Jehova, kansansa Suuri Valvoja ja Paimen
”Te olitte ’eksyksissä niinkuin lampaat’, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja [valvojan, Um] tykö.” – 1. Piet. 2:25.
1. Kuka maailmankaikkeudessa on kovin kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista ja mistä ihmisen tilasta huolimatta?
TIEDÄTKÖ, että joku on erittäin kiinnostunut ihmiskunnan hyvinvoinnista ja ettei hän ole vain tavallinen ihminen vaan itse kaikkeuden Luoja, kaikkiviisas ja kaikkivaltias, jonka nimi on Jehova? Tosiaan, Luoja Jehova on kansansa Suurena Paimenena kiinnostunut ihmiskunnan hyvinvoinnista siitä seikasta huolimatta, että hänen ylevä valtaistuimensa taivaassa on ilmeisesti lukemattomien miljoonien valovuosien päässä tästä maasta. Ihmiskunta kiinnostaa Jehovaa, vaikka hän on dynaamisen voiman Jumala, joka aina käyttää tätä voimaa rakentavalla tavalla kautta kaikkeuden, joka on niin valtava, että hänelle tämän maapallon kaikki kansat ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa. (Jes. 40:15) Siitä huolimatta, että ihmiskunta on syntynyt synnissä ja siinnyt vääryydessä, Jehova Jumala, kaikkeuden Luoja, silti todella huolehtii ihmiskunnasta.
2. Miten suurta kiinnostusta Jumala tuntee ihmistä kohtaan, ja keneen Jesaja vertaa Jehovaa?
2 Tämä Jehovan kiinnostus on enemmän kuin vain ohimenevää eli tilapäistä. Se on päinvastoin syvää kiinnostusta. Jesaja sanoo Jehovasta: ”Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.” (Jes. 40:11) Voimme hyvin ymmärtää, miksi kuningas Daavid saattoi niin luottavaisena sanoa: ”Herra [Jehova, Um] on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” – Ps. 23:1.
3. Miten Jehova on osoittanut aikovansa kiinnittää läheistä huomiota ihmisen valvontaa kohtaan?
3 Kuinka totta onkaan, ettei ihmiskunnalta todellisuudessa puutu mitään, kun kaikkeuden Ensimmäinen Persoona pitää siitä huolen! Ja varmistaakseen sen, että ihmiskunnasta huolehditaan asianmukaisesti, Jehova on määrännyt erinomaisen paimenen läheisesti valvomaan ihmiskunnan suojelemista ja ohjaamista. Jeesus itse sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut.” (Joh. 10:11, 14) Kun ihmiskunnalla on tällainen huolto ylhäältä, se on totisesti suosittu. Kuvittelehan! On mahdollista tuntea Jehova Jumala ja hänen Poikansa Kristus Jeesus sekä olla heidän tuntemansa.
4. Mitä suurin osa ihmiskunnasta on tehnyt osoittaen, ettei se ole kiinnostunut siihen kohdistuvasta Jehovan huolenpidosta?
4 Kuitenkin ihmiskunnan suhteen on olemassa pulma, koska suurin osa siitä on kääntänyt sydämensä ja mielensä pois Jehovasta ja hänen Pojastaan Kristuksesta Jeesuksesta. Tämä suuri enemmistö on päätellyt voivansa elää niin kuin haluaa tarvitsematta mitään Jehova Jumalan ohjausta ja huolenpitoa. Tämä kääntyminen pois Jehovan huolenpidosta ja huomionalaisuudesta alkoi hyvin varhain ihmisen historiassa. Aadam ja Eeva osoittivat menettelytavallaan, etteivät he halunneet Jehovan huolehtivan heistä, vaan että he päinvastoin halusivat toimia riippumattomasti ja ilman että heidän tarvitsisi olla kenellekään vastuussa käyttäytymisestään. Aadamista ja Eevasta on lähtöisin koko ihmissuku, ja koska ihmiskunnalle annettiin moraalinen toimintavapaus, ts. vapaus tehdä joko oikein tai väärin, niin ihmiskunta on valinnut lähes kuusituhatvuotisen olemassaolonsa ajan maan päällä, haluaako se tulla Suuren Paimenen ohjauksen ja huolenpidon alaiseksi vai ohjailla elämäänsä riippumattomana ilman kaikkeuden Luojan ylivalvontaa.
