Totuus Jumalan valtakunnasta

Mikä tämä valtakunta on? Mitä se tekee ihmiskunnan hyväksi?

”ISÄ meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi.”

Nämä sanata kuuluvat varmasti ihmisten parhaiten tuntemiin. Hyvin luultavasti sinä opit muistamaan ne ulkoa äitisi polvella. Kun kuulet ne lausuttavan, niin ehkä ne vielä nytkin herättävät sinussa tunteen, joka on ominaista tutuille ja erittäin rakkaille asioille. Saatat myös kuulua niihin, jotka tänä materialistisenakin aikana yhä käyttävät juuri noita sanoja rukouksessa tai opettavat niitä lapsilleen. Jos näin on, niin se osoittaa sinun olevan kiinnostunut Jumalan asioista hänen valtakuntansa mukaan luettuna.

Mutta oletko koskaan vakavasti harkinnut tämän mallirukouksen sanojen merkitystä? Mitä sana ”valtakunta” tuo mieleesi? Maanko, jossa hallitus hallitsee nimenomaista aluetta? Eikö sana ”valtakunta” merkitsekin tavallisesti tätä?

Sinulle on tärkeätä ajatella tätä asiaa, sillä ainoastaan täsmällinen tieto Jumalan valtakunnasta auttaa sinua mukautumaan Jumalan tahtoon ja saamaan hänen siunauksensa, kun hänen valtakuntansa on ’tullut’ ja hänen tahtonsa tapahtuu maan päällä. Miten tosiaankaan kukaan voi alistua jonkin valtakunnan hallintoon, olla yhteistoiminnassa sen menettelytapojen kanssa ja siten saada sen hallitsemisesta koituvaa hyötyä, jollei hänellä ole mitään käsitystä siitä, mikä se valtakunta on, missä se sijaitsee ja mitä tarkoitusta varten se toimii?

Mutta sinä voit kysyä: eikö minun kirkkoni pitäisi antaa vastaukset näihin kysymyksiin? Jos Jumalan valtakunnan tuntemus on niin tärkeä kristityn hyvinvoinnille, niin varmasti odottaisi, että papeilla olisi jotain sanottavaa asiassa. Monien hämmästykseksi ei Jumalan valtakunnan tulo ole aihe, josta aikamme papit sanoisivat paljoakaan. Ja tämä saattaa tosiaan näyttää oudolta, koska Jeesus ennusti, että meidän aikanamme ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi”. – Matt. 24:14.

PAPPIEN NÄKEMYS JUMALAN VALTAKUNNASTA

Miksi on näin? Ensiksikin, kuten hyvin tietänet julkisen sanomalehdistön selostuksista, yhä useammat papit hylkäävät uskon siihen, että Raamattu on kokonaan Jumalan henkeyttämä. He pyrkivät pitämään Raamattua kirjana, jossa on moraalisia ohjeita tai elämän filosofiaa. Siksi sen ennustukset, Jumalan valtakuntaa koskevatkin, ilmaisevat heidän mielestään ainoastaan inhimillisiä toiveita, sen sijaan että ne olisivat Jumalan päätösten henkeytettyjä ilmaisuja. Ilmeisestikään ne, jotka eivät ymmärrä, mikä Valtakunta on, eivät voi antaa ohjausta eikä tärkeätä kannustusta ’valtakunnan etsimiseen ensin’. – Matt. 6:33.

Olet kenties kuullut pappien puhuvan Valtakunnasta ”jonain henkilökohtaisena ja hengellisenä, sisäisenä kokemuksena”. (The Encyclopaedia of Religion and Religions, hakusana ”Jeesus Kristus”, kirj. Royston Pike, 1951:n painos) Mutta eikö Jumalan valtakunta ole muuta kuin jokin hengellinen tila ihmisten sydämessä?

Luuk. 17:21:ssä olevat Jeesuksen sanat ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä” on lainattu tukemaan tätä katsantokantaa. Mutta kun ajattelemme johdonmukaisesti, niin Jeesus ei voinut tarkoittaa tätä. Tekstiyhteys osoittaa Jeesuksen puhuneen nämä sanat vihamiehilleen fariseuksille. Eipä heille juuri voitu sanoa, että heillä olisi ollut kaunis ”sisäinen kokemus”, ”jotain henkilökohtaista ja hengellistä”. Hehän suoranaisesti hylkäsivät Jumalan valtakunnan ja sen kuninkaan Jeesuksen Kristuksen sanoen: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” – Joh. 19:15.

