Kamerun kieltää palvontavapauden — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Kamerun kieltää palvontavapauden

NAISIA otettiin kiinni ja lyötiin. Erästä pidettiin niin pahoin, että hänen hengityksensä lakkasi viisi kertaa. Jotkut pahoinpidellyistä olivat sairaita eivätkä ehkä jää henkiin.

Miehiä lyötiin armottomasti, kunnes he tulivat tiedottomiksi. Yhdelle annettiin kaksikymmentä iskua, sitten sata, ja sen jälkeen häntä piestiin kolmas kerta.

Satoja vangittiin väärin syytöksin. Joitakuita pidettiin toista viikkoa vankiselleissä, joissa ei ollut mukavuuslaitoksia. Kahtatoista pidettiin sellissä, jonka koko oli vain hiukan yli 2 x 2 x 3 m ja johon pääsi ilmaa ainoastaan 16 pienestä reiästä. Joillekuille ei annettu lainkaan ruokaa eikä heidän haavojaan lääkitty päiväkausiin.

Nämä ja monet muut samankaltaiset tapaukset ovat johtuneet hallituksen virallisesta politiikasta. Missä? Kuvaileeko tämä julmuus natsien keskitysleirien oloja? Olivatko uhrit pahoja rikollisia?

Ei, se mitä luet, on kuvaus siitä, mitä on tapahtunut äskettäin Afrikassa Kamerunin valtiossa. Entä tämän kauhistuttavan raakalaisuuden uhrit? He eivät olleet rikollisia – eivät murhaajia, mellakoitsijoita, varkaita eivätkä vallankumouksellisia. He olivat sen sijaan maan mitä rauhallisimpia ja rehellisimpiä kansalaisia!

Tämä kaikki saavutti huippunsa esitettynä suurin otsikoin lehden La Presse du Cameroun etusivulla 14.5.1970: ”Presidentin eilen allekirjoittamalla määräyksellä on JEHOVAN TODISTAJAIN SEURA KIELLETTY KAMERUNISSA.”

Lehti jatkoi: ”Valtion päämiehen eilen allekirjoittamalla määräyksellä on ryhmä, joka tunnetaan Jehovan todistajina, virallisesti hajotettu. . . . Tämän yhdistyksen toimintojen harjoittaminen on kielletty koko Kamerunin liittotasavallan alueella.”

Miksi Kamerunin hallitus ryhtyi näin jyrkkiin toimenpiteisiin uskonnollista järjestöä kohtaan, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti rauhallisesta ja järjestyksellisestä käyttäytymisestään? Koska todistajat ovat puolueettomia politiikkaan nähden eivätkä osallistu siihen, niin heitä syytettiin hallituksen vastustamisesta.

PRESIDENTIN VAALIT

Kamerunin liittotasavallan presidentti on muhamettilainen, ja hänen nimensä on El Hadj Ahmadou Ahidjo. Hänet valittiin 28.3.1970 kolmannen perättäisen kerran viisivuotiseksi virkakaudeksi, ja hän sai kansanäänestyksessä 97,65 prosenttia äänistä. Lehtiselostukset julistivat yksimielisesti, että vaalit olivat suuri menestys ja että äänestäneet äänestivät ”tunnollisesti ja täysin vapaasti”.

Mutta oliko Kamerunissa todella vapaus? Ei jokaisella. Hallitsevan poliittisen puolueen CNU:n – Kamerunin kansallisunionin – jotkut jäsenet painostivat kovasti Jehovan todistajia. Se, että todistajat eivät osallistuneet poliittisiin asioihin, aiheutti suuttumusta puolueen kiihkoilevissa jäsenissä, jotka tekivät näistä kristityistä erikoismaalitaulunsa vaalikampanjapuheissaan.

Esimerkiksi 20. päivänä maaliskuuta teki lakiasäätävän kokouksen vanhempi jäsen ja Jehovan todistajain suorasukainen arvostelija André Fouda julkisen hyökkäyksen todistajia vastaan Itsenäisyyden torilla (”La Place de l’Independance”) Akonolingassa. Eräs todistaja, joka kuuli koko puheen, mainitsee Foudan sanoneen: ”Jos Akonolingassa on joitakin ’Maka’ -heimoon (muinainen ihmissyöjäheimo) kuuluvia, he saavat vapaasti syödä Jehovan todistajia.”

