Miten tärkeä rukous on sinulle?
RUKOILETKO sinä? Jos rukoilet, niin sinun täytyy pitää rukousta jossain määrin tärkeänä, ja se on erinomaista. Mutta miten tärkeä se on sinulle? Rukoiletko ainoastaan silloin, kun olet ryhmässä, jota joku toinen johtaa rukoukseen? Rukoiletko Luojaasi koskaan yksityisesti? Vai onko sinulla mielestäsi niin kiire, että olet taipuvainen laiminlyömään henkilökohtaisen rukouksesi? Teetkö siitä osan jokapäiväistä elämääsi?
Jotkut eivät arvosta täysin rukouksen tärkeyttä, koska he ovat tehneet siitä ulkoa muistettujen sanojen mekaanisen toiston. Miten he voivat panna sydämensä sellaiseen rukoukseen? Miten sillä voi olla heille mitään tosi merkitystä? Useissa tapauksissa siitä on tullut totuttu tapa ennen vuoteeseen menoa, ja sitä ajatellaan yhtä vähän kuin hampaitten pesua ja ikkunan avaamista.
Eikö iltarukouksella olisi suurempi merkitys, jos rukoilija puhuisi välittömästi sydämestään eikä joka kerta toistaisi samoja sanoja? Eikö keskittyminen siihen mitä sanoo antaisi rukoukselle suuremman merkityksen? Koska ihminen rukouksessa puhuu Luojalleen, niin pitäisikö sen sallia muuttua mekaaniseksi? Kukaan ei todennäköisesti puhu ystävälle tai lihalliselle isälle välinpitämättömällä ja mekaanisella tavalla. Miksi sitten taivaalliselle Isälle puhuttaisiin siten?
Ehkä sinun on vaikea pysyä valppaana rukoillessasi, koska rukous on yksipuolista keskustelua äänettömän Kuuntelijan kanssa. Mutta tämä ei vähennä sen tärkeyttä.
PALVONTAMUOTO
Rukous on todellisuudessa yksi Luojamme palvomismuoto. Sinä voit sen avulla ylistää ja kunnioittaa Jumalaa. Sinä voit tunnustaa hänen asemansa ylimpänä Suvereenina ja selittää alistumisesi hänen tahtoonsa. Voit osoittaa tunnustavasi hänet hengellisten ja ruumiillisten tarpeittesi Varaajaksi kiittämällä häntä näistä varauksista. Rukouksessa voit ylistää häntä hänen suurenmoisten luomistekojensa johdosta. Koska rukous on tärkeä tapa, jonka avulla voit palvoa Jehova Jumalaa, niin se ansaitsee hyvin tärkeän sijan elämässäsi.
Kuningas Daavid, yksi Jeesuksen Kristuksen esi-isistä, osoitti aitoa arvostusta rukouksen tärkeyttä kohtaan. Hän antaa meille erinomaisen esimerkin sen käytöstä Luojan palvomiseen. Hän tunnustaa siinä Jehova Jumalan suuruuden ja ylimmyyden ja ilmaisee kiitollisuutta ja ylistystä. 1. Aikak. 29:10–13 kertoo hänen rukoilleen eräässä tilaisuudessa seuraavalla tavalla:
”Ole kiitetty, Herra, meidän isämme Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi.”
Jos käytät rukousta esittääksesi palvovan kiitoksen ja ylistyksen Jumalalle niin kuin Daavid teki, niin se tekee rukouksen sinulle tärkeämmäksi. Me olemme totisesti taivaalliselle Isällemme velkaa päivittäiset sydämestä lähtevän antaumuksemme ilmaisut.
MITÄ SANOA
On hyvin paljon sellaista, mitä voidaan sanoa puhuttaessa Jumalalle rukouksessa. Voit ilmaista ihmetyksesi, jonka on herättänyt hänen luomakunnassa ilmenevä viisautensa, päivittäiset ilosi, murheesi ja ongelmasi, huolesi toisista ihmisistä ja huolehdintasi hänen valtakuntansa maanpäällisistä asioista. Kaikki nämä voivat olla rukousaiheita.
Kuningas Joosafatilla oli erään kerran hyvin vakava pulma, ja hän esitti sen Jehova Jumalalle rukouksessa. Lueteltuaan, mitä Jehova oli tehnyt Aabrahamin jälkeläisille, hän sanoi:
”Ja katso, siinä ovat nyt ammonilaiset ja mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaisten kulkea, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan nämä kääntyivät heistä pois eivätkä tuhonneet heitä. Katso, nyt he kostavat sen meille: he tulevat karkoittamaan meitä maasta, joka on sinun omasi ja jonka sinä olet antanut meidän omaksemme. Meidän Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Sillä me emme mahda mitään tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat.” – 2. Aikak. 20:10–12.
