”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä”
1. Mitä ihmisellä täytyy ensin olla voidakseen täyttää vaatimukset, jotka Jumala on asettanut suosituilleen?
ENNEN kuin kukaan voi ryhtyä mihinkään tehtävään elämässä ja menestyä, hänen täytyy tietää jotain tehtävän vaatimuksista. Jotta joku pääsisi siihen tilaan, että antautuu tekemään Jehovan tahdon, hänellä täytyy ensiksikin olla täsmällinen tieto Jumalan sanasta ja siitä, mitä Jumala vaatii niiltä, joita hän suosii.
2. Miksi Jehovan näkyvän maallisen kanavan tunnustaminen on välttämätön sille, joka koettaa palvella Jumalaa?
2 Jotta joku voisi miellyttää Jehovaa, hänen on esimerkiksi tunnustettava se maallinen kanava, jota Jumala käyttää jakaessaan täsmällistä tietoa koko maailman ihmisille. Siitä lähtien kun Aadam ja Eeva karkotettiin Eedenin puutarhasta tähän päivään asti on tuotettu kahta siementä, Jehovan siementä ja Saatanan siementä. (1. Moos. 3:15) Sen tähden samoin kuin Jumala menetteli tiettyjen ihmisten kanssa vedenpaisumusta edeltäneinä päivinä, nimittäin Nooan ja hänen poikiensa kanssa, ja sen jälkeisinä päivinä Aabrahamin ja hänen siemenensä kanssa, niin Jehova on menetellyt tähän päivään saakka niiden kanssa, jotka hän on hyväksynyt edustajikseen maan päällä. Ihmisen, joka käsittää, keitä Jehova Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat ja mitä pyhä henki edustaa, on ymmärrettävä myös, että Jehova Jumalalla on täällä maan päällä tänä aikana näkyvä järjestö edustamassa hänen etujaan. Jeesus puhui tällaisesta ryhmästä ”uskollisena ja ymmärtäväisenä palvelijana”. (Matt. 24:45–47) Sen, joka haluaa tehdä Jehovan tahdon, täytyy näin ollen olla ”palvelija”-järjestön yhteydessä, jolle on uskottu kaiken Herralle, Kristukselle Jeesukselle, kuuluvan ylivalvonta. Hän ei voi ajatella, että on monta elämään johtavaa tietä, vaan hänen täytyy ymmärtää, että on ainoastaan yksi tie. Jos kaikki uskonnot olisivat vain iankaikkiseen elämään ja Jumalan suosioon johtavia eri teitä, ei Jeesuksen olisi tarvinnut järjestää seuraajiaan työhön, jonka hän antoi heidän tehtäväkseen. Juutalaisten opetukset olisivat riittäneet. Kristitty ymmärtää näin ollen, että tuhoon johtava tie on lavea ja avara, mutta elämään johtava portti ahdas ja tie kaita. – Matt. 7:13, 14.
3. Mikä tieto taivaallisesta ja maallisesta elämästä tulee asianomaisella olla?
3 Ennen kuin ketään voidaan hyväksyä vesikasteella vertauskuvaamaan otollista antautumistaan Jehovan tahdon tekemiseen, hänen tulee tutustua siihen ja ymmärtää, että ihmiselle on avoinna kaksi elämän mahdollisuutta. Jeesus lupasi, että hänen kanssaan taivaassa tulee olemaan eräitä täältä maasta, ja näistä puhutaan ”piskuisena laumana”. Jeesus sanoi heille: ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:32) Tämä ”piskuinen lauma” on rajoitettu 144 000 henkilöksi, jotka ”ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle”. (Ilm. 14:4) Muista ihmisistä, jotka seuraavat Paimenta Jeesusta Kristusta, puhutaan Joh. 10:16:ssa ”muina lampaina”. Heidän tuleva elämänsä pohjautuu siihen Jumalan lupaukseen, että maasta tulee paratiisi, missä ei ole enää sairautta, murhetta eikä kuolemaa. (Ilm. 21:1–4) Kun ihminen on kastettu, se on askel kohti toista näistä mahdollisuuksista, taivaallista tai maallista.