TODISTAJIIN KOHDISTETTU PAINOSTUS

Todistajat saatettiin monenlaisen painostuksen alaisiksi, kun heihin yritettiin vaikuttaa vaalien aikana. Seuraava selostus on eräältä todistajalta Akonolingasta:

”Prefekti Louis Mandeng määräsi kaikki Jehovan todistajat ilmoittautumaan hänen toimistossaan klo 7 vaalipäivänä 28. maaliskuuta. Todistajat tottelivat. Sireeni soi ilmoittaen äänestyskojujen avaamisen. Mandeng kulki edellä autollaan ja piti kaikkia todistajien henkilöllisyyspapereita sekä antoi todistajille merkin seurata häntä äänestyskojuille, jotka olivat noin 100 metrin päässä. Kun prefektin tarkoitus pakottaa heidät äänestämään kävi ilmi, niin todistajat eivät enää seuranneet hänen autoaan vaan lähtivät koteihinsa.”

Samana iltana ja seuraavana päivänä vangittiin useita todistajia. Seurakunnan johtava evankeliuminpalvelija kirjoittaa: ”Minut vangitsi klo 21 sinä iltana prikaatin komentaja, ja minä nukuin alastomana sen yön rangaistussellin sementtilattialla.” Johtavaa evankeliuminpalvelijaa pidettiin vankilassa 22. päivään huhtikuuta.

Toinen todistaja Akonolingasta kirjoittaa: ”Maaliskuun 23. päivänä tuli Nyoungin ja Mfoumoun sijainen Nicolas Voundi prefektin luo minun läsnä ollessani ja kertoi hänelle sanoneensa työnantajalleni, ettei hän saanut pitää erästä toista todistajaa ja minua enää työpajassa. Kun Mandeng palasi 25. maaliskuuta Jaundesta, niin hän määräsi meidät molemmat tulemaan toimistoonsa joka päivä aamulla ja iltapäivällä.

”’Nyt on asia vakava’, hän sanoi. ’Minun täytyy saada vastaus viimeistään huomenna. Aiotteko äänestää vai ette? Kysyn teiltä aiotteko äänestää vai ette?’

”Hän iski pöytään oikealla kädellään. Hän kysyi minulta neljä kertaa äänestäisinkö minä. Olin vaiti. Hän soitti santarmistoon [sotilaspoliisiin] ja pyysi hakemaan meidät. Maaliskuun 17. päivästä 28. päivään prefekti painosti meitä äänestämään. Mutta heti kun äänestäminen loppui 28. maaliskuuta klo 18, meitä ei enää syytetty siitä, ettemme äänestäneet. Prefekti alkoi sitten syyttää meitä, että me saarnaamme äänestämistä vastaan, ts. ’saarnaamme äänestämästä pidättymistä’. Vietin sen yön yhdentoista muun todistajan kanssa 2,5 metriä pitkässä, 2 metriä leveässä ja 3 metriä korkeassa sellissä, jossa oli 16 pientä ilmareikää.”

RAAKOJEN MENETELMÄTAPOJEN KÄYTTÖ

Eräs Jehovan todistajien matkaedustaja kertoo kokemuksistaan seuraavaa: ”Kuulin maaliskuun 26. päivän iltana klo 21.30 koputettavan lujaa ovelleni. Kun kysyin kuka siellä oli, vastattiin: ’Prikaatinkomentaja (Onguene).’ Avasin oven, ja hän kysyi minulta: ’Mitä teette täällä? . . . Antakaa minun nähdä henkilöllisyyspaperinne.’ Kaikki paperini olivat kunnossa. ’Missä on äänestyskorttinne?’ ’Minulla ei ole sellaista.’ ’Miksi?’ ’Koska minulle ei ole vielä sellaista annettu.’

”Hän käski minua seuraamaan häntä santarmistoon, missä hän määräsi minut riisumaan kaikki muut vaatteeni paitsi lyhyet alushousuni. Sellissä, jossa nukuin, oli kahdeksan todistajaa Akomin seurakunnasta. Seuraavana aamuna minut määrättiin erään toisen todistajan kanssa pesemään komentajan auto samalla kun kaikki muut määrättiin tekemään aitoja hänen maapähkinäpeltoonsa.