Vaikka Jumalan valtakunta ei varmastikaan ollut sisällisesti heissä, niin sen voitiin sanoa olleen heidän keskellään eli keskuudessaan. Miksi? Koska tuon Valtakunnan virkaan määrätty Kuningas oli siellä läsnä. Monet nykyaikaiset raamatunkäännökset esittävätkin näin ollen oikein tämän kohdan: ”Jumalan valtakunta on teidän keskuudessanne” tai ”on teidän keskellänne”. – Um, Uusi englantilainen Raamattu, Jerusalemin Raamattu; engl.

HALLITUS, JOKA LOPETTAA TÄMÄN PAHAN JÄRJESTELMÄN

Koska virkaan määrätty Kuningas Kristus oli läsnä maan päällä, niin voitiin julistaa sanomaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 10:7) Farisealaiset uskonnolliset johtajat hylkäsivät tämän sanoman ja yrittivät estää toisiakin ottamasta vastaan Jeesusta ja uskomasta Valtakuntaan. Jeesus sanoikin heille: ”Te . . . suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” – Matt. 23:13.

Huomaa kuitenkin, että se on taivaallinen valtakunta – ”taivasten valtakunta”. Jeesus lupasi voidelluille seuraajilleen, että he saisivat olla mukana tässä taivaallisessa hallituksessa sen hallitessa maata. Heidät otetaan ”piskuisena laumana” maasta taivaaseen ”olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja [hallitsemaan] hänen kanssaan ne tuhannen vuotta”. (Luuk. 12:32; Ilm. 20:6) Tämän taivaallisen hallituksen siunatun hallinnon alaisuudessa suuri joukko uskovia ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” saa nauttia elämästä ja siunauksista Valtakunnan maallisella valta-alueella. – Ilm. 7:9; Matt. 25:34.

Jumalan valtakunta merkitsee tosiaan taivaassa olevaa hallitusta, jonka taivaallinen kuningas on Kristus Jeesus. Sen hallinto ulottuu tänne maan päälle ja muuttaa sen rauhan ja onnen paratiisiksi, jotta seuraavat psalminkirjoittajan sanat täyttyisivät: ”Nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Ps. 37:11.

Se merkitsee melkoista muutosta maailman nykyisestä rauhattomasta tilasta! Miten sellainen muutos toteutuu? Yksinkertaisesti ja tehokkaasti Jumalan valtakunnan toimesta Jehova Jumalan kaikkivaltiaan voiman tukemana ja tuhoamalla tämä nykyinen järjestelmä kiistelevine poliittisine ja kansallisine hallituksineen. Ennustaako Raamattu tosiaan tällaista? Ennustaa, sillä se sanoo selvästi ja voimakkaasti: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” – Dan. 2:44.

VALTAKUNNAN KANNATTAJAT EIVÄT OSA TÄSTÄ MAAILMASTA

Onko mieleesi tullut edellä olevaa lukiessasi ajatus: ”En ole koskaan kuullut saarnattavan tätä kirkoissa, joissa olen käynyt”? Miksi et? Jo mainituista kahdesta syystä: papit eivät usko Raamatun olevan Jumalan sana, ja heillä on väärä käsitys siitä, mikä Valtakunta on.

Pappien nykyiseen suhtautumiseen Valtakuntaa koskevaan Raamatun opetukseen on vielä yksi voimakas syy. Muistatko edellä lainaamamme juutalaisten uskonnollisten johtajien sanat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”? Tämä merkitsi selvästi sitä, että fariseukset ja muut asettuivat keisarin, sen ajan inhimillisen poliittisen hallituksen, puolelle. He pitivät sen näkyvää ja välitöntä suojelusta ja hyväksyntää parempana kuin uskaltautumista seuraamaan Jeesusta Kuninkaana ja toiveittensa kiinnittämistä tulevaan taivaalliseen valtakuntaan. Täten nuo uskonnolliset johtajat tekivät itsestään osan silloisesta maailmanjärjestelmästä.