5. Vaikka ihmiskunnan enemmistö on hylännyt Jehovan rakkaudellisen huolenpidon, niin miten Jehova on suhtautunut siihen?
5 Vaikka ihmiskunnan suuri enemmistö on kääntänyt selkänsä Jehovalle ja hänen rakkaudelliselle kiinnostukselleen ihmisen hyvinvoinnista, niin Jehova on silti Suurena Paimenena kärsivällisesti sietänyt ihmistä ja nähnyt sopivaksi osoittaa jatkuvasti huolenpitoa ja rakkautta niille ihmiskunnasta, jotka kääntyvät hänen puoleensa saadakseen apua ja jotka haluavat hänet Paimenekseen. Raamatun kertomus osoittaa, että vaikka Aadam ja Eeva halusivat toimia Jehovasta riippumattomina, niin yksi heidän ensimmäisistä jälkeläisistään, Aabel, halusi tuntea Jehovan ja palvella häntä ja olla hänen johdossaan. Heprealaiskirje Raamatussa puhuu hänestä ”vanhurskaana” miehenä. (Hepr. 11:4) Mutta ihmisen varhaishistoria Aadamin ja Eevan päivistä lähtien aina Nooan ajan vedenpaisumukseen asti osoittaa, ettei ollut monta, jotka halusivat tulla Jehovan suojelevaan huolenpitoon.
6. Millaiset olosuhteet vallitsivat juuri Nooan ajan vedenpaisumuksen edellä?
6 Siihen aikaan, jolloin maa joutui maailmanlaajuisen tulvan alle (n. vuonna 2370 eaa. eli n. 1 656 vuotta miehen ja naisen asettamisesta Eedenin puutarhaan), eli maan päällä ainoastaan kahdeksan henkeä (Nooan perhe), jotka halusivat tulla Suuren Paimenen, Jehova Jumalan, rakkaudellisen huolenpidon alaisuuteen. Raamatun kertomus sanoo todella: ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” – 1. Moos. 6:5.
7. Mikä alkoi kehittyä kohta Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen?
7 Koska Nooa ja hänen perheensä rakastivat Jehovaa, niin heidät varjeltiin sen vedenpaisumuksen läpi, jonka Jumala saattoi tulemaan tänne maan päälle hävittäen kaiken pahuuden. Näistä tulvassa varjeltuneista ihmiskunta sai jälleen alun lisääntyen ja alkaen täyttää maata. Vain noin sata vuotta vedenpaisumuksen jälkeen perusti Nimrod, mahtava Jehovaa vastustava metsästäjä, Baabelin kaupungin. Nimrod ja hänen seuraajansa eivät halunneet olla missään tekemisissä sen johdon ja huolenpidon kanssa, jota Jehova tarjosi ihmiskunnalle. He halusivat olla riippumattomia Luojasta, Jehova Jumalasta. Nimrod perusti oman uskontonsa ja muovaili Jehovan oikeasta palvonnasta erillisiä ajatuksia. Kuten historia osoittaa, ihmiskunnan suuri enemmistö on pitänyt Babylonin uskontoa parempana kuin Jehovan oikeaa palvontaa.
8, 9. Miten Jehova teki aloitteen sellaisten ihmisten muodostaman kansan saamiseksi, joita hän kaitsisi vanhurskaudessa?
8 Noin kaksituhatta vuotta sen jälkeen, kun ihminen luotiin Eedenissä, syntyi nykyään Irakina tunnetussa Mesopotamian laaksossa lapsi. Hänen nimensä oli Abram (Aabraham). Kun tämä lapsi kasvoi miehuuteen, niin hän osoitti haluavansa tulla Suuren Paimenen Jehova Jumalan ohjauksen alaisuuteen. Koska hän osoitti oikeaa sydämentilaa Jehovaa kohtaan, niin Jehova sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.” (1. Moos. 12:1, 2) Näin lausuen Jehova alkoi rakentaa aikanaan sellaiseksi paisuvaa kansaa, joka oli oleva hänen johtonsa ja huolenpitonsa alainen. Iisak, Aabrahamin poika, ja Jaakob, Iisakin poika, olivat myös miehiä, jotka halusta alistuivat Jehovan ohjaukseen. Aikanaan Jaakobin kahdentoista pojan jälkeläiset muodostivat kaksitoista sukukuntaa, joista kehkeytyi Israelin kansa.
