Henkilökohtainen hyötyminen Raamatun laeista ja periaatteista

”Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.” – Ps. 19:12.

1. Minkä lain alaisuudessa kristityt elävät nykyään, ja miksi Israelille annetussa laissa on monia samanlaisuuksia?

JEESUKSEN KRISTUKSEN seuraajat elävät nykyään kristillisen asiainjärjestelmän lain alaisuudessa. Jeesus Kristus käyttää tätä lakia, mutta ei Israelin vanhan lakiliiton alaisuudessa, vaan sen uuden liiton alaisena, jonka Kristuksen vuodattama veri saattoi voimaan. Mooseksen välityksellä solmitun lakiliiton alaisissa säädöksissä on useita samanlaisuuksia kristillisen asiainjärjestelmän säädösten kanssa. Tämä on odotettavissakin, koska ”laki on . . . pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä”. Se oli ”hengellinen”. (Room. 7:12, 14) Ja koska Mooseksen laki sisälsi tulevan hyvän varjon, niin se osoittaa meille, miten Jumala ajattelee ja toimii kansansa kanssa. – Hepr. 10:1.

2. Miksi lain alaiset juutalaiset tarvitsivat apua, ja minkä avun Jehova varasi?

² Mutta laki tuomitsi Israelin kansan, koska se rikkoi Jumalan liiton. Israelilaisten sanottiin olevan sen kirouksen alaisia. (Gal. 3:10) Juuri tästä syystä Jeesus Kristus kuoli kidutuspaalussa. Hän saattoi kuolemallaan lunastaa juutalaiset heidän esi-isältään Aadamilta perimästään syntisyydestä. Sen lisäksi hän voi kuolemantavallaan poistaa sen lisäkirouksen, minkä laki oli sälyttänyt juutalaisten niskoille siksi, että he olivat rikkoneet sen. Apostoli Paavali, joka itse oli juutalainen, selittää tämän sanoessaan: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’.” (Gal. 3:13; 5. Moos. 21:23) Apostoli sanoo, että heidän jokavuotiset sovituspäivän uhrinsa pyhittivät lihanpuhtauteen asti, mutta eivät kyenneet suomaan juutalaisille omantunnon puhtautta. – Hepr. 9:9, 13, 14.

KRISTILLISEN JÄRJESTELMÄN LAKI

3. Tuomitseeko kristillisen järjestelmän laki kristityt, vai onko se helpompi täyttää? Selitä.

³ Tuomitseeko kristillisen asiainjärjestelmän laki samalla tavalla kristityt? Vai onko kristillinen laki helpompi, niin että he voivat elää sen mukaisesti? Vastaus kumpaankin kysymykseen on kielteinen. Kristillisen asiainjärjestelmän laki on vielä korkeampi mittapuu, sillä apostoli Paavali kirjoittaa Room. 3:31:ssä kristillisestä uskosta ja sanoo: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.” Jehova asettaa Kristuksen Jeesuksen kautta ennalleen kaiken sellaiseksi kuin hän päätti sen alussa vihkiessään Aadamin ja Eevan avioliittoon. Juutalaisen lain alaisuudessa harjoitettiin esimerkiksi moniavioisuutta ja sallittiin avioero muillakin perusteilla kuin aviorikoksen takia. Jumalan aika ei ollut saattaa avioliittoa takaisin sen alkuperäiseen tilaan. Jeesus Kristus selitti, että laki teki vain myönnytyksen juutalaisille heidän sydämensä kovuuden tähden. – Matt. 19:7, 8.

4. Minkä lupauksen Jehova antoi kauan sitten laeistaan?

⁴ Jumala oli luvannut, että hän auttaisi aikanaan kansaansa pitämään hänen lakinsa täydellisesti: ”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani [tuomiopäätöksiäni, Um] ja pidätte ne.” – Hes. 36:26, 27; Hepr. 9:10.

