Pääsytien etsiminen elämän lähteelle

”Hän . . . on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää.” – Apt. 17:26, 27.

1. a) Mitä Jumalaa pelkäävät ihmiset ovat Aadamin epäonnistumisesta lähtien halunneet tietää? b) Miksi Jehova on näyttänyt olevan niin kaukana heistä?

SIITÄ lähtien kun ensimmäiset vanhempamme ajettiin pois Jumalan puutarhasta keskeneräiseen erämaahan, pääsytie suuren elämän Lähteen luo on askarruttanut Jumalaa pelkäävien miesten ja naisten ajatuksia. Miten lähestyä jälleen mahtavaa Luojaansa ja iloita sellaisesta läheisestä suhteesta häneen, mistä Aadam alkujaan sai nauttia, on ollut ensisijaisen tärkeä asia niille, joilla on syvästi kunnioittava mieli. Sellaiset ihmiset ovat jollain tavalla ymmärtäneet sen totuuden, minkä eräs Jumalan profeetoista myöhemmin lausui: ”Sinun silmäsi [Jehova] ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota.” Niiden kerubien muisto, jotka asetettiin ’välkkyvine, leimuavine miekkoineen’ Eedenin itäiselle sisäänkäytävälle, muistutti kauan ihmiselle, että ainoastaan puhtaat, puhdistetut luomukset voivat turvallisesti lähestyä häntä. Mooses muistutti myöhemmin Israelin kansaa tästä sanoen: ”Teidän Jumalanne Jehova on kuluttava tuli, yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” Langenneen ihmisen epätäydellisyys ja epäpuhtaus saattoivat hänet alttiiksi Jehovan oikeudenmukaisen kuolemantuomion kuluttavalle tulelle. Miten hän voi koskaan turvallisesti lähestyä kaikkeuden pyhän Suvereenin ”iankaikkista hehkua”? – Hab. 1:13; 1. Moos. 3:24; 5. Moos. 4:24, Um; Jes. 33:14.

2. Mitä Jehova on tehnyt, kun ihminen on vieraantunut hänestä?

² Jos ihminen olisi jätetty selviytymään miten parhaiten taitaa, niin hän ei olisi voinut koskaan löytää otollista pääsytietä Luojan luo. Onneksi häntä ei ole jätetty oman onnensa nojaan. Jehova näytti suuren armahtavaisuutensa vaikeuksiin joutuneita luomuksiaan kohtaan ennustamalla vanhurskauden lopullisen voiton ja samalla tarjoamalla ihmisille keinon olla yhteydessä hänen kanssaan. Eedenissä oli ollut ”kerubi, laajalti suojaavainen”, jolla oli epäilemättä jokin vastuu puhtaan palvonnan suojelemis- ja edistämisasiassa maan päällä. Jumala käytti nyt edelleen enkelivälittäjiä antaen yltäkylläisen todisteen siitä, että ”hän tekee enkelinsä tuuliksi [hengiksi, Um] ja [julkiset, Um] palvelijansa tulen liekiksi”. – 1. Moos. 3:15; Hes. 28:14; Hepr. 1:7.

3. Mitä esimerkkejä meillä on siitä, että Jehova varaa häntä etsiville epätäydellisille ihmisille kanssakäymismahdollisuuden?

³ Esimerkiksi Mooses valtuutettiin hänelle palavassa orjantappurapensaassa ilmestyvän enkelin välityksellä olemaan Israelin hallitsija ja vapauttaja. Ja siinä tilaisuudessa, missä Gideon sai Jumalan määräyksen vapauttajaksi ja tuomariksi, enkelisanansaattaja pani tulen laskeutumaan ja yliluonnollisesti kuluttamaan tarjotun uhrin. Taivaallinen sanansaattaja, joka ilmestyi Simsonin vanhemmille ilmoittamaan mitä epätavallisimman pojan syntymän, kohosi hyvän uutisen esitettyään sen alttarin liekissä, jolla Maanoah ja hänen vaimonsa uhrasivat polttouhria Jehovalle. Muinoin Lootin aikaan olivat enkelit tuon jumalisen miehen ja hänen tyttäriensä pelastajina, kun tulinen hävitys kohtasi sen seudun kaupunkeja. Nämä ovat tapauksia, joissa Jumala on varannut jumalisille ihmisille tilaisuuden yhteyteen kanssaan.