9 Nämä sukukunnat saivat alkunsa riippumattomana kansana, kun se vapautettiin Egyptistä Mooseksen johdolla vuonna 1513 eaa. Mooses johti ne Jumalan ohjauksessa Egyptistä Siinain vuoren luo Arabiaan. Jehova antoi Siinain vuoren luona tälle kansalle sääntönsä ja määräyksensä, joiden piti opastaa tätä kansaa, kun se tuli Suuren Paimenen suojelevan huolenpidon alaiseksi.
10. a) Kenestä tuli kuin Jehovan näkyvä paimen Israelin kansalle? b) Miten Mooses osoitti syvää kiinnostusta Israelin kansaa kohtaan?
10 Mooses suhtautui vakavasti vastuuseensa olla tekemisissä Israelin kansan kanssa ja toimia puhemiehenä Jehovan puolesta. Hänelle ei ollut pikku tehtävä pitää huoli tästä suuresta ihmisjoukosta, joka muodosti Israelin kansan. Mooses omaksui kuitenkin vastuunsa ja pyrki täyttämään sen Jehovan ohjauksen mukaisesti. Siihen aikaan, jolloin Mooses käsitteli pulmia Israelin kansan puolesta erämaassa, hänen appensa Jetro tuli käymään hänen luokseen. Raamatun kertomus esittää joitakin Mooseksen vastuutehtäviä seuraavin sanoin: ”Seuraavana päivänä Mooses istui tuomitsemaan kansaa, ja kansa seisoi Mooseksen ympärillä aamusta iltaan asti.” (2. Moos. 18:13) Jehovaa edustavana kansan maallisena paimenena Mooses teki tosiaan parhaansa huolehtiakseen sen kansan tarpeista, jota hän hallitsi eli kaitsi. Jetro huomasi kuitenkin, että tämä Mooseksen harteilla oleva vastuu oli todella suurempi, kuin minkä hän saattoi mahdollisesti yksin jatkuvasti kantaa. Siksi Raamatun kertomus sanoo näin: ”Kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansalle, sanoi hän: ’Mitä tämä puuha on, jota sinulla on kansan kanssa? Miksi sinä istut yksin ja kaikki kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan asti?’ Mooses vastasi apellensa: ’Kansa tulee minun luokseni kysymään Jumalalta neuvoa. Kun heillä on jokin riita-asia, tulevat he minun luokseni, ja minä ratkaisen heidän riitansa ja ilmoitan heille Jumalan säädökset ja lait.’” – 2. Moos. 18:14–16.
11, 12. a) Minkä neuvon Jetro antoi Moosekselle hänen raskaan työtaakkansa takia? b) Millaisia miehiä Jetro suositteli Moosesta valitsemaan, ja kenen kaltaisia ne miehet niin ollen tulivat olemaan?
11 Oli varsin selvää, että Mooses oli tosiaan huolissaan Israelin kansan hyvinvoinnista ja ymmärsi sen tarvitsevan apua, ohjausta ja rakkaudellista huolenpitoa. Mooses halusi tehdä Jumalan tahdon kansan hyväksi. Se ei ollut suinkaan pieni tehtävä, sillä niin kuin Raamatun kertomus osoittaa, kansa seisoi Mooseksen edessä aamusta iltaan antaakseen hänen kuulla kunkin pulmat ja tehdä ratkaisut, mitkä auttaisivat heitä. Kysy itseltäsi: miten kauan yksi mies yksinään kykenee istumaan päivästä toiseen kuuntelemassa ja ratkaisemassa kaikkia pulmia, joita sadoilla tuhansilla ihmisillä saattoi olla? Jetro näki ilmeisesti myös asian näin, sillä hän sanoi vävylleen Moosekselle: ”Siinä sinä et menettele viisaasti. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa.” (2. Moos. 18:17, 18) Tämä Jetron neuvo oli ajankohtainen ja viisas. Kaikkien israelilaisten kaikkien pulmien aiheuttama vastuutaakka oli totisesti liian suuri taakka yhden miehen hoidettavaksi oikealla tavalla. Siksi Jetro jatkoi: ”Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä, ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta heille säädökset ja lait, ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä. Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi.” – 2. Moos. 18:19–21.
