Voivatko kaikki rodut elää yhdessä veljinä?
”MAHDOTONTA”, sanonet. Jos ajattelet asiasta näin, niin monet ovat varmasti kanssasi yhtä mieltä. Ja maailman niiden osien läheinen tarkasteleminen, joissa eri rotuihin kuuluvat ihmiset on saatettu läheiseen kosketukseen toistensa kanssa, paljastaa runsaasti todisteita, jotka viittaavat siihen, että mahdollisuus kaikkien rotujen elämisestä yhdessä näyttää lievimmin sanoen heikolta.
Maat, jotka ovat julkisesti ryhtyneet rotuerottelun poistamiseen, havaitsevat sen vaikeaksi. Yhdysvaltain hallitusta huolestuttavat rotuongelmat. Se kohtaa kasvavaa painostusta molempien puolien äärimmäisyysaineksien taholta. Toisaalta yhä useammat valkoisesta väestöstä väittävät äänekkäästi, että neekereitten tasa-arvoisuuden lisääntyminen ja edistyminen tapahtuvat liian nopeasti. Toisaalta väittävät ”mustan vallan” sotaisat äänet, että edistyminen on liian hidasta. Menevätpä jotkut niinkin pitkälle, että puoltavat sissisotaa yrityksenä painostaa hallitusta täyttämään heidän vaatimuksensa. Rotutilanne on monissa kaupungeissa tulenarka ja tarvitsee vain kipinän uusien rotumellakoitten alkamiseen.
Iso-Britannia, missä hiukan aikaisemmin kuultiin hyvin vähän roturiidasta, on nyt kasvavien ongelmien edessä tällä ihmissuhteitten alueella. Teollisuuskaupunkeihin on viime vuosina virrannut siirtolaisia Länsi-Intiasta ja Intiasta. Kysymys eri rotuihin kuuluvien ihmisten elämisestä yhdessä rauhassa veljinä on noiden kaupunkien asukkaitten täytynyt pakosta ottaa huomioon, eivätkä viralliset tiedot anna erikoisen rohkaisevaa vastausta. Lisääntyvien rotupulmien johdosta on Ison-Britannian ollut pakko tehdä värillisten maahanmuuttoon vaikuttavia kiistanalaisia ratkaisuja.
Etelä-Afrikan tasavallan poliittiset huomioitsijat eivät hidastele huomion kiinnittämisessä muissa maissa kuohuvaan rotulevottomuuteen. Tästä he tuntevat saavansa jonkinlaista oikeutusta Etelä-Afrikan apartheid-politiikalle. Apartheid on afrikaansia ja merkitsee kirjaimellisesti ”erilläänpitämistä”. Mutta Etelä-Afrikan kriitikkojen mielestä apartheid edustaa viimeistä sanaa rotujen välisessä suvaitsemattomuudessa ja epäoikeudenmukaisuudessa. He väittävät, että apartheid on alentavaa ja ilmaisee vain itsekästä rotusyrjintää valkoisen miehen etujen suojelemiseksi tuossa osassa Afrikkaa.
Eteläafrikkalaiset kiistävät tämän kiivaasti. Yrittäessään todistaa oikeaksi hallituksensa politiikan poliittiset huomioitsijat käyttävät paljon sanontaa ”erilliskehitys” apartheidin synonyymina. He väittävät, että pyrkimyksenä ei ole varsinaisesti erotella ihmisiä rodun perusteella, vaan pikemminkin tarjota kullekin rodulle tilaisuuksia kehittyä oman kulttuurinsa, omien kykyjensä ja yhteiskunnallisten tottumustensa mukaisesti.
Tämän katsantokannan tueksi nämä poliittiset huomioitsijat viittaavat hallituksen kustantamiin ”bantustaneihin” eli ”kotimaihin” eri heimoihin kuuluville Afrikan kansoille. Näissä niillä voi olla suuressa määrin sisäinen itsehallinto, ja ne voivat kehittää melkein valtion valtiossa. Valkoisia teollisuusmiehiä on yritetty kannustaa perustamaan tehtaita ”bantustanien” rajoille (niitä kutsutaan ”rajateollisuuksiksi”). Tämä varaisi työtilaisuuksia noille alueille, jotka ovat enimmäkseen kehitysalueita teollisuuden kannalta katsoen.
