Laulaminen – osa palvontaamme
JUMALAN valtakunnan hyvää uutista, jota Jehovan palvelijat vievät maan ihmisille, sanotaan lauluksi eikä syyttä. Se on kaunis, sopusointuinen, tuo lohdutusta ja iloa kuulijoille samoin kuin kirjaimellinen kaunis laulukin. On mitä sopivinta, että meitä yhä uudelleen käsketään laulamaan tämä laulu, esimerkiksi Ps. 96:1:ssä ja Jes. 42:10:ssä: ”Laulakaa Jehovalle uusi laulu.” – Um.
Meitä ei Jehovan palvelijoina ainoastaan käsketä laulamaan tätä kuvaannollista laulua, vaan meitä kehotetaan myös laulamaan kirjaimellisia lauluja osana palvontaamme. Ja voidaan hyvin sanoa, että kaikista tavoista, joilla voimme palvoa ja ylistää Jehova Jumalaa ja joita ovat rukous, esitelmät, kenttäpalveluksemme ja esimerkillinen käytöksemme, kauneimpia on tämä laulujen kirjaimellinen laulaminen Jehovan ylistykseksi.
Tällaisten laulujen laulaminen kuuluu sen tähden osana kristilliseen Jehova Jumalan palvontaamme. Jehova kuuntelee näitä lauluja samoin kuin rukouksiammekin. Näiden laulujen laulaminen tarjoaa kaikille tilaisuuden osallistua aktiivisesti palvontaan. Mitä suuremmassa määrin otamme osaa palvontamme piirteeseen, sitä enemmän saamme siitä iloa ja mielenylennystä.
MUINAISAIKOINA
On todella kiinnostavaa panna merkille, miten musikaalista Jumalan muinainen kansa oli ja miten huomattavaa osaa musiikki näytteli sen palvonnassa. Niinpä musiikin historioitsija Kurt Sachs sanoo: ”Maailman kirjojen joukossa harva voi väittää olevansa tärkeämpi musiikin historian alalla kuin Raamattu.” Oxford Companion to Music sanoo, että ”läpi Juudan kansan muinaisen historian . . . huomaamme musiikin mainitun niin usein, että se ehkä ylittää sen mainitsemisen minkään muun kansan historiassa”. Ja Grove’s Dictionary of Music and Musicians, 4. osa, kysyy: ’Olivatko juutalaiset erityisen musikaalinen kansa?’ Se vastaa: ”Olivat . . . kuningas Sanherib vaati ja sai verona kuningas Hiskialta useita juutalaismuusikkoja, miehiä ja naisia. Pakkosiirtolaisuuden aikana babylonialaiset vaativat juutalaisvangeiltaan, että heidän piti huvittaa heitä lauluillaan.” Psalmi 137 (Um) antaa meidän ymmärtää, että nämä pakkosiirtolaisten laulut olivat pääasiassa ”Siionin lauluja”, ”Jehovan laulu”.
Miten kuvaava onkaan sen tähden kehotus: ”Helkyttäkää sävelmää Jumalalle, helkyttäkää sävelmää. Helkyttäkää sävelmää Kuninkaallemme, helkyttäkää sävelmää. Sillä Jumala on kaiken maan Kuningas; helkyttäkää sävelmää toimien tahdikkaasti.” (Ps. 47:7, 8, Um) Ensimmäinen muistiin merkitty tapaus, jolloin israelilaiset ylistivät Jehovaa sävelin, oli heidän Punaisellamerellä kokemansa vapautuksen jälkeen. Kuinka riemullisesti heidän onkaan täytynyt laulaa nuo sanat! ”Anna minun laulaa Jehovalle, sillä hänestä on tullut hyvin korkea. Hevosen ja sen ratsastajan hän on syössyt mereen.” – 2. Moos. 15:1–21, Um.