”Maaliskuun 27. päivänä klo 10.30 minut herätti sama komentaja, joka sanoi: ’Sanokaa minulle aiotteko äänestää huomenna, koska ankara rangaistus odottaa kaikkia, jotka eivät mene äänestämään.’ Tuskin ehdin vastata kun minut suljettiin jälleen samaan selliin. Hän alkoi koota todistajia heidän asunnoistaan kaikkien santarmiensa kanssa; yhteensä 45 vangittiin lopulta.

”Vaalipäivänä 28. maaliskuuta todistajat olivat laulaneet sellissään. Kun komentaja Onguene kuuli meidän laulavan kopissa santarmistossa, niin hän toi kaikki santarminsa ja pahimman sotilaan, mitä koskaan olin nähnyt, pilkkanimeltään ’Murskaaja’. Tämä sotilas alkoi komentajan määräyksestä lyödä meitä armotta. Meillä oli yllämme vain lyhyet alushousut. Yksi isku osui niskaani, ja menetin tajuntani muutamaksi hetkeksi. Lisäiskut herättivät minut, kun hän jatkoi lyömistä. Selkämme ovat todella täynnä kepiniskujen jälkiä.

”Kun he olivat lyöneet ja haavoittaneet meitä tällä tavalla, he eivät tahtoneet antaa meidän mennä sairaalaan. Meille ei annettu kahdeksaan päivään edes vettä, jolla olisimme voineet pestä itsemme. Kahteen päivään emme saaneet lainkaan ruokaa. Tämän jälkeen meidät pantiin leikkaamaan ruohoa ja puhdistamaan kaupunkia. Kolmen ja puolen viikon kuluttua meidät pantiin kuorma-autoon ja lähetettiin Djan ja Lobon prefektin luo. Matkalla satoi kovasti ja tuli kylmä. Yksi mukanamme ollut kristitty sisar oli ollut raskaana kahdeksan kuukautta. Sunnuntaina 19. huhtikuuta prefekti kutsui meidät neuvotteluhuoneeseensa ja vapautti meidät myöhemmin.”

Sangméliman kaupunki oli yksi niistä paikoista, joissa Jehovan todistajia kohdeltiin pahimmin. Siellä vangittiin ja pantiin putkaan lopulta 92 todistajaa. Eräs vangituista todistajista kertoo: ”Maaliskuun 23. päivänä, viisi päivää ennen 28. päivän presidentin vaaleja, tuotiin kaksi todistajaa Messockin seurakunnasta BMM:ään (Mixed Mobile Brigate, pelätyin Kamerunin poliisilaitos) Sangmélimaan syytettyinä siitä, että he ovat järjestäneet kokouksen ’saarnatakseen äänestämästä pidättymistä’. Yksi todistaja vapautettiin iäkkyytensä vuoksi, mutta erikoistienraivaaja F . . . pidettiin BMM:ssä.

”Vaalien jälkeisenä päivänä järjestettiin kauhea kampanja kaikkien Jehovan todistajien vangitsemiseksi. Joka päivä lähetettiin luetteloita todistajista BMM:ään, ja todistajat, miehet ja naiset, täyttivät BMM:n viisi vankiselliä Sangmélimassa.

”Djoumissa laahattiin joitakuita todistajia alasti sementtilattialla, sen jälkeen kun heidät oli piesty verille. Heidän oli pakko virtsata ja ulostaa kopeissa (joissa ei ollut mukavuuslaitoksia) kahdeksan päivää ennen kuin heidät lastattiin kuorma-autoon siirrettäviksi Sangmélimaan. Yli 45 todistajaa, joista joillakuilla oli lapsia mukana, puhumattakaan vanhoista, jotka tuskin kykenivät kävelemään, siirrettiin sinne. He olivat niin huonossa kunnossa, että prefektuurin viranomaisetkin täällä säälivät heitä ja vapauttivat heidät seuraavana päivänä. Nämä todistajat totesivat yli 80 kristityn veljensä ja sisarensa Sangmélimasta, Bengbisestä ja Zoetéléstä olevan jo vankilassa.