EI TUOMIO VAAN ELÄMÄ

5. Miten kristittyjen tila eroaa muinaisen Israelin tilasta Jumalan lakiin nähden?

⁵ Miten sitten kristittyjen tila eroaa niiden israelilaisten tilasta, jotka olivat Mooseksen lain alaisia ja jotka se tuomitsi? Siten, että me olisimme toivottoman kykenemättömiä pitämään Kristuksen lakia (joka on Jumalan laki kristityille), jollei hän olisi varannut meille parempaa uhria kuin se oli, mikä järjestettiin Mooseksen lain alaisuudessa. (Hepr. 9:23; 10:8–10) Kun koko ihmiskunta oli aina vuoden 33 helluntaihin saakka ollut synnin ja kuoleman ’kuningasten’ hallinnon alaisuudessa, niin nyt hallitsee kuninkaana Jumalan ansaitsematon hyvyys. (Room. 5:14, 21, Um) Kristuksen uhri varaa synnin anteeksiannon kaikille, jotka uskovat häneen, sillä me luemme 1. Joh. 2:2:sta: ”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.”

6. Miksei kukaan kyennyt pitämään tätä lakia, mutta miten kristityt kykenevät pitämään Kristuksen lain?

⁶ Kukaan epätäydellinen ihminen ei voinut Mooseksen välityksellä esitetyn täydellisen lain alaisena pitää sitä. Valaisemme asiaa: hän ei ehkä ollut murhaaja eikä avionrikkoja; hän ei ehkä ollut varas; mutta kymmenes käsky tuomitsi hänet, koska se kielsi väärän halun. Ihminen ei voinut koskaan voittaa syntistä lihaa omin ponnistuksinsa. Jumalan henki lakiliiton alaisuudessa auttoi uskollisia ihmisiä miellyttämään häntä ja suorittamaan hänen heille antamaansa työtä. Mutta Kristuksen lain alaisuudessa liittyy asiaan Jumalan ansaitsematon hyvyys Kristuksen uhrin välityksellä. Kristitty voi Kristuksen kautta tulla todella tuntemaan Jumalan ja lähestyä häntä. (1. Joh. 2:3, 4, 14; 4:8) Syntien anteeksianto antaa hänelle puhtaan omantunnon. (Hepr. 9:14; 1. Piet. 3:21) Hän on todella elämän tiellä. (Joh. 17:3; 2. Tim. 1:10) Jumalan henki vaikuttaa tavalla, joka auttaa häntä edistyvästi muuttamaan persoonallisuuttaan lähenemään Jumalan kuvaa. – Ef. 4:22–24; Kol. 3:10.

7. Minkä avun Jehova varaa nyt, niin että me voimme pitää hänen lakinsa?

⁷ Vaikkei kristityn jokaista tekoa varten olekaan sääntöä, niin Jumalan laki on kirjoitettu hänen sydämeensä, ja Jumalan henki asuu hänessä koko ajan ja auttaa häntä havaitsemaan oikean valittavan menettelytavan. Pyhä henki tekee yksilön kykeneväksi voittamaan lihan halut. Kun hän perityn syntisyytensä takia rikkoo Jumalan lakia, niin ansaitsematon hyvyys ja armo tulevat mukaan kuvaan ja suovat hänelle anteeksiannon Kristuksen uhrin perusteella. Täten hän säilyttää aina puhtaan aseman Jumalan edessä. Kristitty tulisi tuomituksi ainoastaan, jos hänestä tulisi tahallinen, kapinallinen Jumalan lain rikkoja. (Room. 8:1–4) Siksi luemmekin Hepr. 10:26–29:stä: ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!”

LAIT JA PERIAATTEET

8. Miksi me emme voi tehdä eroa ”periaatteen” ja ”lain” välillä, kun on kysymys Jumalan ohjeitten tottelemisesta?

⁸ Periaate on määritelty yleiseksi eli perustotuudeksi; laajasisältöiseksi eli peruslaiksi, opiksi tai olettamukseksi, jolle toiset perustuvat tai josta toiset johtuvat; hallitsevaksi käyttäytymislaiksi. Kun on kysymys Jumalalta tulevien ohjeiden tottelemisesta, niin me emme voi tehdä eroa periaatteitten ja lakien välillä. Joka ainoa Jumalan lausunto, joka hallitsee hänen kansaansa, ja jokainen Jumalan tuomiopäätös on sille laki.

