsittäessä täytyy kaikkein ensiksi olla selvillä siitä, että vanhempien arvovaltaa vastaan kapinoimisen siemenet kylvettiin kauan sitten. Se alkuperäinen kapinoitsija, jota kutsutaan Saatanaksi, mikä merkitsee vastustajaa, sai Aadamin ja Eevan menettämään luottamuksensa Isäänsä Jehovaan asettamalla kyseenalaiseksi Jumalan lain. (1. Moos. 3:1–6; 2. Kor. 11:3) Siitä lähtien eivät Aadamin jälkeläiset, jotka ovat enimmäkseen ”tottelemattomuuden lapsia”, ole paljon uskoneet eivätkä turvanneet Jehovaan eivätkä hänen Sanaansa. (Ef. 2:2) Uskonnolliset johtajat ovat tässä suhteessa pääasiallisesti vastuussa varsinkin nykyaikoina. Pappien enemmistö hylkää nykyään Raamatun ajatellen, ettei se ole Jumalan henkeyttämä, ja saarnaa sen sijaan, että ’Jumala on kuollut’ ja ihminen on kehityksen tuote. – Matt. 15:6, 9.

”VAIKEITA AIKOJA”

4. Ovatko olosuhteet nykyään sen huonommat kuin aikaisempina sukupolvina?

⁴ Vaikka kapinallisuuden siemenet kylvettiin kauan sitten, niin vasta viime aikoina on ilmestynyt tällainen kapinallisten ennätyssato. Tämä laittomien sukupolvi on aiheuttanut maan päälle kriisin, jollaista ei ole milloinkaan aikaisemmin ollut. Samaan aikaan, jolloin taistellaan kansainvälisiä sotia rajakiistoista, käydään toisenlaisia sotia monilla kotirintamilla, ja näillä jälkimmäisillä on suurin vaikutus nuorisoon. Lähitienoon mellakka tekee suuremman vaikutuksen lapsiin kuin kylien pommitus sota-alueella toisella puolella maapalloa.

5. Mitkä seikat mm. aiheuttavat nykyään vaikeuksia?

⁵ Paikalliset työriidat ovat yhä yleisempiä ja yhä vaikeammin sovitettavissa. Rauha palautuu tällaisissa kiistoissa vain tilapäisesti. Luottamus on hyvin vähäistä. Työväki ja johtoporras ovat menettäneet luottamuksen toisiinsa. Ja sillä välin jokainen kärsii. Tuotteet ja palvelukset huononevat, elinkustannukset kohoavat, verotaakka lisääntyy. Jokainen näyttää tyytymättömältä.

6. Ovatko olosuhteet sen paremmat valtion palveluksessa olevien keskuudessa?

⁶ Kapinallisuus ei ole yleistä ainoastaan teollisuustyöntekijäin keskuudessa, vaan myös monet valtion palveluksessa olevat kapinoivat laillista virkavaltaa vastaan. Lakot kunnan ja valtion työntekijäin keskuudessa olivat käytännöllisesti katsoen tuntemattomia muutama vuosi sitten. Mutta nykyään ovat poliisit, palokunta, terveydenhoitoviranomaiset, postivirkailijat ja muut ruvenneet lakkoilemaan, eivätkä yksistään palkankorotuksen saamiseksi, vaan myös vastalauseeksi muissa asioissa. Myös opettajien kapinointi koulujen johtokuntaa vastaan laajenee yhä.

7. Millaiset kapinalliset asenteet ovat vielä vakavamman luonteisia?

⁷ Taloudellisten kiistakysymysten ohella ilmenee vakavammanlaatuista kehitystä, johon kuuluu vastalauseiden esittämistä ja kapinoimista nykyistä asiainjärjestelmää vastaan, sitä vastaan, mitä kutsutaan ’vakiintuneeksi järjestelmäksi’. On olemassa monenlaisia vastarintaliikkeitä: sotaa, rauhaa, rikkautta ja köyhyyttä vastustavia. Toisinaan ei näitä pieniä tyytymättömyyden liekkejä pystytä sammuttamaan, ennen kuin monet ovat menettäneet henkensä.

