Yksi spitaalinen antoi kunnian Jumalalle
Kirjoitus on laadittu erityisesti vanhempien luettavaksi lastensa kanssa
VALMISTIKO äitisi sinulle hyvän aterian tänään? Eikö ollutkin ystävällistä, että hän teki siten? Kiititkö häntä? Emmekö unohdakin toisinaan sanoa: ”Kiitos!” kun toiset tekevät meille hyvää? Kun Suuri Opettaja oli maan päällä, niin oli eräitä spitaalisia, jotka unohtivat sanoa: ”Kiitos.”
Tiedätkö, mikä spitaalinen on? Spitaalinen on ihminen, jolla on spitaaliksi kutsuttu sairaus. Sitä sairastavasta voi jopa irrota iho- ja lihapaloja pois. Kun Jeesus oli maan päällä, niin spitaalitautisten oli pysyteltävä erillään muista ihmisistä. Ja jos spitaalinen näki jonkun tulevan, niin hänen piti huutaa ja varoittaa tuota ihmistä pysyttelemään loitolla. Näin tehtiin, jotteivät toiset olisi tulleet liian lähelle ja kenties saaneet spitaalitautia.
Jeesus oli erittäin ystävällinen spitaalisille. Kun hän eräänä päivänä oli menossa Jerusalemiin, niin hänen oli kuljettava pienen kaupungin läpi. Kun hän tuli lähelle kaupunkia, kymmenen spitaalista tuli tapaamaan häntä. He olivat kuulleet, että Jeesus oli saanut Jumalalta voiman parantaa kaikenlaisia sairauksia.
Spitaaliset eivät tulleet lähelle Jeesusta. He seisoivat loitolla. Mutta he uskoivat, että Jeesus voi ottaa pois heidän spitaalinsa. Kun he siis näkivät Suuren Opettajan, he huusivat hänelle: ’Jeesus, Opettaja, auta meitä!’
Tuleeko sinun sääli ihmisiä, jotka ovat sairaita? Jeesuksen tuli. Hän tiesi miten surullista oli olla spitaalinen. Siksi hän vastasi heille ja sanoi: ’Menkää näyttäytymään Jumalan papeille.’
Miksi Jeesus käski heitä tekemään näin? Se johtui laista, jonka Jehova oli antanut kansalleen spitaalitautisista. Tässä laissa sanottiin, että Jumalan papin tuli tarkastaa spitaalisen liha. Pappi sanoi spitaaliselle, milloin hänen sairautensa oli kokonaan jättänyt hänet. Kun hän oli terve, niin hän saattoi asua jälleen terveitten ihmisten parissa. – 3. Moos. 13:16, 17.
Jeesus käski noita kymmentä spitaalista menemään tapaamaan pappia. Menisivätkö he, vaikka heillä olikin yhä sairautensa? Kyllä he menivät. He lähtivät suoraa päätä papin luo. Noiden miesten on täytynyt uskoa, että Jeesus paransi heidän sairautensa.
Ja mitä tapahtui? Ollessaan menossa papin luo heidän sairautensa katosi. Heidän lihansa oli parantunut. Heidät oli tehty terveiksi! Heidän uskonsa Jeesuksen voimaan palkittiin. Millaista iloa he tunsivatkaan!
Mutta mitä heidän olisi nyt pitänyt tehdä osoittaakseen kiitollisuuttaan? Mitä sinä olisit tehnyt?
Yksi parannetuista miehistä tuli takaisin ja alkoi antaa ylistystä Jehovalle. Se mies puhui hyvää Jumalasta. Oli oikein tehdä siten, koska voima, jolla hänet parannettiin, tuli Jumalalta. Mies lankesi myös Suuren Opettajan jalkoihin ja kiitti häntä. Hän oli kiitollinen sen johdosta, mitä Jeesus oli tehnyt.
Mutta entä ne muut yhdeksän miestä? Jeesus kysyi: ’Eikö kymmenen spitaalista tehty terveeksi? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Yksikö vain palasi antamaan kunnian Jumalalle?’
Niin, se on totta. Vain yksi niistä kymmenestä antoi kunnian Jumalalle ja palasi kiittämään Jeesusta. Ja tämä henkilö oli samarialainen, mies toisesta maasta. Ne muut yhdeksän miestä eivät kiittäneet Jumalaa eivätkä kiittäneet Jeesustakaan. – Luuk. 17:11–19.
Kenen kaltainen noista miehistä sinä olet? Emmekö me molemmat haluakin olla tuon samarialaisen miehen kaltaisia? Kun siis joku tekee meille jotain ystävällistä, niin mitä meidän täytyy muistaa tehdä? Meidän tulee ilmaista kiitoksemme.
Ihmiset unohtavat usein sanoa: ”Kiitos.” Mutta on hyvä sanoa: ”Kiitos.” On oikein tehdä niin. Ja kun sinä teet siten, niin Jehova Jumala ja hänen Poikansa Jeesus ovat iloisia.
Jos ajattelet, niin muistat, että ihmiset ovat tehneet sinun puolestasi monenlaista. Muistatko olleesi koskaan sairas? Et ole ehkä milloinkaan ollut niin sairas kuin nuo kymmenen spitaalista. Mutta olet saattanut olla pahasti vilustunut tai tuntea kipuja mahassasi. Hoitiko äitisi tai isäsi sinua? Ehkä he antoivat sinulle jotain lääkettä ja tekivät jotain muutakin hyväksesi. Oletko iloinen siitä, että he auttoivat sinua parantumaan?
On hyvä sanoa ”kiitos” sen johdosta, mitä toiset tekevät sinun puolestasi. Tuo samarialainen mies kiitti Jeesusta siitä että hän paransi hänet, ja se teki Jeesuksen onnelliseksi. Luuletko äitisi tai isäsi tulevan onnelliseksi, jos sinä sanot ”kiitos”, kun he tekevät jotain hyväksesi? Kyllä he tulevat.
Ihmiset tekevät toisinaan hyväksemme jotain joka päivä tai joka viikko. Ehkä sen tekeminen on heidän työtään. He voivat jopa olla onnellisia tehdessään niin. Mutta me saatamme unohtaa kiittää heitä.
Opettajasi koulussa saattaa työskennellä kovasti auttaakseen sinua oppimaan monia asioita. Se on hänen työtään. Mutta hän on iloinen, jos kiität häntä siitä, että hän auttaa sinua oppimaan.
Toisinaan ihmiset tekevät vain vähän hyväksesi. Pitääkö kukaan milloinkaan ovea auki sinulle? Tai tarjoaako kukaan milloinkaan sinulle ruokaa päivällispöydässä? On hyvä sanoa ”kiitos” tällaisistakin pikkuseikoista.
Jos muistamme sanoa ”kiitos” ihmisille maan päällä, niin luultavammin muistamme silloin sanoa ”kiitos” taivaassa olevalle Isällemmekin. Ja miten paljosta me voimmekaan kiittää Jehovaa! Hän antoi meille elämämme ja kaiken sen hyvän, mikä tekee elämän miellyttäväksi. Siksi meillä on täysi syy antaa kunnia Jumalalle puhumalla hyvää hänestä joka päivä.