9. Vaikkeivät ihmisvälikappaleet voisi panna täytäntöön lain kahta suurinta käskyä, niin voidaanko niitä siitä huolimatta kutsua ”laeiksi”?

⁹ Jeesus sanoi Mooseksen lain suurimman käskyn olevan, että tulee rakastaa Jumalaa koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan, ja toisen, että on rakastettava lähimmäistään niin kuin itseään. (Mark. 12:29–33) Mutta ei Israelille annettu laki eikä Kristuksen laki sano mitään nimenomaista rangaistusta, jota ihmisvälikappaleiden pitäisi soveltaa israelilaiseen, joka ei osoita rakkautta, jollei sen laiminlyönti ilmene jonain suoranaisena väärintekona, kuten varkautena, murhana jne. Mutta vaikkei mitään rangaistusta ollutkaan määrätty siitä, ettei rakastanut Jumalaa ja lähimmäistään, niin kristitty kirjoittaja Jaakob sanoo käskyä rakastaa lähimmäistään LAIKSI, ”kuninkaalliseksi laiksi”. – Jaak. 2:8.

ERILAISIA VALTOJA

10, 11. a) Mainitse erilaisia valtoja, jotka voivat panna lakeja täytäntöön kristityille. b) Onko mahdollista välttää sellaisen Jumalan lain rikkomisen seuraukset, jota ihmisvälikappaleet eivät voi panna täytäntöön?

¹⁰ Tätä asiaa käsiteltäessä on hyvä pitää mielessä, että Jehova Jumalan ylimmän vallan alaisuudessa on eriasteisia valtoja. Jos me esimerkiksi rikomme lakia, joka hallitsee luonnonilmiöitä, niin me havaitsemme tämän lain toteutuvan yksinkertaisesti niissä tapahtumasarjoissa, jotka Jehova on yhdistänyt näihin ilmiöihin itseensä, ja siihen tapaan, millä ne suhtautuvat toisiinsa. On myös laki, joka koskee aviomiehen suhdetta vaimoonsa ja joka suo miehelle suhteellisen vallan rajoitetuin oikeuksin. (Ef. 5:22–24) On ”ylivaltoja” koskeva laki, joille valloille Jumala ei antanut valtaa, vaan joiden hän sallii käyttää valtaa hallinnon alalla. Hän käskee kristittyä tottelemaan tätä valtaa, mutta sekin on suhteellinen valta, Jumalan valtaa alempi. Siksi Room. 13:1–4 (Um) sanoo: ”Olkoon jokainen sielu alamainen ylivalloille, sillä ei ole mitään valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat Jumalan asettamat suhteellisiin asemiinsa. Joka sen tähden vastustaa tätä valtaa, hän on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan; ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat tuomion itselleen. Sillä hallitsevat ovat pelkona, mutta eivät hyvälle teolle, vaan pahalle. Haluatko siis olla pelkäämättä tätä valtaa? Tee jatkuvasti hyvää, niin sinä saat kiitosta siltä, sillä se on sinulle Jumalan palvelija sinun hyväksesi. Mutta jos teet pahaa, niin pelkää, sillä se ei kanna tarkoituksetta miekkaa, sillä se on Jumalan palvelija, kostaja vihan ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa.”

¹¹ Erästä valtaa käyttää seurakunta jäseniinsä nähden. Se on suhteellinen, sillä seurakunta on vastuullinen Jumalalle ja Kristukselle. Kristillisessä järjestelyssä on lakeja, jotka vain Jumala voi panna täytäntöön, kuten se, että tulee rakastaa kristittyjä veljiään, kunnioittaa ja arvostaa toisia ja heidän oikeuksiaan sekä välttää väärää halua ja himoitsemista. Ja hän panee ne täytäntöön. Me emme voi välttää väärinteon seurauksia. Jumala sanoo meille selvästi: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Gal. 6:7.