4. Millä eri tavoilla Jehova on käyttänyt enkelisanansaattajia vanhurskautta rakastavien hyväksi?

⁴ Raamatun täsmällinen kertomus ilmoittaa enkelien palvelevan hyvin monenlaisilla tavoilla ihmisen tarpeitten ja Jumalan palvonnan yhteydessä. He toimittivat ja opettivat Jumalan sanat ihmisille (Luuk. 1:19); he lähestyivät Jumalaa ihmisten hyväksi (Matt. 18:10); he valvoivat läheisesti Jumalan etuja täällä maan seutuvilla ja raportoivat asiainkehityksen Suvereenille Hallitsijalle. (Dan. 10:12–14; Sak. 1:10) Ja näyssä he ovat ilmestyneet suosituille ihmisille neljän elävän luomuksen yhdistettynä vertauskuvana tai lukemattomina myriadeina, jotka ovat kokoontuneina taivasten taivaaseen iankaikkisuuden Kuninkaan eteen palvomaan häntä ylistyslauluin. (Dan. 7:10; Ilm. 4:6–8) Voimme olla mitä kiitollisimmat Jehovalle, ettei ihmiskunta ole tyystin eristetty yhteydestä häneen.

5. Miten Jehova osoitti hyväksyvänsä vanhurskaan patriarkallisen järjestelmän ihmisten keskuudessa maan päällä?

⁵ Enkelien tärkeä osa ihmisen saattamisessa Jumalan yhteyteen, samalla kun he myös suojaavat syntistä ihmistä joutumasta suoranaisesti Jumalan lieventämättömän oikeudenmukaisuuden kohteeksi, painettiin epäilemättä Jaakobin mieleen, kun hän sai edun nähdä unessaan valtavat tikapuut, jotka ulottuivat maasta taivaaseen ja joita pitkin enkelit kulkivat ylös ja alas. Jaakob oli vain yksi niiden uskollisten patriarkkojen eli perheenpäämiesten sarjassa, joille Jehova ilmoitti tahtonsa ja päätöksensä enkelipalvelijoitten välityksellä. Juuri tämä tosiasia vahvistaa Jehovan hyväksyneen tuon muinaisen patriarkallisen järjestelmän, jonka mukaan ihmisten piti levitä perheryhminä ja kansoittaa koko maa. Sen järjestelmän alaisuudessa perheen tai sukukunnan isästä tuli sen ruhtinas ja pappi, joka oli vastuussa oikeasta mukautumisesta oikeudenmukaista valtaa ja puhdasta palvontaa koskeviin Jehovan periaatteisiin. Ruhtinaana ja pappina jokainen arvollinen perheenpää otti johdon oikeuden jakamisessa noudattaen Jumalan oikeudenmukaisten menettelyjen mallia, puhtaan palvonnan ylläpitämisessä, uhrin uhraamisessa perheen puolesta ja yleisellä tavalla palvellessaan Jumalan edustajana perheelle ja toimiessaan Jumalan edessä perheen puolesta välimiehenä.

6. Mitkä ovat eräitä perusajatuksia, jotka liittyvät ”papiksi” käännettyyn heprealaiseen sanaan?

⁶ On epävarmaa, mistä heprealainen sana kohén, josta meidän sanamme ”pappi” on käännetty, on johdettu. Erään tiedemiehen mukaan kohén sisältää ajatuksen ”hoitaa toisen asiaa tai toimia toisen välimiehenä”. Sana merkitsee ’pappia’ ja joissakin tekstiyhteyksissä ’käskynhaltijaa; päätoimeenpanijaa eli päävirkailijaa’. (2. Sam. 8:18; 1. Aikak. 18:17) Tälle sukua oleva arabialainen sana merkitsee ’lähestyä, tulla lähelle, omata läheinen pääsy’. Sukua olevan babylonialaisen sanan merkitys on ’lupauksen täyttäminen, kunnioituksen osoittaminen Jumalalle’. Eräs auktoriteetti sanoo, että sana ”pappi tai presidentti oli arvonimi, joka usein annettiin ruhtinaille tai kuninkaille, jokin tai joku Jumalalle vihitty”. Nooa, Seem, Aabraham, Jaakob, Job ja Amram ovat vain muutamia niistä varhaisista patriarkoista, jotka uskollisesti johtivat perheitään ja samalla osoittivat huolenpitoa puhtaan palvonnan etuja kohtaan, mutta Raamattu ei käytä heistä nimeä ”pappi”, kohén (hepr.) eli hieréus (kreik.).