8. Miten maailman nykyiset olosuhteet on kerrottu etukäteen Raamatun ennustuksissa?

⁸ Maailmasta pitää totisesti paikkansa se, mitä apostoli Paavali ennusti ”vaikeista ajoista”! Yksityiskohdat Paavali kuvaili tällä tavalla: ”Ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” Totisesti nämä olosuhteet muodostavat todistusröykkiön siitä, että me elämme tämän asiainjärjestelmän ”viimeisissä päivissä”. – 2. Tim. 3:1–5.

9. Miten maailman nykyiset olosuhteet vaikuttavat ehdottomasti nuoriin?

⁹ Ei ole näin ollen ihmeteltävää, että keskellä näitä toivottomia, vaikeita aikoja elävät lapset saavat epäedullisia vaikutuksia. Vanhemmat ovat monissa tapauksissa menettäneet luottamuksensa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin johtajiinsa, esimiehiinsä elinkeinoelämässä ja uskonnollisiin opettajiinsa. Mitä sitten voidaan odottaa lapsista, kun he alkavat ajatella itsenäisesti? Hekin menettävät luottamuksensa heitä ympäröivään järjestelmään ja vanhempiinsa ja isovanhempiinsa, joita he pitävät vastuullisina nykyisestä lahoavasta järjestelmästä.

KUUNTELE LAPSESI VALITUKSIA

10. Mikä valitus kuullaan usein vanhempia vastaan?

¹⁰ Eräs nuorten valituksista on, että heidän vanhempansa eivät ymmärrä heitä. Kun nuoret esimerkiksi uskoutuvat ja paljastavat ongelman, joka heillä on, niin vanhemmat usein suuttuvat sen sijaan, että antaisivat tarvittavan avun. Välttääkseen perheessä hankausta lapset ajattelevat sen tähden, että heidän on parempi olla mainitsematta ongelmiaan kylmäkiskoisille vanhemmilleen.

11. a) Mitä jotkut vanhemmat eivät tee antaessaan ohjeita lapsille? b) Voidaanko vanhempien lupauksiin ja mielipiteisiin aina luottaa?

¹¹ Muitakin valituksia on. Vanhemmat sanovat usein lapsille, mitä ei saa tehdä, mutta harvoin he sanovat, mitä tulee tehdä ja miten se tulee tehdä. Toisin sanoen paino on pikemmin kielteisellä kuin rakentavalla opetuksella. Vanhemmat jättävät aivan liian usein pitämättä lupauksiaan. He lupaavat lapsilleen jotain hyvin miellyttävää, mutta eivät sitten täytäkään lupausta sillä löyhällä tekosyyllä, että heillä on liian kiire tai he ovat liiaksi väsyneitä. Miten lapsi voi näin ollen luottaa tällaisiin vanhempiin, kun he tekevät lupauksia? Sama pitää paikkansa vanhempien uhkauksistakin. Joskus ne toteutetaan, useimmin ei. Siitä tulee täten uhkapeliä, ja lapsi oppii pian tietämään, että siinä pelissä on todennäköistä, ettei vanhemman sana ole luotettava. Samalla lailla lapsia torutaan usein ankarasti joistakin seikoista, mutta toisissa tapauksissa samat asiat sivuutetaan huomautuksitta, ikään kuin ne olisivat mitättömiä. Nämä vanhempien vaihtelevat päähänpistot, oikut ja harha-ajatukset riittävät aivan liian usein hävittämään lapsen luottamuksen ja vieroittamaan hänen luottamuksensa ja kiintymyksensä.

12. Mikä puuttuu, kun vanhemmat eivät kerro lapsilleen ”elämän tosiasioita”?

¹² Yksi monien teini-ikäisten esittämistä vakavammista syytöksistä on, etteivät heidän vanhempansa opeta heille elämän perusperiaatteita eivätkä elämän lisääntymistä, ts. asioita, jotka koskevat oikeita sukupuolisuhteita. Eikö vallitse aidon rakkauden puute, kun vanhemmat eivät opeta lapsilleen avioliiton pyhyyttä eivätkä varoita heitä vapaista suhteista ja irstaan moraalisen käytöksen seurauksista, jotka johtavat häpeälliseen raskauteen avioliiton ulkopuolella ja tarttuviin sukupuolitauteihin, jotka aiheuttavat sokeutta, hedelmättömyyttä ja mielisairautta? Missä on vanhempien rakkaus, kun he eivät kerro tyttärelleen, että kevytmielisestä tytöstä tulee lopulta hänen niin sanottujen ”rakastajiensa” halveksima? Missä on sellaisten vanhempien rakkaus, jotka antavat lastensa oppia ”elämän tosiasioita” yhteiskunnan turmeltuneilta ja rappeutuneilta aineksilta?