ENKELIT PANEVAT LAKEJA TÄYTÄNTÖÖN

12. Ketkä voivat panna täytäntöön Jumalan lain asioissa, joissa seurakunnalla ei ole siihen valtaa?

¹² On hyvä pitää mielessä, että enkelit toimivat ja ”kokoavat hänen [Jumalan] valtakunnastaan kaikki, . . . jotka tekevät laittomuutta”. (Matt. 13:41) Nämä henkilöt eivät ehkä tee mitään väärää, jonka suhteen seurakunta voi toimia karkottaakseen heidät pois. Siitä huolimatta he eivät tottele Jumalan Kristuksen kautta antamaa lakia, mistä syystä enkelit panevat lain täytäntöön poistamalla heidät.

13. a) Miten kristityn antautuminen velvoittaa hänet tottelemaan jokaista Jehovan sanaa? b) Mikä on tässä suhteessa ero maailman hengen ja kristityn asenteen välillä?

¹³ Kristittyjen täytyy arvostaa näitä tosiasioita. He eivät ole antautuneet millekään järjestölle eivätkä mihinkään työhön. Eivät myöskään kenellekään ihmiselle eivätkä millekään hallitukselle, vaan yksistään itselleen Luojalle, Jehova Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen kautta. Siitä syystä, joka ainoa hänen suustaan tuleva käsky on laki heille, ja he tietävät, että heidän täytyy elää sen mukaan, niin kuin Jeesus sanoi Saatanalle: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” (Matt. 4:4) Jolleivät he elä sen mukaan, niin se pannaan täytäntöön heitä vastaan. Jumalan henki kannustaa heitä rakastamaan häntä eikä ajattelemaan, että he voivat valita, mitä hänen laeistaan he haluavat totella ja minkä jättää tottelematta tai huomioon ottamatta. On maailman henkeä, jos yrittää ”selvitä” väärintekijänä. Maailman henkihän on se, että jollei joudu kiinni, niin on itse asiassa välttänyt lain rangaistukset. Eräs selittäjä huomauttikin, että monet ihmiset elävät yhdennentoista käskyn mukaan: ”Älä joudu kiinni.”

KAIKKI JUMALAN LAIT PANNAAN TÄYTÄNTÖÖN

14. a) Pääsevätkö ne, jotka tekevät syntiä ja välttyvät paljastumiselta, rangaistuksetta? b) Minkä säännön apostoli Paavali esitti tästä?

¹⁴ On totta, että useasti joku rikkoo maan jotain lakia eikä rikos paljastu koskaan. Siksi ei tuo henkilö kärsi maan lain määräämää rangaistusta. Jotkut voivat tehdä aviorikoksen eikä se tule ehkä koskaan ilmi. Sen tähden he ajattelevat välttäneensä perhelain ja maan lain määräämän rangaistuksen. Ehkäpä he joissakin tapauksissa välttyvät paljastumiselta kristillisessä seurakunnassakin ainakin jonkin aikaa. Sen tähden he ajattelevat voivansa jatkaa rankaisematta synnin tekemistä. Mehän luemme Saarn. 8:11:stä: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” Mutta välttyvätkö nuo ihmiset todella tekojensa seurauksilta? Eivät! Koska kaikki Jumalan lait ja periaatteet pannaan varmasti täytäntöön joko luonnollisten tapahtumain kulun kautta, Jumalan välikappaleen tai suoraan Jumalan itsensä toimesta. Apostoli Paavali esittää näissä asioissa vallitsevan säännön: ”Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin.” – 1. Tim. 5:24.

SEURAKUNNAN TOIMINNAN TARKOITUS

15. a) Mikä on päätarkoitus seurakunnan toimenpiteellä Jumalan lain rikkojaa vastaan? b) Milloin ja kehen sovelletaan kurinpidollista menettelyä?