Laulu- ja soitinmusiikista tuli huomattava osa Jerusalemin temppelipalvonnasta. Kuningas Daavid järjesti 4 000 yhteensä 38 000 leeviläisestä ’ylistämään Herraa’. (1. Aikak. 23:3, 5) Jehovan ylistäminen laulamalla ja soittamalla oli nimenomaisena piirteenä erikoistilaisuuksissa, kuten silloin, kun Daavid toi liiton arkin Jerusalemiin, kun Salomo vihki Jehovalle rakentamansa temppelin ja kun israelilaiset Nehemian johdolla vihkivät uudelleen rakentamansa Jerusalemin muuria. – 1. Aikak. 15:1–28; 2. Aikak. 5:11–14; Neh. 12:27–30, 38–42.
APOSTOLIEN AIKOINA
Laulaminen kuului osana palvontaan myös apostolien aikana. Jeesuksesta oli ennustettu: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän [laululla, Um] sinua seurakunnan keskellä.” (Hepr. 2:12; Ps. 22:23) Viimeisen lainvoimaisen pääsiäisen vieton aikana ja jälkeen Jeesus ja hänen apostolinsa lauloivat joukon lauluja eli psalmeja, niin kuin silloin oli tapana. (Matt. 26:30) Apostoli Paavali antaa meidän ymmärtää, että laulaminen kuului säännöllisenä osana seurakunnan palvontaan, sillä hän sanoo: ”Mitä on sitten tehtävä? . . . Minä tahdon laulaa ylistystä käyttäen hengen lahjaa”, ts. tuntemattomalla kielellä, ”mutta minä tahdon myös laulaa ylistystä käyttäen mieltäni”. – 1. Kor. 14:15, 16, Um.
Paavali ei ainoastaan itse laulanut, vaan kehotti myös kristittyjä laulamaan: ”Alati . . . puhuen toisillenne psalmein ja Jumalan-ylistyksin sekä hengellisin lauluin, laulaen ja soittaen sydämessänne Jehovalle.” ”Opettakaa ja neuvokaa jatkuvasti toisianne psalmein, Jumalan-ylistyksin, hengellisin lauluin armollisuudessa, laulaen sydämessänne Jehovalle.” – Ef. 5:18–20; Kol. 3:16; Um.
NYKYISINÄ AIKOINA
Uhraako Jehovan kansa nykyisinä aikoina ylistystä Jehovalle ja opettavatko ja neuvovatko siihen kuuluvat toinen toistaan lauluilla? Kyllä, ja tätä tarkoitusta varten he ovat julkaisseet laulukirjoja aina vuodesta 1879 lähtien, samasta vuodesta, jona julkaistiin aivan ensimmäinen Vartiotornin numero englannin kielellä. Se, miten he ylistävät Jumalaa ja neuvovat toisiaan lauluilla nykyään, voidaan nähdä heidän viimeisen laulukirjansa ’Laulakaa ja soittakaa sydämessänne’ teemoista. Niitä ovat: ”Jehova on nyt Kuningas!” ”Jehova on minun paimeneni”, ”’Saarnaa sanaa’!” ”Opetuslapseuden todistus”.
Kun me siis laulamme näitä lauluja palvontaamme kuuluvina, niin me myös tottelemme apostoli Paavalin käskyä: ”Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa [julkisessa julistamisessa, Um] . . . ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” (Hepr. 10:23, 24) Niin, kun me laulamme esimerkiksi lauluja ”Me olemme Jehovan todistajat!” ja ”Ylösnousemuksen riemu”, niin me julistamme julkisesti toivoamme. Ja kun me laulamme esimerkiksi lauluja ”Meillä täytyy olla usko!” ja ”Hengen hedelmä”, niin emmekö kannusta toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin? Varmasti!
Jos kiinnitämme huomiota näiden laulujen sanoihin, panemme ne sydämeemme ja yritämme elää niiden perusajatusten mukaan niin hyvin kuin kykenemme, niin mikä on tulos? Se auttaa meitä Jehovan kansana olemaan innokkaita palveluksessamme, tuottamaan kaikkia hengen hedelmiä, jolloin me tulemme erinomaisesti toimeen kristittyjen tovereittemme sekä omien perheenjäsentemme kanssa. Mikä siunaus!