13. Ketkä ovat suuressa määrin vastuussa pornografian turmelevasta vaikutuksesta nuoriin?

¹³ Teini-ikäisten syytös on tosi: Aikuiset, joista monet ovat isiä ja äitejä, valmistavat ja hankkivat pornografisia kirjoja ja kuvia nuorten moraaliseksi turmelukseksi. Näyttää siltä, että eräät lasten vanhemmat eivät välitä siitä, että heidän lapsensa lukevat saastaista kirjallisuutta, sen enempää kuin siitäkään, millaisia tovereita heidän jälkeläisillään on.

14. Mikä muu ankara arvostelu esitetään nykyään useita vanhempia vastaan, ja onko se aiheellinen?

¹⁴ Lapset arvostelevat myös jyrkästi mutta rehellisesti sitä, miten vanhemmat joskus elävät henkilökohtaisessa elämässään, ja sitä esimerkkiä, jonka he täten antavat nuorille. Kaikkialta tapaa valehtelevia ja varastelevia vanhempia, jotka kerskuvat ovelista liiketavoista, jotka näpistelevät tavaroita työnantajiltaan eivätkä työskentele täyttä työaikaa, jotka rikkovat nopeusrajoituksia ja kiertävät vilpillisesti veron maksamista. Jotkut vanhemmat ovat alkoholisteja, jotkut huumausaineitten orjia, jotkut avionrikkojia ja sukupuolisesti kieroutuneita. On melko yleistä, että aviomiehet ja vaimot huutavat ja kiroilevat toisilleen lastensa läsnä ollessa. Ja kuitenkin nämä samat vanhemmat teeskentelevät kaikesta tästä huolimatta usein jonkinlaista uskonnollista hurskautta. Millaista petosta! Hurskasta ulkokultaisuutta! Ja heidän lapsensa tietävät sen hyvin.

15, 16. a) Millaisia tovereita kapinalliset nuoret usein etsivät ja miksi? b) Ratkaiseeko nuorisojoukkoihin liittyminen nuorten ongelmat?

¹⁵ Onko järkevää odottaa, että tällaisten ihmisten jälkeläiset luottaisivat vanhempiinsa? Tuskinpa! Todennäköisemmin he etsivät tovereita, joiden seurassa olemisesta he nauttivat, ja sen luonnollisen lain mukaan, että ’vakka kantensa valitsee’, heidän toverinsa ovat luultavasti sellaisten nuorten joukkoa, joilla on samanlaisia ongelmia. Nämä uskoutuvat sitten toisilleen ja keskustelevat avoimesti yhteisistä valituksistaan. Sillä, ratkaisevatko heidän johtopäätöksensä nuo pulmat, ei ole juuri merkitystä. Heillä on ainakin joku, jolle he voivat puhua, joku, joka kuuntelee, joku, joka on yhtä mieltä heidän kanssaan.

¹⁶ Vähitellen nämä nuoret vieraantuvat pois vanhempiensa suojeluksesta. Kun he joutuvat vaikeuteen, niin he uskoutuvat nyt tuolle joukolle. Sitä mukaa kuin heidän luottamuksen tunteensa nuorisojoukkoon lisääntyy, heidän katkeruuden tunteensa vanhempiaan kohtaan syvenee. Tästä on enää vain lyhyt askel ”protesti”-ryhmiin liittymiseen, kun he yrittävät ilmaista halveksuntaansa yhteiskuntaa kohtaan, johon he yhdistävät vanhempansa.