Huomaa, että Joosafat ei yrittänyt velvoittaa Jumalaa toimimaan hänen puolestaan, vaan jätti hänen päätettäväkseen tekisikö hän niin vai ei. Tämä on oikea suhtautumistapa meillekin, ja jollei Jumala päätä ryhtyä meidän pyytämäämme toimenpiteeseen, niin meidän ei pidä valittaa. Hän ei ole meidän palvelijamme. Kristityt ovat päinvastoin hänen palvelijoitaan. Meidän pitäisi olla halukkaita alistumaan hänen tahtoonsa. Jeesus Kristus menetteli siten.
Jeesus meni sinä yönä, jona hän asetti kuolemansa muistonvieton, apostoleineen ulos Öljymäelle. Hän vetäytyi siellä eroon heistä vähän matkan päähän rukoillakseen yksikseen. Huomaa, ettei hän yrittänyt rukouksessaan velvoittaa Jumalaa pelastamaan häntä häntä odottavasta väkivaltaisesta kuolemasta. Hän sanoi: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42) Jeesus ei menettänyt uskoaan eikä kääntänyt Jehova Jumalalle selkäänsä sen tähden, että hän ei nähnyt hyväksi ottaa ”maljaa” pois. Jeesus oli halukas alistumaan kaikkeen, miksi tahansa Jumalan tahto osoittautuisikin. Eikö meidän asenteemme ja mielenilmaisumme tulisi myös olla tällainen?
Arvostuksen ilmaisut rukouksessa ovat aina paikallaan. Todellakin, joka aterialla pitäisi esittää lyhyt rukous kiittäen ruoasta ja niiden seurasta, jotka ovat kanssamme aterialla. Ostakoonpa ja valmistakoon ruoan kuka tahansa, niin Jehova Jumala on todellisuudessa sen Varaaja, koska hän loi ravintolähteemme – kasvit, hedelmät, kalat ja maaeläimet. Jeesus Kristus rukoili tällaisissa tilaisuuksissa, vaikkei ruokaa ollut muuta kuin muutama leipä ja jokunen kala. (Matt. 14:17–19) On myös hyvä päättää jokainen päivä kiittäen Jehovaa siitä, että on saanut elää jälleen yhden päivän.
Me voimme rukouksessa ilmaista olevamme huolissamme toisista pyytämällä taivaallista Isäämme vahvistamaan niitä, jotka ovat vaikeissa olosuhteissa, kuten sairaina tai vainottuina nuhteettomuutensa säilyttämisen takia hänen edessään. Rukous hallitsevien puolesta, että he kohtelisivat kristittyjä tovereitamme oikeudenmukaisesti, ei ole sopimaton. – 1. Tim. 2:1, 2.
Jehovan tarkoituksia koskevat asiat, kuten hänen nimensä kunniaan saattaminen, pahojen hävittäminen, hänen valtakuntansa esteetön maan hallinta ja hänen valtakuntansa hyvän uutisen julkinen julistaminen ovat kaikki sopivia rukousaiheita. Ihminen voi siis sisällyttää paljon rukouksiinsa.
MISSÄ RUKOILLA
Rukous voidaan esittää Jehova Jumalalle missä tahansa, vaikka kuljettaessa vilkasliikenteisellä kadulla tai seisottaessa hallitusviranomaisten edessä. Nehemia rukoili seisoessaan Persian kuninkaan Artakserkseen edessä, jolle hän tarjoili viiniä. (Neh. 2:1–4) Katsellessasi suurenmoista maisemaa voit liikuttua lausumaan äänettömän palvontarukouksen hämmästellessäsi Jehovan luomisvoimaa. Se, missä olet, ja asema, jossa olet, eivät siis ratkaise sitä, voitko rukoilla vai et.
Ihmisen ei tarvitse mennä uskonnolliseen rakennukseen, jotta hän voisi rukoilla. Jeesus ja hänen opetuslapsensa rukoilivat yksityiskodeissa ja ulkona luonnossa. Mutta he eivät käyttäneet kuvia rukouksen apuvälineinä, koska he tiesivät niiden olevan vastenmielisiä Jumalalle ja aiheuttaneen hänen vihansa Israelin kansaa kohtaan. – 3. Moos. 26:30; 2. Kun. 17:16–18; 2. Kor. 4:18; 5:7; 1. Joh. 5:21.
Yksinäisyys on toivottavaa henkilökohtaisesti rukoiltaessa. Päinvastoin kuin ulkokullatut, jotka haluavat saada julkista huomiota siten, että heidän nähdään rukoilevan julkisuudessa, Jeesus sanoi: ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi.” (Matt. 6:6) Yksinäisyys auttaa keskittymistä ja lisää taivaallisen Isämme kanssa omaamamme läheisen ystävyyden tunnetta.