¹⁵ Kristillisessä seurakunnassa on ehdottomat lait aviorikosta, sukurutsausta, homoseksuaalisuutta, eläimiin sekaantumista, murhaa, varastamista ja muuta sellaista vastaan, joista jokainen tuottaa kristityn suorittamana moitetta maailman taholta seurakuntaa kohtaan. Raamattu on asettanut nämä seikat seurakunnan vallan alaisuuteen, ts. sitä vaaditaan ryhtymään toimenpiteisiin. (1. Kor. 5:1–5, 13) Tämä toimenpide ei ole rangaistus, jota laki vaatii, ei ainakaan suinkaan täysi rangaistus teosta. Seurakunta ei toimi etupäässä rangaistakseen henkilöä, vaan puhdistautuakseen moitteesta, saastaisuudesta ja saastutuksesta poistamalla (karkottamalla) sellaisen seurakunnan jäsenyydestä. Jos hän on katuvainen, niin se saattaa ryhtyä kuritoimenpiteisiin ja määrätä tiettyjä rajoituksia hänelle. Jos hänet erotetaan (karkotetaan), niin se ei tapahdu hänen kurituksekseen, vaan hänen poistamisekseen Jumalan puhtaasta järjestöstä. Toimenpide on myös esimerkkinä, joka vaikuttaa seurakunnan kuritukseksi. Näin meidän on ymmärrettävä 1. Tim. 1:20; 5:20, mistä luemme: ”Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi.” ”Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.”

16. Miksi voimme sanoa, että seurakunnan oikea toimenpide väärintekijää kohtaan on Jumalan tahdon ilmaus?

¹⁶ Seurakunta toimii Jumalan sille antamalla valtuudella seurakunnan hyvän aseman säilyttämiseksi Jumalan edessä ja Jumalan vanhurskauden kunniaan saattamiseksi maailman silmissä. Jumala itse on sanonut 1. Kor. 6:9, 10:ssä, että sellaiset teot estävät niiden harjoittajaa pääsemästä Valtakuntaan. Tällaiseen tapaukseen soveltuvat Jeesuksen sanat: ”Kaikki, minkä te [Jumalan maalliset edustajat] sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa.” (Matt. 18:18) Jumala on jo tehnyt tahtonsa selväksi asiassa. Kristillinen seurakunta toteuttaa sen karkottamalla rikkojan.

LÄHIMMÄISENRAKKAUS

17. Miten laki rakastaa lähimmäistään on laajakantoisempi kuin se oli Israelille annetussa laissa?

¹⁷ Toisaalta on kristillisessä asiainjärjestelmässä myös sellaisia lakeja kuin Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen. Tätä koskeva kristillinen laki on itse asiassa laajakantoisempi kuin Mooseksen laki. Miten? Jälkimmäinen laki sanoi: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (3. Moos. 19:18) Mutta Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.” Hän jatkoi määritellen tämän rakkauden sanomalla: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” (Joh. 15:12, 13) Tämä on LAKI. Jehovan todistajat tekevät juuri näin esimerkiksi Neuvostoliitossa. He rakastavat niitä, jotka rakastavat Jumalaa ja hänen lakiaan, ja he vievät noille ihmisille Valtakunnan hyvää uutista vaarantaen suuresti vapautensa ja henkensäkin. Tästä johtuva laki on se, että meidän ei pidä rakastaa maailmaa eikä olla sen ystäviä. 1. Joh. 2:15:ssä on kirjoitettu: ”Älkää rakastako maailmaa, älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” Myös Jaak. 4:4 sanoo: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.”

KOKOUKSISSA KÄYMINEN

18, 19. Miten laki käydä kristillisissä kokouksissa on sellainen, että kristityn tulee suhtautua siihen yhtä vakavasti kuin muihinkin kristillisen järjestelyn lakeihin?

¹⁸ Sitten on laki, että meidän tulee käydä Jumalan kansan raamatuntutkistelukokouksissa, kuten on esitetty Hepr. 10:24, 25:ssä, mistä luemme: ”Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” Meitä kielletään edes haluamasta tämän maailman aineellisia tavaroita ja sen aistillisen tyydytyksen kaipuita. (1. Joh. 2:15, 16) Näihin liittyy varmasti tehoste eli rangaistusseuraamus, vaikka tehosteen käyttäminen ei olekaan seurakunnan vallassa; sitä käyttää Jumala itse. Sen tähden se, joka tottelee tai on tottelematta jotakin näistä laeista, kokee varmasti asianmukaiset seuraukset. Muuten, antaako seurakunta täyden rangaistuksen henkilölle, joka rikkoo aviorikoslakia ja joka erotetaan? Ei, sillä jollei hän kadu, niin hän saa lopulta täyden rangaistuksen, kuoleman, mutta ei seurakunnalta vaan Jumalan kädestä. – Hepr. 10:26–31.