4. Mitä Jumala odottaa siltä, joka haluaa tehdä hänen tahtonsa rakkauden ja rauhan ollessa kysymyksessä?
4 Ihmisen täytyy saattaa oma elämänsä sopusointuun Jumalan vaatimusten kanssa. Sillä vaikka on kaksi elämän mahdollisuutta, taivaallinen ja maallinen, niin kummallakin on tietty vanhurskas mittapuu. Ihmisen täytyy tehdä muutos elämässään mukautuakseen näihin vaatimuksiin ennen kastetta. Jumalan sanan tutkiminen ilmaisee monia asioita, joissa Jumala odottaa hänen luokseen tulevien tekevän hänen tahtonsa. Kun esimerkiksi kysyttiin, mikä oli suurin käsky laissa, niin Jeesus lausui seuraavat sanat: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen [kaltainen, Um], on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” (Matt. 22:37–40) Jehova Jumalalle antautuva ihminen pyrkii kaikin tavoin elämään rauhassa lähimmäisensä kanssa rotuun tai kansallisuuteen katsomatta. Jeesus sanoi edelleen: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:35) Jehova Jumalalle antautuneen kristityn täytyy olla rauhaisa ja rakastava, Jeesuksen käskyjen noudattaja näissä asioissa.
5. Millä tavoin ihmisen henkilökohtaisen elämän täytyy olla sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa?
5 Ihmisen omakohtaisen elämän täytyy myös mukautua Jehovan sanaan moraalisessa puhtaudessa ja suoruudessa. Moraalinen suoruus on jo vanha käsky niille, jotka haluavat saada Jumalan hyväksymyksen. Kun Jumala valitsi Jaakobin eli Israelin jälkeläiset kansakseen, niin yksi hänen heille antamansa moraalia koskeva laki sisältyy kymmeniin käskyihin ja sanoo: ”Älä tee huorin.” (2. Moos. 20:14) Tätä lakia ei ole koskaan kumottu. Kun kristittyjen varhaisseurakunta kokoontui Jerusalemissa harkitsemaan seurakunnan pulmia, niin tuloksena oli todella, että haureudesta pidättymisen tarpeellisuus vahvistettiin uudelleen. (Apt. 15:29) Neuvoessaan Korinton seurakuntaa tässä asiassa apostoli Paavali kehotti: ”Ruumis ei ole haureutta varten”, ja siksi hän sanoi: ”Paetkaa haureutta.” (1. Kor. 6:13, 18) Vaikka voit havaita monien pappien kristikunnassa suvaitsevan tätä moraalittomuutta tavalla tai toisella, niin huomaat, että Jumalan sana, niiden opas, jotka haluavat tehdä Jehova Jumalan tahdon, tuomitsee sen selvin sanoin.
6–8. Mitkä muut menettelyt Jumalan sana tuomitsee?
6 Mutta se ei ole ainoa epäpuhtaus, mitä sen tulee karttaa, joka haluaa päästä otolliseen asemaan Jehova Jumalan edessä. On paljon muita pahoja tapoja, joita täytyy välttää. Tarkastelehan seuraavia kieltoja laeissa, jotka annettiin juutalaisille mutta ulotettiin myös kristillisen seurakunnan hallitseviin periaatteisiin ja lakeihin:
7 Esimerkiksi 3. Moos. 18:22 varoittaa: ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.” Apostoli Paavali varoittaa Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa kristittyjä, etteivät ne, jotka harjoittavat homoseksuaalisuutta, peri Jumalan valtakuntaa. (1. Kor. 6:9, 10) Vaikka jotkut neuvojat voivat suosia sellaisia pahoja tapoja sanoen, että ihmisen pitää olla vapaa tekemään niin kuin haluaa, jottei tulisi estoja ja kehittyisi syyllisyyskompleksia, niin se ei ole ihmisen Tekijän, Luojan Jehova Jumalan, käsky. Jumala henkeytti apostoli Paavalin kirjoittamaan Rooman seurakunnalle seuraavat sanat siitä, mikä on inhottavaa hänen silmissään: ”Sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta.” – Room. 1:26, 27.
8 Jumalan sanan ohje liiallisesta juomisesta on selvä Raamatussa: ”Älä oleskele viininjuomarien parissa . . . Sillä juomari . . . köyhtyy.” (Sananl. 23:20, 21) ”Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissa ja aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa.” (Jes. 5:22) Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa havaitsemme Paavalin tuomitsevan juopumisen 1. Kor. 6:9, 10:ssä, ja Ef. 5:18 esittää hänen sanansa: ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno.” Juoppous on moraalittomuutta. Henkilön, joka haluaa tehdä Jehovan tahdon, täytyy olla harjoittamatta tätä pahetta.