”BMM:n viisi selliä Sangmélimassa olivat tupaten täynnä todistajia, joita kuulusteltiin yhtä kerrallaan aina huhtikuun 21. päivään asti. Tuona päivänä tuotiin heidät kaikki prefektuurin suureen konferenssisaliin kuulemaan prefekti Biscènen puhetta. Hän varoitti, että meidän kaikkien pitäisi äänestää 7. kesäkuuta, muuten meidät pidätettäisiin jälleen.”

Eräs todistajien kokoajan erikoisevankeliuminpalvelija ilmoittaa mitä tapahtui heti vaalien jälkeen Bertouassa, missä yli 30 todistajaa vangittiin: ”Torstaina 2. huhtikuuta vietiin pitkin päivää eräitä yksitellen poliisilaitokselle kuulusteltaviksi. Prikaatinkomentaja aloitti varhain aamulla kuulustelumme. Kun hän havaitsi, ettei voinut määrätä ajatuksiaan ensimmäiselle kristityistä veljistämme, niin hän kutsui Bertouan komppanian komentajan aliluutnantin. Tämä mies, joka toimi erittäin säälimättömästi, määräsi santarmin lyömään julmasti todistajia kuulustelun aikana. Pahimmin vahingoittui muuan Belabosta kotoisin oleva nuori todistaja, joka on vasta 19-vuotias (liian nuori äänestääkseen), ja eräs toinen, joka on Diangista. Kaikkien kysymysten tarkoitus, joita he tekivät meille, oli saada meidät syyttämään Seuraa tai jotakuta sen edustajista siitä, että ne opettavat meitä olemaan äänestämättä.

”Tällaisen koko päivän kestäneen kohtelun jälkeen meidät suljettiin selliin, missä meidän piti tuon luutnantin määräyksestä viettää kaksi vuorokautta ilman ruokaa ja vettä. Nuo kaksi mainitsemaani nuorta miestä kärsivät yön aikana niin paljon, etteivät kyenneet liikkumaan.

”Sunnuntaina 5. huhtikuuta kaikki Bertouan todistajat vapautettiin. Niiden 13 päivän aikana, jotka vietimme santarmistossa, meille ei annettu muuta ruokaa kuin kaksi niukkaa ateriaa, jotka päällikkö lähetti meille. Meitä ilahduttaa se, että kaikki ovat päättäneet kestää.”

KIELTOON JOHTANEET TAPAHTUMAT

Todistajat yrittivät vaalien ja kaiken julman painostuksen jälkeen monta kertaa puhua hallitusviranomaisten kanssa ja selittää Raamattuun perustuvaa kantaansa. Yritykset eivät onnistuneet.

Ottaen huomioon tilanteen vakavuuden kolme Jehovan todistajain laillisen yhdistyksen huomattavaa jäsentä Dualassa kirjoitti suoraan presidentti El Hadj Ahmadou Ahidjolle pyytäen kunnioittavasti häntä käyttämään korkean virkansa valtaa lopettaakseen Jehovan todistajien vainoamisen. Todistajat tarjoutuivat lähettämään lähetystön Jaundeen, pääkaupunkiin, tapaamaan presidenttiä ja esittämään asiansa sekä antamaan selityksiä heidän työstään ja tarkoituksestaan.

Huhtikuun 21. päivään mennessä oli suurin osa vangituista kristityistä vapautettu todistajien suureksi iloksi. Mutta hieman myöhemmin suoritettiin lisävangitsemisia joskin vähemmän. Toukokuun 13. päivään asti vallitsi kiusallinen hiljaisuus.

Sitten leimahti kuin salamanvälähdys läpi maan uutinen, että Jehovan todistajat on kokonaan kielletty Kamerunissa. Tämän radioilmoituksen jälkeisenä päivänä saapui poliisi vastarakennettuun Vartiotorni-seuran haaratoimistoon Dualaan. Poliisit sulkivat huoneet, joissa oli toimistovälineet, varastoitu kirjallisuus ja todistajien kokoustilat.