APUKEINOJA LAULAMISELLE
Koska nämä laulut kuuluvat osana palvontaamme, niin meidän tulisi haluta laulaa niitä niin hyvin kuin osaamme. Se merkitsee sitä, että meidän on ajateltava myös niiden musiikkia, niiden sävelkulkuja. Mitä oikein vaaditaan? Kaikkein ensiksi on tutustuttava sävelkulkuihin. Se näyttää olevan hiukan vaikeaa joillekuille. Toisten musikaalinen kyky on puutteellinen, eikä kaikissa kodeissa ole mitään soitinta apuna. Tämä on yksi syy siihen, miksi Vartiotorni-seura valmisti levytykset lauluista. Hankkimalla näiden levyjen sarjan ja soittamalla niitä kotona ja kuuntelemalla niitä tarkasti kaikki tällaiset henkilöt voivat oppia tuntemaan sävelet ja miten ne on laulettava.
Kun tutustumme sävelkulkuihin, niin mitä muuta tarvitaan? Jotta voisimme laulaa nämä laulut oikein, vaaditaan myös huomion kiinnittämistä eri laulujen esitystapaan. Avuksi tässä suhteessa on kunkin laulun alussa aivan ensimmäisen nuottiviivaston yläpuolella sana tai ilmaus, joka osoittaa miten laulu tulee esittää; joko onnellisesti tai palavasti, ponnekkaasti tai herkästi jne. Näiden viitteitten tarkkaaminen auttaa meitä pääsemään eri laulujen oikeaan esitystapaan, jotta osaisimme laulaa ne siinä tunnevireessä eli hengessä, mitä sekä sanat että musiikki vaativat.
Teokraattisessa palveluskoulussa oppimiemme periaatteitten soveltaminen auttaa myös meitä suuresti, kun pyrimme laulamaan hyvin. Samoin kuin puheitten pitämisessä laulujen laulamisessa yksi perusvaatimus on riittävä äänen voimakkuus. Kaikki eivät luonnollisestikaan voi korottaa ääntään samassa määrin. Joillakuilla on luonnostaan hiljaisempi ääni, toiset eivät ole hyvässä kunnossa, toiset saattavat olla heikkoja iäkkyyden tähden, ja jotkut eivät kenties kykene laulamaan lainkaan. Mutta jokaisella voi olla laulujen henki sydämessään, ja sitten hän voi ilmaista sen siinä määrin kuin se on hänelle mahdollista.
Saadessamme valmennusta teokraattisessa palveluskoulussa meille annetaan neuvoja innostuksesta sekä lämmöstä ja tunteesta. Nämä ominaisuudet ovat vielä tärkeämpiä laulaaksemme hyvin ylistyslaulujamme Jehovalle. Siksi me tahdomme laulaa niitä henkevästi ja tunnetta käyttäen, varsinkin niitä, jotka tulee laulaa sydämellisesti. Ja samoin kuin ajatuspainotus on tärkeä puheessa, niin painotus, ts. poljennon painotus, on tärkeä laulettaessakin tehdäksemme oikeutta laulun hengelle.
Miten sopivaa onkaan, että laulamme ylistystä Jehovalle ottaen huomioon, kuinka suurenmoinen ja rakkaudellinen hän on! Miten sopivaa, että me myös opetamme ja kehotamme toinen toistamme lauluilla! Koska laulaminen kuuluu osana palvontaamme, niin kaikki voivat aktiivisesti osallistua siihen, vaikkei kaikilla olekaan etua puhua lavalta. Suhtautukaamme siis tähän palvontamme piirteeseen vakavasti, sillä Jehova kuuntelee, kun me laulamme ylistyslauluja, samoin kuin hän kuuntelee rukouksiammekin.
Ja kiinnittäkäämme ennen kaikkea tavallista suurempaa huomiota sanoihin. Me palvomme Jehova Jumalaa sanoilla esittäessämme ylistystä Hänelle, ja sanoilla me opetamme ja kehotamme toisiamme. Jos me todella syvennymme palvontamme laulupuoleen koko sydämestämme, niin me tuotamme iloa Jehovalle, kunniaa hänen nimelleen ja rohkaisua ja onnea toisille sekä itsellemme. Tosiaankin ”helkyttäkää sävelmää Jumalalle, helkyttäkää sävelmää”!