9, 10. a) Miten ihmisen täytyy varjella ajatustoimintaansa miellyttääkseen Jumalaa? b) Tuleeko hänen puhdistautua kaikista Jumalan sanan tuomitsemista pahoista tavoista antautumisen ja kasteen jälkeen vai miten?
9 Jumalan sana tuomitsee edelleen varkauden, sukurutsauksen, murhan, ahneuden, herjauksen, kiristyksen, valehtelun, väärän todistuksen antamisen, himoitsemisen jne. Raamattu tosiaan neuvoo olemaan ajattelematta sellaisia paheita ja puhumatta niistä siten, että saisi aistillista tai moraalitonta nautintoa sellaisesta puheesta. Kuuntele Paavalin sanoja: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia.” (Ef. 5:3–5) Kristittyä kehotetaan päinvastoin: ”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” (Ef. 4:31, 32) Jotta siis ihminen voisi olla otollinen Jehovalle, hänen on täytynyt lopettaa nämä pahat lihan tavat. Silloin voivat soveltua apostoli Paavalin sanat: ”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” – 1. Kor. 6:11.
10 Jos joku on ollut leväperäinen ja jatkaa tällaista leväperäisyyttä jossain näistä vaatimuksista, niin hän ei voi otollisesti antautua tekemään Jehovan tahtoa. Jos hän haluaa olla Jehovan palvelija, hänen täytyy tulla puhtaaksi, ja se merkitsee sitä, että hän on oikaissut vikansa tarjoutuakseen Jehovalle. Ihminen ei voi puolustautua sillä, että hän on syntinen, vaan hänen täytyy panna pois lihan teot ja kehittää hengen hedelmiä. – Gal. 5:22, 23.
VIELÄ ERÄS VAKAVA VAATIMUS
11. a) Mikä muu vaatimus sen täytyy täyttää, joka pelkää Jumalaa ja pitää hänen käskynsä? b) Tuoko tämä menettely yleensä maailman suosion? c) Millaisen asenteen varhaiskristityt ottivat tässä suhteessa?
11 Ennen lähtöään täältä maan päältä Jeesus teki seuraajilleen selväksi, että heidän täytyy olla kokosieluisia antaumuksessaan hänelle ja siinä tavassa, jolla he hoitavat niiden etuja, joille he puhuvat Jumalan valtakunnasta. Hän sanoi: ”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” (Joh. 15:19) Jeesuksen seuraajien käytöksen tulee todistaa, etteivät he ole osa sen pahan asiainjärjestelmän alaisesta ihmismaailmasta, jonka jumala on Saatana. (2. Kor. 4:4) Tämä aiheuttaa heille suurta painostusta ja vainoa, niin kuin Jeesus sanoi: ”Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.” (Joh. 15:20) Suuri enemmistö maailman asukkaista ei ole Jeesuksen apostolien ja opetuslasten päivistä meidän nykyiseen sukupolveemme asti voinut eikä tahtonut ymmärtää sitä, että Herran Jeesuksen seuraajien on oltava erossa maailmasta niin kuin hän käski. Sen, joka nyt haluaa tehdä Jehovan tahdon Jehovan määräämällä tavalla, on täytynyt valmistautua kohtaamaan tämä vastustus. Se ei ole uutta, sillä historian sivut kertovat monista kärsimyksistä ja vainoista, joita Kristuksen seuraajat ovat kokeneet yrittäessään päättäväisesti pysyä erossa tästä maailmasta. Varhaiskristityistä sanottiin: ”He pitivät Jumalan valtakuntaa parempana kuin mitään muuta valtakuntaa, jota olisivat palvelleet maan päällä. Varhaiskristityt olivat valmiit kuolemaan uskonsa puolesta.” – Eugene A. Colligan ja Maxwell F. Littwin, Old World to the New.
12. Tuleeko pelätä Jehovan jättävän ketään, joka on uskollinen? Miksi?
12 Tämä ero ei tuota kansansuosiota antautuneelle kristitylle. Jokaisen, joka ryhtyy työhön, mitä Kristus Jeesus teki, on ymmärrettävä täysin, ettei hän saa kuulua maailmaan. Mutta hänen ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että Jehova ja hänen Poikansa Jeesus koskaan hylkäisivät häntä ahdingon ja sorron aikana. Paavali antoi seuraavan vakuutuksen Jeesuksen seuraajille: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” – 1. Kor. 10:13.