Haaratoimiston valvoja lähti varhain perjantaiaamuna 15. toukokuuta Dualasta Jaundeen esittämään anomuskirjeen presidentille ja pyytämään puheillepääsyä. Haaratoimiston edustaja ei tiennyt, että kansallisen turvallisuusjärjestön päällikkö oli juuri allekirjoittanut määräyksen, jossa vaadittiin kaikkia Jehovan todistajien lähetystyöntekijöitä lähtemään maasta toukokuun 20. päivään mennessä. Kun haaratoimiston edustaja palasi Dualaan lauantaina 16. toukokuuta, hän havaitsi kahden aseistetun poliisin vartioivan haaratoimistoa. Kaikkia henkilökunnan jäseniä pidettiin kotiarestissa sunnuntai-iltaan toukokuun 17. päivään asti. Kenenkään ei sallittu lähteä rakennuksesta eikä mennä sinne. Poliisi kohteli kuitenkin lähetystyöntekijöitä yleensä ystävällisesti ja kunnioittavasti.

Koko tänä aikana eivät todistajat saaneet kuitenkaan kertaakaan ilmoitusta hallituksen viranomaisille lähettämiensä kirjeitten vastaanotosta. Nämä kristityt eivät saaneet mitään kirjoitettuna paperille. Kaikki tapahtui salassa ilman että edustajilla olisi ollut vähintäkään tilaisuutta puhua puolestaan.

Toukokuun 20. päivänä karkotettiin maasta kuusi lähetystyöntekijää, viisi kanadalaista ja yksi nigerialainen. Siihen mennessä oli ilmoitettu haaratoimistoon yli 335 todistajain vangitsemistapausta.

EDUSKUNTAVAALIT JA LISÄJULMUUKSIA

Vangitsemiset ja pieksemiset eivät rajoittuneet maaliskuun 28. päivän presidentinvaaleihin. Eduskuntavaalit 7. kesäkuuta olivat uusi tilaisuus hyökätä Jehovan todistajien kimppuun, ja lisää vangitsemisia suoritettiin. Eräs todistaja Manjosta kertoo:

”Lauantaina 6. kesäkuuta aloitti aliprefekti Moussa Mbello vangitsemiskampanjan. Yksi todistaja vangittiin päivää ennen vaaleja. 75-vuotiaita naisia vietiin santarmistoon ja käsiteltiin kovakouraisesti. Jotkut heistä olivat sairaita, emmekä tiedä säilyvätkö he hengissä.

”Hämmästyttävää on nähdä aliprefektin kulkevan talosta taloon etsimässä todistajia heidän viljelyksiltäänkin vangitakseen heidät. Tätä haeskelua on jatkunut päivät ja yöt. Hyökkäystä johtavat Moussa Mbello, aliprefekti, ja Pascal Wansi, CNU:n alaosaston puheenjohtaja.”

Heti kesäkuun 7. päivän eduskuntavaalien jälkeen lyötiin Nambassa erästä naistodistajaa niin pahasti, että hänen hengityksensä salpaantui viisi kertaa. Eräs toinen pyörtyi kolme kertaa. Eräälle miestodistajalle annettiin 20 lyöntiä ja sitten 100 lyöntiä valtakunnansalin sisäänkäytävällä. Myöhemmin häntä piestiin kolmas kerta.

Monissa muissakin kaupungeissa ja kylissä todistajia toisinaan uhattiin, toisinaan lyötiin ja vangittiin. Samaa vainoamismallia noudatettiin lukemattomissa muissa paikoissa, mm. seuraavissa: Abong Mbang, Ayos, Belabo, Diang, Begnbis, Bipindi, Dizangué, Kobdombo, Minta, Ndoum, Songmbengué, Zoetélé. Yli 400 vangitsemistapausta ilmoitettiin noina muutamina viikkoina kumpienkin vaalien edellä ja jälkeen.

Mistä tämä Jehovan todistajien häpeällinen kohtelu johtuu?

MIKSI KIELTO?

Kolme viikkoa eduskuntavaalien jälkeen presidentti Ahidjo vihki uuden puoluepäämajan Dualassa. Viitaten Jehovan todistajien kieltoon hän selitti:

”Sen oikeuttaa se tosiasia, että tätä lahkoa on käytetty ulkomailta johdetun kumouksellisen liikkeen peitteenä, jonka liikkeen tarkoitus on järjestetyn häväistys- ja mustaamisrynnistyksen avulla heikentää Kamerunin kansan vapaasti hyväksymiä laitoksia. Tällaista liikettä ei voida hyväksyä maassa, joka kärsi niin paljon kumouksellisuudesta itsenäisyytensä sarastuksessa.” – La Presse du Cameroun, 26.6.1970.