TUNGETTELIJOITA JA ANASTAJIA

7. Mainitse muutamia tapoja, joilla Nimrod toimi vastoin Jehovan tahtoa.

⁷ Oli kuitenkin niitä, jotka suuresti halvensivat ja häpäisivät patriarkallisen uskonnollisen päämiehen virkaa ja tekivät itsestään sopimattomia todella edustamaan pyhää ja rakastavaa Luojaa. He käyttivät virkaa itsensä henkilökohtaiseksi ylentämiseksi ja jättääkseen jälkeensä sellaista, minkä he ajattelivat olevan oman persoonallisen maineensa häviämättömiä muistomerkkejä. Nimrod erottuu varhaisena esimerkkinä sellaisista, jotka seuraavat Saatanan johtoa ja pyrkivät kääntämään luomustovereittensa palvonnan ja palveluksen Jumalasta itseensä. Hän ei näytä olleen esikoispoika, ja niin hän hyvin luultavasti anasti sen valtuuden ja aseman, mikä oikeuden mukaan kuului Kuusin vanhemmille pojille. Hänen patriarkallisen järjestelyn halveksintansa voidaan nähdä siinä, että hän valtasi ja laski valtansa alle naapuriperheitä ja heimoja ja kokosi ihmisiä tiiviisiin ja helposti hallittaviin kaupunkijärjestöihin. – 1. Moos. 10:7–12.

8. Mitkä Assyriaa ja Babyloniaa koskevat tosiseikat ilmentävät Nimrodin antamaa esimerkkiä?

⁸ Pitäen pilkkanaan Jumalan päätöstä ihmisen suhteen Nimrod perusti uskonnollis-poliittisen diktatuurin ollen itse valtion päämies. Hänen ja hänen seuraajiensa kunnianhimoisten pyyteitten kehittymisestä meillä on seuraava historiallinen muistiinpano: ”’Kuninkaitten jumalallista oikeutta’ koskevasta teoriasta pidettiin tinkimättömästi kiinni Babyloniassa ja Assyriassa. Kun monarkit sanovat, että tuo tai tämä jumala on nimittänyt heidät maan hallitsijaksi, se ei ollut pelkkä korulause. Kuningas oli jumalan sijainen maan päällä, hänen edustajansa, joka nautti jumalallista suosiota ja jolla oli jumalien luottamus. Varhaisempina päivinä pappistoimet liittyivät erottamattomasti kuninkuuteen. Assyrian vanhimmat kuninkaat kutsuvat itseään ’Assurin papeiksi’.”a

9. Miten Egyptin historia vahvistaa sen, ettei siellä noudatettu oikeaa patriarkallista valtaa?

⁹ Nimrodin menettelystä tuli kunnianhimoisten miesten malli kaikissa niissä perheissä, jotka myöhemmin siirtyivät kaikkiin suuntiin Babylonista, kun Jehova sekoitti tornin rakentajien kielen. (1. Moos. 11:5–8) Me luemme faaraoista: ”Kuningas jäi Egyptissä ainoaksi edustajaksi jumalien ja ihmisten välillä. Silloinkaan kun papisto kehittyi ja uhreja uhrattiin jatkuvasti jumalille ihmiskunnan puolesta, papit eivät olleet välittäjiä, sillä he vain edustivat Kuningasta. . . . Papit uhrasivat uhreja, lähestyivät jumalia, olivat ihmisen ja jumalan välimiehiä ainoastaan Kuninkaan nimessä.”b

10, 11. Onko Nimrodin esimerkki havaittavissa muissa maissa?