JEESUKSEN TAVOIN TEKEMINEN
13. Miksi tiedämme olevan välttämätöntä tehdä niin kuin Jeesus teki, kun on kysymyksessä valtakunnan hyvän uutisen kertominen?
13 Kun joku haluaa tarjoutua Jehovan edessä tekemään hänen tahtonsa, hän ymmärtää, että eräs toinen vastuu, mikä hänen täytyy omaksua, on hyvän uutisen palvelijana oleminen. Herran Jeesuksen tosi seuraajien joukossa ei ole erotusta pappeihin ja maallikoihin. Meille kerrotaan, että Jeesuksen seuraajat ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla käyttivät aikaansa kertoen toisille hyvää uutista Jeesuksesta. Matteuksen evankeliumista löydämme tiedotuksen, että Jeesus lähetti 12 henkeä levittämään taivasten valtakunnan hyvää uutista. (Matt. 10:5–7) Eräässä toisessa tilaisuudessa hän valtuutti 70 opetuslastaan ja lähetti heidät edellään kaupunkeihin saarnaamaan Jumalan valtakunnan tuloa. (Luuk. 10:1, 8, 9) Ylösnousemuksensa jälkeen ja juuri taivaaseen kohoamisensa edellä Jeesus sanoi yhdelletoista opetuslapselleen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni [opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, Um], kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19, 20) Opetuslapsi Luukas kertoo, mitä Jeesus sanoi tavatessaan eräitä opetuslapsiaan ylösnoustuaan, ja ilmoittaa Jeesuksen sanoneen heille: ”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” – Apt. 1:8.
14. Miten apostoli Paavalin sanat osoittavat, että on tarpeellista olla toimelias saarnaamistyössä?
14 Joitakin vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitti apostoli Paavali Timoteukselle seuraavan kehotuksen hyvän uutisen palvelijoina olemisesta: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” (2. Tim. 4:2) Paavali muistutti myös Efeson seurakunnan vanhempia miehiä Jumalan sanan levittämistarpeesta kertomalla siitä toisille. Hän sanoi: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta.” – Apt. 20:20.
15. Miten toimelias Jeesus oli Jumalan evankeliuminpalvelijana, ja mitä hän sanoi palvelijoittensa tekevän tämän asiainjärjestelmän lopun aikana?
15 Jeesus itse antoi tämän esimerkin hyvän uutisen saarnaamisesta. Meille kerrotaan: ”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia.” (Matt. 9:35) Jeesus oli totisesti toimiva evankeliuminpalvelija, ja hän kehotti kaikkia seuraajiaan noudattamaan maallisen vaelluksensa aikana antamaansa esimerkkiä. Tätä vaatimusta ei ole koskaan peruutettu. Jeesus esitti sen todella osana siitä merkistä, mikä ilmaisee tämän jumalattoman asiainjärjestelmän lopun, sanoen mm.: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Kun Jumalan tahdon tekemiseen antautuva toteaa, että tämä Jumalan vaatimus on esitetty hänen Sanassaan ja on Jumalan Pojan Jeesuksen määräämä, niin hän haluaa osallistua tähän saarnaamistyöhön Jehovan kunniaksi ja kirkkaudeksi.
ANTAUTUMISLUPAUKSEN VAKAVUUS
16. a) Miksi se, joka lupautuu tekemään Jumalan tahdon, lähtee vakavalle tielle? b) Miten pitkä aika on kysymyksessä lupauduttaessa antamaan elämä Jumalalle hänen palvelukseensa?
16 Tästä tarkastelusta käy selvästi ilmi, ettei Kristuksen Jeesuksen tosi seuraaminen ole helppo elämän tie. Mutta se on oikea tie ja se, joka voi tuoda iankaikkiset siunaukset. Jeesus neuvoi: ”Jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi?” Samoin ihmistä, joka harkitsee antautumista ja kastetta, kehotetaan laskemaan, mitä häneltä vaaditaan. (Luuk. 14:28) Jeesus oli totuuden Sanan tutkija ja tiesi hyvin Isälleen annettujen lupausten vakavuuden. Jehova oli antanut kirjoittaa Saarnaajaan seuraavat sanat: ”Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat.” (Saarn. 5:3) Tällainen täytyy olla nyt antautumista ja kastetta ajattelevan henkilön asenne. Siitä huolimatta, miten kauan hän vielä elää tai kuinka pitkään tätä pahaa asiainjärjestelmää jatkuu, antautuneen kristityn on täytynyt lujasti päättää sydämessään täyttää antautumislupauksensa. Mikään antautuminen Jehovalle ei ole otollinen, jos siihen sisältyy aikaehto. Kukaan ei voi sanoa haluavansa palvella ainoastaan tietyn ajan. Lupaus on päinvastoin elinikäinen, ja Jehova Jumalan eteen tulevan odotetaan pitävän lupauksensa.