Mutta miten tosia tällaiset syytökset ovat? Jehovan todistajat tunnetaan kautta maailman ehdottomasta puolueettomuudestaan politiikkaan nähden. He ovat tunnettuja myös vilpittöminä, rehellisinä, lainkuuliaisina kansalaisina. Tarkastelkaamme heidän toimintaansa esimerkiksi Kamerunissa.

Todistajat ovat vieneet monta vuotta Jumalan taivaallisen valtakunnan hyvää uutista Kamerunin vieraanvaraisille asukkaille. Vuonna 1962 muodostettiin laillinen järjestö ja avattiin haaratoimisto Dualassa huolehtimaan laajentuvasta järjestöstä. Sitä seuranneiden kahdeksan vuoden aikana vei yli 12 000 todistajaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista miltei maan jokaiseen kaupunkiin ja kylään. Ihmisillä on ollut kautta maan tilaisuus havaita, että todistajat pysyvät Jumalan valtakunnan saarnaamisessa eivätkä sekaannu politiikkaan, joten he eivät voi koskaan olla kumouksellisia.

Ketkä sitten ovat vastuussa siitä, että Kamerun on kieltänyt palvontavapauden? Maan presidentillä on varmasti suuri vastuu tässä suhteessa samoin kuin muillakin viranomaisilla. Vastuu ei ole kuitenkaan vain poliitikoilla. Entä Kamerunin muiden uskontojen papit? Mitä arvelet luettuasi seuraavankaltaisia selostuksia? Tämä oli La Presse -lehdessä 15.5.1970 otsikon ”Miksi heidät on kielletty?” alla. Kirjoittaja huomautti: ”Ilmeisesti tämä [todistajien] loukkaava käännytystyö ei miellytä monia ja paljon vähemmän toisia kristillisiä uskontoja, joiden seurakuntalaisia ’Jehovan todistajat’ johtavat harhaan.”

Mutta mitä Kamerunin laki sanoo?

KAMERUNIN LAKI

Kamerunin laki ei vaadi osallistumaan äänestykseen, vaikka Jehovan todistajilta sitä vaadittiin. Vaalilaki n:o 69 LF kieltää kuitenkin saattamasta ketään ”olemaan äänestämättä”. Ja kun todistajat eivät äänestäneet, niin heitä syytettiin usein, että he ”saarnaavat pidättymistä” siitä. Kuitenkaan ei ketään todistajaa syytetty muodollisesti tämän lain mukaan. Yhtään juttua ei itse asiassa käsitelty oikeudessa vaalien edellä eikä heti niiden jälkeen.

Jehovan todistajat eivät saarnaa politiikkaa vaan Jumalan sanaa Raamattua, ja he ovat toimineet näin Kamerunissa yli 25 vuotta. Todistajat eivät rynnistäneet vaalien aikana ovelta ovelle eivätkä minnekään muualle kieltääkseen ihmisiä äänestämästä. Todistajat eivät osallistuneet vastalausemielenosoituksiin mitään poliittista puoluetta tai ehdokasta vastaan. Jehovan todistajat eivät saarnaa kenenkään vaaliehdokkaan puolesta eivätkä ketään vastaan. He eivät sekaannu sellaisiin asioihin Kamerunissa enempää kuin missään muuallakaan.

Miksi Jehovan todistajat eivät itse sitten äänestä? Koska he pitävät Kristuksen hallitsemaa Jumalan valtakuntaa ihmiskunnan ainoana toivona. Ja, niin kuin Jeesus Kristus sanoi Taivaalliselle Isälleen seuraajistaan, ”he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole”. (Joh. 17:14; Jaak. 4:4) Todistajat yrittävät vilpittömästi noudattaa Jeesuksen esimerkkiä ja hänen neuvoaan, ’etteivät olisi maailmasta’. Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen hyväksymyksen saaminen on heille tärkeämpää kuin mikään muu. Mutta samalla kun todistajat ajattelevat näin itsestään, he uskovat myös, että olisi väärin estää toisia äänestämästä tai häiritä heidän ponnistuksiaan äänestyksen hyväksi. Todistajat tunnustavat tosiaan auliisti, että toisilla on vapaus äänestää, jos he niin haluavat.