¹⁹ Sanokaamme asian valaisemiseksi, että joku itsepintaisesti laiminlyö kokouksissa käymisen. Ajan mittaan tulee vaihe, jolloin hän on täysin erossa seurakunnasta, eivätkä häntä lainkaan liikuta mitkään Jehovan järjestelyt, jotka hän on tehnyt kansansa yhteen kokoontumiseksi. Seurakunta ei ryhdy mihinkään toimenpiteisiin häntä vastaan, se on todennut hänen väärän menettelynsä ja yrittänyt auttaa häntä, mutta hän on itse ajelehtinut pois ja erottautunut. Jos hän nyt jää tähän tilaan, niin eikö hän siitä huolimatta ole vaarassa? Hän on suuressa vaarassa, sillä hän tuhoutuu tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” yhtä varmasti kuin sekin, joka on lähtenyt ilmeisesti väärään suuntaan. – Matt. 24:21, 22.

SEURA

20. Miten huonoa seuraa koskeva laki käy täytäntöön lain rikkojaa kohtaan?

²⁰ Toinen esimerkki on laki huonoa seuraa vastaan. Jehova kielsi israelilaisia harjoittamasta sekauskontoa ja solmimasta avioliittoja pakanakansojen kanssa, koska se olisi kääntänyt heidän lapsensa pois seuraamasta Jumalaa. (5. Moos. 7:2–4) Hän kieltää nyt kansaansa kuulumasta maailmaan ja lisäksi edes olemasta läheisessä yhteydessä maailmaan kuuluvien kanssa. Apostoli Paavali osoittaa syyn: ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” (1. Kor. 15:33) Seurakunta ei ryhdy mihinkään vastatoimenpiteisiin kenenkään suhteen pelkästään tämän lain hylkäämisen takia, mutta hän on epäsuotuisassa asemassa Jumalan edessä. Sitä paitsi huono seura johtaa varmasti aikanaan hänet suoranaisiin tekoihin, kuten juopotteluun, varastamiseen tai kenties pahempaankin, jonkinlaiseen verivelkaan huimapäisen ajon vuoksi, ehkä tapaturmaiseen eli tahattomaan ihmisen surmaamiseen.

OIKEAT TAVAT

21. Miten meidän tulee suhtautua luonteenpiirteitä, ulkoasua yms. koskeviin neuvoihin, ja mitä voimme voittaa noudattamalla niitä tai menettää hylkäämällä ne?

²¹ Sitten meille huomautetaan tai meitä varoitetaan toisinaan ehkä Raamatussa, Vartiotornissa tai jonkun seurakunnassa olevan vastuullisen henkilön välityksellä huonoista luonteenpiirteistä tai sopimattomasta puvusta; tai ehkä meillä on tapoja, jotka eivät sovi yhteen kristillisen käytöksen kanssa. Meidän menettelymme saattavat aiheuttaa toisten loukkaantumisen tai kompastumisen. Ne saattavat antaa ulkopuolisille väärän vaikutelman evankeliuminpalveluksestamme. Meidän ei pidä jättää huomioon ottamatta sellaista varoitusta vain siksi, että ei ole mitään rangaistusta, jota seurakunta voi käyttää. Meidän tulee päinvastoin ottaa vaarin ja muuttaa persoonallisuutemme eikä antaa vanhan persoonallisuuden petollisten halujen hallita, vaan uudistua mieleemme vaikuttavassa voimassa. (Ef. 4:22–24) Meidän ei pitäisi vastustaa eikä omaksua sellaista kantaa, että me emme halua antaa kenenkään sanoa itsellemme, mikä on parasta meille. Jehova sanoo meille todellisuudessa sen, jotta me voisimme saada iankaikkisen elämän. Meidän on Jumalan uudessa järjestyksessä edistyttävä ensin hengellisesti saavuttaaksemme ruumiillisen terveyden ja täydellisyyden. Jollemme ponnistele nyt näin, niin olemmeko sellaisia ihmisiä, joita Jehova haluaa uuteen maahansa?