MITEN VOIT SAAVUTTAA LASTESI LUOTTAMUKSEN

17. Mitä teidän tulee vanhempina tehdä, olkoonpa teillä lastenne luottamus tai ei?

¹⁷ On paljon helpompaa säilyttää lapsen luottamus kuin saada se takaisin, kun se kerran on menetetty. Jos siis lapsesi uskoutuvat sinulle, niin älä pidä sitä itsestään selvänä, vaan työskentele uutterasti tämän hyvän suhteen säilyttämiseksi, joka on molemminpuolisesti niin hyödyllinen. Mutta jos kuulut niihin moniin tuhansiin epätoivoisiin vanhempiin, jotka ovat kadottaneet jälkeläistensä luottamuksen, niin kaikki sen takaisin saamiseksi käytetty aika ja ponnistelu osoittautuu kyllä sen arvoiseksi. Tässä seuraa muutamia ehdotuksia, miten se saattaa olla mahdollista.

18. Miten tärkeätä vanhempien on panna täysi luottamuksensa Jehovaan?

¹⁸ Aloita laskemalla luja perusta. Tämä kestävä perusta on oma luottamuksesi ja uskosi taivaalliseen Isääsi Jehovaan ja hänen Sanaansa Raamattuun. ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa”, sanoo sananlasku. Jos panet näin ehdottoman luottamuksen Jehovaan, niin etkö luule lastesikin vuorostaan olevan taipuvaisia luottamaan sinuun? Tavallisesti he luottavat. – Sananl. 3:5, 6.

19. a) Miksi rakkaus Jehovaan on niin tärkeä? b) Ovatko lapset taipuvaisempia uskoutumaan sellaisille vanhemmille, jotka vihaavat pahaa?

¹⁹ Pane nyt sitten tälle lujalle perustalle se tärkeä kulmakivi, jota kutsutaan rakkaudeksi, rakkaus Isääsi Jehovaan. Hänen rakastamisensa kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi on ”suurin ja ensimmäinen käsky”. (Matt. 22:37, 38; Mark. 12:30) Jos rakastat Jehovaa, niin rakastat sitä, mitä hän rakastaa, ja vihaat sitä, mitä hän vihaa. Jehova vihaa jokaista, joka harjoittaa pahaa – haureellisia, epäjumalanpalvelijoita, avionrikkojia, homoseksualisteja, varkaita, ahneita ihmisiä, juoppoja, herjaajia, kiristäjiä, valehtelijoita. Jumala sanoo, että tällaiset eivät tule elämään hänen vanhurskaan Valtakuntansa hallinnon alaisuudessa, jolleivät he tee jyrkkää muutosta vaelluksessaan. (1. Kor. 6:9, 10; Gal. 5:19–21; Ef. 5:3–5; Ilm. 21:8; 22:15) Siis ”te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa” pidättymällä kaikista tällaisista tavoista. (Ps. 97:10; 1. Joh. 5:3) Etkö luule, että lapsesi saavat luottamusta sinuun, kun teet näin? Luonnollisesti he saavat. – Kol. 3:5–9.

20. Kuvaile ”uusi persoonallisuus”, joka vanhempia kehotetaan pukemaan päälleen.

²⁰ Kun ihmiset vapautuvat tällaisista huonoista tavoista, niin on kuin he riisuisivat pois ”vanhan persoonallisuuden”. Sen sijaan heitä kehotetaan pukemaan päälleen ”uusi persoonallisuus”, jossa on sääliväisyyden hellää kiintymystä, huomaavaisuutta, nöyryyttä, lempeyttä, pitkämielisyyttä, rakkautta, kykyä tulla toimeen toisten kanssa ja anteeksi antoa kaikille, jotka saattavat loukata. (Kol. 3:10–14; Ef. 4:22–24; Um) Mitä ajattelet nyt? Uskoutuvatko lapsesi sinulle, jos osoitat näin ihastuttavaa persoonallisuutta, persoonallisuutta, joka heijastaa ’Jumalan hengen hedelmiä’? Epäilemättä he uskoutuvat! – Gal. 5:22, 23.

21. Mitä vanhempien täytyy tehdä, jos he toivovat lastensa uskoutuvan heille?

²¹ Raamattu sanoo: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9) Vain kun te vanhemmat näin uskoudutte Jehovalle pyytäen häntä rukouksessa ’antamaan teille velkanne anteeksi, niin kuin tekin olette anteeksi antaneet velallisillenne’, pyytäen häntä osoittamaan oikean kuljettavan tien tässä jumalattomassa maailmassa sanoen: ”Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden”, vain silloin voitte odottaa lastenne tuntevan voivansa vapaasti esittää teille ongelmansa ja kysyvän neuvoa ja ohjausta sen suhteen, mitä heidän pitäisi tehdä. – Matt. 6:12; Ps. 27:11.