Todistajat eivät ole toimineet ristiriidassa Kamerunin perustuslain kanssa. Kamerunin hyvin laadittu perustuslaki sanoo ensimmäisessä artiklassaan:

”Kamerunin liittotasavalta on demokraattinen, ei-uskonnollinen ja sosiaalinen. Se takaa kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuuden lain edessä. Se vakuuttaa pitävänsä kiinni Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjassa esitetyistä perusvapauksista.”

On ilmeistä, että lain mukaisesti on varattu kaikkien kansalaisten suojelu Kamerunissa. Uskonnonvapaus ja kokoontumisvapaus on vahvasti taattu laissa. Kuitenkin Kamerun on itse asiassa kieltänyt palvontavapauden.

TODISTAJAT EIVÄT UHKA HALLITUKSILLE

Millään hallituksella ei ole mitään pelättävää Jehovan todistajien taholta. Heidän puolueettomuutensa politiikkaan nähden Kamerunissa ei merkitse sitä, että he olisivat jonkin muun ihmisten muodostaman hallituksen edustajia. Todistajat pidättyvät osallistumasta politiikkaan kaikissa maailman maissa, niin Amerikassa, Euroopassa, Afrikassa kuin missä tahansa muuallakin. Siksi he eivät ole ”ulkomailta johdettu kumouksellinen liike”.

Kun toiset hallitukset ovat vääristä vaikutteista kieltäneet Jehovan todistajat, niin ne ovat myöhemmin tunnustaneet tämän ja palauttaneet todistajien laillisen aseman. Esimerkiksi vuonna 1941 todistajat kiellettiin Australiassa. Myöhemmin asia tutkittiin tuomari Starken edessä korkeimmassa oikeudessa. Kuunneltuaan todistelun hän määräsi koko oikeusistuimen harkitsemaan asiaa. Harkittuaan jutun riidanalaisia kohtia korkein oikeus päätti 14.6.1943, että Jehovan todistajat eivät ole sekaantuneet mihinkään kumoukselliseen hankkeeseen eivätkä sen tähden ole vaarallisia valtiolle.a Poistaessaan kiellon todistajilta oikeusistuin puhui tuomari Williamsin edustamana todistajien kannattamista ”täysin viattomista periaatteista ja opeista” ja lisäsi:

”Koska Jehovan todistajain uskonto on kristillinen uskonto, niin seuran julistaminen laittomaksi yhdyskunnaksi leimaa kristillisen uskonnon periaatteitten ja oppien kannattamisen laittomaksi ja jokaisen Kristuksen syntymään uskovien pitämän jumalanpalveluksen laittomaksi kokoukseksi.”

Jehovan todistajien kieltämisellä Kamerunissa on sama vaikutus tuossa maassa.

Eivätkä todistajat sitäpaitsi ole sekaantuneet mihinkään ”häväistysrynnistykseen” hallitusta vastaan, niin kuin on syytetty. Opettaahan heidän laajimmalle levinnyt raamatullinen oppikirjansa, jota on nyt painettu kolmisenkymmentä miljoonaa kappaletta 60 kielellä, nimenomaan, että sen tekeminen on väärin. Tämä kirja Totuus joka johtaa ikuiseen elämään sanoo sivuilla 158–159 ihmishallituksista: ”Jos kerran Jumala sallii niiden hallita, niin miksi kenenkään kristityn pitäisi sekaantua niiden hallitsemiseen? . . . On hyvä osoittaa sopivaa kunnioitusta hallitusta kohtaan.” Ei varmasti ole minkään hallituksen etujen vastaista, että Jehovan todistajat opettavat näin.

Tosiasiat osoittavat näin ollen, että todistajien kieltäminen Kamerunissa ja siihen esitetyt syyt ovat vailla pätevää perustetta.

TAPPIO KAMERUNILLE

Todistajien kielto Kamerunissa ei tuota mitään hyötyä maan kansalle eikä hallitusmiehille. Kamerunille on siitä päinvastoin paljon tappiota. Se menettää mainettaan kautta maailman, kun se kieltää palvontavapauden.