Eräässä tilanteessa Jeesus nousi varhain aamulla ja etsi yksinäisen paikan voidakseen olla omassa rauhassaan henkilökohtaisen rukouksensa ajan. (Mark. 1:35) Kun apostoli Pietari rukoili Tabitan ylösnousemusta, niin hän ”toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili”. (Apt. 9:40) Raamatussa on useita esimerkkejä henkilöistä, jotka etsivät yksinäisyyttä henkilökohtaista rukoustaan varten. – Apt. 10:9.
VASTAUS RUKOUKSEEN
Satunnaisen havainnoitsijan mielestä ei Jehova Jumala näytä tänä aikana vastaavan rukouksiin niin huomiota herättävästi kuin raamatullisina aikoina. Vastaus Joosafatin avunrukoukseen oli toimenpide, johon Jehova ryhtyi kääntääkseen vihollisten sydämet toisiaan vastaan, niin että he surmasivat toisensa. (2. Aikak. 20:23) Elian rukoukseen tuli vastauksena tuli taivaasta ja kulutti uhrin. (1. Kun. 18:36–38) Ja vastaukseksi Jeesuksen rukoukseen mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, palasi elämään. (Joh. 11:38–44) Tässä on vain muutamia niistä rukouksiin annetuista vastauksista, jotka on kerrottu Raamatussa.
Vastaus rukoukseen on nykyään yhtä todellinen, vaikka se ei ehkä aina näytä niin huomiota herättävältä. Se saattaa olla suotuisa käänne vaikeissa olosuhteissa, joiden johdosta asianomainen oli rukoillut. Tai se saattaa olla tien avautuminen henkilölle sen voittamiseen, mikä oli näyttänyt ylipääsemättömältä esteeltä. Tai se saattaa olla apu, joka varataan toisten kristittyjen välityksellä henkilölle, joka on ollut vaikeassa tilanteessa. Seuraukset ovat selvästi vastaus hänen rukouksiinsa.
On ollut hyvin paljon kokemuksia, joissa ihmiset ovat rukoilleet Jumalalta apua Raamatun ymmärtämiseksi, ja heidän rukouksiinsa on vastattu. Esimerkiksi eräs nainen Illinois’ssa Yhdysvalloissa rukoili Jumalaa lähettämään hänen luokseen jonkun, joka auttaisi häntä ymmärtämään Jumalan sanaa ja oppimaan totuuden. Kun yksi Jehovan todistajista tuli hänen luokseen, hän tuskin saattoi uskoa silmiään. Hän ajatteli: ”Ei suinkaan kukaan Jehovan todistaja. Varmaankaan ei Jumala lähettänyt luokseni yhtä heistä!” Myöhemmin hän tunnusti todistajalle: ”Olin rukoillut apua ja ajattelin niitä, jotka kestitsivät tietämättään enkeleitä. Ja niin kutsuin teidät sisään ja olen nyt vakuuttunut siitä, että Jehovan todistajilla on totuus.”
Toinen kokemus Yhdysvalloista kertoo virginialaisesta naisesta, joka sanoi: ”Halusin oppia tuntemaan Raamatun totuuden voidakseni auttaa lapsiani. Niinpä laskeuduin polvilleni ja rukoilin Jumalaa, että hän auttaisi minua löytämään oikean uskonnon, olipa se baptismi, metodismi tai mikä tahansa. Ja heti seuraavana aamuna te, Jehovan todistajat, olette täällä. Uskon rukouksiini vastatun.”
Eräs Coloradossa asuva mies, joka oli onneton sen suhteen, mitä hänelle opetettiin hänen kirkossaan, nousi eräänä aamuna ja rukoili vakavasti Jumalalta apua. Kun hän tuli kotiin sinä iltana, niin hän tapasi kotonaan Jehovan todistajan puhumassa hänen vaimonsa kanssa. Koska hän oli kuullut useitten ihmisten puhuvan todistajia vastaan, niin hän tuskin saattoi uskoa silmiään. Mutta hän päätteli: ”Pyysin Jumalalta apua ja sain sen. Torjuisinko minä nyt sen?” Ei kestänyt kauan, ennen kuin hänkin meni auttamaan toisia saamaan tietoa Jehovan suurenmoisista tarkoituksista.
Tällaisia kokemuksia, joissa rukouksiin on vastattu, on säännöllisesti paljon. Miten sinä suhtaudut rukoukseen? Käytätkö rukousetua täysin hyväksesi?
Kenenkään meistä ei totisesti tule suhtautua rukoukseen kevyesti. Pane päinvastoin sydämellesi kehotus, jonka apostoli Paavali antoi kristityille tovereilleen: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” – Fil. 4:6, 7.
[Kuvat s. 196]
Jeesus kiitti Jumalaa ennen ruokailuaan. Kiitätkö sinä?
Rukoiletko Jumalaa suoraan sydämestäsi?
[Kuva s. 197]
Saako Jumalan kätten työ sinut ylistämään häntä rukouksessa?