Jeesus sanoi toisaalta niistä, jotka seurasivat häntä ja todella uskoivat valtakuntaan, jota hän opetti heitä rukoilemaan: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” – Joh. 17:16.

Kuten yleisen ajanlaskumme muutamien ensimmäisten vuosisatojen historia osoittaa, varhaiskristityt eivät olleet osa maailmasta, ja he pysyivät erossa sen poliittisista kiistoista. Heidän erossa olemisensa ei ilmennyt vain heidän näkemyksessään, heidän mielessään, vaan toisetkin voivat nähdä ja havaita sen, koska he sovelsivat edellä mainittuja Jeesuksen sanoja käytännöllisellä tavalla elämässään.

Tämä varhaiskristittyjen erossa oleminen ei johtunut mistään itsepäisestä halusta olla erilaisia vaan siitä, että Jumalan lupaama valtakunta oli heille todellisuutta. He uskoivat siihen ja palvelivat sitä ainoana hallituksena, joka voi tuoda pysyvän elämän ja pysyvät siunaukset. Eugene A. Colligan ja Maxwell F. Littwin esittävät sen kirjassaan Old World to the New: ”He pitivät Jumalan valtakuntaa parempana kuin mitään muuta valtakuntaa, jota olisivat palvelleet maan päällä. Varhaiskristityt olivat valmiit kuolemaan uskonsa puolesta.”

Havaitsetko kristikunnan uskonnollisten johtajien nykyään suhtautuvan tällä tavoin Jumalan valtakuntaan? Osoittavatko he suhtautuvansa tämän maailman poliittisiin toimintoihin sekaantumiseen samalla lailla kuin ensimmäisten vuosisatojen kristityt Kristuksen jälkeen? Ilmaisevatko he selvällä tavalla sillä, mitä he sanovat ja tekevät, että he pitävät Jumalan valtakuntaa parempana kuin ihmisten valtakuntia?

Eivätkö papit pikemminkin ilmaise halua sekaantua poliittisiin asioihin, ts. olla osa maailmasta? Miten me näin ollen voimme odottaa kuulevamme näiden kristikunnan julkisten opettajien saarnaavan selvästi ja sovittelematta Jumalan valtakuntaa, joka, kuten olemme nähneet, on saattava tämän asiainjärjestelmän loppuunsa?

Kristikunnan pappien nykyinen epäusko Raamatun opetuksiin juontaa alkunsa siitä luopumuksesta, joka alkoi Jeesuksen apostolien kuoleman jälkeen. Tämä luopumus ei koskenut ainoastaan oppikysymyksiä, vaan se ilmeni myös luopiokristittyjen asenteessa maailmaan. Selittäessään kirkon tilaa, kun ”kristillisyydestä” tuli Rooman valtion vahvistettu uskonto ja kun Konstantinus oli ”kääntynyt”, Hendersonin ja Buckin teologinen sanakirja The Theological Dictionary sanoo:

”Evankeliumin yksinkertaisuus turmeltui; otettiin käyttöön loistavia palvontatoimituksia ja muotomenoja; maailmallisia kunnianosoituksia ja palkkaetuja suotiin kristillisyyden opettajille, ja Kristuksen valtakunta muuttui suuressa määrin tämän maailman valtakunnaksi.”

Etkö ole kaiken rehellisyyden nimessä yhtä mieltä siitä, että nämä sanat soveltuvat yhä osuvasti kristikunnan opettajiin nykyään?

VALTAKUNNAN SIUNAUKSET OVAT VARMAT IHMISKUNNALLE

’Jumalan valtakunnan tuleminen’ merkitsee mitä riemullisimpia siunauksia uskovalle ihmiskunnalle. Kuten edellä osoitettiin, se lopettaa ensiksi tämän pahan asiainjärjestelmän. Se merkitsee pahuuden, vihan, rotusyrjinnän, epäoikeudenmukaisuuden, väkivallan ja sodan poistamista maan päältä – kaiken sellaisen poistamista, joka uhkaa ihmisen rauhaa ja turvallisuutta ja riistää häneltä hänen onnellisuutensa.