Niiden poliittisten hallitusmiesten arvoasema kärsii tappion, jotka käyttävät julmuutta ja petomaisuutta pakottaakseen kristittyjä toimimaan vastoin Raamatun valmentamaa omaatuntoaan.

Kansa menettää paljon hengellistä lohdutusta ja valistusta, sillä todistajat ovat vieneet ihmisille juuri näitä etuja samalla kun he ovat osaltaan opettaneet kamerunilaisia lukemaan ja kirjoittamaan.

Todistajien kieltäminen on riistänyt vilpitönsydämisiltä kamerunilaisilta tilaisuuksia hedelmällisiin raamatullisiin keskusteluihin. J. P. Bayemi selostaa tätä menetystä lehdessä L’Effort Camerounais 14.6.1970:

”Tunnustakaamme heidän hyväkseen vähintään tämä, että heidän on onnistunut omalla tavallaan poistaa se yksinoikeus, minkä rahaa, naisia, miehiä tai juomia koskevat aiheet olivat syövyttäneet itselleen keskusteluihin kodeissa, naapuristoissa ja julkisissa paikoissa ja kulkuvälineissä, ennen kuin Jehovan todistajat saivat toimintaluvan. Niin, olihan aika, jolloin oli äärimmäisen harvinaista kuulla kristittyjen keskustelevan jostain raamatullisesta aiheesta.”

Mikään ei voi kohottaa maan moraalia enemmän kuin Jumalan sanan Raamatun periaatteet. Todistajat ponnistelevat paljon kaikkien niiden moraalin ja hengellisen kehityksen hyväksi, jotka haluavat saada enemmän tietoa Raamatusta. Mikä tappio Kamerunille nyt, kun Jehovan todistajat eivät voi vapaasti opettaa näitä korkeita moraalimittapuita!

SINÄ VOIT ESITTÄÄ MIELIPITEESI

Mitä sinä ajattelet tästä julmuudesta rauhallisia kristittyjä kohtaan? Heidän saarnaamistoimintansa on kielletty. Ei edes yksityisiä raamatullisia keskusteluja suvaita. Kallisarvoiset henkilökohtaiset vapaudet on pyyhkäisty pois. Jehovan todistajat ja muut sellaiset kautta maailman, jotka rakastavat palvontavapautta, eivät anna anteeksi tällaista mielivaltaista menettelyä pysymällä ääneti.

Jos haluaisit liittää äänesi ilmaistaksesi loukkautumisesi sen menettelyn johdosta, mihin Kamerunin hallitus on ryhtynyt rauhaa rakastavia kristittyjä kohtaan, niin kirjoita Kamerunin lähetystöön maassasi tai missä se lähinnä on tai Kamerunin hallituksen korkeille viranomaisille, jotka on lueteltu edellisellä palstalla.

Osoita pettymyksesi tämän mielivaltaisen toiminnan johdosta. Selitä, että todistajat eivät sekaannu politiikkaan missään ja että syytökset ovat perättömiä. Vetoa heidän kunnioitukseensa ihmisarvoa ja uskonnonvapautta kohtaan, jotka Kamerunin perustuslaki takaa. Vetoa viranomaisiin sillä perusteella, että he kunnioittavat maansa ja Afrikan hyvää nimeä. Eikö Kamerunin presidenttiä ja hänen korkeita virkamiehiään pitäisi auttaa ymmärtämään, että muu maailma panee merkille, kun viattomia kristittyjä kohdellaan julmasti? Eikö heidän pitäisi käsittää, etteivät Kamerunin hallituksen virkailijat ole tehneet itseään suositummiksi oman kansansa enempää kuin maailman muissakaan osissa olevien ihmisten mielessä sillä tavalla, millä he ovat kohdelleet rauhaa noudattavia kristittyjä?

Auttakoon kirjoittamasi vetoomus palauttamaan palvontavapauden Kameruniin!

[Alaviitteet]

a Jehovan todistajain Adelaiden seura, rek., liittovaltiota vastaan (1943) 67 C. L. R. 116, 124.

[Tekstiruutu s. 528]

KAMERUNIN HALLITUSMIEHIÄ

His Excellency

El Hadj Ahmadou Ahidjo

President of the Federal

Republic of Cameroon

Palace of the President