17. a) Miksi on täysin järkevää päätellä Jumalan odottavan meidän elävän lupauksemme mukaan? b) Onko vitkastelu viisasta? Miksi niin? c) Mistä sydämen vaikuttimesta meidän tulee lähestyä Jehovaa?
17 On täysin järkevää odottaa, että Jehova vaatii uskollista elämää. Me odotamme Jehovan pitävän lupauksensa, että hän suo meille iankaikkisen elämän, jos me säilytämme uskollisuutemme. Me emme ajattele hetkeäkään Jumalan peruvan lupauksestaan. Jehova voi toisaalta aiheellisesti odottaa uskollisuutta meidän puoleltamme, kun antaudumme Hänelle tekemään hänen tahtonsa. Näin ollen on Saarn. 5:1:n sana ajankohtainen: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä.” Sen, joka rupeaa arvostamaan Jumalan tahtoa häneen nähden, on käsitettävä, että hänen tarvitsee painaa lujasti mieleensä, mitkä Jehova Jumalan vaatimukset ovat. Hän ei halua olla hätäinen sydämeltään näin vakavassa asiassa. Mutta samalla kun varovaisuus on välttämätön, vitkastelu aiheuttaa Jehovan epäsuosion, sillä Jumalan sana sanoo: ”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak. 4:17) Jehova tuntee sydämen, ja hän tuntee vaikuttimemme ja elintapamme. Häntä ei voida pettää. Meidänkään ei tule näin ollen pettää itseämme tai ajatella voivamme pettää Jehovaa. Meidän on tultava Hänen eteensä puhtain sydämin, samanmielisinä kuin Jeesus, mistä psalmista kirjoitti: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” – Ps. 40:9; Hepr. 10:5–10.
JEHOVAN SIUNAUKSEN TUOVA MENETTELYTAPA
18. Mikä lohdutus tulee Jumalalta niille, jotka pelkäävät häntä ja pitävät hänen käskynsä?
18 Ne, jotka tulevat täten ymmärtämään, millainen suhde heillä voi olla Jehova Jumalan kanssa, voivat todella saada suuren siunauksen. Taivaallisen Isän huolenpitoa ja suojelusta tulee pitää suuriarvoisena, ja meille kerrotaan näistä varauksista seuraavin sanoin: ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ’Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan’.” Ja Jehova sanoo: ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.” – Ps. 91:1, 2, 14–16.
19. Mitä voimme menettää, kun antaudumme Jehovalle, mutta mitä me voitamme?
19 Vaikka tällainen menettely voi merkitä niiden ystävyyden menetystä, jotka saattavat olla vastustajia jopa omassa perhepiirissäkin, niin Jehovan siunaus korvaa monin verroin kaiken menetyksen, minkä joku voi näyttää kärsivän. Jeesushan sanoi: ”Ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” – Mark. 10:29, 30.
20. Mitä ne, jotka voivat vastata ”olen” kasteen aikana tehtyihin kahteen kysymykseen, saavat Jehova Jumalalta?
20 Edessämme näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä” on sellainen ahdistuksen aika, jollaista ei ole ollut maailman luomisesta tähän asti. Mutta näiden päivien lopputuloksena on tämän pahan asiainjärjestelmän loppu ja uusi järjestys, joka lupaa iankaikkisen elämän Jumalan valtakunnan alaisuudessa hänen oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Ne nykyisistä ihmisistä, jotka ymmärtävät olevansa syntisinä pelastuksen tarpeessa ja jotka ovat tunnustaneet tämän pelastuksen tulevan Jehova Jumalalta ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja ovat varauksitta antautuneet tekemään kaikkivaltiaan Jumalan tahdon, ovat todella sellaisessa asemassa, mikä tuo paljon siunauksia kaikkivaltiaalta Jumalalta hänen Poikansa välityksellä. Tällainen taivaalliselta Isältämme tuleva palkka on vertaansa vailla, sillä ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa”. – Sananl. 10:22, Um.