12 Tämä oli epäilemättä hyvä neuvo, joka oli auttava Moosesta kansan hallitsemisessa. On pantava merkille, että Jetro kehotti Moosesta valitsemaan kelvollisia miehiä, Jumalaa pelkääviä miehiä. Heidän piti olla luotettavia miehiä, ei sellaisia, jotka olisivat tähyilleet väärää voittoa. Näin ollen heidän ominaisuuksiensa piti olla samat kuin Mooseksen. Mooseksen apulaispaimenina heillä piti olla samankaltaiset ominaisuudet kuin Suurella Paimenella menetelläkseen oikeudenmukaisesti kansan kanssa. – Ps. 19:8–10.
13, 14. Miten Jetro ehdotti Moosesta jakamaan työn, ja tekikö Mooses niin kuin Jetro ehdotti?
13 Jetro jatkoi sitten: ”Nämä tuomitkoot kansaa joka aika. Kaikki suuret asiat he saattakoot sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat ratkaiskoot itse. Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi. Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee, niin sinä jaksat sen kestää; ja kaikki tämä kansa saa mennä rauhassa kotiinsa.” – 2. Moos. 18:22, 23.
14 Mooses kuuli appensa neuvoa ja lähti valitsemaan kelvollisia miehiä toimimaan kanssaan alipaimenina Israelin kansan hallitsemisessa. Hän noudatti ohjeita ja määräsi jotkut tuhansien, satojen, viisienkymmenien ja kymmenien päämiehiksi. Raamatun kertomus osoittaa, että milloin tuli vaikeita tapauksia näiden apulaispaimenien tietoon, tapauksia, joita he eivät pystyneet käsittelemään, niin he toivat ne Moosekselle, ja Mooses vuorostaan käsitteli ne vanhurskaalla tavalla. – 2. Moos. 18:24–26.
JATKUVA MALLI
15, 16. Miten tiedämme Jetron ehdottamaa mallia noudatetun Mooseksen kuoleman jälkeen?
15 Jehova antoi kansansa Paimenena näin varhain Juudan kansan historiassa, kauan ennen kuin se meni sen esi-isälle Aabrahamille luvattuun maahan, lampaittensa kaitsemiselle mallin, jota noudatettaisiin meidän aikaamme asti.
16 Joosuasta tuli Mooseksen kuoleman jälkeen Israelin näkyvä paimen Jehovan ohjauksessa, ja Israelin kansa alkoi marssia Luvattuun maahan Jehovan johdossa Joosuan välityksellä ja ottaa haltuunsa sitä, minkä Jehova oli antanut kansalle perinnöksi. Se järjestely, että kelvolliset, Jumalaa pelkäävät, rehelliset miehet olivat jatkuvasti vastuuasemissa, auttoi kansaa suoriutumaan sotaretkestään ja asuttamaan lupauksen maan. Meille kerrotaan juuri ennen Joosuan kuolemaa tapahtuneen näin: ”Sitten Joosua kokosi kaikki Israelin sukukunnat Sikemiin ja kutsui Israelin vanhimmat, sen päämiehet, tuomarit ja päällysmiehet, ja he asettuivat Jumalan eteen.” (Joos. 24:1) Tällöin Joosua itse muistutti näille kelvollisille miehille heillä ja koko kansalla olevista vastuuvelvollisuuksista, jotta he voisivat vaeltaa jatkuvasti Suuren Paimenen, Jehova Jumalan, johdossa. Siten tekemällä he saisivat suurenmoisen siunauksen ja suuren suosion.