¹⁰ Inkojen muinaisesta valtakunnasta siinä maassa, jonka nyt tunnemme Peruna, tiedemiehet viittaavat todisteeseen, joka osoittaa tämän hallitsijasuvun korvanneen varhaisemman uskonjärjestelmän, joka sisälsi ajatuksen ylimmästä Olennosta, kaiken Luojasta. Uusi järjestelmä ”perustettiin erityisesti hallitsijaperheen etujen hyväksi ja suunnattiin pääasiassa sen pyyteitten ja auktoriteetin tukemiseen. Siten se varustautui lujemmalla ja laajakantoisemmalla mahdilla kuin Idän voimakkaimmillakaan ylimysvalloilla oli ollut.”c ”Papisto muodosti monimutkaisen hierarkian, jonka johdossa oli inkahallitsija, joka oli niin jumalallinen, että vain hänen sisarensa oli riittävän pyhä olemaan hänen vaimonsa. Hallitsevan inkaperheen jäsenillä oli hallitsijan alaisuudessa tärkeimmät yhteiskunnalliset asemat.”d

¹¹ Intian historia osoittaa saman rappeutumisen patriarkallisista järjestelyistä, sillä kuvaillessaan hallitsevaa kastia eräs historioitsija kertoo sen jäsenistä, että ”he yksin ovat päteviä johtamaan uskonnollisia menoja, eikä ilman heitä ihmisen ja jumalien välistä kanssakäymistä voida pitää yllä. Brahmaani on syntymästään asti olento, jolla on suurempi pyhyys; hänet on määrätty korkeampiin tarkoituksiin kuin toiset ihmiset, ja hänen ja heidän välisen eron täytyy ilmetä kaikissa hänen teoissaan ja tavoissaan läpi elämän. Hän on kaikkien luokkien luonnollinen herra.”e

12. Millaisiksi itsekkäät hallitsijat asettuivat?

¹² Täten huomaamme, miten itsekkäät ihmisluomukset ovat kautta maailman asettuneet esteiksi eikä välittäjiksi Jumalan ja ihmisen välille ja selittäneet, että ihmiset voivat ainoastaan heidän välityksellään ja heidän mielisuosionsa avulla lainkaan saavuttaa taivaan suosion. Käyttämällä salaperäistä uskonnollista mahtia he ovat kyenneet perustamaan lähimmäisiään sortavan hallitusvallan ja ylläpitämään sitä. Historiakirjat ovat täynnä kertomuksia niistä julmuuksista ja kurjuuksista, joita on kasaantunut sellaisten itsevaltiaitten orjuutetuille alamaisille, jotka ovat esiintyneet vanhurskauden palvelijoina.

USKOLLISET PATRIARKAT

13. Selitä, täyttikö Nooa Jumalan patriarkallisille papeille asettamat vaatimukset.

¹³ Miten virkistävää onkaan tähän verraten ryhtyä tarkastelemaan kertomusta uskollisista patriarkoista, jotka täyttivät vastuunsa kunniaksi Jumalalle ja siunaukseksi ihmisille! Tarkastelkaamme esimerkiksi Nooaa. Hänestä ennustettiin hänen syntyessään, että hän tuottaisi lohtua perheelleen, ja myöhemmät tapahtumat osoittivat tämän ennustuksen todeksi. Hän etsi Jumalaa siinä määrin, että sai suuren suosion Jehovan silmissä. Hän osoitti olevansa halukas saavuttamaan Jumalan vanhurskauden, hän menetteli moitteettomasti lähimmäistensä kanssa vastakohtana Nimrodin pahalle tielle, ja hän vaelsi nöyrästi Jumalan kanssa. Hän oli vanhurskauden saarnaaja aikalaisilleen ja antoi siten todisteen syvästä kiinnostuksestaan ihmiskunnan hyvinvointia kohtaan. Vaikka enemmistö ei välittänyt hänestä ja pilkkasi häntä, niin hän oli onnellinen nähdessään oman perheensä noudattavan hänen antamaansa opetusta ja varjeltuvan hänen kanssaan maailmanlaajuisessa tuhossa. Tultuaan ulos arkista, jossa hän säilyi elossa, hän suoritti uskollisesti pappistehtävänsä johtamalla palvontaa ja uhraamalla kiitosuhrin Jehovalle itsensä ja perheensä puolesta. – 2. Piet. 2:5; 1. Moos. 8:20.

14. Mitkä Aabrahamia koskevat seikat mm. osoittavat, että hän täytti halukkaasti Jehovan perheenpäämiehiä koskevan tahdon?