Mutta mitkä sen ansiot tai viat lienevätkin, niin monet näkevät erilliskehityssuunnitelman ilmaisevan, ettei kaikkien rotujen ole nykyisissä olosuhteissa mahdollista elää yhdessä veljinä.
Etelä-Afrikan hallitusmiehet ovat useissa tilaisuuksissa kehottaneet kansalaisiaan kehittämään hyviä rotusuhteita pyytäen erityisesti eurooppalaista eli valkoista väestöä kohtelemaan arvokkaasti toisen ihonvärin omaavia. Kuitenkin jää kyseenalaiseksi, mikä vaikutus tällaisella pyynnöllä on useimpien mielentilaan.
Etelä-Afrikan vastustajat pitävät kaikkea apartheid- eli erilliskehityspolitiikan puolustamista ’tekopyhyytenä’ ja asettavat tämän politiikan vilpittömyyden kyseenalaiseksi. Toisaalta eteläafrikkalaiset maksavat hyvin suuressa määrin samalla mitalla samanlaisin syytöksin niille länsimaisille kansoille, jotka arvostelevat Etelä-Afrikan rotupolitiikkaa, mutta joilla on ikään kuin omalla takapihallaan runsaasti todistuksia rotuennakkoluulosta ja -syrjinnästä.
ROTUENNAKKOLUULON SYITÄ
Tosiasia on, että rotuennakkoluulo ja -syrjintä ovat ihmisen synnynnäisen epätäydellisyyden ja itsekkyyden tuotetta. Yksikään ihmishallitus, olkoonpa sen politiikka millainen hyvänsä, ei voi säätää lakia ihmisten ajatusten muuttamiseksi tällaisissa asioissa.
Mikä aiheuttaa todellisuudessa rotuennakkoluulon? Mitkä seikat edistävät näennäisesti ylipääsemätöntä ongelmaa eri rotujen elämisestä yhdessä veljinä?
Rodut eroavat toisistaan monilla muillakin tavoilla kuin ihonväriltään. Se on itsestään selvä. Erilaiset yhteiskunnalliset tavat antavat leimansa roduille. Mutta niiden ei tarvitse olla hankauksen ja syrjinnän syy. Ihmisillä on ollut huonoja tapoja joka rodussa, olkootpa ne valkoisia, ruskeita, mustia tai keltaisia. Mutta pitäisikö sen tehdä meidät ennakkoluuloisiksi yleensä toiseen rotuun kuuluvia ihmisiä kohtaan? Sillä usein vain puolustellaan jotain syvemmällä piilevää syytä asianomaisen asenteeseen.
Taloudelliset seikat ovat epäilemättä yksi rotu- tai luokkaennakkoluuloon vaikuttavista päätekijöistä. Tässä suhteessa rotuennakkoluuloa edistävät samanlaiset seikat kuin ne, jotka ovat aiheuttaneet luokkaeroavuuksia samaan rotuun kuuluvien ihmisten välillä. Ne, joilla on jotain, eivät yleensä ole halukkaita jakamaan sitä niille, joilla ei ole. ”Miksi olisimme?” he saattavat kysyä. ”Kansamme (rotumme tai luokkamme) on tehnyt työtä sen eteen, mitä meillä on; meillä on oikeus omistaa se.” Tällaista todistelua kuulee yleensä rotu- tai luokkaylemmyyden puolustamiseksi.