17. a) Miksi tuomarien kausi oli koettelevaa aikaa Israelille? b) Mitä Tuom. 2:19–22 kertoo Jehovan pettymyksestä Israelin suhteen?
17 Joosuan kuoleman jälkeen Israelin kansa jatkoi noin 300 vuotta sukukuntaperintömaissaan elämäänsä sellaisten tuomareitten ohjauksessa, jotka toimivat monin tavoin paimenina kansalle. Tuomarien kirjana tunnettu Raamatun kirja kertoo joitakin näiden tuomareitten tekoja sekä puhuu kansan käyttäytymisestä tuona Israelin kansan historian aikana. Jehova johti Israelin Ensimmäisenä Paimenena kärsivällisesti kansaa ja siunasi sitä. Se oli vaikeaa aikaa Israelille, koska se ei useissa tapauksissa ajanut pois maasta väärien jumalien palvojia vaan salli heidän jäädä, ja heistä tuli ansa Israelille. Näiden pakana-asukkaitten väärät uskonnolliset menot vaikuttivat israelilaisiin, ja he harhaantuivat vihollisleiriin ja osallistuivat Jehovan vihan herättävään uskonnolliseen epäjumalanpalvelukseen, sen sijaan että olisivat pysyneet Paimenensa Jehovan valvovassa huolenpidossa. Raamatun kertomus osoittaa, että kun vanhurskas tuomari kuoli, niin kansa oli kuin lampaat ilman paimenta, ja sen sijaan että se olisi katsonut Jehovan puoleen, se joutui johdetuksi väärille teille. Yhden tällaisen tapauksen kertoo meille Tuom. 2:19–22: ”Mutta kun tuomari kuoli, vaelsivat he jälleen kelvottomasti, vielä pahemmin kuin heidän isänsä, kulkien muiden jumalien jäljessä, palvellen ja kumartaen niitä. He eivät lakanneet teoistansa eivätkä paatuneesta vaelluksestansa. Niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän sanoi: ’Koska tämä kansa on rikkonut minun liittoni, jonka minä sääsin heidän isillensä, eivätkä he ole kuulleet minun ääntäni, niin en minäkään enää karkoita heidän tieltänsä ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle. Minä tahdon näin heidän kauttansa koetella Israelia, noudattavatko he Herran tietä ja vaeltavatko sitä, niinkuin heidän isänsä tekivät, vai eivätkö.’”
18. a) Miten Israelin kuningasten piti käyttäytyä israelilaisten johtajina ja paimenina? b) Millaisiksi monet kuninkaat eivät osoittautuneet Israelissa?
18 Tuomarien myrskyisän ajan jälkeen Jehova soi Israelin kansalle aikanaan sen pyynnöstä ihmiskuninkaan hallitsijaksi. Kuninkaan piti edustaa Jehovaa kansan edessä ja vaeltaa rehdisti Jehovan edustajana, niin kuin Mooses, Joosua ja suoramieliset tuomarit Israelissa olivat tehneet. Noiden kuninkaiden piti huolellisesti noudattaa Jehovan kirjoitettua sanaa. (5. Moos. 17:14–20) Jumalan sana kertoo yksityiskohtaisesti, miten kuninkaitten käyttäytyminen Israelin paimenina eli johtajina johti joko Jehovan suosioon tai epäsuosioon. Kansa vaikutti usein kuninkaisiin. Monet kuninkaat osoittivat, etteivät he olleet kelvollisia miehiä, Jumalaa pelkääviä, luotettavia eivätkä väärän voiton vihaajia. Heidän itsekkäät taipumuksensa johtivat toisinaan heidät ja koko kansan suureen vaikeuteen ja sortoon. Sen sijaan että he olisivat kainneet kansaa Jehovan maallisina edustajina, he tulivat epäoikeudenmukaisiksi ja epäystävällisiksi ja johtivat Israelin väärille teille. – Jes. 1:4.
19. a) Mitä Jehova teki jatkuvasti, vaikka Israel oli uskoton? b) Miten Jehova tuomitsi Israelin paimenet palvelijansa Jeremian välityksellä?