Jumalan valtakunta tuo maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden. (Jes. 9:5, 6; Ps 46:9–12) Turvallisuus merkitsee sitä, etteivät varkaat eivätkä hulinoitsijat hyökkää kimppuusi eivätkä omaisuutesi eivätkä perheesi kimppuun ja ettet joudu kärsimään toisten tyhmyydestä tai itsekkyydestä aiheutuvista onnettomuuksista. Etkö kaipaakin sellaista rauhaa ja turvallisuutta? Sinä voit nauttia niistä lähitulevaisuudessa, jos saatat elämäsi sopusointuun Jumalan tahdon kanssa ja uskot hänen valtakuntaansa ihmiskunnan ainoana toivona. Se vaatii sinua noudattamaan Jeesuksen vuorisaarnassa antamaa kehotusta: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa.” – Matt. 6:33.

JUMALAN VALTAKUNTAA ENSIKSI ETSIVÄT IHMISET

Juuri tämä Jumalan valtakunnan etsiminen ensiksi erityisesti osoittaa Jehovan todistajat muista uskontokunnista eroaviksi. Kun ajattelet asiaa, niin käykö ovellasi säännöllisesti keitään muita, joiden tarkoituksena on julistaa ”valtakunnan hyvää uutista”? Pannen tämän merkille Charles S. Braden sanoi kirjassaan These Also Believe (Nämäkin uskovat): ”Voidaan todella sanoa, ettei yksikään uskontoryhmä maailmassa ole osoittanut enemmän intoa ja järkähtämättömyyttä Valtakunnan hyvän uutisen levittämisyrityksessä kuin Jehovan todistajat.”

Jehovan todistajat hyväksyvät Raamatun Jumalan sanana. He eivät esitä mitään anteeksipyyntöjä tehdessään siten. He ovat tutkineet Raamattua ja ovat vakuuttuneita sen luotettavuudesta huolimatta nykyajan ihmisten enemmistön yhä materialistisemmasta asenteesta ja monien kristikunnan johtajien Raamattua kohtaan osoittamasta uskon puutteesta.

Jehovan todistajat hyväksyvät sen, mitä Raamattu sanoo Jumalan valtakunnasta. He kieltäytyvät laimentamasta Raamatun opetuksia vain hivelläkseen itsekkäiden ihmisten korvia. Sen sijaan he kehottavat niitä, jotka yhä uskovat Korkeimpaan Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, tutkimaan Raamattua ja oppimaan Jumalan tahtoa ja perustamaan siten uskonsa lujasti Raamatun lupauksiin.

Mitä sinä sitten teet? Se on sinun henkilökohtaisesti ratkaistava. Mutta auttaaksemme sinua ratkaisemaan viisaasti kehotamme sinua harkitsemaan seuraavia ajankohtaisia kysymyksiä: Onko se uskonto, jonka yhteydessä nyt olet, kasvattanut sinua Raamatun tuntemuksessa? Onko se antanut sinulle lujan uskon Jumalan valtakuntaan, uskon, joka sallii sinun katsella myönteisellä, toiveikkaalla tavalla tulevaisuutta? Saarnaako se Raamatun tavalla, että ihmisen ainoa toivo on Jumalan valtakunta? Opettaako se Raamatun ennustusten ilmaisevan, että Jumalan valtakunnan siunaukset tulevat toteutumaan pian maan päällä?

Jollei, niin eikö sinun ole aika harkita vakavasti uskonnollisen seurasi vaihtamista? Eikö olisi viisasta etsiä niitä, jotka uskovat Jumalan valtakuntaan ja auttavat sinua oppimaan, mitä Raamattu opettaa tästä Valtakunnasta? Voit olla varma, että Jehovan todistajat auttavat sinua iloiten juuri sen oppimisessa. He kutsuvat sinua todella lämpimästi seuraansa, tutkimaan kanssaan Raamattua ja hankkimaan saman varman ja onnellisen toivon, joka heillä on Jumalan iankaikkisesta valtakunnasta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 317]

Jumalan valtakunta muuttaa tämän maan rauhan ja onnen paratiisiksi