¹⁴ Aabrahamin historia ilmaisee hänet oivalliseksi perheenpääksi, jolla oli selvä käsitys uskonnollisista vastuistaan – vaikkei hän ollutkaan esikoispoika – varsinkin siitä hetkestä lähtien, jolloin hän isänsä Terahin kuoltua johdatti huonekuntansa siihen maahan, josta Jumala oli puhunut hänelle. Kun Jehova vahvisti Aabrahamin kanssa liiton, jonka mukaan hänen jälkeläistensä piti omistaa se maa, missä hän tilapäisesti oleskeli, niin häntä kehotettiin suorittamaan pappisvelvollisuuksia ja järjestämään kuntoon teurastetut uhrit. (1. Moos. 15:9–18) Kun hän sitten kasvatti lupaavan pojan ja perillisen vanhalla iällään Jumalan puututtua asiaan ihmeen avulla ja kun häntä sitten käskettiin uhraamaan tämä ainoa poika, niin me näemme hänen jälleen toimivan perheen pappina. Kaikkialla matkallaan hän rakensi alttareita Jehovan palvontaa varten ja huusi julkisesti avukseen Jumalansa pyhää nimeä, niin että silloin Kanaanin maassa olevat kansat saivat kuulla tosi Jumalasta. Hän opetti myös uskollisesti huonekuntaansa kunnioittamaan ja rakastamaan suvereenia Jumalaa. Muista myös, miten hän suoritti välimiehen tehtävän puhuessaan hartaasti Jehovalle Gomorran lähellä olevan jumalattoman Sodoman kaupungin mahdollisten vanhurskasten asukkaitten puolesta. – 1. Moos. 12:8; 13:18; 18:19, 22–32.

15. Millainen pappi Melkisedek oli?

¹⁵ Sitten löydämme kertomuksen Melkisedekistä. Hänen polveutumisestaan Raamattu ei kerro enempää kuin hänen elämänsä pituudestakaan tai kuolinajastaan. Mutta hän on ensimmäinen, jota Raamatussa sanotaan ”papiksi”, ja hänestä sanotaan nimenomaan, että hän oli ”Jumalan, Korkeimman, pappi”, mistä voimme päätellä, että hän uskollisesti ylläpiti Saalemin valtakunnassa tosi Jumalan palvontaa pysyen erossa ympärillä olevien pakanallisten kanaanilaisten saastaisista, häpäisevistä uskonnonmenoista. Hän meni kohtaamaan ja siunaamaan voittoisaa Aabrahamia tämän palatessa Lootia pelastamasta. Ei ole epäilystäkään, että Jehova ohjasi häntä tekemään sen, ja osoitukseksi siitä, että Aabraham myös ymmärsi siten tilanteen, tämä patriarkka antoi Saalemin pappi-kuninkaalle jalomielisen kymmenennen osan kaikesta saaliista, minkä hän oli ottanut pohjoisesta tulleilta yhtyneiltä voitetuilta kuninkailta. – 1. Moos. 14:18–20.

16, 17. Mikä Iisakin ja Jaakobin vaelluksessa miellytti Jehovaa?

¹⁶ Sekä Iisak että Jaakob pysyivät hellittämättä Aabrahamin opetuksessa, sillä kumpikin osoitti omassa sukupolvessaan uskollisuutta Jumalalta saamalleen ’voitelulle’, tehtävälleen osallistua jollain tavalla sen siemenen eli pyhän kansan valmistamiseen ja rakentamiseen, joka oli lopulta perivä luvatun maan. Jehova johti ja suojeli heitä jatkuvasti erikoisedustajinaan. Raamattu kertoo heistä, miten Jehova piti heitä silmällä heidän omaksi hyväkseen: ”Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: ’Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni’.” (Ps. 105:14, 15) He puolestaan pitivät tarkasti kiinni Jumalan tahdosta heihin nähden, pysyivät nimittäin maassa tilapäisasukkaina toisin kuin Kanaanin ahneet, materialistiset luvattomat uudisasukkaat. He johtivat ja edistivät tosi palvontaa huonekunnissaan. Minne he menivätkin, he heijastivat erittäin kiitettävästi palvomaansa Jumalaa.