SAARNAAMINEN JA OPETTAMINEN

22. Miten saarnaamista koskevan lain totteleminen on elämän tai kuoleman kysymys meille?

²² Sitten on Jeesuksen esittämä laki: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14; 2. Tim. 4:2) Koska me olemme antautuneet Jehova Jumalalle ja koska Kristus Jeesus on Jumalan Päävälikappale, jonka verellä Jumala osti meidät, niin hänen sanansa ovat käsky, laki meille. (Apt. 3:23; 20:28; 1. Kor. 6:20) Jeesus sanoo jälleen Matt. 28:19, 20:ssä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Um) Pannaanko rangaistus täytäntöön heti, jollet saarnaa? Ei. Siitä huolimatta voi kieltäytyminen saarnaamasta Valtakunnan hyvää uutista estää pääsemästä Jumalan valtakuntaan niin kuin aviorikos, homoseksuaalisuus ja murhakin. Room. 10:10:stä luemme: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Jeesus ilmaisi Jumalan ajatukset noista asioista, kun hän puhuessaan Mooseksen laista sanoi: ”Joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman”, mikä merkitsee sitä, ettei hän tule olemaan siellä lainkaan. – Matt. 5:19.

VARJELE SYDÄMESI

23. Mikä vika sellaisessa ihmisessä on, joka tottelee huolellisesti ainoastaan niitä lakeja, jotka hän tietää ihmisten voivan panna täytäntöön?

²³ Näin ollen ihminen voi totella joitakin Jumalan laeista, koska seurakunta voi niiden rikkomisen perusteella ryhtyä kurinpidollisiin tai erottamistoimenpiteisiin. Mutta hän saattaa jättää huomioon ottamatta toiset Jumalan lait, joita ihmisauktoriteetti ei pane täytäntöön. Tällä ihmisellä ei ole oikea mielentila. Hän ajattelee sen pahan miehen tavalla, joka sanoo: ”Ei Herra sitä näe.” (Ps. 94:7) Hänen henkensä on paha ja asenteensa lihallinen eikä hengellinen. Hänen on muutettava mielensä ja saatava ”Kristuksen mieli”. (1. Kor. 2:14–16) Sellaisella ei ole rakkautta sydämessään Jumalaa eikä lähimmäistään kohtaan. Hän ajattelee vain itseään eikä käsitä, että Jehova Jumala vaatii palvelijoiltaan uskollisuutta vähimmässä ja tilinteon kaikesta. – Luuk. 16:10; Room. 14:12; Hepr. 4:13.

24. Mikä esimerkki meillä on sydämen varjelemisen tärkeydestä?

²⁴ Kristityn täytyy olla varma siitä, että hänen sydämensä on oikeassa, että se kannustaa häntä oikeaan suuntaan. Muussa tapauksessa hänen tulee kiinnittää huomiota sydämeensä ja alkaa palvella Jumalaa siksi, että hän rakastaa häntä ja hänen lakiaan. Jollei joku rakasta Jehovaa koko sydämestään, niin hän osoittautuu niiden kaltaiseksi, jotka apostoli Johannes mainitsi ja jotka lähtivät luopuneina pois kristillisestä seurakunnasta. Johannes sanoi: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika [ennen suuren luopumuksen täyttä ilmaantumista (apostolien poistuttua näyttämöltä)]. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” (1. Joh. 2:18, 19) Nämä ihmiset eivät olleet oikein ajattelevaa, uskollista lajia. He eivät olleet käyttäneet sydäntään ja mieltään huutamalla avukseen Jumalaa, tutkimalla Kristuksen lakia ja sitten soveltamalla näitä periaatteita elämässään.