22. Mitä laupeuden osoittamisen esimerkkiä vanhempien on hyvä jäljitellä?

²² Ja kun lapsenne alkavat uskoutua teille, niin miten heitä kohdellaan? Osoitatteko te heille laupeutta samalla tavalla kuin te odotatte Isänne taivaissa osoittavan teille laupeutta? Muistakaa, että ”tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt”. (Jaak. 2:13; Mark. 11:25; Luuk. 6:36) Te olette iloisia sen takia, että teidän taivaallinen Isänne on pitkämielinen ja kärsivällinen teitä kohtaan, että hän ”on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön”, ja että ”hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu”. (Room. 9:22; 2. Piet. 3:9) Varmistautukaa tekin sen tähden vuorostanne siitä, että suhtaudutte lapsiinne ja heidän ongelmiinsa pitkämielisesti ja kärsivällisesti. Sananlaskut sanoo: ”Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.” – Sananl. 21:13.

23. Miksi sinun ei tule koskaan pitää jälkeläistesi ongelmia liian pieninä välittääksesi niistä?

²³ Eräs toinen seikka: Älä koskaan ajattele, että lastesi ongelmat ovat liian vähäpätöisiä ja pieniä, jotta sinun pitäisi niistä välittää, äläkä milloinkaan puolustaudu sillä, että sinulla on liian kiire pohtiaksesi niitä. Ajattelehan vain, miten pieniltä ja vähäpätöisiltä sinun ongelmiesi täytyy näyttää kaikkivaltiaan Jumalan silmissä! Ja kuka voisi olla työteliäämpi kuin hän on? Sinä olet kuitenkin mitä kiitollisin siitä, että hänen korvansa ovat yötä päivää auki sinun huudollesi ja ettei hän koskaan uuvu kuuntelemaan rukouksiasi ja vastaamaan niihin, niin merkityksettömiä kuin ne saattanevatkin olla. – Ps. 34:16; Luuk. 18:7, 8.

MITEN LASTEN LUOTTAMUS SÄILYTETÄÄN

24. Mitkä seikat vanhempien tulee pitää mielessään, kun he keskustelevat lastensa kanssa?

²⁴ Varmistautukaa te vanhemmat, jotka olette panneet täyden luottamuksen Jehovaan, siitä, että sovellatte hänen viisaita neuvojaan ja opetuksiaan toimiessanne lastenne kanssa, jos haluatte heidän uskoutuvan teille. Ottakaa huomioon lastenne ikä, kun keskustelette heidän kanssaan. Kun he ovat varhaisnuoria, älkää kohdelko heitä kuin pienokaisia; kun he ovat teini-ikäisiä, niin puhutelkaa heitä sellaisina. (1. Kor. 13:11) Antakaa jälkeläisillenne tietoa erityisesti Jumalan tarkoituksista sellaisina kuin ne on esitetty Raamatussa. Pohtikaa heidän kanssaan antaen heidän tehdä kysymyksiä ja ilmaista omat mielipiteensä. Jos he ovat väärässä, osoittakaa ystävällisesti heidän erehdyksensä rakkaudellisella tavalla eikä väheksyvästi.

25. Mitä muuta kuin opetusta tulee vanhempien antaa lapsilleen, mutta mitä Hepr. 12:11 sanoo tästä?

²⁵ Jotta opetus täyttäisi tarkoituksensa, niin siihen täytyy liittyä oikaisevaa kuria. Alkakaa totuttaa lapsia kuriin jo pienokaisina; kun he sitten kasvavat, niin heillä ei ole niitä pulmia, mitä toisilla nuorilla on. Onhan kirjoitettu: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” ”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” – Sananl. 22:6; Hepr. 12:11.

26. Miksi vanhempien ei tule empiä käyttää vitsaa, jos se on välttämätöntä, lasten pitämiseksi kurissa?

²⁶ Älä emmi käyttää vitsaa kurinpidossa. ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” ”Jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.” – Sananl. 22:15; 23:13, 14.