¹⁷ Jaakobin kuvaillaan varhaismiehuudessaan olleen ”moitteeton mies, joka asui teltoissa”. (1. Moos. 25:27, Um) Vaikka hän ei ollut esikoispoika, niin hän kunnioitti suuresti Jehovan siunausta ja suosiota ja samalla näki veljensä Eesaun täydellisen välinpitämättömyyden näissä asioissa, kuten voidaan ymmärtää siitä kaupasta, minkä hän teki omistaakseen esikoisoikeuden. Aineellinen etuus ei näyttänyt niin suurelta hänen mielestään kuin ne kalliit edut ja vastuut, mitkä nimenomaisesti tulisivat uskollisen Iisakin perillisen osaksi. Jaakobin syvä arvostus kaikkea sitä suojelevaa huolenpitoa kohtaan, millä Jehova oli ympäröinyt hänet kaikkina hänen ahdingon aikoinaan, pani hänet lupaamaan kymmenesosan tuloistaan säännöllisesti tosi palvonnan hyväksi. (1. Moos. 28:22) Hänen juuri kuolemansa edellä pojilleen antamansa siunaukset eivät olleet suinkaan vähäisimmät tämän uskollisen edustajan kautta esitettyjen Jumalan erikoisjulistusten joukossa. – 1. Moos. 49:1–28.

18. Miten Ruuben teki itsestään kelpaamattoman esikoisen etuihin ja millaisin seurauksin?

¹⁸ Patriarkallisen tavan mukaan hänen esikoispoikansa Ruubenin olisi pitänyt periä esikoisoikeus Israelissa. Mutta Ruuben teki itsestään kelpaamattoman harjoittaessaan haureutta oman isänsä sivuvaimon, hänen joidenkin veljiensä äidin, kanssa. Siten hän ilmaisi täydellistä halveksintaa aivan isänsä huonekunnassa olevia pyhiä suhteita kohtaan. Hän oli sen vuoksi sopimaton antamaan oikeaa ohjausta esikoisoikeuden omistajana. (1. Moos. 49:4) Siksi esikoisoikeuden kaksinkertainen osuus meni myöhemmin Joosefille, hallitusvalta Juudalle ja pappeus Leevin huoneelle. Silloinkin kun Ruubenin jälkeläiset Daatan ja Abiram yrittivät Mooseksen aikaan vaatia itselleen menetettyä hallitusoikeutta, Jehova toimi nopeasti pitääkseen voimassa Jaakobin kautta antamansa sanan. Nuo ruubenilaiset maksoivat hengellään sen, että rohkenivat uhmata Jehovan etuoikeutta alentaa ne, jotka eivät miellytä häntä, ja korottaa ne, jotka tuottavat hänelle mielihyvää. – 4. Moos. 16. luku.

19. Mitä voimme päätellä Jobista hänen kokemustensa perusteella?

¹⁹ Sellaisena, jonka kärsivällisyys ja jumalisuus joutuivat todella koetukselle niiden yhteen kasaantuneitten onnettomuuksien takia, jotka jättivät hänet lapsettomaksi, ystävättömäksi ja kärsimään sairauden kiduttavia tuskia, Job loistaa yhtenä Jumalan tosi palvojana. Perheelle ja tuttaville hän suositteli Jumalaa luottamuksen ansaitsevana eikä koskaan syyttänyt häntä harkitsemattomuudesta, kun hän salli ne kauheat iskut, jotka Job oli kestänyt. Toisin kuin muinaiset ja nykyiset epäuskoiset papit hän ei syyttänyt Jumalaa vääryydestä, kun hän salli pahuutta. Varhaisimpina menestyksensä aikoinakin hän oli aina pitänyt mielessään lastensa aseman Jumalan edessä uhraten ahkerasti uhreja heidän edestään, sillä hän ajatteli: ”Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta.” (Job 1:5) Kun hän joutui vastaväittäjiensä parjattavaksi, hän ylläpiti Jehovan oikeudenmukaisuutta ja nimeä. Kun Job lopulta parantui ja vapautui kaikista vaikeuksistaan, niin hänen teräväkielisten arvostelijoittensa henki riippui siitä, että hän rukoili Jumalaa hyväksymään heidän katumusuhrinsa Hänen edessään. Jobin loppuelämä osoittaa vakuuttavasti, että hän oli miellyttänyt Jehovaa palvellessaan pappina ja perheenpäänä. – Job 42:8, 12.