Voimakasta rotu-ennakkoluuloa esiintyy usein alueilla, joilla taloudellisesti suotuisammassa asemassa on rodullisesti vähemmistönä oleva ryhmä. Sitä on myös siellä, missä yhteiskunnan jonkin osan elintasoa uhkaa toiseen rotuun kuuluvien alueelle muutto. He voivat myös ajatella, että nämä uudet tavoittelevat heidän töitään alhaisemmista palkoista. Se, onko heidän pelkonsa aiheellista vai ei, on eri kysymys, mutta tosiasia on, että pelko taloudellisesta menetyksestä ja pelko siitä, että yhteiskunnan ”normit” kärsivät, ovat voimakkaita tekijöitä rotujen välisen jännityksen aikaansaamisessa. Rotuennakkoluulon syntymiseen liittyy siis joukko erilaisia tekijöitä.
SINUN ASENTEESI ON TÄRKEÄ
Kun ensiksi luit tämän kirjoituksen otsakkeen ”Voivatko kaikki rodut elää yhdessä veljinä?” niin miten suhtauduit siihen? Älä syrjäytä asiaa olankohautuksella merkityksettömänä, varsinkaan jos väität olevasi Jumalalle antautunut kristitty. Suhtautumisesi muihin rotuihin kuuluviin ihmisiin on tärkeä. Se voi itse asiassa vaikuttaa toiveeseesi saada Jumalan siunaus ja iankaikkinen elämä. Niinkö tärkeä? Aivan varmasti!
Saatat asua maassa, missä hallituksen politiikka rajoittaa rotujen välistä kanssakäymistä Ja missä halu hyväksyä toista ihonväriä oleva henkilö veljeksi tosi merkityksessä tuskin joutuu koetukselle. Karkoitatko sinä silloin mukavasti ongelman mielestäsi sellaisena, josta maan lait ovat hyvin huolehtineet? Millainen on todella näkemyksesi toiseen rotuun kuuluvista ihmisistä? Jos väität olevasi kristitty ja noudattavasi Raamatun periaatteita, niin voitko pitää niitä, jotka kuuluvat toiseen rotuun, ns. ”alempaan” rotuun, todella itseäsi ’ylempinä’, niin kuin apostoli Paavali kehottaa sinua? (Fil. 2:3, Um) Ei ruumiillisen tai henkisen aikaansaannoksen merkityksessä vaan ihmisinä, heidän asemansa suhteen Jumalan edessä. Voitko tilaisuuden tarjoutuessa kohdella sellaisia sillä arvokkuudella ja kristillisellä rakkaudella, mitä Raamattu vaatii?
Tämä ei vaadi meitä rikkomaan keisarin lakeja eikä taistelemaan niitä vastaan, mitä sitten saatammekin ajatella niiden oikeudenmukaisuudesta. Kristittyjä vaaditaan ’antamaan keisarille, mikä keisarin on’. (Mark. 12:17) Mutta se ei vaadi heitä omaksumaan samanlaista kielteistä asennetta toiseen rotuun kuuluvia kohtaan, jota heidän naapurinsa tai maallisessa toimessa olevat toverinsa osoittavat – jos tämä asenne on vastoin Raamatun periaatteita.
Jotkut ihmiset, joiden näkemyksen rotuennakkoluulo on vääristänyt, menevät niin pitkälle, että kieltävät toisiin rotuihin kuuluvilla ihmisillä olevan inhimillisiä perusominaisuuksiakaan. Mutta kaikkien rotujen ihmisillä voi olla samoja inhimillisiä ominaisuuksia, samoja inhimillisiä tunteita – isyyden ja äitiyden taju, rakkaus lapsiin, huoli toisten hyvinvoinnista ja rakkaus hyvään ja viha sitä kohtaan, mikä on pahaa.
Olkoonpa ihmisten elinympäristö miten alkeellinen hyvänsä ja koulutus kuinka niukka tahansa, niin kaikkien rotujen ihmisistä voi tulla ja tulee antautuneita kristittyjä, ja he kääntyvät pois tämän vanhan asiainjärjestelmän huonolta tieltä. Jumalan henki vaikuttaa nykyään kaikkien rotujen monissa yksilöissä saaden heidät tuottamaan elämässään hänen pyhän henkensä hedelmää. (Gal. 5:22, 23) Tosi kristitty ei voi koskaan kieltää sitä, että Jumala kykenee saamaan tämän aikaan.