27. a) Mutta mitä varovaisuutta tarvitaan rangaistusta annettaessa? b) Miksi on tärkeää, että kodin säännöt perustuvat Raamattuun ja sen periaatteisiin?

²⁷ Mutta tällaista rangaistusta ei tule koskaan antaa suuttumuksen puuskassa, eikä sen tule olla itsehillinnän puutteesta johtuva tunteenpurkaus. Tuskin olisi oikeudenmukaista rangaista lasta sellaisen tekemisestä, minkä ei ole koskaan sanottu hänelle olevan väärin. Ensin täytyy antaa huolellista, kärsivällistä opetusta, ’Jehovan mielensääntelyä”, niin että lapsi ei tiedä ainoastaan mitä kohtuullisesti odotetaan vaan myös miksi. (Ef. 6:4, Um) Kun siis annat ohjeita ja sääntöjä, niin varmistu siitä, että ne ovat sopusoinnussa Raamatun periaatteitten kanssa, ja tällä tavalla sinä voit aina sanoa: ’Niin sanoo Jumalan sana.’ Se auttaa lasta, joka pelkää Jumalaa ja rakastaa hänen lakejaan, olemaan onnellinen totellessaan kodin sääntöjä. Jos sitten tämän jälkeen rangaistus on välttämätön, niin lapsi tietää sen johtuvan siitä, että Raamattuun perustuvia ohjeita on tahallisesti ja harkitusti rikottu.

28. Miten vanhempien tulee kurittaa lapsiaan Jehovaa jäljitellen?

²⁸ Mutta annettakoon silloinkin rangaistus laupeuden lieventämässä oikeudenmukaisuudessa. Osoittakoon äiti tai isä taivaallista Isää jäljitellen ymmärtämystä ja myötätuntoa kärsivällisyyden ja itsehillinnän ohella. Rangaistus pilkaten ystävien edessä tekee lapsen masentuneeksi ja jopa vihamieliseksi. Siksi on annettu neuvo: ”Te isät, älkää katkeroittako lapsianne, etteivät he masennu.” ”Älkää ärsyttäkö lapsianne.” – Kol. 3:21; Ef. 6:4; Um.

29. Mitä muita hyveitä vanhempien tulee kehittää?

²⁹ Vanhempien ei pidä kaikessa tässä koskaan olla horjuvia eikä kaksimielisiä, niin että sanovat yhdellä kerralla yhtä ja toisilla kerroilla jotain muuta. ”’On’ olkoon teillä ’on’, ja ’ei’ olkoon teillä ’ei’.” (Jaak. 5:12; 4:8) Nöyryys on myös suuri hyve, joka miellyttää Jumalaa. Karta siis pöyhkeyttä, ylimielisyyttä tai kerskumista. Jehova vihaa ylpeäsydämisiä. Sinun lapsesikin rakastavat sinua, jos olet nöyrämielinen, ja jos he rakastavat sinua, niin he myös uskoutuvat sinulle. – Sananl. 16:5; 1. Piet. 5:5, 6.

30. Miten ainoastaan vanhemmat voivat saavuttaa lastensa luottamuksen ja säilyttää sen?

³⁰ Tämä kaikki on kovin selvää. Jos tahdotaan lasten esteettömästi uskoutuvan vanhemmilleen, niin vanhempien itsensä täytyy osoittaa uskoa Jehovaan, antaumusta hänelle ja tottelevaisuutta hänen Sanaansa kohtaan. Heidän täytyy myös ilmaista jokapäiväisessä elämässään sellaisia jumalallisia ominaisuuksia kuin laupeutta, myötätuntoa, ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä ja itsehillintää ynnä nuhteettomuutta totuutta kohtaan ja rakkautta vanhurskauteen. Vain tällä tavalla voivat vanhemmat toivoa saavansa lastensa luottamuksen ja säilyttävänsä sen.

[Kuva s. 15]

Kuuntelemalla myötätuntoisesti lapsensa ongelmia ja valituksia isä tai äiti rohkaisee lastaan uskoutumaan hänelle

[Kuva s. 15]

Jos lapsesi uskoutuvat sinulle, niin älä pidä sitä itsestään selvänä, vaan työskentele uutterasti tämän hyvän suhteen säilyttämiseksi