20. Esitä Mooseksen elämää koskevia tosiasioita, jotka osoittavat hänen olleen uskollinen Jumalan päätösten edistäjä.

²⁰ Jehovan enkeli valtuutti Mooseksen 80 vuoden korkeassa iässä olemaan profeetta, vapauttaja, hallitusmies, välittäjä ja pappi Israelin kansalle. (Ps. 99:6) Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli johtaa tuo esikuvallinen kansa pois Egyptin orjuudesta. Jäykkäniskaisten israelilaistovereittensa ja Jehovan välisenä välimiehenä hänen oli kerran toisensa jälkeen astuttava kääntämään pois ne tuhoisat iskut, jotka Jehova oli aikonut antaa tuolle tottelemattomalle ja kiittämättömälle kansalle. (2. Moos. 32:10–14; 4. Moos. 14:11–19) Tässä ominaisuudessa hän välitti myös Jumalan liiton kansan kanssa, kun ei vielä ollut varattu mitään kansallista papistoa. Luotettavana sanansaattajana hän viestitti Jumalan koko ohjeen kansalle ja vaati sitä ehdottomasti mukautumaan Jumalan vaatimuksiin. Hän kulutti itseään halukkaasti oikeuden jakamisessa kansan laajoissa leiripaikoissa. Hän puolusti innokkaasti oikeaa palvontaa ja toimi nopeasti niitä vastaan, jotka vahingoittivat sitä. Vaikka hänellä oli suuri vastuu ja Jumalan antamia etuja, häntä koskevassa kertomuksessa ei ilmene vihjettäkään itsekkäästä kunnianhimosta. Hänestä voitiin yhä sanoa, että hän oli ”nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä”. – 2. Moos. 18:17, 18; 32:32; 4. Moos. 12:3.

21. Mikä valinta Mooseksen oli tehtävä, ja minkä oikean valinnan hän teki?

²¹ Muistettakoon, että Mooses oli kasvatettu kaikessa Egyptin viisaudessa faaraon hovissa. Hänellä oli ollut tilaisuus tarkkailla sen maan pappisjärjestöjä niiden kaikkine suunnitelmineen kansan hallitsemiseksi ja itsensä rikastuttamiseksi, samalla kun ne aina kannattivat sortavaa hallitsijaa jumalien suosikkina. Vaikka henkilökohtaisen kunnianhimon tie olisi tuottanut hänelle rikkautta ja valtaa Egyptissä, niin hän halusi liittyä Jehovan kansaan ja ottaa vastaan häpäisyt, joita oli varmasti kohdistuva kansaan, jonka Jumala ei ollut edes varannut sille omaa maata. Eivätpä Egyptin pilkkaajat käsittäneet, mikä heitä ja heidän kopeaa maataan odotti. – Hepr. 11:24–26.

22. Vaikka Jehova oli enkelien välityksellä yhteydessä vanhurskautta rakastavien kanssa, niin mitkä kysymykset vaativat vastauksia, ja mitä toivoa oli pääsystä lähestymään Jumalaa?

²² Mooseksen aikaan saakka etu olla yhteydessä Luojan kanssa enkelisanansaattajien avulla oli rajoitettu ainoastaan muutamiin jumalisiin huonekuntiin. Vaikka tämä auttoi pitämään vireillä uskoa suureen ja hyväätekevään Jumalaan, niin silti jäi paljon kysymyksiä vastattaviksi. Miten epätäydelliset ihmiset voivat tulla sovitetuiksi puhtaan Luojansa kanssa? Poistettaisiinko koskaan heidän ja Jumalan välinen aita, jota täydelliset enkelit ja uskolliset mutta epätäydelliset patriarkat eivät olleet kyenneet ottamaan pois? Miten synnin ja kuoleman orjuus voitaisiin poistaa? Jatkuisivatko ihmissukupolvet kuin ruoho versoen ja pysyen lyhyen ajan ja sitten kuollen? Uskollisten perheenpäämiestenkin on täytynyt usein pohtia tällaisia kysymyksiä, kun he kohottivat katseensa yötaivaalle ja havaitsivat jotain Jumalan luomakunnan äärettömyydestä. He voivat vain odottaa kärsivällisesti, kunnes Jehova paljasti päätöksiään heille askel askeleelta. Hän oli antanut palvelijoilleen ennakkotiedon suuresta vedenpaisumuksesta, Sodoman maan hävityksestä ja Egyptistä vapautumisesta. Heillä oli Jumala, joka voi ja tahtoi täyttää sanansa. Se oli varmasti riittävä peruste toivoa, että Hän aikanaan paljastaisi tien päästä elämään ja rauhaan Hänen kanssaan!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 364]

Jaakobille näytettiin unessa, että enkelit osallistuvat Jumalan yhteydenpitoon ihmisen kanssa

[Kuva s. 367]

Nooa johti perhettään palvonnassa