Antaudutko sinä koskaan selittämään suhtautumistasi toiseen rotuun kuuluviin ihmisiin puhumalla laveasti joistain heidän heikkouksistaan, jotka epäilemättä johtuvat koulutuksen tai tilaisuuden puutteesta tai ympäristötekijöistä? Vai suvaitsetko sinä kristillisessä rakkaudessa näitä huonoja puolia katsomatta heitä sen mukaan, mitä he ovat lihassa, vaan katsoen Jumalan näkökulmasta, hänen, joka ei ole puolueellinen minkään rodun tai värin ihmisiä kohtaan? (Apt. 10:34, 35) Todellakin tutkivia kysymyksiä! Tapa, jolla vastaat niihin, voi vaikuttaa kohtalokkaasti elämääsi.
YHDESSÄ ELÄMINEN NYT VELJINÄ!
Jehovan todistajain kristillinen yhteiskunta todistaa jo nyt, että kaikkiin rotuihin kuuluvat ihmiset voivat elää yhdessä veljinä. Kuinka niin? Jos olet jolloinkin ollut jossain Jehovan todistajien suuressa kansainvälisessä konventissa, niin olet nähnyt tämän silmäänpistävällä tavalla, kun kaikkien rotujen ihmiset, valkoiset, ruskeat, keltaiset ja mustat, seurustelevat yhdessä ilman minkäänlaista syrjintää rakentavassa kristillisessä toveruudessa.
Sielläkin, missä ihmisten lait eivät salli tällaista vapaata seurustelua, kuten Etelä-Afrikassa, Jehovan todistajat tuntevat aivan yhtä läheistä hengenheimolaisuutta kristittyihin veljiinsä ja ilmaisevat sen tilaisuuden salliessa. Vaikka tuossa maassa esimerkiksi ei ole mahdollista eri rotujen pitää suuria kokouksia yhdessä, niin konventteja edeltävä järjestely tarjoaa monia tilaisuuksia keskinäiseen yhteistoimintaan ja auttamiseen, joihin tartutaankin iloiten. Tämä ei ole vain ”suvaitsevuuden” vaan aidon kristillisen rakkauden ilmaus.
On varmaa, että Jumalan uudessa järjestyksessä, Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kauan sitten luvatun valtakunnan alaisuudessa, ei ole rotuennakkoluuloa. Ehdottomasti kaikki rodut elävät silloin yhdessä veljinä. Eivät kuitenkaan kaikkien rotujen kaikki ihmiset, sillä kaikki eivät ota vastaan Jumalan siunausta eivätkä saa elämää tuossa uudessa järjestyksessä. Mutta Jumala kuulee kaikkia, ”jotka häntä avuksi huutavat”, rotuun katsomatta, sillä ”tässä ei ole erotusta” hänen silmissään. – Room. 10:12.
Jo tänä aikana, näinä tämän nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä”, osoittautuu ”suuri joukko . . . kaikista kansaheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” Korkeimman Jumalan Jehovan tosi palvojiksi. – 2. Tim. 3:1–5; Ilm. 7:9.
Jos nämä Jehovan palvojat toivovat elävänsä yhdessä veljinä Jumalan uudessa järjestyksessä, niin eikö heidän pitäisi elää siten nytkin sikäli kuin nykyiset hallitusten lait sallivat? Heijastukoon sinun uskosi Jumalan lupaukseen, että kaikki rodut tulevat elämään yhdessä veljinä, siitä tavasta, jolla sinä kohtelet nyt toisiin rotuihin kuuluvia, erityisesti niitä, jotka ovat antautuneita kristittyjä!
[Kuva s. 69]
Kaikkiin rotuihin kuuluvat ihmiset elävät nyt yhdessä veljinä Jehovan todistajain kristillisessä yhteiskunnassa