KRISTITTY VOI ONNISTUA

25. Voivatko kristityt menestyksellisesti totella Kristuksen lakia, ja mikä auttaa heitä tekemään niin?

²⁵ Kristityt voivat onneksi totella Kristuksen lakia ja saada Jumalan hyväksymyksen. Tämä on mahdollista Jumalan meille Kristuksen uhrin perusteella osoittaman ansaitsemattoman hyvyyden takia. Meitä ei ohjaa onnistumiseen lain kirjain vaan Jumalan henki. (2. Kor. 3:6) Jos henki ohjaa meitä, niin me emme harjoita silloin mitään väärin tekemistä. Jos me vaellamme hengen mukaan, niin teemme hengen tekoja emmekä lihan. Vaikka emme olekaan Mooseksen lain alaisuudessa, niin voimme itse asiassa pitää jopa tuon lain vanhurskaat vaatimukset vaeltamalla hengen mukaan! (Room. 8:4, 5) Jos me lihallisten heikkouksiemme takia vahingossa rikomme Kristuksen kautta annettua Jumalan lakia vastaan, niin me tunnustamme sen. Me olemme pahoillamme siitä, kadumme, muutumme ja vaihdamme menettelytapaamme ja pyydämme Jumalaa Kristuksen Jeesuksen kautta antamaan meille anteeksi. Lisäksi me käännymme etsimään apua hänen järjestöltään ja onnistumme. Tämä on meille mahdollista, koska Kristus on meidän suuri Ylimmäinen Pappimme, joka uhrasi elämänsä lunnaiksi. Jehova osoittaa ansaitsematonta hyvyyttä ja antaa apua tarvittaessa. Me luemme tämän mukaisesti Hepr. 4:16:sta: ”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon [ansaitsemattoman hyvyyden, Um], avuksemme oikeaan aikaan.”

26. Miten voimme hyötyä kristillisessä vaelluksessamme tarkastelemalla muinaisaikain uskollisia miehiä?

²⁶ Kun katsomme taaksepäin Jumalan meille menneisyydessä antamiin esimerkkeihin, niin huomaamme, että kaikki, joilla oli usko, ’vaelsivat Jumalan kanssa’. He tekivät niin sydämestään. He kulkivat totuuden tietä. He eivät tarvinneet kirjoitettua sääntöä ohjaamaan jokaista tekemäänsä liikettä, vaan heidän rakkautensa Jumalaan palkittiin hänen suosiollaan, ja hän ohjasi heitä sitä tietä, mitä he kulkivat, niin että he eivät kompastuneet tyystin langeten. Jos me lähestymme Jehovaa, niin hän lähestyy meitä. (Jaak. 4:8) Meidän täytyy tutkia hänen Sanaansa tehdäksemme näin. Se on viisauden aarrekammio. Sananlaskujen kirjoittaja personoi viisauden, jonka esitetään sanovan seuraavaa: ”Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut. Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa, antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.” – Sananl. 8:17–21.

27. Miten Ps. 19:10 osoittaa meille, että Jehovan lait ovat oikeita hengellisestä, moraalisesta ja fyysisestä näkökulmasta katsoen?

²⁷ Jehovan lait voivat tosiaan ohjata meidät elämään, ja ne ovat oikeat joka näkökulmasta, hengellisestä, moraalisesta ja fyysisestä, katsoen. Hän sanoo: ”Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.” – Ps. 19:10.

[Kuva s. 423]

Jokainen Jumalan käsky on laki kristityille, pantakoonpa se täytäntöön ihmisten välityksellä tai ei

[Kuva s. 425]

Jumalan laki käskee meitä kokoontumaan yhteen palvomaan. Jos itsepintaisesti laiminlyömme sen, niin varjeleeko hän meidät ”suuren ahdistuksen” läpi?

[Kuva s. 426]

Ilmaisemmeko myönteistä vastakaikua Jumalan sanasta tulevaan säädyllistä pukua koskevaan neuvoon?

[Kuva s. 427]

Rakkausko Jehovaa ja hänen lakiansa kohtaan saa todella sinut saarnaamaan hänen valtakuntaansa? Se miellyttää Jumalaa