19 Jehova osoitti monta sataa vuotta kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä Israelin näkyviä paimenia ja kansaa kohtaan, jota hän oli halunnut kaita edustuskansanaan maan päällä. Jehovan kärsivällisyys ja rakkaus jatkuivat, vaikka Israel kääntyi pois hänestä noudattamaan ympärillä olevien kansojen vääriä uskonnonmenoja. Lopulta Jehovan pitkämielisyys ja suvaitsevaisuus kuitenkin loppui. Jehova puhui Jeremian päivinä nimitetyille paimenille, jotka olivat tulleet äärimmäisen leväperäisiksi, sanoen: ”Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, . . . Sentähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun lampaani ja karkottaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, minä pidän huolen teidän pahain tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra.” – Jer. 23:1, 2.
20, 21. Vaikka niin monet Israelissa kääntyivät pois Jehovasta, niin miksi Jehova osoitti jatkuvasti laupeutta ja armoa, ja mitä hän lupasi?
20 Koska he eivät jäljitelleet Suuren Paimenen Jehovan erinomaisia ominaisuuksia niiden huoltamisessa, joita kohtaan Jehova osoitti suurta kiinnostusta, niin hän oli todella heitä vastaan ja varoitti heidän tulevasta tuhostaan. Mutta Jehova ymmärsi hyvin, että hänen kansansa joukossa oli niitäkin, jotka halusivat tehdä oikein ja pysyä jatkuvasti hänen valvovan huolenpitonsa alaisuudessa ja palvella häntä puhtain sydämin. Heitä hän ei unohtanut. Hänen sanansa kuuluivat: ”Ja minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkoittanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Ja minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää eivätkä säiky, eikä heistä yhtäkään puutu, sanoo Herra.” (Jer. 23:3, 4) Katsoen sitten eteenpäin kaukaisessa tulevaisuudessa olevaan aikaan Jehova sanoi: ”Minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa.” – Jer. 23:5.
21 Vaikka Jehovan valitsema kansa Israel sai tuhoisan lopun vuonna 607 eaa., koska se ei noudattanut Suuren Paimenen neuvoa, niin Jehova silti muisti kansassa olevat vanhurskaat. Hän antoi lupauksen, että heillä olisi jonain päivänä oleva vanhurskas paimen, sellainen, joka menettelisi heidän kanssaan niin kuin hän itse menetteli heidän kanssaan vanhurskaudessa.
22, 23. Kenet Jehova valitsi hyväksi paimenekseen, ja miten hyvä paimen varmisti sen, että Jehovan lampaista pidettäisiin asianmukaista huolta?
22 Raamattu osoittaa selvästi, että kun Herra Jeesus tuli Messiaana, niin Jehovalla oli virkaan asetettu lammasten paimen kansansa hyväksi. Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen se hyvä paimen.” Kolme ja puoli vuotta kestäneen evankeliuminpalveluksensa aikana maan päällä Jeesus ryhtyi osoittamaan, miten hyvin pätevä hän oli Jehovan hyvänä paimenena ja miten hän vuorostaan kykeni valitsemaan ihmiskunnasta ne, jotka olivat osoittautuneet kelvollisiksi miehiksi, Jumalaa pelkääviksi, luotettaviksi, ei väärää voittoa tavoitteleviksi. Ensimmäiset näistä olivat apostolit, jotka Jeesus valitsi opetuslapsistaan kristillisen seurakunnan peruskiviksi. Ne, jotka Jeesus valitsi, osoittautuivat tosiaan hyviksi alipaimeniksi, jotka työskentelivät läheisesti sopusoinnussa Herran Jeesuksen, hyvän paimenen, ja hänen Isänsä, Jehovan, lammasten Ensimmäisen eli Suuren Paimenen, kanssa.
23 Sen suuren vastuun arvioinnin, minkä nämä apostolit tiesivät langenneen harteilleen lammasten paimenina, me jätämme seuraavan kirjoituksen kerrottavaksi.
[Kuva s. 416]
Mooses kuuli appensa neuvoa ja valitsi kelvollisia miehiä palvelemaan alipaimenina kanssaan pulmien kuuntelemisessa ja ratkaisujen tekemisessä